Tee? :) vietä kiva viikonloppu
Mitä kuuluu
Anonyymi
87<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 87
Vanhimmat
Vituttaa kaikki.
Urpot ja semmoset. Ei sulle, kuka ikinä oletkaan.
Urpoja on aina :/
Ja minä yksi isoimmista. Otin haasteen, josta en ole varma päätyykö tämä hyvin.
Ton raivon todistaminen ilmiönä on melko metkaa. Tiedätkö kääntelen sitä edestakaisin eri ihmisryhmissä ja katson vaikutuksia. Sain eilen jotain osviittaa ja vinkkiä miten tän saa pois.
Raivo on kollektiivisessa tajunnassa. Raivon kohteen ja raivon kantajan kanssa ei ole mitään järjellistä kytköstä. Se vaan on.
Melko metkaa. Tätä on saanut hajautettua melko paljon jo...
Koska raivolla ei pikkuhiljaa ole enää mitään historiallista kontekstis, tämä alkaa kaikkinensa mennä niin naurettavuuden puolelle jo, että fiksuimmat alkaa ihmettelemään, että mitä vittua täällä tapahtuu... :)
Viettäisin sen mieluummin sinun kanssasi Pekka miksi olen tälläinen arka milloin minusta tälläinen tuli?
Ei ole kiva olla ilman sua.
Miksi sitten olet?
Jos olisi vain minusta kiinni niin tilanne olisi toinen.
Onko sulla kommunikointi ongelmia?
Milloin ajattelit tulla sisällä käymään vai etkö uskalla pelkäätkö että mieheni huomaa miten katselet minua?
Rauhallinen viikonloppu edessä eli ei mitään uutta rintamalta.
Vietän mukavan;))
pyöräm
Hyvät huomenet;))
Pientä puuhastelua tänään.
Mitä esimerkiksi?
Minun kanssani hän ei osaa kommunikoida mies siis.
Tänään pesin ikkunoita ja ...uskallanko mainita? Tallensin numerosi puhelimeeni, vanhasta puhelimesta. Kerään rohkeutta vielä, katsotaan uskallanko vielä viestitellä sullepäin?
Mieskö pesee ikkunoita ohhoh...
n.90 min, suoritus oli ja nyt on parempi katsella ikkunoista ulos. Kohta lähden puistoon nostelemaan rautaa, ku on noin kiva keli ulkosalla.
Tuuppaa peseen meidänkin ikkunat. Parempi vaan kun ei näe pihalle saa olla rauhassa.
Hop hop jänishousu lähetä se viesti jo.
Eipä ne jänikset ruukaa uskaltaa lähettää.
Anna joku hyvä tunniste, jos osuu hyvin niin lupaan laittaa viestiä sulle. Miettinyt olen, miten olisin voinut viestitellä sinulle nyt? Ehkä olisi pitänyt aloittaa jotenkin niin, et Hei Tn, täällä viestittelee se kovapäinen kaveri, jonka pää taitaa olla umpiluuta? Kun ei kerrasta tai kahdestakaan usko sua? Onko meille kuinka mahdoton ajatus, jutella asioita hyvässä hengessä kahden?
Olen valmiudessa, tämä on lupaus. Laitan viestiä, jos tulee osumia, jotka tunnistan meidän väliseksi? 🤗😘
Hän on joskus näin mulle sanonut mitä täällä valutetaan.
Kirjoitin edellä joitakin tunnisteita, tämä taitaa kuvastaa vain sen et muitakin vastaavia saman kokeneita on olemassa? Tosin me emme ole jutelleet vielä toisillemme.
Jokos tiedät mitä meinaat kirjottaa viestiin.
Jotain myönteistä haluaisin kirjoittaa, sopuun ja hyvään mieleen suuntaavaa tekstiä? Haluaisin viestittää tapaamista, jonne olisi helppo tulla ilman turhia paineita, pelkoa? Sanat, toivottavasti löydän tuolta sydämeni sopukoista? Vähän riippuu kans siitä millä fiiliksillä toinen on? En usko kovin syvällisiä kirjoittavani?
