Suomen maantieliikenteessä suurin ongelma on asenneviat. Suomalaiselle on äärimmäisen tärkeää olla aina oikeassa silloin kun ollaan auton ohjaimissa. Se joka itkee jatkuvasti rekkojen ylinopeuksista ja hiostavista rekoista on yhtä asennevammainen kun se hiostava kuskikin.
Kokemuspohjaisesti suosittaisin autoilijoille tutustumista vaikka Saksan tieliikenteeseen. Sen vuoksi Saksan, että siellä ajoneuvotiheys on aivan toisissa sfääreissä mitä meillä. Toisekseen saksalainen myös noudattaa rajoituksia silloin kun niistä selvästi informoidaan. Ehkä tärkein huomion on se, että sieltä puuttuu sivuteiltäkin nämä ”tientulpat” joka meillä on varsin yleinen ilmiö. Baana-ajo opettaa ihmisille sen, että tienpäällä ajetaan eikä toikkaroida ”tientulppina” toisten edessä. Liikennevalvonta pääteillä kohdistuu voittopuolisesti raskaaseen liikenteeseen normaalitapauksissa, koska suurien autojen määrä on sairaan suuri. Rekkojen on helppo ajaa letkoissa, koska siellä ei peippaile joku tunari ”tientulppana” . Yleensä myös rinteissä on 4..5-kastaa/sivu joten ärjymmille vetureille löytyy myös oma ohituskaista.
Päällimmäiseksi jää mieleeni juuri asenne, jolla ihmiset ovat liikenteessä. Toki siitä liikennevirrasta törttöjäkin löytyy, mutta suhteessa liikennemääriin ne ovat pieni ryhmä. Suomessa vähäinen liikennemäärä ja pieni populaatio aiheuttaa sen, että jokainen ”omistaa tien” jolla ajaa, sinne ei ole muilla asiaa ja siellä ajetaan omistajan ehdoilla. Suomalaisten vs. keski-eurooppalaisten kylärakenne kuvastaa myös kansanluonnetta tai sen muodostumista. Meillä talot on siroteltu voittopuolisesti pitkin metsiä, harvaan sinne tänne, Keski-Euroopassa kylä on aina rypäs taloja joiden keskellä on kirkko ja kylien välillä tyhjää. Ihmiset ovat oppineet sietämään toisiaan, niin kotikylässään kun tienpäälläkin.
Ehkä tästä syystä meille joukkuepelit ovat aina olleet vaikeita, teemme aina yksilösuorituksen myös tieliikenteessä.
Olen ajanut kutakuinkin kaikissa Euroopan maissa, enkä suinkaan moiti yleisellä tasolla Suomen tieliikennettä, enkä toivo teillemme vastaavaa automäärää. Suomessa noudatetaan liikennesääntöjä hyvin, joskus jopa turhankin tarkasti verrattuna mihin EU-maahan tahansa. Ehkäpä tästä johtuu se, että täällä 2-autoa tekee jo ruuhkan Seinäjoelle, vastaavasti hyvin pienellä liikennesuoritteella meillä menevät jo moottoritiet tukkoon. Toisaalta en toivo Suomeen Välimerenmaitten kaltaista ”improvisoitua” tieliikennettä. Meillä todella on turha puhua kurittomista liikennesäännöistä piittaamattomista rekkakuskeista ainakaan jos liikennettämme verrataan muihin maihin. EU:n puolella hulluimmat kuskit olen tavannut Kreikasta, mutta sielläkin on viimeisen 5-vuoden aikana liikennevalvonta lisääntynyt, josta ei tietenkään paikallisten piireissä pidetä.
Kokemuspohjaisesti suosittaisin autoilijoille tutustumista vaikka Saksan tieliikenteeseen. Sen vuoksi Saksan, että siellä ajoneuvotiheys on aivan toisissa sfääreissä mitä meillä. Toisekseen saksalainen myös noudattaa rajoituksia silloin kun niistä selvästi informoidaan. Ehkä tärkein huomion on se, että sieltä puuttuu sivuteiltäkin nämä ”tientulpat” joka meillä on varsin yleinen ilmiö. Baana-ajo opettaa ihmisille sen, että tienpäällä ajetaan eikä toikkaroida ”tientulppina” toisten edessä. Liikennevalvonta pääteillä kohdistuu voittopuolisesti raskaaseen liikenteeseen normaalitapauksissa, koska suurien autojen määrä on sairaan suuri. Rekkojen on helppo ajaa letkoissa, koska siellä ei peippaile joku tunari ”tientulppana” . Yleensä myös rinteissä on 4..5-kastaa/sivu joten ärjymmille vetureille löytyy myös oma ohituskaista.
