Taidan olla vähän pessimistinen ihminen kun tällasia pohdin... Nyt oon vasta seitsemännellä viikolla, siis tosi alussa, ja mietin, et miten yleisiä keskenmenot tässä vaiheessa on? Onko jollakin jotain lukemia?
Uskallanko ottaa ilon irti tästä raskaudesta?
Uskallanko ottaa ilon irti tästä raskaudesta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minä olen tullut siihen tulokseen, että prosentit epäonnistua ja onnistua ovat turhaa itsensä kiusaamista. Yhtä suuri mahdollisuus sinulla olisi kompastua, saada flunssa tai voittaa hedelmäpelissä. Sitä ei voi itselleen oikein ennustaa tapahtuvan asioita. Koin km reilu kuukausi sitten ja minut kaavittiin. Kokemus oli masentava ja uuden raskauden ajatteleminen saa aikaan välillä hyvinkin pelottavia tunteita. Minulle on ilmaantunut oireita raskaudesta uudelleen noin viikon verran ja tk:n veritesti näytti muutama päivä sitten heikkoa positiivista. Itse en voi muuta kuin odottaa kahden viikon päähän olevaan tarkistus-ultraan, liekö jäänyt jotakin kohtuun vai onko entiset hormoonit jotka jylläävät vielä. Kukaan vain ei selitä näitä oireita, jotka ovat enemmänkin kuin selviä. Olen hyvin varovainen ajatellessani uutta raskautta. Tulimme silti mieheni kanssa tulokseen, että jos testi on positiivinen- elämme sen mukaan. Eli iloitsemme, tapahtui mitä tapahtui.
Sinulla on nyt raskaus, nauti siitä ja pidä mieli positiivisena. Elä päivä kerrallaan ja nauti. Hyvää jatkoa sinulle!
Minulla siis on rv 8 6 tällähetkellä, ja kyllähän keskenmenoa tulee väkisinkin mietittyä.
Varsinkin kun raskaus on erittäin toivottu.
Mutta ei saa antaa pelolle valtaa, vaan täytyy ottaa kaikki iloirti odotuksesta! =)
Onnellista odotusta sinulle! =)
ole onnellinen! iloitse ja nauti,huolehtimalla turhaan vaikeutat omaa ja vauvan oloa...
rv 12 asti on riski olemassa,mut yleesä varhainen keskenmeno tapahtuu ennen 9rv,usein jopa 4-6rv...
mut huolet pois!
elämä potkii,potkitaan takaisin :)
http://www.tekay.fi/lib/riskit.html
Jos alkuraskauden ultrassa säkyy syke, sanotaan että mahdollisuudet ovat hyvät. Itse menin mielenrauhani takia rv 7.
muistanpa hyvinkin, miltä nuo mietteet tuntuivat. itse etsin tietoa ihan hurjasti joka tuutista - sekä raskaudesta ja alkionkehityksestä yleensä että sitten kaikesta, mikä vaan voi mennä pieleen. toisaalta löytynyt tieto ahdisti entisestään, mutta jälkeenpäin ajateltuna en usko, että olisin voinut olla pohtimattakaan/selvittämättäkään niitä asioita. pessimistinen luonne kun itsekin olen.
moni sanoo, että mitä sitä murehtia, keskenmenoa ei voi estää. totta sekin, mutta kun sille huolelle ei ole sitä on/off nappulaa missään. jokainen meistä toimii vähän eri tavalla.
muistan löytäneeni hyviä ja luotettavia tietoja internetistä erilaisista keskenmenoprosenteista eri viikoilla. viikot 6 (5 jotain) ja 10 (9 jotain) ovat muistaakseni piikkejä keskenmenotilastoissa, johtuen siitä, että normaalisti kuukautiset ajoittuisivat juuri noille main ja silloin jos jotain on vähänkään vialla niin raskaus keskeytyy helpommin juuri noilla viikoilla. ylivoimaisesti suurin osa raskauksista keskeytyy joko niin alussa, että nainen ei sitä edes ehdi huomata tai sitten viikon-parin sisällä raskauden huomaamisesta.
itse kävin 7. viikolla (6 4) yksityisellä ultrassa, jossa todettiin pienen sydämen sykkivän ja kaiken muunkin olevan kohdallaan ja kunnossa. tuolloin lääkärini totesi, että keskenmenon riski on enää prosentin luokkaa tai alle. nämäkin arviot sydämen sykkeen havaitsemisen jälkeisestä km-riskistä vaihtelevat lähteestä riippuen muutamasta prosentista alle prosenttiin. kaikki huolet eivät toki tuon ultran jälkeen hälvenneet, mutta olo helpottui huomattavasti. tieto oli rahan väärti!
ei huolehtiminen siis kuitenkaan ultraan loppunut :) nyt menossa 22. viikko ja pohdin, että potkiikohan vauva masussa varmasti tarpeeksi. joka päivä tuntuu, että se potki edellisenä päivänä varmasti enemmän. huolehtimiseenkin oppii kyllä suhtautumaan huumorilla - pessimistikin.
en nyt muista mitään linkkejä hyville sivuille, mutta surffaile ahkerasti (esim. google: keskenmeno, alkion kehitys / miscarriage, fetal development) niin eiköhän sitä tietoa löydy. vertaile eri lähteitä äläkä usko kaikkea.
Kiitokset kaikille rohkaisevista sanoista!
Tottahan se sanonta on, ettet voi estää linnun lentämistä ylitsesi mutta voit estää sitä tekemästä pesän päähäsi... Sama pätee pelkoon.
Tää raskaus on todella toivottu, kahden vuoden yrittämisen tulos. Huikee olo on.
Valoisaa odotusta kaikille!