Haluaisin ottaa tietenkin avosylin toisen vastaan, mut tilanteet huomioiden, mennään naisen ehdoilla. Tarkoitus pyrkiä rentoon ja mutkattomaan ilmapiiriin. jossa puhuminen ja itse ilmaisu olisi antoisaa ja vapauttavaa.
Ehkä lopulta viestittelisin vain, et hei Sinä, anteeksi kaikesta aiemmasta, ehdittäiskö viimein juttelee, nyt tai huomen? Katsotaan, josko jotain myönteistä ja enemmänkin syntyisi? 🤔
Miten osaat kirjoittaa noin hyvin. 🙂
Satutko kaipaan Tarjaa, Tiiaa, Tuulaa tai Teijaa?
Ette ole jutelleet toisillenne? Kaipaat siis Tinder-naista!
Miten asia on edistynyt?
Tilanne kaatui ikäeroon (15 ), joka tuntui olevan ratkaiseva tekijä?
Tämä tälle 28.9.2019 19:10 miksi sanot että lähetät jotain kun ei aikomuksessasi ole kuitenkaan mitään lähettää? Haluatko vain kiusata?
Niinkuin tässäkin viestiketjussa voi lukea niin ymmärrys voi heittää ns. kuperkeikkaa?Ainahan tällaisissa tilanteissa syytä olla täysin varma, et toinenkin on samoin tuntemuksin liikkeellä, ettei koe noloja tilanteita? Viestittelisin toiselle, jos tietäisin hänen odottavan sitä, mut jos vaara saada toisen vihat niskaan viestittelemällä niin ei juuri houkuttele.
Kiitän, et viestini oli herättänyt mielenkiintosi, itse nyt enemmän odottavalla kannalla, ku tilanne ei tunnu kovin houkuttelevalta, kun tuntuu olevan liikaa ärtymystä ilmassa.
Tunke se viestisi vakka perseesees. Olet nuija ei voisi vähempää kiinnostaa.
Minäkin junnuna menetin malttini pienestä kans. Nyt oppinut kantapäänkin kautta, et maltti on valttia. Shitin jauhaminen niin over season, mutu. Toivottavasti saat itsellesi edes hyvän mielen muita haukkumalla? Ymmärrän, et anona hyvä huudella huonoja fiboja julki, toivottavasti edustat itseäsi paremmin, kun olet f-to-f tekemisissä toisten ihmisten kanssa?
No kaikki on suhteellista, ehkä elän tällä hetkellä jonkinlaisessa flowssa ja innostuminen saa mielessä synnyttämään kaikenlaista myönteistä? Hyviä asioita tapahtuu lähiaikoina. Elämä opettaa monella tapaa nöyryyttä, et vähempäänkin voi jo olla tyytyväinen?
Kyllä. 🙂
Kuka Tn?...Tiina, Taija, Taina, Teija, Tiia...
Tuovi...
Joku noista, mut mun piti saada tunnisteita ei toisinpäin 😊
Anna sinä vähän tunnisteita tänne suuntaan, paljonko on ikäeroa?
Tämä oli itsellä alussa pureskelun alla, en tiedä tarkkaan toisen ikää, mut arvelisin eron olevan 15 vuotta?
Tämähän voi olla seikka, jolla on suurikin merkitys jos ikä ei olekaan vain numeroita jommalle kummalle?
Sille nuoremmalle todennäköisesti.
Totta toinenpuoli? Onhan näitä tapauksia, joissa on suuri ikäero ollut molemmille osapuolille hyväksikin? Olen näitä jonkun verran lukenut lehdistäkin ja sitä kautta pikku hiljaa hyväksynyt sen itsellekin mahdollisena. Hyväksyntä yleensä ollut vaikeampaa ulkopuolisilla ja ulkopuoliset olleet yleensä myös näitä, jotka yrittävät ylipuhua manipuloida toisia uskomaan toisin?
