Muutoksen aika

Yhteiskunta voisi hyvin käyttää termiä: Positiivisen valmennuksen piiriin hyväksytyt. Kun ihmisten asioita katsotaan rakentavasti uskon, toivon, ja rakkauden kautta, jotka ovat elämän perusvoimia, niin silloin psykiatria ei voi enää tuhota ihmisten mielellisiä sisältöjä. Eli tällöin psykiatria ei voi enää tuhota ihmisten elämän uskoa, eikä heidän tulevaisuuden toivoaan, eikä ryöstää heiltä näiden kahden tahon mahdollistamia rakkauden mahdollisuuksia..

Byrokratian näkökulmasta saattaa vaikuttaa siltä, että diagnoosit ovat tarpeellisia ihmisten luokitteluun ja erinäisten etuuksien myöntämiseen, vaikka niiltä puuttuu sekä lääketieteellinen validiteetti että reliabiliteetti. Tämä tarkoittaa sitä, että diagnoosit, joita käytetään lääketieteellisten diagnoosien tapaan, ohjaavat käypä hoito -suosituksia ja alan ammattilaisten tulkintoja sellaiseen suuntaan, että se itse asiassa jopa vahingoittaa potilaita. Jos hoidat raiskauksen uhria mystisen geenisairauden runtelemana olentona, niin on pieni lohdutus, että hän saa eläkkeensä muutaman nöyryyttävän pakkohoitojakson ja aivoja vaurioittavan lääkityksen jälkeen. Jos hoidat täysin tehottomilla SSRI-lääkkeillä yksinäisyyttä, niin et tee potilaastasi vähemmän yksinäistä, vaan vain lääkeriippuvaisen ja ajat hänet osaltasi eläkkeelle, koska hän ei saa välineitä ja mahdollisuuksia päästä pois umpikujastaan ja menettää elämänhalunsa.

Itse asiassa esimerkiksi Belgian ylin terveydenhuollon neuvosto on juuri tämän vuoksi suositellut, että diagnooseja ei tulisi käytää hoitoa ohjaavina kategorioina. Perusteena he käyttävät sitä, että diagnoosit stigmatisoivat potilaita eli pilaavat heidän identiteettinsä, joka on sosiaalisen toimintakyvyn pohja. . Toisin sanoen diagnoosit pahimmillaan vammauttavat potilaitaan sosiaalisen vuorovaikutuksen ja käytäntöjen kautta. Ne eivät missään nimessä eroa biologiselta pohjaltaan, koska ne eivät ole koskaan pohjautuneet biologisiin eroihin, vaikka niitä hoidetaan luonnollisina kategorioina. Diagnoosit ovat enemmänkin ritualistisia käytäntöjä, jotka tuottavat ennustettavuutta ja ylläpitävät tiettyjä valtasuhteita yhteiskunnassa. Niiden keskeisin funktio ei ole sairauksien parantaminen tai toimintakyvyn ennustaminen, koska ne eivät viittaa mihinkään sairauksiin, vaan korkeintaan psykiatrien ammattikunnan alemmuskompleksiin ja kollektiivisiin narsistisiin fantasioihin, että heidän alallaan hoidetaan ja tutkitaan oikeita neurobiologisia sairauksia, eikä sosiaalisesti luotuja, heikon reliabiliteetin ja olemattoman validiteetin omaavia kategorioita.


https://www.health.belgium.be/sites/default/files/uploads/fields/fpshealth_theme_file/shc_9360_dsm5.pdf

Onhan se totaalisen väärin, että ihmisten todellisiin käytännön ongelmiin tarjotaan ”psykiatrista diagnoosia”, jolla ihmiset ikään kuin kalastetaan osaksi valheellista järjestelmää ja pyritään vangitsemaan loputtomaksi osaksi sitä. Ihmiset ovat ihmisiä, eivät diagnooseja. Edellisen vuoksi diagnooseja ei pitäisi tehdä ollenkaan, sillä valheelliset diagnoosit todellakin kadottavat ihmiset pois kaikesta elämisen mahdollisuuksista ja sammuttavat heissä olevat kaikki elämän myönteiset voimat, joita myös uskon, toivon, ja rakkauden voimat edustavat.
Psykiatriassa ihmiset hyljätään ikävällä tavalla niin sanottujen ”psykiatristen diagnoosien” runneltavaksi, jossa psykiatria altistaa tavalliset ihmiset hirvittävien voimien repimiksi, eli asiattomien ja harhaan johtavien ”diagnoosien” repimiksi. Psykiatriassa ihmiset syyllistetään ikään kuin rikokseen, jota he eivät ole tehneet, eli todellisuudessa ”psykiatrinen diagnosointi” on vääräperusteista ihmisten tuomitsemista. Toivotaan, että päättäjämme ja ihmiset yleensäkin alkavat tajuta, että psykiatriassa on todellakin kysymys suunnattomista oikeusmurhista, joiden kohteeksi jopa sadat tuhannet suomalaiset ovat psykiatrian piirissä joutuneet. Kuitenkin oikean ja todellisen rikoksen tekee itse psykiatria diagnosoidessaan ihmisiä mielivaltaisesti kategorioihin, joiden kanssa heillä ei ole mitään tekemistä.

Samaa mieltä aloittajan kanssa.
Päädyin soittamaan auttavaan puhelimeen saatuani yllättävän hermostovaurion psykiatriaan liittymättömästä syystä. Mutta se puhelin imaisi minut henkisesti yllättäen aivan karmeaan minulle tuntemattromaan maailmaan, josta koitan nyt toipua.

"poiuytrdfghjk"

mInunkin elämän arvot ooli olleet totuus ja rakkaus, mutta siellä puhuttiin kuinka joutuu hyväksymään että vale voittaa ja puolusteltiin kauheesti rakkaudetonta narsistista käytöstä.

