Historia:
Elin ex:n kanssa yhteiselämää yhteensä 8v, josta syntyi 2 lasta (ennestään mulla oli 2 lasta).
sude kaatui lopulta ex:n sairaloiseen mustasukkasuúteen, pahoinpitelyihin, alistamiseen, uhkailuihin, ex:n pettämisiin, välinpitämytteen ja ex:n alkoholismiin sekä sekaköyttöön.
Sanomattakin on varmasti selvää, että viimeiset vuodet suhteessamme oli yhtä helvettiä ja salailua tapahtumista.
Aluksi tehtiin suullinen sopimus yhteisten lasten tapaamisista(meidä piti erota kuin aikuiset ihmiset ja pystyä puhumaan).Tämä ei kuitenkaan toiminut, ex tuli meille "katsomaan lapsia" milloin itselleen sopi eikä suostunu ottamaan lapsia omaan kotiinsa, etten vaan pääsisi mihinkään hummaamaan.
Tehtiin kirjallinen soppari sossussa lastenvalvojan luona -03( vuosi eromme jälkeen)
Tästä kuitenkin alkoi tappo uhkaukset( ex kävi oveni takana haulikon kanssa yms). Tapaamiset eivät toteutuneet, en uskaltanut antaa lapsia haulikolla uhkailleelle ex:lle muutenkin hän häiritsi kotirauhaamme sekä uhkaili henkeämme toistuvasti puhelimella ja rikkoi autoni parkkikselle etten päässyt viemään lasta astma tutkimuksiin enkä töihin.
Elimme täydellisessä pelossa joka huipentui yhteen pe iltaan jonka päätteeksi poliisit hakivat meidät pois kotoa turvakotiin turvatakseen meidän turvallisuutemme.
tapaamiset menivät rosikseen. Ex sai valvotut tapaamiset jotka piti muuttua valvomattomiksi 2kk kuluttua, oli kuitenkin ehto, Jos ex rikkoisi määrättyä lähäriä hän menettäisi tapaamiset ja näin kävi.
Nykyhetki:
Olemme muuttaneet toiselle paikkakunnalle salaiseen osoitteeseen( lastenvalvojan suosituksesta)saadaksemme asua normi elämää, kaikki puh nymeromme ovat salaisia.
Kaikki 4 lasta käyvät psykiatrilla saamiensa henkisten traumojen vuoksi(ahdistus ja pelkotilat)
päiväkodin henkilö kunta on mieltä , että meidän tapauksessa on parempi ettei lapset tapaa isäänsä ollenkaan.
Tasapinoisuus on nyt vuoden hoitojen ja tasaisen elämän myötä ruvennut lapsissa näkymään.Kuntouttavissa jutuissa kuitenkin käydään vielä pitkään.
Nyt ex hakee tapaamisten käytäntöön panoa 1 1/2 vuoden tauon jälkeen. n. vuosi sitten hän yritti saada tapaamiset lastenvalvojan ja sosiaalijohtajan kautta siinä onnistumatta.kaikki tämä väli aika on ollut siis hiljais eloa hän ei ole lapsiaan kaivannut.
Edes lasten mummi jolla on yksi meidä salaisita puh numeroista ei ole yli vuoteen ottanut minkään laista yhteyttä.
Tiedän että ex on ollut viimekeväänä katkaisuhoidossa kaksi kertaa eikä omasta tahdostaan. Olen myös kuullut/nähnyt ettei hoito ole toiminut( oli käräjillä elokuusa päihteiden alaisena,) (kieli sammalsi) sama ryyppääminen jatkuu ja töissä hän ei pysty käymään kun viina on tärkeämpää.
Tälläiselle miehelle mun pitäis 6v(elokuussa 7v) ja4v(kesäkuussä 5v) lapset antaa joka toinen viikonloppu :( Sydän kylmänä olla kotona ja miettiä miten käy? saako ne ruokaa? ja kuka huolehtii? ja miten?
Ois kiva kuulla kommenteja, antaisko joku muu mieluusti lapsensa tällätteelle isälle?
Elin ex:n kanssa yhteiselämää yhteensä 8v, josta syntyi 2 lasta (ennestään mulla oli 2 lasta).
sude kaatui lopulta ex:n sairaloiseen mustasukkasuúteen, pahoinpitelyihin, alistamiseen, uhkailuihin, ex:n pettämisiin, välinpitämytteen ja ex:n alkoholismiin sekä sekaköyttöön.
