Tyttäreni on vasta 16 ja se poika tai voisi sanoa että mies on jo päälle kakskymppinen.Toisekseen hän on oikein kunnon hulikaanin näköinen,kalju ja ties mitä tatuointeja...En ymmärrä miksi tyttäreni on hänen kanssaan,eivät he sovi lainkaan toisillensa,kuin yö ja päivä.
Ennen niin rauhallisesta tytöstäni on tullut oikullinen ja on usein poissa kotia ja tulee vasta yömyöhään takaisin.Hän ei kuuntele neuvojani eikä kotiintulo aikoja noudata.Yöksi en tytärtäni sentään päästä sen pojan luokse. Poika tulee aina rotisko autollaan hakemaan tytärtäni pihasta,mutta eipä tyttäreni enää poikaa meille kylään tuo.Kun meille tuli hirveät riidat sen jälkeen kun ensimmäistä kertaa sen pojan näin.
Kyllähän sen tietää mitä kaksikymppisen Miehen päässä liikkuu.Ei varmastikaan tyydy pelkkään kädestä pitoon tyttäreni kanssa.
Onko muita äitejä jotka eivät siedä tyttäriensä poikaystävää? Mitä pitäisi tehdä?
Onko se vaan nyt niin että mun täytyy sopeutua siihen poikaan--Ei OLE helppoa.
Ennen niin rauhallisesta tytöstäni on tullut oikullinen ja on usein poissa kotia ja tulee vasta yömyöhään takaisin.Hän ei kuuntele neuvojani eikä kotiintulo aikoja noudata.Yöksi en tytärtäni sentään päästä sen pojan luokse. Poika tulee aina rotisko autollaan hakemaan tytärtäni pihasta,mutta eipä tyttäreni enää poikaa meille kylään tuo.Kun meille tuli hirveät riidat sen jälkeen kun ensimmäistä kertaa sen pojan näin.
Kyllähän sen tietää mitä kaksikymppisen Miehen päässä liikkuu.Ei varmastikaan tyydy pelkkään kädestä pitoon tyttäreni kanssa.
Onko muita äitejä jotka eivät siedä tyttäriensä poikaystävää? Mitä pitäisi tehdä?
Onko se vaan nyt niin että mun täytyy sopeutua siihen poikaan--Ei OLE helppoa.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Eihän sitä tiedä vaikka olisikin oikein mukava ihminen tämä huligaanin näköinen ilmestys jota katsoessaan tulisi mieli ottaa lintukirja esille... Kinnkkinen juttu, keskustelkaa kolmistaan asiasta !
Oletko keskustellut tyttäresi poikaystävän kanssa? Oma poikakaverini on pitkähiuksinen hevaripoika, eikä äitini järin onnessaan ollut siitä, kun näki poikaystäväni kuvan(tapasimme netissä ja poikakaverini tuli viikoksi luokseni)
Pelkäsi että on joku "hampuusi", kuten hän asian ilmaisi. Mutta kun poikakaverini tuli meille ensi kertaa ja he kättelivät ja juttelivat niin eipä ole ollut äidilläni yli vuoden seurustelun jälkeen ollut mitään pahaa sanottavaa poikakaveristani. Tosin aika ikävää jos pojal/miehellä itsellään ei ole käytöstapoja edes että esittelisi itsensä sinulle :/
mutta muista että itselleen tyttö puolisoa etsii ei sinulle.
suomessa ei ole vuosisataan enään harrastettu tyttölasten naittamista ennalta valitulle, vanhempien hyväksymälle sulhaselle.
joten mitä pahemmin vastutat nykyistä poikakaveria, sitä tiukemmin tyttö häneen takertuu.
kannattaisi ennemmin pyytää sisään ja tutustua paremmin, kuin sulkea ovea nokan edestä ja karkoitaa molemmat kauas pois.
Kyllä ensin pitäisi katsoa pintaa syvemmälle, ennenkuin alkaa tuomitsemaan.
Miettiä omia asenteitaan ja katsoa peiliin.
Kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa. Kyllä 16-vuotias on kyllä yhtäkiinnostunut seksistä, kuin 20-vuotias.
Ulkonäkö taas ei välttämättä oo kuin pintaa. Kannattaisi vielä yrittää tutustua.
