Olen aika onnettomassa tilanteessa.elämäni on ihan solmussa.parisuhteessani on tilanne johon en tiedä ratkaisua.puolisoni kärsii masennuksesta ja vetoaa aina siihen kun mikään ei kiinnosta.seksi olisi jo liikaa toivottu.kuukauteen ei ole tapahtunut mitään.aikasemmin harrastimme sitä monesti viikossa ja viimeiset 2-3kk muutaman kerran,mutta nyt on hävinnyt myös muut hellyyden osoitukset.ei haleja,kosketusta,suudelmia korkeentaan pusu jne.hän ei enää puhu rakas,kulta tai muuta sellaista.olen vain etunimellä varustettu asuinkumppani jota hän jopa välttelee.en voi sille mitään että epäilen että hän pettää,jos kysyn niin suuttuu ja mykistyy.jos itselläni on tarve saada huomiota hän torjuu minut kaikin tavoin.kun hänellä on tarve saada apua sen pitää tulla heti.yritän joskus vaan hellyydenkaipuussa viereen tai et hän joskus vaik silittäis tai jotain nii EI.Rakastan häntä todella paljon ja en halua erota mut en tiedä miten aukaisen tämän umpisolmun.Jos on vastaavan laisia kokemuksia auttakaa.Mun pitäis mennä hänen kanssaan naimisiin ja tiedän et hänkin kai sitä haluaa.itsekin halusin vielä 2kk sitten mut en tiedä enää mistään mitään...
masentuneen miehenä
....
9939
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Saman tyylistä touhua on koettu meidänkin parisuhteessa. Mutta ehkä kyse oli enemmän siitä, että pidimme toisiamme niin itsestään selvyytenä. Paras ratkaisu meidän tapauksessamme oli se, että muutimme erillemme.
Jos toinen tai molemmat mietiskelee sitä, että onko tässä enää mitään järkeä, silloin on paras ottaa etäisyyttä. Sitä vain ahdistuu entisestään, kun toinen on kyselemässä ja yrittämässä korjata välejä puhumalla. Se vain pahentaa tilannetta, jos hyöritään saman katon alla. Joskus ei vaan jaksa puhua, kun ei tiedä itsekkään mikä on.
Silloin kun mies muutti pois, koin ensimmäisenä vapauden ja helpottuneisuuden tunteen. Sen jälkeen tulin surulliseksi ja pystyin vasta hahmottamaan, mikä on tärkeää ja mikä on mennyt pieleen. Olimme erossa muutaman kuukauden ja onneksi molemmat halusivat jatkaa parisuhdetta :) Välirikko teki meille todella hyvää, luotamme toisiimme täysin eikä mikään jää kertomatta.
Ei varmasti sinullekaan huono vaihtoehto? Joskus on pantava kova kovaa vasten. Joskus jotain on menetettävä, että tajuaa sen todellisen arvon. Toivotaan, että tilanne ratkeaa ja tsemppiä sulle!
olemme olleet erossa jo jonkin aikaa ja kun hän palasi omasta halustaan takaisin kaikki jatkuu vielä pahempana kuin ennen..
... mutta ei toivottavasti mahdoton. Itse kärsin masennuksesta, ja usein mietin kuinka suuren taakan avomieheni joutuu tilanteeni vuoksi kantamaan. Masennus on tavallaan itseään ruokkiva sairaus, mikään ei kiinnosta, ei jaksa -> syyllisyys siitä, ettei jaksa -> yhä paheneva olo. Mikään "ongelma" suhteessanne ei varmaankaan johdu sinusta, tai siitä että ette kuuluisi yhteen, puolisollasi on vain nyt mielessään sellaisia solmuja jotka on vaikea aukaista. Minäkään en osaa sanoa, mitä hänen päässään liikkuu, mutta se heijastuu suoraan hänen käytökseensä, eikä mikään reaktio välttämättä ole sitä miltä ensin näyttää. Paras vaihtoehto olisi istuttaa hänet alas, kertoa kaikki nämä huolet (seksin voisi ensin jättää mainitsematta, se aiheuttaa varmasti paljon paineita), ja pyytää häntä kertomaan mitä ajatuksia ne hänessä herättävät. Vaikka hän ei vastaisikaan, olet kuitenkin voinut saada korjattua joitakin hänen sinua koskevia käsityksiään oikeammiksi, vakuutettua että olette "samalla puolella". Paras olisi, jos pystyisitte molemmat avautumaan ja näyttämään tunteenne oikein kunnolla, mikään ei vahvista yhteenkuuluvuutta yhtä hyvin kuin yhteinen itkutuokio. Kun saa hetkeksi kaivettua sairauden alta esiin sen ihmisen, johon rakastui, jaksaa taas yrittää, ja seuraavat kerrat ovat jo helpompia. Koeta jaksaa yrittää, olet varmasti tärkeä puolisollesi, vaikka hän ei sitä juuri nyt pysty näyttämään!
kaikesta huolimatta. Luulen, että puolisosi arvostaa pohjimmiltaan ainakin sitä, jos yrität auttaa ja ymmärrät hänen tilannettaan.
