Opiskelurauha aikuisopiskelijoille

Tästä saattaa tulla melkoinen valitusvirsi. Koitan kuitenkin välttää sitä henkilökohtaisesta tunnelatauksestani huolimatta - tarkoitus on vuodatuksen ohella pohtia tätä vähän neutraalimmin.

Menin tekemään sen hirveän virheen, että en tajunnut 16-18-vuotiaana mistään mitään. Valitsin ylioppilasaineikseni lähinnä, mitä huvitti, eli mm. sen kliseisen psykologian josta kaikki tuntuvat aina aluksi olevan innoissaan. Tästähän ei minun kohdallani ole siis yhtään hyötyä. Olisi pitänyt valita luonnontieteitä, siis kemiaa, fysiikkaa, biologiaa. Tajusin sen kuitenkin liian myöhään, anteeksi yhteiskunta, ja niinpä minusta tuli aikuislukiolainen tämän virheen korjaamiseksi.

Haluaisin kaikkein eniten vain opiskella. Ongelma on se, että pitäisi syödäkin jotain. Elämäni junnaa paikallaan, koska tarvitsisin kipeästi juuri luonnontieteitä päästäkseni seuraavalle asteelle opinnoissa. Aikaa ja energiaa siihen ei kuitenkaan juuri ole, sillä nyt - ilman työkokemusta tai mitään työllistymistä hyödyttävää koulutusta - tulisi jotenkin saada töitä ja elätettävä itsensä. Ehkä sitten olen huonompi kuin keskivertoihminen, mutta en vaan näe, miten ihmeessä käyn 8-16 töissä ja jotenkin mystisesti otan haltuun nuo luonnontieteet samaan aikaan. Kirjoitin matematiikan ihan vaan sisulla, mutta tällä kertaa en usko pelkän sisun olevan tarpeeksi. Pitäähän ihmisen nukkuakin joskus.

Vähän lisätietoa: Aikuislukiolainen ei saa opintotukea. Kelan edellytys taas toimeentulotuelle on kokoaikaisen työn hakeminen eli tarkasti sanottuna se, että työkkärin sivuilla työnhaku on voimassa koodilla (02). Työkkärille taas menin tyhmyyttäni möläyttämään aikuislukiosta, joten he taas eivät suostuneet vaihtamaan tätä koodia siihen (02) koska katsoivatkin, että olen opiskelija. Aika vekkuli tilanne kesti kauan, minulta jopa vähennettiin tukia, vaikka en voinut asialle mitään. Tästä olen aika pirun vihainen edelleen.

Joka tapauksessa takaisin perusongelmaan. Miksi suurin rikokseni yhteiskuntaa kohtaan tuntuu olevann se, että haluan opiskella? Mistään en ole saanut niin kärsiä. Kuitenkin jos saisin vaan tehdä sen, pääsisin seuraavalle asteelle, jolloin olisin oikeutettu opintotukeen ja -lainaan. Tämän myötä valmistuisin myös viimeinkin tulevaan ammattiini ja pääsisin iloisesti tavoitteeseeni, joka kuitenkin on juuri työnteko. Ehkä olen itsekäs kun tavoittelen juuri tiettyä uraa, mutta niin jalomielinen en ole, että ryhtyisin joihinkin muihin hommiin loppuelämäkseni vain maksaakseni siten nopeammin veroja. Sitä paitsi luulisi olevan ylipäätään parempi, että saisin mitä haluan: palkkani olisi paljon parempi ja siten hyödyttäisin yhteiskuntaa paljon enemmän. Sanotaan nyt vielä sekin, että hitsi vie olisin onnellinen, mikä rikos taas.

En millään käsitä sitä, että esimerkiksi täysin laakereillaan lepäävä sekakäyttäjä saa helpommin ja jopa enemmän tukia kuin sellainen, joka haluaa vain käydä koulunsa. Miksi yhteiskuntamme sylkee aikuislukiolaisen niskaan? Sen lisäksi, että olet hyi olkoon "työtön", olet vieläpä huonompi sellainen, koska kehtaat opiskella. Mitä ihmettä.

Alistun kohtalooni ja yritän joka päivä hullun lailla hakea töitä. Sain jotenkin asennoiduttua hyvin erääseen hommaan, jota mielelläni tekisin vaikka pidempäänkin opintojen ohella. Kun vielä pääsisi oppimaan sen homman. On pikkuisen hauskaa kirjoittaa olematonta CV:tä ja miettiä, miksi juuri minä olisin hyvä. No ei aavistustakaan kun en ole päivääkään niitä tai juuri muitakaan hommia tehnyt. Totta kai sitten kirjoitan hakemukseen vaan mitä pystyn, eli halusta oppia ja tehdä tuosta väliaikainen ammattini, mutta aika laihaa on. Asioita ei auta se, että oikeastihan en tosiaan näe itseäni kokoaikaisena ainakaan loputtomiin - se koulu edelleenkin, perisyntini.

Kela taas riemastuu tuloista niin, että jos työsuhde loppuu, niin voi silti olla että seuraavan kuun tukia ei tule ollenkaan tai sitten todella vähän. Esimerkiksi juuri nyt olen saamassa ensi kuussa 130e toimeentulotukea, koska hölmönä menin hetkeksi töihin... että joo.

Olisi kieltämättä mukavaa, jos saisi vaan opiskella rauhassa. Mielestäni se olisi kaikkien etu. Asiaan voisi vaikka liittää jotakin kriteereitä lusmuilu-porsaanreikien välttämiseksi. Jospa joskus vielä ajateltaisiin niitäkin, jotka oikeasti yrittävät jotakin. Tällä hetkellä siitä rankaistaan.

Ihan vaan ajatus, toistaiseksi aion sopeutua tähän niin hyvin kuin pystyn.