Eipä siinä paljon vaihtoehtoja ole, sopeuduttava on! Tutustu nyt ihmeessä siihen poikaan, voi olla vaikka kuinka mukava! Tunnen jokusen aika villinnäköisen poikalapsen ja kaikki ovat kuitenkin oikein kivoja. Kun vertaan heitä "tavallisiin" niin nämä "rakkaripojut" on ujommasta päästä. Kai se voi olla joku suojautumiskeino, eipä tule monikaan juttelemaan kadulla...
Minun aviomieheni kuuluu tähän "hurjan näköisten" sarjaan: 183cm pitkä, pitkä tukka ponnarilla ja risuparta. Siltä hän on näyttänyt armeija-aikojen jälkeen. Silti hän on mitä hellin ja kiltein ihminen. Käy vakituisessa työssä, on hyvin huomaavainen, lapsirakas ja tulee juttuun erilaisten ihmisten kanssa. Hän ei ryypiskele ylenmäärin tai käytä huumeita. Ulkonäkö voi pettää satunnaista vastaan tulijaa. Itse näen kuitenkin aina maailman lempeimmät, leikkisämmät ja rakastavimmat silmät. :)
Ihanaa, että olet löytänyt kivan miehen itsellesi! Minun mieheni on "perustavis", mielestäni voisi olla joskus värikkäämpikin(kielikuva). Silti en pois vaihtaisi!
Tuli mieleen, kun mainitsit tuon alkoholin, että nämä hurjikset juovat vähemmän viinaa kuin ne tavikset! Enpä ennenpää ajatellutkaan, mutta tämä on totta siis minun tutuissani.
Miten voit sanoa, etteivät he sovi toisilleen, ovat kuin yö ja päivä??
Tarkoitat varmaan ulkonäöllisesti, mutta kannattaisi varmaan miettiä, että jokainen valitsee itselleen sen kaverin, ei äidille tai isälle!!
Mitä enemmän vastustat, etkä vaivaudu edes opettelemaan tuntemaan tätä poikakaveria, sitä varmemmin tyttäresi ottaa sinuun etäisyyttä ja on poissa kotoa.
Mietihän vähän, jos oma äitisi olisi käyttäytynyt tuolla tavoin kun ensimmäisen kerran miehesi näki...
On tietysti totta että kannattaa tutustua tähän poikakaveriin. Mutta toisaalta on myös niin että sen arvaa mikä hänellä todennäköisesti on mielessä tyttösi suhteen. Eikä siinä mitään, kyllähän se rakkaus saattaa syttyä joka tapauksessa ja osoittautua vaalimisen arvoiseksikin.
Koeta pitää keskusteluyhteys tyttäreesi. Nuori nainen ei aina osaa pitää puoliaan kaikissa asioissa ja siinä sitten saattaa tulla siedettyä yhtä ja toista. Kokemukset tietysti opettavat, mutta tärkeää on kokea myös arvostusta. Millä tavalla poikaystävä osoittaa arvostusta tytärtäsi kohtaan? Tai toisinpäin? Nuoren naisen identiteetti ei vielä ole niin vahva, että hän kykenisi kaikkia niitä odotuksia, terveellä tavalla aina sietämään. Sama toki koskee vastakkaista sukupuolta. Näistä asioista voisitte yrittää keskutella.
Muista, että sinä lähikasvattajana olet lapsesi paras asiantuntija. Ja sinulla on oikeus olla sitä mieltä mitä olet. Voithan rauhallisesti perustella, mikä sinua epäilyttää poikaystävässä tyttärellesi, kun esim juttelette kahden kesken.
Tuossa iässä onneksi poikaystävät vaihtuvat, ehkä tämä on yksi kokemus muiden joukossa. Koeta olla kaikessa tyttäresi tukena.
Tästä vedän sen johtopäätöksen, että olet samaa mieltä kuin kysyjä...ulkomuoto ratkaisee.
Jos näin olisi, niin kukaan ei huolisi poikkeavan näköistä miestä tyttärensä poikaystäväksi.
Ei ratkaise pelkkä ulkomuoto. Mutta siitä voi myös tehdä päätelmiä. Kuten ehdotin, kannattaa tutustua poikaystävään. Kyllä se ihminen sieltä paljastuu, mikä on omiaan.
Miksi tämä ulkomuodon kritisoiminen on niin herkkä juttu?