Sanomattakin on varmasti selvää, että viimeiset vuodet suhteessamme oli yhtä helvettiä ja salailua tapahtumista.
Aluksi tehtiin suullinen sopimus yhteisten lasten tapaamisista(meidä piti erota kuin aikuiset ihmiset ja pystyä puhumaan).Tämä ei kuitenkaan toiminut, ex tuli meille "katsomaan lapsia" milloin itselleen sopi eikä suostunu ottamaan lapsia omaan kotiinsa, etten vaan pääsisi mihinkään hummaamaan.
Tehtiin kirjallinen soppari sossussa lastenvalvojan luona -03( vuosi eromme jälkeen)
Tästä kuitenkin alkoi tappo uhkaukset( ex kävi oveni takana haulikon kanssa yms). Tapaamiset eivät toteutuneet, en uskaltanut antaa lapsia haulikolla uhkailleelle ex:lle muutenkin hän häiritsi kotirauhaamme sekä uhkaili henkeämme toistuvasti puhelimella ja rikkoi autoni parkkikselle etten päässyt viemään lasta astma tutkimuksiin enkä töihin.
Elimme täydellisessä pelossa joka huipentui yhteen pe iltaan jonka päätteeksi poliisit hakivat meidät pois kotoa turvakotiin turvatakseen meidän turvallisuutemme.
tapaamiset menivät rosikseen. Ex sai valvotut tapaamiset jotka piti muuttua valvomattomiksi 2kk kuluttua, oli kuitenkin ehto, Jos ex rikkoisi määrättyä lähäriä hän menettäisi tapaamiset ja näin kävi.
Nykyhetki:
Olemme muuttaneet toiselle paikkakunnalle salaiseen osoitteeseen( lastenvalvojan suosituksesta)saadaksemme asua normi elämää, kaikki puh nymeromme ovat salaisia.
Kaikki 4 lasta käyvät psykiatrilla saamiensa henkisten traumojen vuoksi(ahdistus ja pelkotilat)
päiväkodin henkilö kunta on mieltä , että meidän tapauksessa on parempi ettei lapset tapaa isäänsä ollenkaan.
Tasapinoisuus on nyt vuoden hoitojen ja tasaisen elämän myötä ruvennut lapsissa näkymään.Kuntouttavissa jutuissa kuitenkin käydään vielä pitkään.
Nyt ex hakee tapaamisten käytäntöön panoa 1 1/2 vuoden tauon jälkeen. n. vuosi sitten hän yritti saada tapaamiset lastenvalvojan ja sosiaalijohtajan kautta siinä onnistumatta.kaikki tämä väli aika on ollut siis hiljais eloa hän ei ole lapsiaan kaivannut.
Edes lasten mummi jolla on yksi meidä salaisita puh numeroista ei ole yli vuoteen ottanut minkään laista yhteyttä.
Tiedän että ex on ollut viimekeväänä katkaisuhoidossa kaksi kertaa eikä omasta tahdostaan. Olen myös kuullut/nähnyt ettei hoito ole toiminut( oli käräjillä elokuusa päihteiden alaisena,) (kieli sammalsi) sama ryyppääminen jatkuu ja töissä hän ei pysty käymään kun viina on tärkeämpää.
Tälläiselle miehelle mun pitäis 6v(elokuussa 7v) ja4v(kesäkuussä 5v) lapset antaa joka toinen viikonloppu :( Sydän kylmänä olla kotona ja miettiä miten käy? saako ne ruokaa? ja kuka huolehtii? ja miten?
Ois kiva kuulla kommenteja, antaisko joku muu mieluusti lapsensa tällätteelle isälle?
Vastaukset 12
Vanhimmat
En todellakaan antaisi lapsia tuollaiselle isälle muuten kuin valvotusti. Mahtaako mies oikeasti edes lapsistaan välittää vai yrittääkö vain tuhota sun elämää edelleen? Jos lapsilla nyt kerran menee paremmin ja hoidot ovat auttaneet, niin olisi tosi paha juttu, jos tilanne taas muuttuisi ihan toiseksi ja pahoja asioita mahd. tapahtuisi taas isän tapaamisten myötä.
Mutta mies siis hakee tapaamisoikeutta, eikä kyllä sun kertomuksen perusteella ole kovin todennäköistä, että tulisi onnistumaan. Toisaalta luulisi, etteivät lapset edes haluaisi nähdä isäänsä tai ainaakaan viettää aikaa kahdestaan hänen kanssaan, jos kerran niin pahoja traumoja ovat saaneet. Miten on? Jos 6- ja 4-vuotiaat lapset selvästi pelkäävät isäänsä ja sanovat, etteivät tahdo mennä isänsä luo, niin kai sellainen täytyy huomioon ottaa päätöksenteossa.