"poiuytrdfghj"

Eli kaikki vaan muutokseen...


"poiuytresdfghj"

Anonyymi kirjoitti:

Onhan se totaalisen väärin, että ihmisten todellisiin käytännön ongelmiin tarjotaan ”psykiatrista diagnoosia”, jolla ihmiset ikään kuin kalastetaan osaksi valheellista järjestelmää ja pyritään vangitsemaan loputtomaksi osaksi sitä. Ihmiset ovat ihmisiä, eivät diagnooseja. Edellisen vuoksi diagnooseja ei pitäisi tehdä ollenkaan, sillä valheelliset diagnoosit todellakin kadottavat ihmiset pois kaikesta elämisen mahdollisuuksista ja sammuttavat heissä olevat kaikki elämän myönteiset voimat, joita myös uskon, toivon, ja rakkauden voimat edustavat.
Psykiatriassa ihmiset hyljätään ikävällä tavalla niin sanottujen ”psykiatristen diagnoosien” runneltavaksi, jossa psykiatria altistaa tavalliset ihmiset hirvittävien voimien repimiksi, eli asiattomien ja harhaan johtavien ”diagnoosien” repimiksi. Psykiatriassa ihmiset syyllistetään ikään kuin rikokseen, jota he eivät ole tehneet, eli todellisuudessa ”psykiatrinen diagnosointi” on vääräperusteista ihmisten tuomitsemista. Toivotaan, että päättäjämme ja ihmiset yleensäkin alkavat tajuta, että psykiatriassa on todellakin kysymys suunnattomista oikeusmurhista, joiden kohteeksi jopa sadat tuhannet suomalaiset ovat psykiatrian piirissä joutuneet. Kuitenkin oikean ja todellisen rikoksen tekee itse psykiatria diagnosoidessaan ihmisiä mielivaltaisesti kategorioihin, joiden kanssa heillä ei ole mitään tekemistä.

Lue lisää

Itse asiassa tuossa Belgian terveysviranomaisten kirjoittamassa raportissa tarkastellaan myös mahdollisuutta uudenlaisen diagnostisen järjestelmän luomiseen, joka ottaa paremmin huomion yksilön elämäntarinan ja yhteiskunnallisen/sosiaalisen kontekstin. Heidän mukaansa diagnostisessa järjestelmässä pitäisi ottaa seuraavat asiat huomioon:

1. ihmisen menneisyys, elämäntarina, edeltävä hoitohistoria
2. eksistentiaaliset tekijät, jotka liittyvät elämään (ja sen väistämättömään päättymiseen sekä sen merkityksettömyyteen) lähtökohtaisesti sisältyvään ahdistukseen ja depressioon. Nämä saattavat muodostaa dynaamisen pohjan muille psyykkisille oireille, vaikkakaan ne eivät itsessään ole sairauden oire.
3. Sosiaalinen, vuorovaikutukseen liittyvä konteksti (perhe, ihmissuhteet, työ, vapaa-aika, opinnot), jotka voivat olla paitsi psyykkisille kriiseille altistavia, myös mahdollisuuksia ja resilienttiä tuottavia. On tärkeää tunnistaa ihmisen sosiaalisessa kontekstissa myös niitä mahdollisuuksia, jotka vahvistavat toimintakykyä ja edistävät toipumista.
4. Psyykkiset ja mentaaliset prosessit, joita voidaan lähestyä erilaisten psykologisten teorioiden kautta. Näitä teorioita ovat mm. kognitiivis-behavioralistinen, psykoanalyyttiset ja psykodynaamiset mallit.
5. Biologiset tekijät ja psykofarmakologiset selitysmallit.

Toiseksi ihmisen kärsimystä voidaan jäsentää laajempien dimensionaalisten luokkien kautta, jotka viittaaavat esimerkiksi psykoottisiin oireyhtymiin tai tai addiktioihin ilman tarkempia diagnostisia kategorioita. Pyrkimys yksilön toipumiseen tulisi olla kokonaisvaltainen siinä mielessä, että se ottaa huomioon myös ihmisen sosiaaliset olosuhteet. Tietenkin tuollainenkin systeemi on hyvin altis arvioijan tulkinnoille, maailmankuvalle ja sille, että tietyt tilannesidonnaiset, psykologiset ja sosiaaliset tekijät vaikuttavat huomattavasti siihen, miten ihminen itseään ilmaisee. Mutta verrattuna nykyisiin pseudotieteellisiin diagnooseihin kyseinen systeemi olisi tasapainoisempi ja toisi esille sen, että mielenterveyden häiriöissä on aina kyse myös sosiaalisesta ja kulttuurisesta kontekstista. Ne eivät ole vain jostain aivojen toimintahäiriöistä tupsahtavia "oireita", jotka ovat analogisesti diabeteksen kaltaisia, minkä johdosta vuorovaikutuksella ja merkityksenannolla ei ole juurikaan merkitystä.

Ulkomailta tulee järkevää tekstiä psykiatrian tieteellisyydestä ja myyteistä:
https://www.madinamerica.com/2019/09/10-reasons-why-psychiatry-lives-on/

Nuo 10 syytä ovat:
Big Pharman taloudellinen valta
psykiatrian kilta- (kaupallinen) valta
valtamedian epäonnistuminen
ison valheen valta (pseudotieteellisyys)
kiinnittäminen huijaukseen
vallitsevien rakenteiden kohtaamistarpeet
psykiatriset diagnoosit aseistuksena vähentää erimielisyyttä
extralaillinen poliisitehtävä
lupa rangaistukseen, kostoon ja hyökkäykseen
loppu myötätunnon ja rakkauden lupaukselle