Eikö hän enää puhu edes sinulle? Voisithan koittaa saada häntä avautumaan.
Tiedän, kuinka vaikea tuollainen tilanne on, olen vain itse ollut se osapuoli, joka on todella masentunut.
Välillä vieläkin sellaiset tuntemukset valtaavat alaansa, ettei mikään kiinnosta, en kuitenkaan ole palannut niin pohjille kuin joskus.
Ja olen sydämessäni todella kiitollinen kumppanilleni siitä, että hän on jaksanut minua pahempinakin aikoina, jolloin olen varmaan ollut aika kamala ihminen.
On siinä ollut kestämistä.
Meillä on sama tilanne, paitsi että minä olen se joka on masentunut. Tällä hetkellä en halua mitään kosketusta, seksistä puhumattakaan. Syömäni lääke on lihottanut minua ja itseinho on kasvanut joka kilon myötä. En tiedä milloin tämä asia korjaantuu, mutta toivon että mieheni jaksaa ja samoin toivon sinun jaksavan. Tällainen ei johdu puolisosta, vaan omasta sairaudesta, sen minäkin ymmärrän. Eropuheet tässä vaiheessa aiheuttaisivat vain lisätaakkaa sairastuneelle. Toivon, että jaksat vaimosi rinnalla.
Jaksa sen aikaa kun jaksat, mutta kenenkään ei ole pakko jaksaa sairastelevan puolison kanssa. Jollei välillänne ole mitään, ei ole kenenkään velvollisuus hoitaa toista.
Mutta jos haluat yrittää, voit etsiä pieniä asioita jotka ilahduttaa, hyvä ruoka, leffa, kävelylenkki kirjastoon, lämmitänpä saunan, juodaanko vahvat kahvit... Mieti mistä hän on joskus ollut kiinnostunut ja mikä ei vaadi voimia häneltä. Jos osoitat välittämistä pikkuasioilla, se auttaa. Masentunut ei jaksa puhua eikä osoittaa rakkautta, mutta arvostaa näitä tekoja suuresti.
jep, sama tilanne täälläkin, mutta minä sairastan. Minun parisuhde oli mennä poikki viime keväänä kun tuli jälleen kerran masennuskausi ja paha sellainen..tajusin kuitenkin ettemme eroa rakkaudettomuuden takia vaan sairauteni takia ja silloin päätin hakea apua! Et kertonut onko puolisosi hakenut/saanut apua? Jos ei ole niin ilman muuta heti hakemaan ja SINÄ autat, koska se on älyttömän vaikeaa masentuneelle! Asiosta pitää puhua niiden oikeilla nimillä, ei salailua...
Nyt minulla on jälleen masennuskausi, mutta pystyn puhumaan siitä mieheni kanssa. Ongelmia on, seksi ei kiinnosta, mutta me tiedetään että tämä menee ohi ja apua on saatavissa.
Älä anna helpolla periksi, mutta yritä saada puolisosi tajuamaan, että hakee teidän molempien vuoksi apua..se ei ole helppoa, mutta muuten ei kumpikaan jaksa taistella.
onhan tuo surullista.. mut luulen et hän rakastaa sua jos hänellä on masennusta niin siihen hän tarvitsee apua... kato kun masentuneet välttelee ihmisiä jne.. ota selvää masennuksesta... ja yritä kestää kun ei sun tyttöystävälläskään oo helppoa mut eiköhän se yhä rakasta sua..
olen itse ollut masentunut monta vuotta ja hain apua,otin rinnalle lääkkeet...lopetin lääkkeet kun luulin et voisin elää ilman niitä ja et olin parantunut,mut sairastuin uudestaan....aloin syömään uudestaan ja pystyin jatkaa elämääni.
tapasin miehen joka on henkisesti loppu työnsä takia,masentunut ja ärtynyt ja ei voi lopettaa työtä kun ei osaa muutakaan ja lukionkin jätti kesken..jne...mies ei enään tajua tilannettansa,pyysin et menisi hakeen apua olo tilaansa,koska tiedän et jos ei muuten niin lääkkeet edes vähän auttavat olo tilaa,nostaa olotilaa.mies suuttui oikein kunnolla mulle et hulluna ko pidän häntä....koitin hyvällä ja pahalla saada miehen hoitoon ennenkö on ihan rikki...mutta mies työsi mut pois elämästänsä...jätti minut. tiedän et ero ei johtunut musta vaan miehen hirveestö olo tilasta jonka olen kokenut...mut en voinut tehdä enään mitään....pakota kultasi lääkäriin mahdollisimman pian...masennus ei ole mikään leikin asia...valitettavan monella sitä jo on. voimia!!! koita jaksaa,vaikka se on tuskaa seurata sivusta toisen tuskaa,mut pidä kädestä kiinni ja koita edes ymmärtäää...vaikka vaikeata se on.