Ex aikoinaan "lupas" tehdä elämästäni helvetin jos jätän hänet ja on sen myös yrittänyt taitojensa mukaan toteuttaan, osittain onnistunutkin siinä( rosiksessa ollaan oltu kymmenkunta kertaa).
Kysyin 6v lapseltani varovasti, haluaisko nähdä isänsä?
Eka kysymys lapselta oli" onko pakko"?
vastasin" en ole varma"
seuraava kysymys" kuka valvoo"?
Vastasin" en ole varma valvooko kukaan"
lapsi vastaa" en sit mee sinne"
Tämmönen reakio tuli, nuorempaa en edes asialla kiusannu.
Käräjäoikeudelle on nyt annettu lausunto minun ja viranomaisten näkö kannasta ja odotellaan mitä tapahtuu, jos käräjäoikeus katsoo ettei ole lasten edun mukaista tavata isäänsä, rosikseen ei mennä tällä kertaa :) Vaan vasta myöhemmin kun lapset ovat toipuneet :(
Niin no tuskin se äijä tulee saamaan tapaamisoikeutta tälläkään kertaa, mutta hullulta kuulostaa myös tuo, että sitten myöhemmin kun lapset ovat toipuneet. Toipuvatko lapset vain sitä varten, että isä voisi taas pilata kaiken? Aika julmaa. Siis ennemmin pitäisi koko jutun ydin olla siinä, koska se ISÄ toipuu, jos toipuu, ja jos ei toivu/muutu koskaan, niin sitten ei myöskään tapaamisoikeutta koskaan. Mutta eipä tässä meidän tavallisten pulliaisten maalaisjärjen päätelmät paljon merkkaa...
Suomen lainkohtaan, lapsella on oikeus kumpaankin vanhempaansa. Totta kai on en sitä mitenkään halua vähätelläkkään, mut pitäis kyllä tälläteekki tapaukset ottaa huomioon.
Toinen juttu on se et tein virheen aikanaan ku kirjotin nimeni alle tapaamis sopimukseen, sitä ku ei millään lailla tai oikeudenkäynnillä voi purkaa. Se on voimassa niin kauan ku lapset täyttää 18v, vain vähäisissä määrin sitä voi muutta oikeudessa ja se on jo tehty.
Edes se, että koin olevani painostuksen alla allekirjoittessani sen ei ole peruste sen purkamiselle.
ainut lohtu on et 12v voi itse päättää meneekö toiselle vanhemmalle vai ei, jos lapsi itse oikeudessa/sossussa sanoo ettei halua sinne on asia sillä selvä.Eli ei enää montaa vuotta (5-7v) tätä tapaamis piinaa, sitten lapsi itse päätää :)
Jos lapsi sanoo perheneuvolassa ettei halua tavata isää, hänet vaaditaan sinne yksityiskäynneille, joissa painostetaan tapaamaan isää. Kun lapsi kieltäytyy menemästä toista kertaa aivopestäväksi ja perustelee miksi ei enää mene, äitiä aletaan uhkailla hienovaraisesti että lapsi joutuu sinne lv:n kautta jos ei vapaaehtoisesti tule. Lapsi oli 14 v. Tapahtuneesta on aikaa ½ vuotta.
Hölmöltä kuulostaa. Eikö muka 14-vuotiaskaan saa itse päättää? Kyllä minä ainakin sen ikäisenä ja muistaakseni jo vähän aikaisemmin kieltäydyin menemästä isäni luo, vaikka siellä ei mitään ihmeellistä tapahtunutkaan (Ei vaan kiinnostanut siihen aikaan). No, meillä ei kyllä vanhemmat olleet eron jälkeen mitenkään kovin riitaisia ja asiat sujuivat.
Mutta siis kun ainakin siihen aikaan, jos olisin ollut eron tapahtuessa vähintään 12-vuotias, olisin saanut itse päättää senkin, kumman luona haluan asua, niin on se kumma jos ei 14-vuotias saa mitään päätösvaltaa. Missä se ikäraja muka sitten menee? Tullaanko 17-vuotiaskin väkisin hakemaan perheneuvolaan tai isän luo, jos ei itse halua mennä?
Nimittäin lapset käyvät jo perheneuvolan psykiatrilla ja ovat käyneet yksityis käynetjä jo monet kerrat, eikä käsittääkseni isästä suoraan ole edes puhuttu eikä suoraan tapahtumista udeltu muilta ku multa alussa.