Ainahan tällaiset ovat kahden kauppoja ja monesti myös tilanne voi tuntua jo lähtökohtaisesti mahdottomalta yhtälöltä, mut uskon myös toisinpäinkin olevan mahdollista. Kaikki lähtee lopulta ymmärryksestä, onko toisen luonne kuinka sopiva toiselle, onko elämäntilanne kuinka vastaanottavainen ottamaan tilanteen haasteena, koska haastava se lähes aina tulee olemaan ulkopuolisen paineen alla?
Ymmärrän myös sen, et suurimpia kritisoivia ääniä kuulee vanhemmilta naisilta, jotka kokevat/ mieltävät jäävänsä toisarvoiseen asemaan, jos oman miehen ikäiset aloittavat suhteita selkeästi nuorempien kanssa, pelko kasvaa mielessä silloin itse kullakin? Hyvä muistaa, et tänä päivänä tilanne voi olla myös toisin, et vanhemmalla naisella voi olla nuorempi mies, jota miehet eivät juurikaan koe haittana. Paitsi jos oma suhde siihen kaatuu, jolloin se on ymmärrettävääkin.
Tilanteet muuttuvat ja itsekään en ajattele niin, et ehdottomasti haluan selkeästi nuoremman naisen rinnalleni vaan kyllä se luonne on merkittävässä roolissa, kun rinnalleen ihmistä miettii ja käy omaa kamppailua erilaisten ajatusten kanssa. Itse en ainakaan arvostele tai mieti toisten suhteita niin, et jos toiset ovat toisensa löytäneet niin se heidän yhdessäolo ei ole ansaittua tai hyväksyttyä.
Jos toinen on alisteisessa asemassa suhteessaan ja näkee toisen käyttäytyvän toista kohtaan ylimielisesti niin silloin en koe suhdetta myönteisellä tavalla ja silloin ymmärrän myös arvostelun ja menee yli oman ymmärryksenkin, mut samanarvoisessa toista kunnioittavassa suhteessa en näe ikäeroa niin suurena ongelmana. Meitä on moneksi ja jokaisen mielipiteellä on vaikutusta myös oman suhteen ulkopuolella. Yleensähän näitä peilataan omaan tilanteeseen ja siten hyväksytää tai koetaan se ei toivottuna toiselle.
Lisäyksenä viel tähän ed. viestiin, et mun tapauksessa on kyse aikuisista ihmisistä, jotka ovat molemmat jo yli 35-v. ikäisiä, oletan näin. Ymmärryksen kanssa voisi olla haasteellisempaa, jos toinen olisi alle 30-v? Jokainen tapaus kuitenkin omanlaisensa, luonteilla on suuri merkitys, kuinka hyvin sopivat yhteen ja kunnioittavat toisiaan.
Alotuksen tekijälle miksi ihastuit minuun ja miksi ihastutit minut itseesi...
Mä sanosin niin, että jos on tilanne kuten edellisellä kirjottajalla näyttää olevan eli molemminpuolisesti ihastuneita, niin yhtälailla se toinen vois miettiä noita samoja kysymyksiä/syytöksiä. Eipä noita varmaan tiedä ellei sit tarkotuksella pelleile, niitäkin kun on.
En ymmärrä tästä viestistä mitään mutta ei sillä ole väliä koska et ole aloittaja.
Jos tarkoitat syytöksellä tuota 23:26 niin en minä häntä syytä vaan tarkoitin hänen olevan ihana kun ihastuin häneen...
Kiitos eipä kummempia,))
Ei tuo ole vastaus.
Onko aloittaja mies? Joka kirjoittaa T naiselle.
Aloitus on Terhille.
Terhi oli ihana, harmi kun ei enää häntä näe :)
Hetken luulin että minun kaivattuni on ajatellut minua muistaa viestillä mutta ei ole ainakaan vielä mitään tullut.
Aloitus on naiselta Tee-miehelle :)
Aloitus on L-naiselta, aivan selvästi. :) L on pornoin.
Hyvää huomenta :)
Viikonloppu meni.
Ei kuulu pahoo, hyvöö kuuluu jos naisesta kuuloo.
