En halunnut särkyä. Jaksoin uskoa niin kauan kaiken muuttuvan, hänenkin tuntevan samoin, meidän olevan vielä yhdessä.
Nyt pelkään jotain menneen minussa peruuttamattomasti rikki. Kun ne harvat, joita rakastit, eivät rakastaneet koskaan takaisin, mutta joille silti kelpasi tunne ja ihailu, sille on sanakin, jota ei halunnut itselleen millään myöntää: leikki.
Nyt minussa on tyhjä ja raskas kohta, kyyninen varjo, joka sanoo ettei jaksa enää uskoa rakkauteen, vaan kaikki on jo mennyt ohitseni. Kokemattomana on vaikea enää kiinnostua kenestäkään, sillä heillä on niin paljon historiaa ja painolastia mukanaan, he ovat elämän vanhentamia eri tavalla. Siksi myös häneen aikoinaan rakastuinkin - tuntui kuin olisimme olleet tasavertaiset, kumpikin elänyt omannäköistään elämää.
Nyt pelkään jotain menneen minussa peruuttamattomasti rikki. Kun ne harvat, joita rakastit, eivät rakastaneet koskaan takaisin, mutta joille silti kelpasi tunne ja ihailu, sille on sanakin, jota ei halunnut itselleen millään myöntää: leikki.
Nyt minussa on tyhjä ja raskas kohta, kyyninen varjo, joka sanoo ettei jaksa enää uskoa rakkauteen, vaan kaikki on jo mennyt ohitseni. Kokemattomana on vaikea enää kiinnostua kenestäkään, sillä heillä on niin paljon historiaa ja painolastia mukanaan, he ovat elämän vanhentamia eri tavalla. Siksi myös häneen aikoinaan rakastuinkin - tuntui kuin olisimme olleet tasavertaiset, kumpikin elänyt omannäköistään elämää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minäkin luulin jotakin kohdatessamme mutta kuvitelmat on haihtuneet.
Vielä kaikki tasaantuu eikä enää ei tunnu siltä että olin kaikkein huonoin ihminen,
se jonon viimeinen joka seurasi menoa sivusta . Jota ei koskaan kelpuutettu joukkoon.
Oma olo jo helpottui aamusta. Joskus vain on niitä hetkiä, että kaikki tuntuu niin turhalta ja synkältä ja tulevaisuulta pitkältä ja yksinäiseltä. No ei siellä näy nytkään mitään valoa, mutta sillä mennään.