Aamulla vihlaisi taas syvään, kun olin herännyt aika aikaisin. Lepäilin sängyssä ja ajatukset tietenkin karkasivat siihen erääseen, ja arvaahan siinä kuinka kävi. Kaipuu hänen luokseen ja tarve lähelleen riipaisi todella kipeästi ja niin arkaan kohtaan. Se on kuin huuto hänelle, vaikka ei kuulekaan, se on kuin hiljainen ja haikea itku halutun kosketuksen odotuksesta.
Varhaiset tunnelmat tänään
Anonyymi
8<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Miksi olit sitten hänelle ilkeä ?
Kumma täällä itkee asiaa. Osaat varmaan ottaa yhteyttä ja sovittaa tekosi?
Miksi? En ole ollut hänelle ilkeä. Olen ollut hänelle hyvä monta kertaa.
Sovita tekosi. Ota itse yhteyttä
Kerro sinä, mitä olen ilkeää tehnyt?
Kun tietäisit miten rakastan sinua. Tietäisit intohimoni ja haluni päästä lähelle, iholle. Rakkauden vaje viiltää. Tuntuu kuin olisin löytänyt sydämeni puuttuvan palasen, mutta en silti pääse niin lähelle että voisin saada palasta otetta. Kurottelen sopivuuden rajoissa, mutta tiedän ettei se taida riittää yltämään riittävän pitkälle. Haluaisin sen palan paikalleen edes ohikiitäväksi hetkeksi ja kun saisin edes hetkeksi tehdä sen rakkauden näkyväksi. Näin vaikka, tietysti, haaveilen myös pidemmästä yhteiselosta.
Oletko aloituksen tekijä hienosti tuot tunteesi esille.
Hienosti puettu sanoiksi rakkaus häntä kohtaan. Olisinpa minä se kohde. t. ap.
En kirjoittanut tuota 22:56.