Päällimmäiseksi jää mieleeni juuri asenne, jolla ihmiset ovat liikenteessä. Toki siitä liikennevirrasta törttöjäkin löytyy, mutta suhteessa liikennemääriin ne ovat pieni ryhmä. Suomessa vähäinen liikennemäärä ja pieni populaatio aiheuttaa sen, että jokainen ”omistaa tien” jolla ajaa, sinne ei ole muilla asiaa ja siellä ajetaan omistajan ehdoilla. Suomalaisten vs. keski-eurooppalaisten kylärakenne kuvastaa myös kansanluonnetta tai sen muodostumista. Meillä talot on siroteltu voittopuolisesti pitkin metsiä, harvaan sinne tänne, Keski-Euroopassa kylä on aina rypäs taloja joiden keskellä on kirkko ja kylien välillä tyhjää. Ihmiset ovat oppineet sietämään toisiaan, niin kotikylässään kun tienpäälläkin.
Ehkä tästä syystä meille joukkuepelit ovat aina olleet vaikeita, teemme aina yksilösuorituksen myös tieliikenteessä.
Olen ajanut kutakuinkin kaikissa Euroopan maissa, enkä suinkaan moiti yleisellä tasolla Suomen tieliikennettä, enkä toivo teillemme vastaavaa automäärää. Suomessa noudatetaan liikennesääntöjä hyvin, joskus jopa turhankin tarkasti verrattuna mihin EU-maahan tahansa. Ehkäpä tästä johtuu se, että täällä 2-autoa tekee jo ruuhkan Seinäjoelle, vastaavasti hyvin pienellä liikennesuoritteella meillä menevät jo moottoritiet tukkoon. Toisaalta en toivo Suomeen Välimerenmaitten kaltaista ”improvisoitua” tieliikennettä. Meillä todella on turha puhua kurittomista liikennesäännöistä piittaamattomista rekkakuskeista ainakaan jos liikennettämme verrataan muihin maihin. EU:n puolella hulluimmat kuskit olen tavannut Kreikasta, mutta sielläkin on viimeisen 5-vuoden aikana liikennevalvonta lisääntynyt, josta ei tietenkään paikallisten piireissä pidetä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Asiaa kirjoitit. Liikennekulttuurin selkeä raja on Haaparanta-Torniossa. Ajoin Tukholmasta Haaparantaan ja liikenteen sujuvuus loppui Suomen rajalle.
että sujuvuus loppu kun tultiin suomen puolelle.
ajelin paljon tukholma oslo väliä ja samanlaisia ovat ruåttalaiset kuljettajat. tehdään tulppia sun muuta yhdellä autolla. ja norjalaiset ovat mestareita siinä hommassa. itsekkin olen ympäri kautta ajanut ja melkein tukholmaan asti on joutunut kärsimään siitä ettei liikenne vedä.
ja kiusan teko nyt kun siellä on ne vaijerit keskellä tietä on lisääntynyt mutta vastaa vasti helpottanut liikennettä kun on tupla kaistoja ohitusta varten.
ja mitä tulee etelä eurooppalaiseen liikenteeseen en minäkään toivo tänne sellaista(italia, espanja, portugali, kreikka)esim.
...
ooo
tulipa viime kesänä käytyä saksas hakemas auto, sitte ajettiin tanskan ja ruotsin kautta kotiin.
saksassa kanssaautoilijat antavat tilaa ryhmityksiin heti kun pistää vilkun päälle, ja ovat muutenkin avuliaampia liikenteessä. täällä suomessa kun yrittää vaihtaa kaistaa ja pistää vilkun päälle, nii viereisellä kaistalla hieman itseni takana ajava auto kiihdyttää etten missään nimessä ryhmittyisi tämän eteen. toinen seikka missä huomaa tämän "minä eka" kulttuurin on kun on lähdössä jostakin suuresta tapahtumasta ja autoja tulee perä perässä, ja jos kaksi autojonoa pitäisi "yhdistyä" niin aatellaan että "tuo tulee vasemmalta, se saa väistää". esimerkiksi saksassa tällaiset hommelit tapahtuu yleensä "vetoketjumenetelmällä" ilman että kukaan edes pitää olla neuvomas.
ruotsin liikenteestä sen verran, että kyllä niitä törppöjä sielläki näkee, mutta ku niillä on ne leveäkaistaiset tiet niin ne on oppinu päästämään takaatulevat ohi eivätkä yleensä aja keskiviivan vieres ja itsekseen kiroile että mitä prkl toi ny roikkuu puskuris.
heti kun tuli suomeen takaisin nii liikenne oli semmosta jurnuuttamista, peräs roikkumista ja ohitustilaisuuksien vahtaamista.
ehkä tämä kertomukseni on hieman yleistävää ja liioiteltuaki, mutta kyllä siinä jotaki perää on.