Minee oon sellainen mehtien mies.
Oiskoo se sit mettiäinen vai mikkee mie oon.
No niin mittee sen on siten valii kun nainen tukkääpi.
Tee metsään pesäsi. ☺️
Hyvää huomenta;
Kyllä sen tiesin
Hyvää huomenta!
Uteliaana kysyn, minkä tiesit?
Sisimmässäni haluan uskoa vielä meihin. Tuntemuksista on vaikea irtautua, kuulematta toista? Onko toivolle sijaa? Niin haluaisi uskoa, kun toinen on pitkään mielessä pyörinyt.
Taasko on mt Mia löytänyt viha-rakkaus suhde timonsa jota vuoroin haukkuu ja vuoroin kehuu kaivaten ?
Anna jo olla. Se ei johda mihinkään positiiviseen. Etkö jo huomaa!
Sorry, kuka lienet? Voin paljastaa, etten ole täällä ketään vihannut enkä haukkunut vaan aina pyrkinyt totuuden pohjalta puhumaan ja totuuteen pyrkien. Tässäkin ketjussa olen pitkät stoorit kirjoittanut tuntemuksitani ja miten miellän itse asioita. Mies olen aina ollut, sanottakoon sekin vielä.
Haluan myös ymmärtää toista ihmistä varsinkin, jos on joskus herättänyt mielenkiintoni. Sanotaan, että ymmärrys on puoliruokaa ja siksi utelen toisten tietämyksiä, josko niistä löytyisi jotain sellaista, jota toinen ei vain uskalla suuremmin tuoda esille? Asiallinen keskustelu on aina parempi kuin turhat huutelut tuntemattomille? Vankka oma mielipide.
En ymmärrä tätäkään? Minusta positiivisuuteen johtaa aina tilanteet, jotka ratkaistaan. Jos osataan puhua asioista niiden oikeilla nimillä riippumatta siitä mikä on lopputulos? Olen itsekin kokenut sen mahdollisuutena ja miksei myös toiselle. Hyvä vinkki on, et toisen vihaaminen on helppoa, mutta asioista sopiminen vaikeampaa. Jälkimmäinen aina parempi vaihtoehto niin ei tarvi kantaa taakkoja mukanaan. Aikuisena näitä helpompi käsitellä, kun on ymmärrystä enemmän.
Tässäkin tarinassa, jota täällä puitu niin kaikki perustunut enemmän olettamuksiin, pelkoon ja epävarmuuteen siitä mitä toisen mielessä liikkuu? Rakentava keskustelu asioista voisi olla monellakin tapaa parempi vaihtoehto. Mut ehkä jollei nyt ole valmiuksia siihen niin ehkä otollisempi aika on myöhemmin? Aina on parempi ratkoa asiat kuin siirtää ne maton alle piiloon.
Se juuri kun ei ole mitään ratkaistavaa. Luullaan että olisi jotain ja ei ole. Siinä ihminen vain joutuu hämmennyksiin kun pitäisi käsitellä asioita, joita ei ole edes olemassa. Mihin tämä sitten johtaa: epätietoisuuteen, tuskaisuuteen, masennukseen ja ilman mitään syytä. Tarkoitus olisi mennä eteenpäin eikä takaisin tyhjään. Suurin osa ei näemmä ymmärrä tätä asiaa.
Ja se jos itse koet jonkun asian mahdollisuutena ei tarkoita sitä, että se olisi mahdollisuus toiselle. Joku toinen voi kokea tämän mahdollisuutesi pahimpana mahdollisena. Niin kuin omalle kohdalleni on käynyt usein ja kaikki kerrat. Tämä on kaikkein pahin ajattelumalli, jossa omat kokemukset nähdään täysin toisen laisien ihmisten mahdollisuuksina. Ihmiset ovat yksilöitä, ja ainoastaan yksilöitä.
