Oletko saanut haluamaasi hoitoa, riittävää tietoa sairaudestasi, ohjeita hakeutua lisätukimuksiin jne. vai koetko, että olet ikäsi puolesta jätetty sivuvaunuun?
Priorisointi terveydenhuollossa
Anonyymi
1687
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Suomihan ei jaa terveyttä, mikä nyt muistutukseksi.
Vuoden sisällä olen käynyt julkisessa terveydenhuollossa melkein joka toinen viikko, nyt käyminen lyhentyi noin kuukauden väliseksi, pelkästään verikokeissa jotain 15-18 kertaa en muista ihan tarkkaan.
Sitä ennen kävin joskus yksityisellä, yllätyin kuinka hyvä on julkinen palvelu, joku viikko sitten kävin rasituskokeessa, ajattelin että jos tää rumpa loppuisi, mitä vielä lääkäri soitti eilen että seuraavaksi tutkitaan onko keuhkoahtautuma kuukauden päästä.
Siis palvelu on hyvää mutta kaikki tapahtuu vähän hitaanlaisesti.
Jos vielä kertoisi, psoriaksen hoidosta tämän vuoden aikana kun kuulunut kokovaltaiseen äijän projektiin muun hoidon lisäksi, 20 vuotta kävin psorin takia yksityisellä huonolla tuloksella, mutta julkisella ihotaudin erikoislääkäri totesi ekakerralla tämä hoidetaan kuntoon, heti uudet voiteet ja alkoi etsiminen oikea sisäisen lääkityksen löytämiseen, sentähden verikokeissa käyntiä paljon kun ei meinannut löytyä oikeaa lääkitystä, alkukesällä löytyi viimein lääke josta ei pahoja sivuvaikutuksia.
Nyt on toiminut ja psoriasis on melkein pois iholta ensi kerran 25 vuoteen, ei enään hilselyä ja rasvausta silloin tällöin.
Eihän tässä mitä, mökillä käynti jäi vähemmälle kun piti olla vähän väliä sairaalassa mut ei haitanne, mieli hyvä ja rauhallinen kun hoidot toimii, seuraavaksi purukaluston korjaus kun kerkiää, äijä vuosihullossa.
Kysyn, psoriasislääkkeesi nimeä jos haluat kertoa, olisin kiinnostunut koska se on kertomasi mukaan auttanut.
Joo mielelläni, tää viimoiden lääke on -Sandimmun Neoral- aamuisin 100 mg ja illalla 50 mg.
Aiemmin kokeiltii paria muuta sisäistä, toinen aiheutti maksa-arvojen kohoamista joten ei voinut käyttää vaikka muuten tehosi paremmin eikä maksanut paljon mitään, nykyinen maksaa noin 150 € kuussa kortisoonivoiteet ja liuokset mut niiden käyttö on melkein loppunut kun sisäinen lääkitys on tehonnut.
Kiitos paljon, keskustelen lääkärini kanssa.
Oletko tai olitko tupakkamies?
Mainitsit tuossa keuhkoahtaumasta.
Itselläni on astmalääkitys 17v melko hyvästi tosin ylämäessä hengästyy helposti.
Yli 20v tuli savutettua askin reilusti päivässä.
Joo lääkäri soitti toissa päivänä rasituskokeesta ja sanoi että tutkitaan ettei olisi keuhkoahtautuma, sit kai tutkittu joka paikka luulisin ehkä.
Tupakoin lähes 40 vuotta eläkkeelle päästyäni lopetin, parina viimevuotena kunto hiipunut ihmeellisesti, yrittänyt kuntoilla tän vuotta minkä pystynyt, tuloksetta.
Lääkityksestä lääkäri mainitsi jos siltä näyttää, kiva jos löytyisi vielä puhtia vaikka hiljalleen hiihdellen joka jäänyt viimevuosina kun meinaa läkähtyä.
Tutulleni kävi samoin tai ainakin rasitusta ei enää jaksanut,
reipas käveleminenkin alkoi loivassa ylämäessa huohotuttaa tavallista enemmän.
