Häpesin jo pienenä itseäni. Kotioloni olivat kamalat narsisti/psykopaatti-isän takia, koin ja todistin monenlaista väkivaltaa. Minua ei koskaan kasvatettu normaalisti, opetettu käytöstapoja jne. Huomasin, miten opettajat ja kaverien vanhemmat katsoivat aina halveksuen kun olin epänormaalista perheestä (uskon että sen huomasi minusta). Yläasteella kiusattiin julmasti. Nykyään olen suht toimintakykyinen, mutta edelleen häpeän itseäni. Yritän käyttäytyä normaalisti ja olen opetellut kaikenlaisia käytöstapoja, silti tuntuu että teen monia asioita väärin ja olen jotenkin luotaantyöntävä, inhottava ihminen.
Traumat ja häpeä
Anonyymi
250
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ikävä kuulla, mutta hyvä että olet selvinnyt. Sellaista ei kuitenkaan ole kuin normaali henkilö. Kaikilla on jotain... Kaikki ajattelevat että heissä on jotain vikana. Sellainen taas joka katsoo muita alaspäin esim. jonkun tittelin vuoksi, ei ole kunnollinen henkilö ollenkaan.
Et ole syyllinen olosuhteisiin joissa kasvoit. Pyristely sellaisesta varmasti vaatii perehtymistä asiaan ja ehkä ammattilaisen tukea. Mielenterveystalo.fi -sivuilla on luoettavaa tietoa ja mm. voit miettiä, voisiko psykoterapiasta olla apua. Siellä on myös kaikenlaista muuta hyödyttävää. Älä jää yksin miettimään tuota! Välitä itsestäsi -olet sen arvoinen. Kaikkea hyvää ja voimia sinulle!