Mitä tässä nyt

No onneksi en ole ainoa.

Niin hampaat saa kyllä käydä pesemässä.

Toisinaan mietin että mikä ihmisen elämässä on pielessä, jos ainoa toivo koko loppuelämän onnistumisen suhteen riippuu yhden ihmisen varassa.


Kovaa koulua joutuu käymään sitten kun on ollut vaikka 8 v avoliitossa ja kohtaa eron hetken. Siinä on varmaan itsemurha lähellä.


Itsellä on ainakin elämässä muitakin ilon lähteitä kuin joku seurustelukumppani. Ihminen voi elää hyvin onnellista ja tasapainoista elämää yksinkin. Itse just eilen mietin että miten upee tunne se on kun saa työelämässä ja harrastuksissa onnistumisia. On ystäviä ja sukulaisia,


Oikeestaan huomaan että moni muu asia on kovassa nousujohteessa ollut vaikkapa avoliittoni jälkeen. Eli kun avoliitto loppui lähti kaikki muut elämäni alueet nousukiitoon. eli sinkkuudessa kun siitä vaan oppii pitään löytää paljonkin hyvää

Ajattelijan_osa kirjoitti:

Toisinaan mietin että mikä ihmisen elämässä on pielessä, jos ainoa toivo koko loppuelämän onnistumisen suhteen riippuu yhden ihmisen varassa.


Kovaa koulua joutuu käymään sitten kun on ollut vaikka 8 v avoliitossa ja kohtaa eron hetken. Siinä on varmaan itsemurha lähellä.


Itsellä on ainakin elämässä muitakin ilon lähteitä kuin joku seurustelukumppani. Ihminen voi elää hyvin onnellista ja tasapainoista elämää yksinkin. Itse just eilen mietin että miten upee tunne se on kun saa työelämässä ja harrastuksissa onnistumisia. On ystäviä ja sukulaisia,


Oikeestaan huomaan että moni muu asia on kovassa nousujohteessa ollut vaikkapa avoliittoni jälkeen. Eli kun avoliitto loppui lähti kaikki muut elämäni alueet nousukiitoon. eli sinkkuudessa kun siitä vaan oppii pitään löytää paljonkin hyvää

Miten tämä liittyi mihinkään? En vain jaksa enää olla merkityksettömien ajatuksieni kanssa, niiden työstäminen ei johda mihinkään hyvään. Olen täysin kyvytön niiden ajatuksien kanssa mihinkään. Hyvä kun sängystä pääsee ylös. Alkoholilla saan hetken rauhan niistä.

Tulee uusia onnen hetkiä.

Anonyymi kirjoitti:

Miten tämä liittyi mihinkään? En vain jaksa enää olla merkityksettömien ajatuksieni kanssa, niiden työstäminen ei johda mihinkään hyvään. Olen täysin kyvytön niiden ajatuksien kanssa mihinkään. Hyvä kun sängystä pääsee ylös. Alkoholilla saan hetken rauhan niistä.

Liittyy siihen että jos yhden ihmisen varassa on koko loppuelämäsi onnistuminen niin tulet erossa tuhoutumaan. Se kun ei ole yhtään varmaa että se suhde kestää koko loppuelämää. Ei suhteet nykyaikana kestä. Eron hetki tulee.


Alkoholi on huono juttu. Itse bailasin 3 vuotta joka viikonloppu eron jälkeen ja yritin sillä huuhtoa suhteen jättämät haavat pois muistoista. Eli tarkoitus oli juoda niin paljon että muisti katkee… se ei ollut viisasta, kivaa oli ja huippija ihmisiä sain elämääni jotka elämääni jäi, mutta onneksi krapulat muuttuvat niin vahvoiksi etten voinut enää jatkaa. Lopetin bailuvaiheen kun suhteen jättämät haavat alkoivat viimein painua ajan myötä unohduksiin ja häipyi pois muistoista.

Anonyymi kirjoitti:

Tulee uusia onnen hetkiä.

Mielestäni jatkuvan epäonnen ja pahan olon taival ei ole onnen kanssa missään tekemisissä. Olen vain täysin pettynyt kaikkeen mitä maailmalla on tarjota sille joka haluaisi yrittää ja olla hyvä.