Itse koen puhumisen aina hyvänä vaihtoehtona, tottakai se pitää käydä vuoropuheluna, ettei toinen vain sanele omaa mielipidettä julki, kuulematta toista ollenkaan. Nyt jos mietitään nykytilannetta, jossa vain oletetaan asioita ja pelätään toista ja hänen mahdollista reakointiaan, pelko kun on läsnä niin olettamus yleensä paljon pahempi kuin mitä se voisi olla oikeasti sopiessa.
Koen ainakin tällä hetkellä, et hän aivan turhan takia pelkää minua kohdata ja ihmettelen sitä siksikin, koska en ole milloinkaan ollut hänelle uhka, pyrkinyt enemmänkin ymmärtämään toista niinkuin haluaisin vuoropuhelussakin kuunnella häntä ja sen pohjalta tuoda omia tuntemuksia julki hyvällä tavalla. En halua haastaa toista vaan ymmärtää, jolloin arkikin rullaisi aivan eritavalla kuin, jollei kyetä asioista puhumaan ja sopimaan? En ole, enkä haluakaan olla ikävä ihminen toiselle, siksikin koen sopimisen ainoastaan hyvänä.
Olen nähnyt sinun käyttäytymisessä piirteitä ajan saatossa, et olen myös sinulla ollut mielessä eli minusta nämä asiat eivät ole harhoja vaan todellisia.
Tähän vielä lisätäkseni. Sopimattomuus antaa aina hyvän pohjan synnyttää lisää vihaa ja on helpompi syyttää toista, vailla totuuspohjaa, kun asioita ei tarvi käsitellä syvemmin. Kun ajattelee asiaa syvemmin vihan tunne myllertää sisällä ja antaa oman oikeutuksensa ja ei se ainakaan paranna omaakaan oloa vihata toista ilman todellista syytä ja perusteita, vaikka sen itselle voi mieltää sellaisena. Valheilla on aina loppunsa, kun totuus tulee jollain tavalla myöhemmin julki. Ratkaisu on aina avain ulospääsylle.
Tämän olen saanut nähdä läheltä, kun totuus toisen harjoittamasta vääryydestä tulee julki ja toinen pyytää anteeksi tekemiään juttuja ja perustelee jollain tavalla omaa toimintaansa silloin. Tämä tuntuu ainoalta oikealta tavalta ratkoa asioita ja päästä lopulta niiden yli. Siihenkin tarvitaan aina ammattilaisen apua niinkuin tässäkin tapauksessa oli. Helpotuksen huokaus on suuri ja silloin viimeistään huomaa, et arkikin tuntuu nyt paljon paremmalta.
Minulle palsta ei merkkaa mitään. En etsi täältä mitään enkä ole ratkomassa tai sopimassa asioita palstalla. Ei ole mitään sovittavaa kenenkään kanssa, ei hyviä eikä pahoja. Ainoa minkä näen huonona on, että pitäisi tavoitella jotain mitä ei edes ole. Yli vuosi mennyt turhaan hukkaan asioiden vatvomisella, jotka eivät merkkaa itselleni yhtään mitään. Koen kaiken vain ahdistavana enkä kykene tekemään mitään järkevää. Yksikään ei ole perustellut tekojaan, sitten pitäisi vain hymyillä kun elämä lipuu pois alta koko ajan vain enemmän ja enemmän. Kaikki haaveeni ja tulevaisuuden suunnitelmat ovat menneet piloille. Siksi en enää yritä, koska se ei ole edes mahdollista tässä paskassa mitä syliin tungetaan. Antaa vain kaiken olla! Se siitä! Suuret haaveet töistä tai opiskeluista, tai kaikesta muusta, kaikki aivan kaikki ei ole merkinnyt hänelle mitään muuta kuin iloa epäonnistumistani.
Väitätkö ettei se joku asia, mikä olisi perusteltua kertoa jollekkin, kun hänen elämä on tuhottu täysin, perhe, ystävät, työt, talous, terveys, kuittaisi jotain? Ei, nämä asiat ovat niin isoja ettei yksikään perusteltu syy kumoa ihmisen elämää enää siihen pisteeseen, että voisi antaa anteeksi tai olla vihaamatta.
