onko kellään kokemusta siitä että lapsi siirretään esim. ammatilliseen perhekotiin??
Millaisia ogelmia oli mitkä saivat päätymään moiseen ratkaisuun ja miten se toimi ja mille tuntui??
Millaisia ogelmia oli mitkä saivat päätymään moiseen ratkaisuun ja miten se toimi ja mille tuntui??
Vastaukset 1
Vanhimmat
On kokemusta,ja pahalta tuntui. Tilanne vaan oli niin monimutkainen ja vaikea,että siihen ei perhekodin resurssit riittäneet(siis omat).Karkailua,huumekokeiluja,valehtelua,sääntöjen rikkomisia,alkoholia(16v)ja jatkuvaa biletystä,kouluongelmia,neurologisia ongelmia,sossujen kiireitä(eivät reagoineet ajoissa),biovanhempien ilkeilyä ja rettelöintiä jne. Ja loppupeleissä se,että sijoitettu itse halusi ja kinusi siirtoa (johonkin,jossa on vapaampaa..)ja kun siihen päädyttiin ja sijoitus tehtiin ammatilliseen perhekotiin(10-12 samanikäistä,oikeastaan nuorisokoti).Meni vuosi aika "hiljaiseloa",siellä kävin ja keskusteltiin sekoiluista,joita siellä sattunut.
Nyt välit hyvät, sij.lapsi yli 20v. ja minä se,jota hän arvostaa!Olen kuitenkin ollut kokoajan tavallaan kuulolla - siis käytettävissä - mutta antanut omaa tilaa hänelle.
Asuu jo omassa pikkuyksiössä ja aina tarpeentullen kääntyy puoleeni,kutsuu kyläilemään. Minä kutsun perheeni juhliin ym.mukaan hänet ja mielellään tulee,siinä missä meillä asuessaan livisti ja lujaa johonkin,jos oli vieraita tulossa. Se,etten hylännyt,mutta ymmärsin niellä kuvitelmani siitä,että voisin omin keinoin kasvattaa,oli varsin hyvä ratkaisu.
Sossu ei ole tässä ollut kanssani tekemisissä,nuoren jälkihuoltoasioissa suoraan nuoreen yhteydessä- ja onkin virallinen jälkihuoltaja,jonka tehtävän on kiireiltään hoitanut joten kuten hyvin.