Ikävä kahdella tavalla. Ikävä häntä päivittäin ja joka hetki ja myös ikävä siitä, että kävi näin. Kokemastani ja ikävästäni olen niin järkyttynyt, etten voi edes itkeä. Olo on epätodellinen ja jokahetkisessä kauhun tunnelmissa elämistä. Ei ole toivoa, ei mikään auta, ei kukaan auta eikä mikään muutu.
Ikävä järkyttää
Anonyymi
6<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ap, en tietenkään tiedä mitä käynyt ja ketä ikävöit, mutta ikävä on hetkittäin kuristava, kaiken nielevä tunne eikä mikään tunnu auttavan. Mua auttoi jatkaa elämistä hetki, tunti ja päivä kerrallaan, kunnes arki jatkui vähitellen ja löytyi omat rutiinit ja elämä uudestaan. Ja kirjoitin kirjeitä tälle henkilölle silloin kun kaikkein pahimmalta tuntui, en tietenkään lähettänyt mutta keräsin pieneen laatikkoon ja joku päivä kun oon valmis niin hävitän ne jollain lailla - mutta vielä en.
Haluatko kertoa, kuinka kauan ikävöintisi kesti? Itse olen tilanteessa, jossa en ole ollut valmis luopumaan ajatuksesta, että joskus vielä. Enkä varmastikaan edes pystyisi, ennen kuin olen saanut hänet tavata pitkän näkymättömyyden jälkeen. Haluan vielä vaalia tätä tunnetta, voi olla että loppuelämäni verran. Mutta tällä hetkellä tuntuu, että vie liikaa voimia. Voisipa siirtää jonnekin taka-alalle, niin pystyisi osallistumaan paremmin tapahtumaan nimeltään elämä.
Enkä ole siis aloittaja terv. 22.02
.
Kirjoitin itsekin kerran kirjeitä hänelle ja poltin ne sitten lopulta uunissa.
Tosi tervettä polttaa paperia uunissa
Onko paloturvallisuus tuttua?
Pönttöuunissa hiilloksen päällä pöhkö.