Ei asiat niin mene että tuhotaan toisen elämä ja kuvitellaan vain kaiken menevän villaisella. Sellaista syytä ei tosiaan ole olemassakaan.
Se on totta, et aina ei ole oikea hetki puhumiselle. Ehkä hyvä ottaa aikaa ja etäisyyttä asioille, ennen kuin niitä alkaa ratkomaan millään tavalla? Josko sillä voisi olla myönteisiä vaikutuksia käsitellä asiaa itselle ja päästä lopulta yli siitä vihastakin, jota se on tuottanut aiemmin itselle? Yksilöinä toki käsittelemme omalla tavalla asioita, mikä jollekin tuntuu hyvälle voi toiselle tuntua huonolta?
Minulla meni yli 5-v. yhden vihan tunteen kanssa ja koin jälkeen päin suurta helpotusta kun siitä puhuttiin ja sovittiin. Ehkä kaikella on oma aikansa, milloin niistä toinen on valmis puhumaan ja kenelle. Tilanteen oltava turvallinen ja luottamuksen arvoinen, muuten kaikki voi olla turhaakin ja pahimmassa tapauksessa pahaolo sukeltaa entistä syvemmälle?
On toki asioita joita on vaikea anteeksi antaa, jos seuraukset olleet noinkin kovia kuin annat ymmärtää. Ja jos toinen on ne tietoisesti ja raukkamaisesti aiheuttanut. Omassa tapauksessakin oli raukkamaisuutta ja oli tekemisissään häikäilemätön, säälimätön kanssa ja vähät välitti toisten mielipiteistä. Vaikutti omaan tekemiseen monella tapaa, otin myös etäisyyttä silloisiin ystäviin, irtauduin harrasteista, kun ei voinut oikein toisiin luottaa, vaikutti lopulta monella tapaa omiin tekemisiin arjessa ja muutenkin, katkeroitti myös.
Ajan saatossa, kun funtsin asioita niin huomasin, et häntä on paljon helpompi vihata kuin yrittää sopia menneet, vaikka olin kaikesta maksanut kovan hinnan niin kaikki kuitattiin periaatteessa vain anteeksi pyytämällä. Koin kuitenkin sovinnon parempana vaihtoehtona kuin vihaamisen jatkumisen. Olihan se myös myönteistä, et toinen myönsi käyttäytyneen väärin ihan kaikkia kohtaan, ei vain minua. Minullakin meni fiilikset aivan kaikkeen hetkeksi.
Provosoiduin helposti ja ärsyynnyin helposti, jos joku yritti manipuloida tekemään asioita toisin kuin halusin tehdä.
Olen AINA antanut kaikille ennen anteeksi, mutta tällä kertaa hintana oli elämäni tahallinen pilaaminen, sitä ei voi antaa anteeksi. Kun toinen ihminen ei merkkaa toiselle yhtään mitään, vaan ajatellaan mitä lystätään ja selän takana touhutaan kaikkea mahdollista mistä vain joku asia voisi mennä pieleen. Rajansa kaikella ja se on mennyt aikoja sitten. Itselleni elämä ei merkkaa enää mitään, ei yhtään mitään. Ei ole mitään tavoiteltavaa eikä päämäärää. Tämä oli kaiken sen hinta ja minkä takia? Ei minkään!
Ja ajattelin jatkossa ottaa saman ajattelumallin, teen toisten selän takana siirappia ja sanon vain ”kun sinulla ei ole enää mitään” tulen kertomaan sinulle jonkun turhanpäiväisen syyn kaikelle. Voi hyvinkin arvata ettei yksikään anna anteeksi, mutta jos se kerran on hyväksyttävää, niin mikä ettei.
Itse ajattelen niin, et paranemisprosessi lähtee liikkeelle tästä vihan aiheuttajasta. Hänen täytyy käsittää tekonsa seuraukset silloin ja pahoitella tapahtunutta pyytämällä anteeksi. Toivon mukaan paljon muutakin apua antaa. Tilanne täytyy tuntua siltä, et toinen on muuttunut, muuten uskottavuus kärsii ja tulee tilanteesta hankalampi?
