Eläkkeelle jääminen ja kahvit työkavereille

Itse asiassa ostat paikalliselta essolta tai mikä siellä lienee, neljäkymmentä kahvikuponkia ilman pullaa ja jakelet jokaiselle. Työnantajalle ei mitään.
Omalle porukalle salaa kossupullo jokaiselle.

Vitsi (osittain totta).

Ihan hyvä idea pohjimmiltaan. Ei suurta numeroa. Arkinen possuttelu ja täytekakkuilu. Jos jää jotakin, työnantajalle jämät. Tai tyhjä kakku alusta.

En mitenkään, jäin kesäkuussa eläkkeelle. Omia hommia hoidellut, ei kavereita.Niin se meni ovi kiinni, aika jysäys täytyy myöntää. 1 ovi sulkeutuu, toinen aukeaa.Enimmäkseen luen teologiaa,merenkulkua ja historiaa.

Jos olisin päässyt 15 v. Merimieskouluun olisin vieläkin merillä. Luultavasti ulkomaisella varustamolla kun kotimaiset on liputtaneet itsensä Panamaankin.

Maissa saanut vaan kitua, 90-luvun lamat ym. Huh,huh.Nyt vaan hiljaiseloa...

Kaikkea hyvää Teille!

Jollei halua mitään rahakeräilyjäkään, miksi tarjoilla.
Aika paljon työnkuvasta kiinni, miten toimia,

Työpaikan tyylistä nuo eläkkeelle siirtymiset kait riippuvat.
Kannattaisiko sun jutella esimiehen kanssa kaksin siitä lähipiiristä ja kakusta. Siinä huomaat, osallistuuko hän.
Niistä munkeista älä kerro. Tee se yllärinä.
Ei huono idea.
Vaikutat reilulta.

Beng

Väärinpäin.

Mä nyt en ikinä jää eläkkeelle. Mutta duunipaikat on vaihtuneet aika paljon aikojen kulussa. Mun mielestä homma mene niin, duunikaverit hommaa sule jonkinlaisen läksiäislahjan tai tarjoavat jotain. Silleen kolehtiperusteella. Hyvästä duunipaikasta jää hyvät muistot, eikä paskoihin uunipaikkoihin kande ite tuhlata rahaa.

Noin periaatteessa, tarjoilut oikeestaan kuuluu firman maksettaviksi. Niillä menee verotukseen duunrilla vain pois kukkarosta.

Noh, käytäntöjä erilaisia, riippuu varmaan alastakin.Mä olen joskus saanut läksiäislahjoja, jopa firmalta, ikinä en ole tarjonnut kellekkään mitään. Toki, kaljalla voitu virallisempien läksiäisten jälkeen joskus tutumpien kans voitu käydä, jokaisella oma piikki.

Kahvit sulle talon piikkiin, se ihan siedettävää ajattelua. Muu jotenkin menenee oudoksi.


=DW=

Työpaikallani oli yli 200 henkilöä ja työnantaja olisi tarjonnut vaikka koko porukalle kahvit ja kakkua eläkkeelle siirtyessäni, koska olin sellaisessa hommassa että olin kaikkien kanssa tekemisissä enemmän tai vähemmän, jokainen siis tunsi minut ja minä jokaisen. Halusin kuitenkin lähteä vähemmällä juhlimisella ja läksiäiseni järjestettin tahtoni mukaan vain oman yksikköni henkilökunnalle (n. 20 henkilöä). Minusta jokaisen tulee itse valita keitä kahvitetaan, vaikka työnantaja kekkerit maksaisikin ja jos itse maksaa, niin voi valita miten tahtoo, tottakai. Lahjoja ja kukkia sain sekä työnantajalta että useilta työkavereilta.