https://fi.starsinsider.com/lifestyle/309610/mysteeri-ihmiset-katoavat-amerikkalaisista-kansallispuistoista
Valitetavasti aiheesta ei parempaa linkkiä suomeksi löydy, mutta tuo perehdyttää jo aiheeseen.
Amerikan kansallispuistoissa on viimeisen reilun vuosisadan aikana kadonnut ilmeisesti nelinumeroinen luku ihmisiä, ja monet katoamisista ovat olleet perin outoja.
Esimerkiksi ihmisiä on kadonnut tilanteissa, joissa he ovat hetkeksi poikenneet muitten vaeltajien rytmistä, jättäytyen taaksemmas, tai kirien edelle. Monet löydetyt ovat löytyneet mm.korkeista paikoista, joihin ei heidän varusteillaan olisi edes päässyt, tai vaikkapa kadonnut pikkulapsi löytynyt seuraavana päivänä vuorijonon takaa, jonne ei millään tavoin fysiikallaan olisi voinut siinä ajassa ennättää.
Esimerkiksi Stacy Ann Arras - niminen pikkutyttö meni ottamaan valokuvaa veden äärelle, ja katosi, jäljelle jäi pelkkä kameran linssi. Jälkikoira ei löytänyt hajujälkeä.
Amerikan pinta-alasta on kaikkiaan 34 miljoonaa hehtaaria kansallispuistoja, se on noin 3,6 % maan pinta-alasta. Jotkut, kuten eläkkeellä oleva poliisi David Paulides uskovat, että joidenkin näiden outojen katomisten taustalla voisi olla Isojalaksi (Bigfoot) kutsuttu kryptozoolaji.
Ilmeistä kuitenkin lienee, että National Park Servicen toiminta on koko sen olemassaolon ajan ollut puutteellista näitten katoamisien suhteen. Mikä ilmiön takana sitten todellisuudessa onkaan?!
Valitetavasti aiheesta ei parempaa linkkiä suomeksi löydy, mutta tuo perehdyttää jo aiheeseen.
Amerikan kansallispuistoissa on viimeisen reilun vuosisadan aikana kadonnut ilmeisesti nelinumeroinen luku ihmisiä, ja monet katoamisista ovat olleet perin outoja.
Esimerkiksi ihmisiä on kadonnut tilanteissa, joissa he ovat hetkeksi poikenneet muitten vaeltajien rytmistä, jättäytyen taaksemmas, tai kirien edelle. Monet löydetyt ovat löytyneet mm.korkeista paikoista, joihin ei heidän varusteillaan olisi edes päässyt, tai vaikkapa kadonnut pikkulapsi löytynyt seuraavana päivänä vuorijonon takaa, jonne ei millään tavoin fysiikallaan olisi voinut siinä ajassa ennättää.
Esimerkiksi Stacy Ann Arras - niminen pikkutyttö meni ottamaan valokuvaa veden äärelle, ja katosi, jäljelle jäi pelkkä kameran linssi. Jälkikoira ei löytänyt hajujälkeä.
Amerikan pinta-alasta on kaikkiaan 34 miljoonaa hehtaaria kansallispuistoja, se on noin 3,6 % maan pinta-alasta. Jotkut, kuten eläkkeellä oleva poliisi David Paulides uskovat, että joidenkin näiden outojen katomisten taustalla voisi olla Isojalaksi (Bigfoot) kutsuttu kryptozoolaji.
Ilmeistä kuitenkin lienee, että National Park Servicen toiminta on koko sen olemassaolon ajan ollut puutteellista näitten katoamisien suhteen. Mikä ilmiön takana sitten todellisuudessa onkaan?!
Vastaukset 15
Vanhimmat
No, tuo on se premissi, jonka nojalla David Paulides on myynyt 411-sarjan kirjojaan.
Olen kuunnellut aika paljon hänen juttujaan viime aikoina yrittäessäni saada kiinni juonesta ja en ole ihan vakuuttunut kaikista tapauksista. Useampikin mystiseksi tulkittu tapaus näyttää olevan esim. hypotermian tuotetta jne. tai niissä ei muuten vain ole hirveästi mitään mihin tarttua.
BTW. Paulides on kryptozoologi, mutta sikäli kun ymmärrän, hän kieltäytyy tiukasti spekuloimasta mitään mahdollista syytä katoamisille, vaikka kuinka painostettaisiin. Hankala sanoa yrittääkö hän tosissaan ylläpitää tieteellisiä standardeja vai onko tarkoitus pumpata lisätilaa mysteerille täytettäväksi.
