Kun tarpeeksi kauan tunkiona pidetään, niin on aika tehdä tarvittavat johtopäätökset. Ihmisiä ei voi vaihtaa, joten on vaihdettava asuinpaikkaa. En ole roskakori, enkä tyhjenemätön aarrearkku tai väsymätön palvelija, jota voi aina tarvittaessa huutaa paikalle, kun joku parempi ja tärkeämpi ihminen sattuu tarvitsemaan. Muutenhan minä olen vältettävä sontakasa, minut näköjään saa unohtaa ja heittää arvottomana roskiin.
Olen näköjään arvoton, joten
Anonyymi
12<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Siltäkö tuntuu.
Mikä on sinut saanut noihin aatoksiin. Kanssasi samoissa aatoksissa paikkakunnan vaihtamisen suhteen. Muutos itselläni vie vielä muutaman vuoden.
On pitkät vuodet.
Kun itse tarvitsen tai pyydän apua, se on kiven takana. Kaikesta saa sen kuvan, että hankkeeni ja se, mitä teen on arvotonta ja myös itsekin olen niin mitätön, ettei näköjään tarvitse vaivaa nähdä. En ole sen arvoinen, että kukaan katsoisi tarpeelliseksi antaa tukea. Ei ole kiinnostusta, ei kysytä kuulumisia tai töitteni edistymistä. Ei ole auttavia käsiä jonossa, lämpimistä sydämistä puhumattakaan. Olen ilmaa, tai sitäkin pahempaa, vältettävä, haiseva ja kammottava rutto. Kaikesta päätellen.
Ihmettelen, miksi minä asun vielä täällä. Juuri nyt oksettaa.
Kyllä jokainen on arvokas. Ei se sinun arvo riipu siitä, mitä toiset tekee tai sanoo.
Olla arvokas, ja kokeeko olevansa arvokas, siinä on äärettömän suuri ero.
Itsemurhan tehnyt ihminen on arvokas, mutta hän ei tuntenut niin.
Totta. Se pitää sisäistää. Hakeudu sellaisten ihmisten seuraan, jotka arvostaa ja rakastaa. Mitä sinun iltaan kuuluu? :)
Jos niitä arvostavia ja rakastavia olisi, niin en kirjoittaisi täällä, joten en hakeudu kun sei ei ole mahdollista. Tämän illan tunnelmista on parempi olla mainitsematta mitään, paitsi onhan se tuolta ylempää luettavissa.
Jos on halveksittu, ei itsearvostus sisäistämisellä tapahdu. Jos olet lukenut koulukiusatuista, niin ymmärrät, että kiusattu ihminen uskoo negatiiviseen palautteeseen omakuvaa muodostaessaan. Niin se vain on. Laiminlyöty ihminen kokee olevansa arvoton, eikä siitä pääse ajatuskikkailulla.
Toivon, että sinulle löytyy sellaisia ihmisiä. Jumalalle jokainen on arvokas ja ainutlaatuinen. Jokaisen pitäisi sisäistää se. :)
Rakkaudellinen ympäristö tarvitaan, että saa korjaavan kokemuksen. Sinä olet arvokas, koska olet. Kiusaajat ovat olleet vääriä peilejä. Se kannattaa ymmärtää.
Sinua on satutettu pahasti, oletkohan liian kriittinen itsellesi, siksi lisäät kuormaasi. Hankkeesi mitätön, arvoton, et saa apua, vaikka pyydät. Monta masentavaa sanaa. Keneltä, mistä pyydät apua, tietääkö sen. Usein ei uskalleta lähestyä, haluta, osata , siksi vaietaan. Täällä ei voi tietää, kuka, millainen kertomus takana, vain harhaisuus ja paha olo lisääntyy Anonyyminä toiselle Anonyymille.
Voisiko tuo voimakas arvottomuuden tunne johtua, jostain nyt tapahtuneesta, et ole mahdollisesti vielä selvittänyt asioita. Saatat tehdä vääriä oletuksia, liian nopeasti. Asioilla on monia puolia, eikä aina kannata ajatella niitä huonoimpia. Kun itse tuntee tekevänsä parhaan mahdollisen asioiden eteen, sen pitäisi tuoda tyytyväisyys. silloin kukaan muu ei voi olla parempi.
Kirjoitan sen pohjalta mitä olen kokenut. Kuinkahan monta kertaa minä olen odottanut ja odottanut, että jokin muuttuisi, mutta ei minun kaivattuni välitä. En ole niin arvokas, että edes kysyisi. Minun pitäisi olla valmis auttamaan, mutta kun itse tarvitsen, niin se on todella kiven takana, tai oikeammin en saa apua lainkaan. On tunne, että toiselta pitää pusertaa, jos jotakin aikoo saada, tai vaatia. Tulee tunne, että olen matelija, mutta en ole mikään mato.