.Tulen juttelemaan ja rikon muurit välissämme nainen.
Tänään teen sen
Anonyymi
24<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Toivon, että tulet. Joulu yhdessä.
Älä herätä mussa turhaa toivoa enää rakas. Pyydän. Pelkkä ajatus sinusta saa minut kyyneliin.
Mitä täällä uhotaan niin sitä ei koskaan toteuteta.
Olisitpa hän..
Tere tulemast. Välkommen. Welcome. Benvenuta. Ai niiin ja TERVETULOA
Jatkan vielä: good luck, till lycka, In bocca al lupo eli eiku lykkyä pyttyyn.
Jos kohtaisimme toisemme ja kohtaaminen olisi vähemmän totinen niin uskaltaisin myös tehdä aloitteen omalle mielitietylle 😊 Jos tietäisin, et ajattelemme samoin tilanteesta, uskoisin hymynkin irtoavan helpommin?
Niin, sitä kannattaa miettiä kuinka totinen torven soittaja se toinen on. Minkälainen käsitys toisesta on ja onko se oikea?
Niin minä luulin ja et tullut/aloittanut juttelua. Kaipaamaani miestä ei kiinnosta. Pahalta tuntuu.
Siitä on kulunut paljon aikaa, kun olemme viimeksi kohdanneet. 20.9 oli kohtaaminen aika lähellä, olisi minulta vaatinut pysähtymistä, et olisi kohdattu. Harmittaa näin jälkeenpäin, etten pysähtynyt. Ehkä pelkäsin, et mitä jos toinen säikähtääkin minua siinä tilanteessa?
Turhaa varovaisuutta.
Pahoittelen. Et ole hän.
Missä näit? Olitko liikkeellä pyörällä, autolla vai jollain muulla. Et sit tullut moikkaan?
Pyörällä olin, hänen ja minunkin kotikulmilla? Harmitus tuli jälkeenpäin.
Ehkä varovaisuuteen on omat syynsä? Aloitteita olen tehnyt aiemmin. Ehkä menneet ovat olleet monella tapaa myös opettavaisiakin? Harmittaa menneet, ku tuonut varovaisuutta mukaan.
Sama aika?
Päätin kauan sitten etten ala ryömiä perässäsi ja tajusin myös ettei sinulla ole aikomustakaan lähestyä minua. Olen koko ajan tiennyt että mitään ei tapahdu ellen minä tee jotain ja suostu ryömimään ja anelemaan edessäsi. Olin oikeassa suhteesi. Silti olet suuri pettymys mulle.
"Muut ovat velkaa meille, minkä luulimme saavamme heiltä". SIltä joskus tuntuu!
En missään nimessä alistaisi sinua noin kuin tuot asian ilmi, vaan syyt ovat aivan toisaalla, enemmänkin pelko, miten reakoit tilanteisiin enempi luo varovaisuutta osaltani. Haluaisin toimia toisin, mut uskallus puuttunut.
Mitä Mä voisin tehdä? Purra sua niinkö? Alkaa kiljua kurkku suorana? Haloo. Vihainen voin olla, riippuu päivästä ja hetkestä 😈 Sitäkö pelkäät? Vai sitä että torjun sut?
Joko on muurit kaadettu?
Susta ei vaan ole siihen tai sitten mä en ole sulle tarpeeksi kiinnostava. En usko että mitään tapahtuu ja olethan toisen oma, niin miksi enää jatkat. En tajua. En jaksa enää tätä srkoboltsipslstaa ja epätodellista maailmaa. Huokaus. Hyvää yötä ja jatkoa edelleen.
Oletkos sinä varattu myös...? Syytä ollakin varovainen? Oletko itse tehnyt asian eteen mitään, että muuksi muuttuisi. Vai luuletko tietäväsi, mitä toinen ajattelee?
Sä jaksat kettuilla ja syytellä.... jotain muuta kiitos.