Paulides on nimenomaan tunnettu Isojalkana tunnetun kryptozoolajin tutkija, taikka siitä kirjoittanut, siviiliammatiltaan poliisi, eläköitynyt jo.
Paulides on aika tarkoin valikoinut ne tapaukset jotka on ottanut tutkimuksiinsa. Hän on käsitellyt vain niitä tapauksia, joilla ei tunnu löytyvän yleisiä tai yleensä järjellisiä selityksiä. Hän on haastatellut paljon omaisia, ja tutkimuksistaan on karsittu ne selvät tapaukset, jotka esim.itsetuhoisuuteen olisivat viitanneet. Joitakin tapauksia on jopa fyysisesti erittäin vaikea hahmottaa, jos pääsyynä ajateltaisiin ihmisten itsetuhoviettiä.
Nämä on kiinnostavia tapauksia, ja on vaikea sanoa, että pitäisikö enemmän etsiä yhtäläisyyksiä, vaiko eritellä tapauksia, ja etsiä syitä jokainen tapaus kerrallaan. Pääasiassa tulisi kuitenkin eteen lopulta kysymys "miksi ihmiset haluaisivat niin oudolla, ja rankallakin tavalla kadota niin usein", joka ei poissulje kai mitään.
Kuitenkin useimpiin katoamisiin voi vain olla pääteltäviäkin syitä, kun ajatellaan noitten aluitten laajuutta ja aikaväliä, verrattuna siihen, miten paljon esim.USAn kaupungeista kadonnut ihmisiä vastaavana aikana (vaikea laskea arvioitakaan äkkiseltään !).
No, vaikkapa lapsien sieppaukset voivat olla ihan järjestäytyneitä, niin valitettavalta ja pahalta kuin se kuulostaakin. Tosin jotkut niistäkin ovat niin outoja, että jättää kysymyksiä siltkin ilmaan, monet ovat löytyneen päiviä tai viikkojakin myöhemmin hyväkuntoisina, ja ilmeisen terveinä ja normaaleina.
Luulisin, että alueilla käy niin paljon väkeä, ja aikaväli ja alueitten laajuus, kyllä selittävät paljon sitä, miksi nuo kaikki on "pistettty nippuun". Mutta näennäesesti moni katominen vaikuttaa kyllä oudolta. Ja tietystikin sitä oudommalta kun suoraa ratkaisua ei ole, kuvitelkaa itsekin jos tuttavanne katoaa minuutin sisään siitä kun olette nähneet hänet kävelemässä edellänne ! !
Paulides SANOO pitävänsä korkeat standardit, mutta se ei välttämättä tarkoita niiden olevan.
Mitä tulee henkilökohtaiseen ulottuvuuteen, eräälle hyvin lähellä olevalle ihmiselle kävi tapaus hyvin samantyyppinen kuin nämä ns. mystiset katoamiset; liikkeellä tutussa maastossa, äkkiä "mikään ei näytä samalta" ja ainoastaan tunteja myöhemmin sattumahavainto harhailijasta toisen osapuolen toimesta estää tätä jatkamasta kauemmaksi.
Ei tarvitse suomeksi mitään linkkekä laittaa. Osaan englantia ihan riittävän hyvin. Monissa suomeksi käännetyissä on asiavirheitä. Oletko löytänyt mitään englanniksi tuohon asiaan liittyen?
"Oletko löytänyt mitään englanniksi tuohon asiaan liittyen?"
Englanniksi ei materiaalista ole puutetta. Joo, siitä voisi tehdä joutessaan linkkilistan, tai vaikka suomentaa jonkun pätevän oloisen pätkän, että tulisi vielä kunnon faktat esiin ja pohdittaviksi. Kiintosia juttujahan nämä on. Mutta ei kaikki osaa englantia vieläkään niin hyvin, että sikäli ymmärrettävää aloittaa noin ...
Ihmisiä katoaa Suomessakin jatkuvasti, osa heistä löydetään, ja joitain osia ei löydetä ikinä.
"Ihmisiä katoaa Suomessakin jatkuvasti, osa heistä löydetään, ja joitain osia ei löydetä ikinä."