No tänään on hesarissa juttua siitä, kuinka teinityttöihin kohdistuu todella paljon erilaisia odotuksia ja paineta. Työn pitää olla yhtäaikaa kaunis ja haluttu ja osallistua kaikkeen ja menestyä siinä ja tässä.
Minusta on vain hyvä että tytöllä on äiti joka yrittää suojella tätä ylimääräisiltä pettymyksiltä ja liiallisilta vaatimuksilta. Niitä riittää tuossa iässä ihan tarpeeksi. Sitäpaitsi, on tärkeää myös ajatella mahdollista koulutusta tulevaan ammattiin kuin tulevaisuutta miehen kainalossa joka haluaa hyödyt tyttöystävästään nyt ja tässä.
Pistipä silmään tuo rotiskoautolla, koska itse varmasti sinun mielestä sellaisela ajelen.. Ei ne kaikki isit katsos osta lapsilleen uusia hienoja autoja, joten nuorison on tyydyttävä vähän huonompiin joihin itsellä on varaa..
Kuinkahan hienolla autolla tämä ketjun aloittaja ajeli kaksikymppisenä??
No eikö isi osta kallista uutta autoa? Se on voi voi sitten. Kyllä huomaa, että siellä päässä on joku kateellinen liikkeellä...
Oletteko koskaan tutustuneet romujenharrastajaan? Hänen kaikki aikansa kuluu autotallilla ja swap-meetingeissä. Tyttöystävä on sitä varten että sitä pannaan tarpeeseen ja näytetään huoltoaseman kahvilossa kuin suurinta saavutusta. Kyllä siinä ihastuneita voidaan olla mutta yhteisen tulevaisuuden rakentaminen onkin jo toinen juttu.
Jos on pakko valita, rotisko tai parempi auto-kuka niillä ajaa, vanhemmat ajakoon romurallia, lapseen verrattuna he ovat eläneet kauemmin ja lapsen turvallisuuden tähden en laittaisi romulla ajamaan.
Liikaa ensiautoina on nuorilla puol lahoja autoja,niissä menee varmasti henki pienimmässäkin tällissä!! Toista se on iskän ja äiskän turvallisessa/uudemmassa autossa.
Sinä luokittelet ihmiset ulkonäön perusteella vai?
Kaljupäitä meilläkin pyörii useita ja mukavia poikia ovat kaikki, oma poika myös kaljupää. Totta, että hurjan näköinen on, mutta aivan on kunnollinen, tavallinen nuori. Hoitaa koulunsa ym.
Mistä sinä tiedät sopivatko nämä nuoret toisilleen?
Valitettavasti vain jokaisen on omat virheensä tehtävä itse. Minäkin äitinä toivoisin, ettei omien lapsieni tarvitsisi samoja vaikeuksia kokea kuin mitä itse on joutunut kokemaan.
En ollenkaan ihmettele, ettei tytär tuo poikaa enää kotiin sinun reaktiosi jälkeen.
En tuonut minäkään nuoruudessani vaan tavattiin muualla.
Mennä en olisi saanut, mut arvaat kai et menin silti.
Isäni ei koskaan poikaa hyväksynyt ja minun piti mennä niin pitkälle hänen kanssaan et ihan naimisiin asti...
Jos vapaampaa olisi ollut en ehkä koskaan niin pitkälle olisi mennyt.
Muistan kun isä sanoi minulle silloin kultaisella 70-luvulla, et mitään pitkätukkaista et sitten kotiin tuo!
No en silloin tuonut, mut tänään minulla on sitten pitkätukkainen mies...jonka isäkin hyväksyy!
Ei ole koiraa karvoihin katsominen, kannattaisi ehkä tutustua poikaan ensin ja arvostella sitten.
Luulen, että sinulla ei ole helppoa hyväksyä tyttäresi seksuaalisuutta.
