Rakastettu

Rakastava on vielä hienompi, klassista musiikkia. Silloin tämä olisi voinut olla mullekin.

Vaan ei kukaan kysyny koskaan, että halusinko jatkaa matkaa jonnekkin tuntemattomaan! Ei kysytty juuri muutakaan, sain kärsimystä osakseni siinä määrin, että kaikki kokemani alkoi tuntumaan ruumiissani.
Ihmiset liekö olettivat, että halusin kuljettaa karavaania perässäni ajatus, tämä lienee jonkun aivottoman idea. Kukaan ei nähnyt tuskaani, pahaa oloa tai ei siitä ainakaan välitetty. Päätin kaikesta huolimatta taistella, jostain pirun syystä halusin elää, vaikka koin, että elämäni oli helvettiä kauheampaa aika.
Kukaan ei pyytänyt anteeksi tekojaan, kukaan ei tahtonut olla ystäväni avoin, rehellinen. Minulle oli langetettu kuolemanrangaistus, sellaisena sen kehossani tunsin. Monista asioista heitettiin arvioita ja julmaa pilaa.
Ei ymmärretty, että totuuskin koskisi vähemmän kuin selän takana paskan jauhaminen. Asiat sotkettiin niin pahaksi, että seuraava osoitteeni oli hien ja tuskan päässä ja mahdollinen lähteminen ja jääminen jonnekkin iäksi vaati sisua, pitkällistä ajattelua ja sen mitä se maksoi minulle, se oli liikaa.
Oi ihmiset teitä, kuinka ajattelemattomia ja osa teistä idioootteja on!
Mitään muuta en teiltä saanut kuin kuraa niskaani ja elämä oli jo yli puolen välin ja ohitse jonain päivänä.

Niin. Joidenkin meidän kärsittävä jotta muut "paremmat ihmiset" saavat kaiken sen mistä me joskus haaveilimme. Helvettiähän tämä on ja kiitos kuuluu kaikille tähän sirkukseen osallistuneille. Kiitän teitä sydämeni pohjasta että tuhositte viimeisetkin toivon rippeet!

Anonyymi kirjoitti:

Vaan ei kukaan kysyny koskaan, että halusinko jatkaa matkaa jonnekkin tuntemattomaan! Ei kysytty juuri muutakaan, sain kärsimystä osakseni siinä määrin, että kaikki kokemani alkoi tuntumaan ruumiissani.
Ihmiset liekö olettivat, että halusin kuljettaa karavaania perässäni ajatus, tämä lienee jonkun aivottoman idea. Kukaan ei nähnyt tuskaani, pahaa oloa tai ei siitä ainakaan välitetty. Päätin kaikesta huolimatta taistella, jostain pirun syystä halusin elää, vaikka koin, että elämäni oli helvettiä kauheampaa aika.
Kukaan ei pyytänyt anteeksi tekojaan, kukaan ei tahtonut olla ystäväni avoin, rehellinen. Minulle oli langetettu kuolemanrangaistus, sellaisena sen kehossani tunsin. Monista asioista heitettiin arvioita ja julmaa pilaa.
Ei ymmärretty, että totuuskin koskisi vähemmän kuin selän takana paskan jauhaminen. Asiat sotkettiin niin pahaksi, että seuraava osoitteeni oli hien ja tuskan päässä ja mahdollinen lähteminen ja jääminen jonnekkin iäksi vaati sisua, pitkällistä ajattelua ja sen mitä se maksoi minulle, se oli liikaa.
Oi ihmiset teitä, kuinka ajattelemattomia ja osa teistä idioootteja on!
Mitään muuta en teiltä saanut kuin kuraa niskaani ja elämä oli jo yli puolen välin ja ohitse jonain päivänä.

Kirjoitat jonkun toisen puolesta. Mutta keho on ilmiselvästi kortisolia täynnä.

Anonyymi kirjoitti:

Niin. Joidenkin meidän kärsittävä jotta muut "paremmat ihmiset" saavat kaiken sen mistä me joskus haaveilimme. Helvettiähän tämä on ja kiitos kuuluu kaikille tähän sirkukseen osallistuneille. Kiitän teitä sydämeni pohjasta että tuhositte viimeisetkin toivon rippeet!

Kiitoksia sinulle kommentista paljon. Ihmiset ovat näyttäneet pahuutensa, rangaistusta mikä heille kuuluisi, kaikesta vahingonteosta uhrille - tuskin tuntuvaa saavat tai ovat saaneet. Kaikista pahinta on se, että uhrille ei kerrota mitään /miten pahasti hänen asiansa ovat: Vaan oletetaan, että uhri tekee niin kuin valtaosa ajattelee tai haluaa. "On kysymys elämästä, oikeudesta elää tässä yhteiskunnassa, kokea hyviä asioita, saada olla oma itsensä ja elää juuri sitä oman näköistä elämää." Ei ole parempia ihmisiä tässä yhteiskunnassa, ihmisiä jotka ovat arvokkaampia, toisia ihmisiä parempia ihmisiä.
Olemme samanarvoisia / yhtä arvokkaita jokainen, riippumatta siitä mikä on asemamme täällä. Kukaan ei jaksa elää elämäänsä kokonaan yksin vielä pahemmaksi asian tekee se, että hyviksi ja älykkäiksi ihmisiksi ilmoittautuneet ihmiset ovat niitä ihmisiä, jotka pilasivat uhrin elämän.
Ja nyt pitäisi heitä ymmärtää ja anteeksi antaa pahat, ajattelemattomat teot. Rakkaudesta on turha puhua, rakkautta on turha vaatia uhrilta, jonka olette loppuun asti väsyttäneet.
Ette voi myöskään roikkua kiinni uhrissa, sillä se on tollojen toimintamalli!
Eikä hyväksyttävää millään lailla:
Jos vihaatte oikeasti, niin jättäkää hyvästit ja unohtakaa!
Olette tuoneet paljon surua hänelle.
Olisiko siis maksun aika, että uhrikin pystyisi vielä parsimaan elämänsä jonkinlaiseen kuosiin.Täytyyhän hänenkin asua jossain!
Teidän virheiden ja pahuuden takia uhri on niin loppu, että, joutuu ponnistelemaan jotta jaksaisi.
Jokaisella oikeus omaan kotiin ja elää tässä yhteiskunnassa itsensä näköistä elämää. Turhaa siihen on tuoda ihmistä, joka olisi suuri uhkakuva uhrille ja hänen rikottuun maailmaansa. Kaksi vierasta ihmistä on täysi fiasko, luulisi jokaisen tämän ymmärtävän, että se ei onnistu.

James Bond rakastettuni on hän.