Tässä näkee maitten välisiä eroja : Suomen kansallispuistoista on kadonnut kaiketi (lopullisesti) muutama ihmistä sinä aikana, ja yleensä etsinnät käynnistetään heti.
Pinta-alan mukaan Costa Ricassa on eniten kansallispuistoja maailman valtioista. Paljonko tiedetään että on vaikkapa 2.maailmansodan jälkeen Costa Rican valtiosta yleensäkään ihmisiä kadonnut??!!
"Bigfootista on yhtä paljon todisteita kuin jumalistakin."
Ykkösasia on se, että USAn kansallispuistoista on kadonnut tietty määrä ihmisiä, ja oudolla tavalla. David Paulides on Bigfoot - tutkija, mutta ei kukaan voi kaikkia näit USAn katoamisiakaan kaikkia niputtaa tuohon yhteen kryptozoo - selitykseen.
Yhtä ja kaikki, on se HELPPO YLEISSELITYS, ehkä yhtäkaikki, aivan liian helppo.
Yhdysvaltojen kansallispuistoissa on huomattavasti suurempi määrä kävijöitä ja käsitykseni mukaan olosuhteet ovat monien, varsinkin vuoristoisten alueiden suhteen, kokoluokkaa vaarallisemmat. Toiseksi, Paulidesin keskeinen pointti on väitetty "kaava", jota katoamiset sitten noudattaisivat, mutta onko sellaista kaavaa todellisuudessa havaittavissa on täysin toinen kysymys.
1. Paulidesin mukaan esim. katoamiseen liittyy myrskyolosuhteet sen aikana tai välittömästi jälkeen, mutta tavallaan tuo näyttäisi minusta erittäin ilmeiseltä ja sellaiselta mitä tulisikin odottaa.
2. Toinen pointti, irrationaalinen käyttäytyminen, ei sekään ole mitään odottamatonta. Esim. paradoksaalisen riisuuntumisen tiedetään olevan hypotermian seurauksia.
Ihmisiä on kadonnut viimeisten parin vuosikymmenen aikana Suomessakin muutamia satoja, joitten kohtalo ei ole koskaan (toistaiseksi) selvinnyt.
Mutta yleensä katomistavasta on pääteltävissä paljonkin, todennäköisyyksiä nyt ainakin että mitä on tapahtunut.
Näistä kansallispuistokatoamisista monet on sellaisia, etta päättelyä on ollut vaikea tehdä, Näille nimenomaan pitäisi myös olla kunnon porukka tutkijoita, jotka hyppäisivät heti toimeen, kun katominen tapahtuu. Ratkaisevat hetket on käsillä heti kun katominen on tapahtunut, jos tutkijat eivät silloin jäljille pääse, niin jo muutaminen päivien jälkeen tapahtumien kulkua on huomattavasti vaikeampi enää selvittää.
Sinänsä en suoraan uskoisi, että nämä katomiset olisivat käsittämättömiä, vaan pikemminkin niiden tutkinta on ollut (etenkin niinä ratkaisevina hetkinä, eli heti katoamisen jälkeen) ilmeisesti melko leväperäistä, joskus jopa liki olematonta. Siksi monet näistä näyttävät käsittämättömiltä, paljon perusteluja vaadittaisiin siihen, että todistettaisiin edes se, että ne todella ovat käsittämättömiä.
Kommentoin omaa kommenttiani. Tarkoitin sanomallani, että kadonneista löydetään osa. Siis osa heistä löytyy elossa ja kokonaisina. Joistain kadonneista löydetään vain osa kehosta, jolloin joitain osia ei löydetä ikinä. Toisin sanoen osa kadonneista löydetään petojen osittain syöminä.
Suomen kansallispuistot ovat kooltaan pieniä verrattuina USAn puistoihin, sillä amerikassa kaikki on suurempaa. On myös aivan eri asia retkeillä vuoristossa kuin korvessa taikka edes tunturissa. Säänvaihtelut ovat vuoristossa suuremmat ja äkillisemmät, eikä kaikilla kävijöillä ole vähäisiäkään selviytymistaitoja korvessa, saati sitten vuoristossa. Tästä syystä heidän varustetasonsakin on usein olematon verrattuna selviytymistä vaativaan tasoon. Ei telttaa, ei kunnollisia makuupusseja, ei vettä, ei ruokaa, ei karttaa, ei kompassia, ei tulentekovälineitä eikä edes kunnollisia vaatteita ja sitten lähdetään vähän katsomaan luontoa eikä löydetäkään tietä takaisin sadan metrin päästä metsästä vaan lähdetään päättömästi harhailemaan.