Anonyymi kirjoitti:

Mielestäni jatkuvan epäonnen ja pahan olon taival ei ole onnen kanssa missään tekemisissä. Olen vain täysin pettynyt kaikkeen mitä maailmalla on tarjota sille joka haluaisi yrittää ja olla hyvä.

Tuskin se kenellekään pelkkää onnee tarjoo.

Ajattelijan_osa kirjoitti:

Liittyy siihen että jos yhden ihmisen varassa on koko loppuelämäsi onnistuminen niin tulet erossa tuhoutumaan. Se kun ei ole yhtään varmaa että se suhde kestää koko loppuelämää. Ei suhteet nykyaikana kestä. Eron hetki tulee.


Alkoholi on huono juttu. Itse bailasin 3 vuotta joka viikonloppu eron jälkeen ja yritin sillä huuhtoa suhteen jättämät haavat pois muistoista. Eli tarkoitus oli juoda niin paljon että muisti katkee… se ei ollut viisasta, kivaa oli ja huippija ihmisiä sain elämääni jotka elämääni jäi, mutta onneksi krapulat muuttuvat niin vahvoiksi etten voinut enää jatkaa. Lopetin bailuvaiheen kun suhteen jättämät haavat alkoivat viimein painua ajan myötä unohduksiin ja häipyi pois muistoista.

En tietääkseni ole edes maininnut olevani suhteessa. Mistä niin päättelit?

Ajattelijan_osa kirjoitti:

Tuskin se kenellekään pelkkää onnee tarjoo.

Ei niin mutta päinvastaista kylläkin. Kuulostaa sekin mahdottomalta mutta sitä on.

Anonyymi kirjoitti:

En tietääkseni ole edes maininnut olevani suhteessa. Mistä niin päättelit?

En sellasta käsitystä saanutkaan. Spekuloin vaan sitä, että jos saisit nyt sen ihmisen suhteeseen kanssasi jonka haluat ja eläisit vaikka 8 v suhteessa yhdessä asuen ja sitten tulisi ero. Miten selviäisit?


se kun on niin paljon rankempaa sitten kun unelmien ja haaveiden tilalla on muistoja ja oikeasti elettyä elämää yhdessä kaiken jakaen.

Ajattelijan_osa kirjoitti:

En sellasta käsitystä saanutkaan. Spekuloin vaan sitä, että jos saisit nyt sen ihmisen suhteeseen kanssasi jonka haluat ja eläisit vaikka 8 v suhteessa yhdessä asuen ja sitten tulisi ero. Miten selviäisit?


se kun on niin paljon rankempaa sitten kun unelmien ja haaveiden tilalla on muistoja ja oikeasti elettyä elämää yhdessä kaiken jakaen.

Miten selviän tilanteesta? Miksi spekuloit miten joku toinen toimisi jos mahdollinen tilanne hänen elämässään tulisi vastaan. Mistä sen tietää miten joku reagoi johonkin tulevaan.

Anonyymi kirjoitti:

Miten selviän tilanteesta? Miksi spekuloit miten joku toinen toimisi jos mahdollinen tilanne hänen elämässään tulisi vastaan. Mistä sen tietää miten joku reagoi johonkin tulevaan.

Koska muistan oman ekan kuukauden avoliitosta eron jälkeen. Olin silloin nuori ja vielä hyvin riippuvainen avomiehestäni, koska en ollut koskaan aikuisuudessa ollut sinkku enkä asunut yksin. Se oli kaoottista aikaa ja olin aivan palasina, vaikka olinkin se jättäjä. Jotenkin tämä kommentoija joka kommentoi että jo nyt kun suhdetta ei ilmeisesti ole ollut kuin vasta haaveiden tasolla on jo noin palasina, nostaa mun huolen sillä muistan oman tunteeni erossa ja se oli jotain niin järkyttävää että pelkäämpä ettei hän ehkä selviä siitä hengissä jos tämän ihmisen kanssa josta haaveilee joskus päätyy yhteen ja eroaa.