Myös perheneuvolan psykiatri ja sos työntekijä tarvittaessa haastetaan oikeuteen todistamaan isää vastaan eli lasten traumoista.
Tietysti syyt lapsen tapaamis haluihin voivat olla niin monen moiset ja niinhin puututaan eri tavoin.
Käsittääkseni kuitenkin 12v on juridisesti tarpeeksi kypsä itse päättämään haluaako tavata toista vanhempaansa vai ei, kuullaahan sen ikäistä lasta jo huoltajuuskiistoissakin ja sosiaali viranomaiset kuulee jo 12v lasta ennen päätöksiään. Huoltajuus kiistoissa tämän ikäinen lapsi usein pääsee sille vanhemmalle kumalle
haluaa.
Eikö kuullostakin? Mutta isällä on oikeus tavata lapsiaan, vaikka lapsi ei haluaisikaan. Tämän 14 v ja isän viikonloput ""olisivat avain isyyteen ja sitä kautta isä ymmärtäisi olevansa isä myös nuoremmille sisaruksille ja oppisi ymmärtämään isyyden mukavia hetkiä.. jne"" Sanoi psykologi.
Isä, joka ei 14 vuoteen kiinnostunut lapsestaan, haluaa yllättäen olla isä murrosikäiselle ja murkkuikäisen pitää ymmärtää isän mielihaluja :)
Tilanne ei miksikään muuttunut, vaikka paperilla on hienoja tavoitteita. Lapsi ei edelleenkään tapaa isäänsä kuin ohimennen, eikä isä ole kai siksi vieläkään ymmärtänyt isyyden hienoja juttuja, koska mielessä hiertää ainoastaan elatusmaksut :)
Pikkuisen usko katosi suomalaisesta lastenvalvonnasta mutta meidän elämäämme se ei pahemmin hetkauta. Hienoja puheita ja oppeja mutta niin vähän ymmärrystä eri-ikäisten lasten tarpeista.
Kiitoksekseni voin sanoa, että toinen psykologeista oli ihan siedettävä, hän jopa ymmärsi asioita, mutta ei voinut olla eri mieltä kollegansa kanssa :) Suhahti sossun käytävässä tuon korvaani. Niin se menee, karavaanit ja koirat ;)
et se on lapsen oikeus!
Suomen laki sanoo tän asian harvinaisen selkeesti. Lapsella on oikeus kumpaankin vanhempaansa, ja tästä tämä tapaamis vauhkoaminen johtuu vahditaan ettet sinä äitinä riistä lapseltasi toista vanhmpaa.
katkerat isät tietysti voi tätä lakia käyttää hyväkseen ja vaatia tapaamisia jotka sitten johtavat vaikka minkä laisiin konkeroihin.
12-vuotias saa halutessaan tavata tai olla tapaamatta etävanhempaansa.
Jo alle 12-vuotiaaan tahtoa kunnioitetaan, jos hän on kypsä ikäisekseen ja perustelee päätöksensä. Mutta nyt emme olleetkaan oikeudessa vaan perheneuvolassa, jossa psykologit sekoittivat oikein kunnolla soppaa ja käyttivät 14 vuotiasta välineenä. Kun sanoin Stop! lapsen puolesta, kun häntä ei kuunneltu sain hienovaraisia vihjailuja, että heillä on keinonsa pakottaa lapsi paikan päälle vaikka lapsi ei haluaisikaan tulla.
Isä ei ole halukas oikeusteitse "sopimaan" asioista, mutta hän jatkaa edelleen meidän pompottamistamme sosiaalitädeillä.
Näillä eväillä mennään eteenpäin ja jonain päivänä tämä loppuu. Olen optimisti :)
Meilläkin nimittäin isä yritti saada tapaamiset sossun kautta, siinä kuitenkaan onnistumatta.
Minä jouduin käymään asiasta lastenvalvojalla kuultavana ja sen jälkeen isää kehoitettiin laittamaan paperit rosikseen, jos tapaamisia tahtoo. Lapsia ei tässä asiassa sossussa kiusattu.
Lastenvalvojan ainut pyyntö oli, kun meidän lukuisat rosisjutut(lähärin ja kotirauhan rikkomiset ym) on käsitelty ilmottaisin niitten lopputuloksen(tuomion) hänelle ja niin tein.sen jälkeen ei sossu tässä asiassa meitä ole vaivannu :)