Jo 12 tunnin kuluttua nälkä, kylmä, jano, väsymys, kipu ja eksyneen toivottomuus ajaa ihmistä yhä päättömämpiin ratkaisuihin itseään koskien ja hän hortoilee entistäkin kauemmas etsijöiden ulottumattomiin.
Mikäli lähdet asumattomalle seudulle, tee matka- ja reittisuunnitelma, anna suunnitelma jollekulle, joka ei lähde kanssasi asumattomalle seudulle. Ota mukaasi energiapitoista syötävää, juotavaa (ei alkoholia), teltta, makuupussi, puukko (kirves), kunnolliset tulenteko- ja keittovälineet, ensiapupakkaus, kartta kompassi (älä jää kännykän ja google mapsiin varaan, sillä asumattomalla seudulla ei välttämättä ole nettiyhteyttä ja puhelin voi hajota esim. jokea ylittäessä taikka akku tyhjentyä kylmässä), gps olisi kuitenkin hyvä laite suunnistamisen apuna.
Ennen lähtöä opettele suunnistamaan kartan ja kompassin avulla. Muovipressu on hyvä sateensuoja leiriytyessä, ettei tarvitse katkoa havuja tuhottomasti taikka tuhoa aiheuttaen.
Vaatteet ja jalkineet tulee valita harkiten, helleasuste ei lämmitä öisin, eikä tarjoa juuri suojaa auringon paahteelta. Lenkkarit ovat kevyet kävellessä, mutta hajoavat metsässä helposti. Älä siis lähde asumattomalle seudulle t-paidassa, lenkkareissa ja shortseissa.
Jos aiot vain pikaisesti käväistä metsässä, kerro jollekulle, että aiot mennä käväisemään metsässä. Katso metsään mennessäsi taaksepäin vähän väliä, että näet reitin takaisin. Jos et tunnin etsimisen jälkeen löydä tietäsi takaisin, pysy aloillasi, älä lähde hortoilemaan vaan odota etsijöitä.
Katoamisia selittämään ei tarvita isojalkoja, mustajalkoja taikka mitään muuta kuin ihmisen kyvyttömyys selviytyä haastavissa olosuhteissa riittämättömin varustein.
Niin, nuo ohjeet pitäisi etupäässä kohdistaa sinne, mistä retket alkavat siellä Amerikassakin. Ja kaiketi sielläkin pätevää ohjeistusta on olemassa.
Tosin samapa tuo, on erämaita sen verran tullut talsittua, että voin vakuttaa että tietty prosentti Suomessakin on ikuisesti niitä, jotka pitää ainaisesti lukea tälläisen vaativan retkeilyn "riskiryhmään". Ne on yleensä ne jotka on suunapäänä ja ensimmäisinä kaikessa, ja luulee tietävänsä jo läjtökohtaisesti kaiken, taikka paljon sinne päin.
Mutta toistaalta niinkin, että pätemättömyys, ja ylisuuret luulot retkeilytaidoista ei selitä esim.miten pikkulapsi voi vuorokauden aikana kulke kymmeniä maileja ja vieläpä erittäin vaikeakulkuisilla (mm.vuoristot) alueilla.
Tosin voihan olla että monessa on jotain lapsisieppaajia. Mutta jos lapset on silloin tutkitusti terveinä ja vahingoittumattomina löydetty, niin ei sekään selitys käy.
Digitalisoitunut mediakenttä on varsinainen paskakaivo, jossa syntyy mitä tahansa. Kun vaikka kyhäät jonkun stoorin pilanpäiten, niin vuoden parin sisällä saatat huomata, kuinka sitä on muunneltu ja käytetään todistamaan mysteerien todellisuutta. Kaikkein järkevintä on kiistää kaikki, sillä niihin ei kuitenkaan löydy pitäviä todisteita, unohtamatta sitä, että maailma on edelleen tylsä paikka jossa kaikki hämmästyttävä tapahtuu tarinoissa ja ruuduilla.
Bigfootista on yhtä paljon todisteita kuin jumalistakin. Jotkut niitä väittävät näkevänsä.
Tässäkin realiteetti on eri asia. Mitä ruudun takana loppujen lopuksi on...