Mä uskon, että ihminen joka varautuu koko ajan pahimpaan ja jo etukäteen pohtii eroa niin kuin tuo ajattelujan osa niin hän ei sitoudu, ei uskalla sitoutua kunnolla suhteeseen. Itse en haluaisi lähteä suhteeseen epävarman ihmisen kanssa eli on kyllä hyvä jo alkumetreillä tietää, jos ihminen on änkyrö, tiukkapipo, kaavoihin kangistunut ja mieleltään joustamaton. Joustamattoman ihmisenbkanssa ei mikään suju. Ja se, että sitoutuu suhteeseen ja pitää suhdetta merkittävänä onnen tuojana ei mielestäni sulje pois ystävien ja muun tekemisen mahdollisuutta. Ero sattuu ja pirusti sattuu ja niin sen kuuluukin sattua, muksi kaikelta ikävältä pitää suohella itseään ja tällä en tarkoita sittä, että ihan tarkoituksella haluaa itseä sattuvan eli katso esim.omia kriteerejä.

Anonyymi kirjoitti:

Mä uskon, että ihminen joka varautuu koko ajan pahimpaan ja jo etukäteen pohtii eroa niin kuin tuo ajattelujan osa niin hän ei sitoudu, ei uskalla sitoutua kunnolla suhteeseen. Itse en haluaisi lähteä suhteeseen epävarman ihmisen kanssa eli on kyllä hyvä jo alkumetreillä tietää, jos ihminen on änkyrö, tiukkapipo, kaavoihin kangistunut ja mieleltään joustamaton. Joustamattoman ihmisenbkanssa ei mikään suju. Ja se, että sitoutuu suhteeseen ja pitää suhdetta merkittävänä onnen tuojana ei mielestäni sulje pois ystävien ja muun tekemisen mahdollisuutta. Ero sattuu ja pirusti sattuu ja niin sen kuuluukin sattua, muksi kaikelta ikävältä pitää suohella itseään ja tällä en tarkoita sittä, että ihan tarkoituksella haluaa itseä sattuvan eli katso esim.omia kriteerejä.

voi olla noinkin, mutta myös niin että se jonka koko elämä on se seurustelukumppani saattaa tukahduttaa kumppaninsa riippuvalla käytöksellä ja olla ehkä ahdistavan kontrolloivakin. Helpompaa jopa suhteen kestävyyden kannalta että siellä on kummallakin muitakin ilon ja onnen lähteitä. Kuten työ, harrasteet, ystävät ja henkilöt pystyy olemaan onnellisen tasapainoisia vaikka olisivat hetkiä erossakin. Ettei se sitä psyykettä romahduta jos vähän ollaan erossa ja on ikäväkin.


itselle oli entiseni intti aika vaikee kun olin liian riippuvainen silloin oman nuoruuteni takia hänestä. Lähti koulu menee perseelleen ja kaikkee, kun ei oma elämä sujunut sitten ollenkaan ilman toista enkä kestänyt sitä viikon tai parin erossa oloa ja ikävää vaan kaikki elämän alueet alkoi kärsimään... se ei ole tervettä enää ja olinkin mielestäni jotenkin liian riippuvainen silloin.

Anonyymi kirjoitti:

Mä uskon, että ihminen joka varautuu koko ajan pahimpaan ja jo etukäteen pohtii eroa niin kuin tuo ajattelujan osa niin hän ei sitoudu, ei uskalla sitoutua kunnolla suhteeseen. Itse en haluaisi lähteä suhteeseen epävarman ihmisen kanssa eli on kyllä hyvä jo alkumetreillä tietää, jos ihminen on änkyrö, tiukkapipo, kaavoihin kangistunut ja mieleltään joustamaton. Joustamattoman ihmisenbkanssa ei mikään suju. Ja se, että sitoutuu suhteeseen ja pitää suhdetta merkittävänä onnen tuojana ei mielestäni sulje pois ystävien ja muun tekemisen mahdollisuutta. Ero sattuu ja pirusti sattuu ja niin sen kuuluukin sattua, muksi kaikelta ikävältä pitää suohella itseään ja tällä en tarkoita sittä, että ihan tarkoituksella haluaa itseä sattuvan eli katso esim.omia kriteerejä.

Parisuhteessa olevallakin tulee olla oma elämä; työt, harrastukset, ystävät jne. Parisuhteessakin jokainen tarvitsee oman tilan ja oman rauhan. On tietysti yksilöllistä, mitä se kunkin kohdalla tarkoittaa.