Hänellä todettiin jonkun suonen ahtauma.
Laitettiin pallolaajennus ja taas sujuu reippailu.
Toivottavasti sinäkin saat jotakin apua, mitä se sitten onkaan.
Minäkin tupakoitsijana pelkään keuhkoahtaumaa
enkä silti pääse kokonaan eroon tupakasta.
En keksi keinoa. Elämäntilanne on stressaavaa ja jatkuu sellaisena, sille ei voi mitään, mutta silloin ei ole parhaat edellytykset
sauhuttelun lopetukselle.
Ihailen niitä, jotka on viimeisen röökinsä stumpanneet ja ovat pysyneet päätöksessä
ettei ikinä enää.
Astmani todettiin, kun työterveyden puhallustestissä jäi reippaasti alle arvojen.
Useita puhallustestejä joutui tekemään, kunnes sopiva lääkitys, joskus täytyy lisäksi erikseen avaava lääke avuksi.
Naapurini yli 70 nainen tupakoi kyllä, vaikka on keuhkoahtauma ja ahistaa lujasti. Pahaksi, jos menee pitää olle pieni happipullo mukana.
Kannattaa ottaa röökin lopettamisen avuksi Nicorettiä kummasti helpompaa.
Varmaan kymmeniä kertoja lopetin tupakoinnin, välillä useimpia vuosia ilman, aina alkoi uudestaan alkoholia ottaessa, viimeiksi lopetin kun sovin itselleni oloituspäivän ja valmistauduin henkisesti, ei se lopulta ollut vaikeaa, pariviikkoa niin voitopuolella kunei jatkuvasti mielessä.
En ole paljon sairastellut, mutta kesällä sattui yx juttu. Mentiin terveyskeskukseen päivystykseen, missä esitutkimus. Sitten keskussairaalaan ambulanssilla. Aivot tutkittiin. KELA-taksilla 80 km kotiin. Myöhemmin kutsuttiin sydäntutkimukseen. Raportit lähetettin kirjallisina. Ihan hyvän kuvan sain julkisen puolen palveluista.
Tein aloituksen eilen tiedostamatta, että aihetta käsiteltiin tänään A-studiossa.
Uusi aloitus vei minut Yle Areenaan, josta seurasin tämän illan priorisointi terveydenhoidossa keskustelua.
Oletko saanut riittävän hyvää, laadukasta ja asiatuntevaa palvelua.?
Onko paikkakunna mitään tekemistä hoidon laadun kanssa?
Eläkkeelle siirryttäessä aloin käyttää terveyskeskuksen palveluita, joihin olen ollut tyytyväinen.
Olen saanut pari kertaa myös lähetteen HUS;n pikku leikkaukseen.
A-talk hyvä ohjelma aiheesta,
Olen saanut hyvää terveydenhoitoa, en ole kokenut ikärasismia.
Kesällä todetun divertikuliitin yhteydessä röntgenlääkäri teki toisen löydöksen, joka vaati seurantakuvausta.
Olin viime viikolla KAKS:n röngtenosastolla kuvattavana. Viikko meni ja lääkäri soitti.
Olen terve, aijempi "löydös" oli virhe. Olin tietty helpottunut ja onnellinen.
Menihän siisä kesä pitkälle syksyyn pelon varjo olkapäilläni.
Minulle soittanut lääkärin ehdotti, siitä huolimatta, että voin hyvin eikä vatsa oireile, varjoainekuvausta. Sovimme, että jos KAKS saa järjestettyä kuvauksen ennen kuin matkustan pois Suomesta se tehdään niin pian kun mahdollista ja jos ei onnistu niin paluuni jälkeen.
Itseasiassa vatsan kontrollointitoimenpiteitä ei aijemmin edes ehdotettu.
Olen hyvin tyytyväinen divertikuliitin seurannan järjestelyistä.
Olen suomalainen Ruotsissa kaikki toimii lähes hetkessä.