Tämän jälkeen tilannetta helpompi käsitellä itsensä kanssa, jos näkee tilanteessa paljon myönteistä, verrattuna menneeseen omaan arkeen, voi sillä olla positiivisia vaikutuksia moniin muihinkin asioihin ympärillään? Toki kaikki olemme yksilöitä ja käsittelemme asioita niinkuin parhaimmaksi näemme. Nämä on rankkoja juttuja, siksi niitä joutuu moneen kertaan pureskelemaankin, ennenkuin voi kaiken unohtaa.
Mut sen jälkeen, kun asiat on pureskeltu niin uskon tulevaisuuden näyttävän paljon paremmalta kuin ennen pureskeluja? Suurin ongelmahan näissä on se, et jäät murehtimaan kokemaasi ja erakoidut ja alat välttelemään toisten seuraa ja rakennat kunnon muurin ympärillesi ja läheiset ihmettelevät vain käytöstäsi, mutteivät ymmärrä sitä ja ulkoistat tavallaan itsesi kaikelta ja kaikesta syytät vain tätä yhtä, joka aiheutti tämän domino- efektin sinulle?
Toisinaan etäisyydenottokin kaikelta voi auttaa näkemään asian toisin ja auttaa sinut ajattelemaan toisin. Masennukset ja omassa säälissä rypeminen lopulta vain aiheuttaa itselle lisä ongelmia ja sieltä nouseminen on entistä vaikeampaa, mitä kauemmin siellä olet rypenyt. Näin itse koen. En ole mikään ammattilainen näiden kanssa, ajattelen vain mutulla asioita, siksikin syytä korostaa aina, et olemme kaikki yksilöitä ja käsittelemme asioita omalla tavalla.
Mene hoitoon. Ei ikävä palsta ole sinun sairauksiesi hoito paikka.
Jos vähänkään ymmärrät lukemaasi niin ajattelisit toisin? Ehkä asiat on vaikeita ymmärtää, jollei ole omakohtaisia kokemuksia niistä? Voin antaa vinkin, et olen jo päässyt kaiken kertomani yli ja elämä alkaa näyttämään paljon paremmalta. Elämä opettaa monella tavalla. En jaksa enempää jeesustella täällä. Hei, hei!
Miksi ajattelet joidenkin kohdalla asioiden selvittelyn olevan hyvä asia ja taas vastapuolen olisi vihaan liittyvä? En näe mitään eroa siinä kuka sen aloittaa tai ottaa vastaa. Sanoin vain, että jos ajattelen kuin sinä ja alan koko vihan aloittajaksi, niin en ole vihainen vaan haluan selvittää asioita. Aika oudosti ajattelet asioita.
Mä oonki amatööri. Olettamalla asioita tulee helpommin väärinymmärryksiäkin. Siksikin puhumalla asioista, asiat paremmin järkeistyy, koska rakentavat keskustelut herättää aina lisää ajatuksia, haluaa korjata erheitä, jos toinen ymmärtääkin jonkin asian väärin. Olettamuksilla ei synny näitä korjauksia? Tilanteet jäävät silloin avoimiksi ja syntyy mielikuvia, jotka voivat olla vääriä?
Ajattelen enemmän tunteella kuin järjellä, Nyt näitä jaaaritteluja on minusta jo riittämiin täällä, et turha näitä enempää pyöritellä. Tuntuu enemmän jankkaamiselta, yritin vääntää asioita rautalangasta, mut lopputulemma taisi jäädä sekavaksi ellei jopa torsoksi? Asiat muuttuu, toivottavasti parempaan suuntaan ja toivon sinullekin myötätuulta elämääsi.
Mitään syytä lähettää minkäänlaisia toivituksia ainakaan teelle kaiken sen jälkeen mitä teki.
Tunkiko kurkun sun persuuksiin? Semmoiset vibat tulee vähintään tuosta sun katkeruutta pursuavasta viestistä.