Olen kärsinyt masennuksesta jo kauan, ihan liian kauan. Vihdoin ja viimein läheisteni painostuksesta sain mentyä lääkärille (terveyskeskukseen) joka määräsi Zolofteja ja antoi lähetteen psykiatrille.
Muutama kuukausi myöhemmin menin käymään psykiatrilla. Sain puhuttua, lopputuloksena oli se että lääkitykseni vaihdettiin ja sain kuukauden sairaslomaa. Psykiatri oli kovasti sitä mieltä että minun täytyisi käydä säännöllisesti terapiassa ja siinä sivussa tarkkailtaisiin lääkityksen tehokkuutta.
Koska jonot psykiatreille ovat pitkät, tiesin että terapia alkaisi joko psykologilla tai psykiatrisella sairaanhoitajalla.
Odotin kaksi viikkoa pääsyä terapiaan. Tiedän itsekin olevani sen tarpeessa, olen niin hajalla kuin olla ja voi enkä pääse omin avuin elämään kiinni.
Tänään kutsu vihdoin ja viimein tuli. Sosiaalityöntekijälle. En todellakaan kuvitellut että minun pitäisi mennä puhumaan asioistani ihmiselle jolla ei ole edes mitään alan koulutusta. Millähän tavalla hän voi arvioida uuden lääkkeen vaikutusta tai sitä että pitääkö sairaslomaa jatkaa? Ja sitäpaitsi jos tahtoisin vain ymmärtävän kuuntelijan jonka neuvot perustuvat keittiöpsykologiaan niin voisin puhua ystävilleni tai vaikka omalle sosiaalityöntekijälleni joka on tuntenut minut teini-ikäisestä lähtien.
En jaksaisi millään taistella, siihen ei riitä voimia. Mutta kai se pakko on. Tarvitsen apua koska en saa itseäni enkä elämääni kuntoon. Enkä jotenkaan usko että pelkkä keskustelukerta sosiaalityöntekijän kanssa minua korjaa.
Muutama kuukausi myöhemmin menin käymään psykiatrilla. Sain puhuttua, lopputuloksena oli se että lääkitykseni vaihdettiin ja sain kuukauden sairaslomaa. Psykiatri oli kovasti sitä mieltä että minun täytyisi käydä säännöllisesti terapiassa ja siinä sivussa tarkkailtaisiin lääkityksen tehokkuutta.
Koska jonot psykiatreille ovat pitkät, tiesin että terapia alkaisi joko psykologilla tai psykiatrisella sairaanhoitajalla.
Odotin kaksi viikkoa pääsyä terapiaan. Tiedän itsekin olevani sen tarpeessa, olen niin hajalla kuin olla ja voi enkä pääse omin avuin elämään kiinni.
Tänään kutsu vihdoin ja viimein tuli. Sosiaalityöntekijälle. En todellakaan kuvitellut että minun pitäisi mennä puhumaan asioistani ihmiselle jolla ei ole edes mitään alan koulutusta. Millähän tavalla hän voi arvioida uuden lääkkeen vaikutusta tai sitä että pitääkö sairaslomaa jatkaa? Ja sitäpaitsi jos tahtoisin vain ymmärtävän kuuntelijan jonka neuvot perustuvat keittiöpsykologiaan niin voisin puhua ystävilleni tai vaikka omalle sosiaalityöntekijälleni joka on tuntenut minut teini-ikäisestä lähtien.
En jaksaisi millään taistella, siihen ei riitä voimia. Mutta kai se pakko on. Tarvitsen apua koska en saa itseäni enkä elämääni kuntoon. Enkä jotenkaan usko että pelkkä keskustelukerta sosiaalityöntekijän kanssa minua korjaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Suosittelisin sinulle että menisit ainakin näin alkuun sinne sosiaalityöntekijälle. Ymmärrän, että väsyttää vaatia "parempaa" hoitoa mutta..itselläni terapiaa antaa psykiatrinen sairaanhoitaja..Yhdessä zoloftin kanssa elämän on lätenyt sujumaan. Psykiatri tarkkailee säännöllisesti lääkityksen ja sairasloman tarvetta. Itselleni sairasloma teki ihmeitä aikoinaan. Toivon sinulle voimia. Elämä on kaikkea muuta kuin kivaa masentuneena..
Sosiaalityöntekijällä saattaa olla myös terapiakoulutus. Ei se tästä ammatista pelkästään ole osaaminen kiinni. Anna hänelle mahdollisuus ja tee johtopäätökset vasta kokemuksen perusteella.
Minulle on tulossa sama juttu, terapiajakso sosiaalityöntekijän luona. Olin asiasta hämmästynyt, mutta lääkärini kertoi sos.työntekijän olevan psykologi. Ammattinimike johtaa harhaan. Odottelen omaa vuoroani.
Nyt joko sinä tai lääkäri on erehtynyt. Sosiaalityöntekijä ja psykologi ovat ERI ammatteja. Eli jos olet menossa sos.työntekijälle, hän ei ole psykologi (ellei ole valmistunut myös toisena ammattina psykologiksi, mutta tuskin on, silloinhan titteli olisi tietenkin psykologi eikä sos.työntekijä)
No siksipä juuri ihmettelinkin, mitä sosiaalityöntekijä asiassa tekee, mutta lääkäri selitti sosiaalityöntekijän olevan psykologi. Oletin, että tämä psykologi olisi sosiaalityöntekijän vakanssilla terveyskeskuksessa. Pääasia lienee, että apua saa!
.. asia nyt kuitenkin niin, että sos.työntekijä on psykoterapeutti, joka on siis eri asia kuin psykologi. Eihän psykologi ole pätevä toimiakseen sos.työntekijän vakanssissa ja vice versa. Hyvä kuitenkin, että saat apua ongelmiisi!
Minä olen käynyt psyk.polilla sosiaalityöntekijän luona jo noin 2 v ja hän on aivan ihana ihminen ja asiansa osaava terapeutti. Monta solmua on auennut hänen kanssaan keskustellessa joten kyllä sos.työntekijäkin voi auttaa. Itse kärsin keskivaikeasta masennuksesta. Ei pidä tuijottaa koulutukseen. Kaikkea hyvää sinulle ja voimia.
olen myös käynyt mielenterveystoimistossa sosiaalityöntekijän kanssa terapiakeskusteluja puolen vuoden ajan. Ihan turha tuijottaa ammattinimikkeeseen, ei psykologi tai psykiatri sen kummempi ole. Itsestä kaikki on lopulta kiinni miten oivaltaa omia ongelmiaan. Terapeutin tehtävä on toimia peilinä jotta voimme ymmärtää itseämme paremmin. Jossain vaiheessa pitää olla uskallusta kääntää sielunsa nurinperin jonkun edessä, jotta sinne voi kurkistaa ja alkaa puhdistustoimet.
Itseapuryhmät ovat myös erinomaisia tällaiseen tutkiskeluun, esim. AA ja AAL-ryhmät, joita on monilla paikkakunnilla.
Voimia kaikille itsetutkiskelijoille!
No nyt on ensimmäinen käynti takana. Sosiaalityöntekijä oli todella asiansatunteva ja jatkan mielelläni käyntejäni hänen luonaan. Kiitos teille kannustuksesta ja mielipiteistä!