Kysymys adhd nuorille ja aikuisille

Itselläni on vasta leikki-ikäisen ADHD-poika. Meillä oireiluun liittyy myös puheen tuoton vaikeutta. Terapiarumbat ja koko taival on siis vasta edessäpäin.

Aivan niinkuin moni muukin vastaavassa tilanteessa oleva vanhempi, niin olen ollut huolissani millainen tulevaisuus lapsellani on edessä. Luettuani kaikkia aiheeseen liittyviä foorumeja, lopputulema ei tuntunut kovin mukavalta valtaosan tarinoista päättyessä päihderiippuvuuteen, rikollisuuteen ja syrjäytyneisyyteen.

Tottakai haluaisin ehkäistä tällaisia haasteita mahdollisimman paljon ja olen ymmärtänyt, että tavassa kohdata lapsi ja nuori on ilmeisem suuri merkitys.

Kysymykseni kuuluvat siis:

-Mikä on mielestäsi vanhemman paras tapa suhtautua ADHD.hen?

-Miten siitä tulisi puhua lapsen kanssa?

-Kannattaako ADHD-nuoren kanssa keskustella jo etukäteen niistä riskeistä (syrjäytyminen,päihteet yms.) mihin hän on suuremmassa vaarassa ajautua?

En edes tiedä voiko tällaisella ennakoinnilla vaikuttaa tilanteeseen?

Kannattaako lapselle sanoa, että kyse ei ole sairaudesta vaan ominaisuudesta joka voi parhaimmillaan hyödyttää häntä. Eikös monet menestuneet ihmiset ole ADHD-henkilöitä.