Ei se helppoa ole, mutta onneksi nuorilla on enemmän tietoa asioista (hyvä/paha?) tänä päivänä, ettei tarvitse kaikkea kantapään kautta opetella. :))))
Mulla tuli ihan samat ajatukset mieleen. Mullakin on vain positiivisia kokemuksia "hurjan" näköisistä pojista. Minunkin 2 vanhinta poikaa on ollut jossain vaiheessa kaljuja, samoin kun heidän kaverinsa ja tosi mukavia ja kunnollisia ovat edelleenkin. Eikä heidän autonsakaan oo tältä vuosituhannelta, mutta tytöille kelpaa. Tyttö ystävien vanhemmat ovat tosi mukavia, samoin kun tytöt. Nuorena ovat seurustelun aloittaneet ja tällä hetkellä avoliitossa. Opiskelut meni hyvin ja työpaikat saatu. Ovat erittäin mieluisia "vävyjä".
nonih!! päästii asiaan... oma kulta on 23w,ja kylläkin aika hurjan näjöinen... musta pilotti jne... mutta hänellä on töitä,koti... sen äiti on tehny itsemurhan ja kovia muutenkin kokenut.. kulta osaa ottaa mun tunteet huomioon,ja mun vanhemmat sanoi sillon ku ekan kerran kysyin että "voiko mika tulla meille" äiti kysyi että "kukas se on" ja vastasin " se on yks 22 vuotias" äiti sanoi et "aivan liian vanha sulle!" uudestavuodesta lähtien kulta on pyörinyt täällä yötäpäivää... vanhemmatkin tykkää... iskä kattoo "mikan" kanssa hiihtoa ja käy kalassa...
Tuli jotenkin viestistäsi mieleen oma teiniys, minulla oli nimittäin samantapainen juttu. Olin juuri täyttänyt 17v, kun törmäsin tähän poikaystävääni, hänkin vähän erinäköinen sanotaan, että tuo kaljuus, tatuoinnit sopivat myös häneen. Mies oli minua 9v vanhempi, äidilläni ei ollut sitä vastaan mitään, toisin isäpuolellani joka huusi, että mistä minä tälläisiä outoja tapauksia löydän, kun heitä on 1:100. Tuli vain mieleeni, oletkos tutustunut tyttäresi mieheen muuten kuin vain ulkonäöllisesti? Tyttäresi on siinä iässä että hän ei välitä mitä sinä äitinä ajattelet, vaan hän tekee mitä haluaa, saattaa jopa uhmata sinua kun rupeat kieltämään. Tavallaan, eikö äitinä olisi mukavampi että tyttäresi viettäisi aikaansa kotona, vaikka pojan kanssa..ainakin tietäisit missä hän on, toisin kuin että ajat kotonta muualle. Uskon, että nykyajan nuorisolla on järkeä päässä, eivätkä he tee mitään, mitä eivät halua ja heillä on oma tahto.
olisikin niin että haluaisit itse vähän
kokeilla ko. kaljupäätä....
anna tytön olla "poikansa" kanssa. niin anto minunki vanhemmat kun olin 16v olla vaikka eivät kaverista tykänneetkään niin käyttäytyivät silti niinkuin AIKUISTEN KUULUUKIN! josta olen hyvin ylpeä. olin ko kaverin kanssa 4 v josta viimeisen hän käytännössä joi ja hakkasi minua. eräänä iltana sain voimia soittaa isälleni ja kerroin kaiken. et usko kuinka onnellinen olin kun ei heti ollut "minä arvasin heti kun näin...." tyyliin. ja vaikka minä näinkin silloin heidän ilmeestään että ei ole toivotuinta seuraa minulle, niin arvostan sitä että eivät sitä ääneen sanoneet. täytyy vielä lisätä että mitään en tosin oppinut tästä kokemuksesta vaikka vannoinkin että minuun ei enää kukaan koske... samanlaiseen paskaan polkasin ja tässä junnaan edelleen. odotan vain sitä viimeistä pisaraa jälleen jolloin isälle saa taas soittaa itkien tule hakemaan kotiin. mutta siis ohjeeni on KÄYTTÄYDY niin kuin ikäisesi (ja VANHEMMAN) kuuluu käyttäytyä.
Soita pian isällesi! Kenenkään ei pitäisi kärsiä väkivallasta!! Voimia!
Älä anna hakata itseäsi, voi olla että tilanne riistäytyy täysin ja sä kuolet! Ainakin saat elinikäisen haavan mieleesi hakkaamisesta.Itseäni on hakattu ja annoin sen jatkua liian kauan,en ilennyt kertoa kuinka paskasti asiat oli.
Vieläkin kun hakkaamisesta on aikaa kulunut, väistelen "käsillä puhuvia" ihmisiä,siis jotka vain elehtii puhuessaan,eivätkä uhkaa siis.
Ahdistun vihaan asti, kun kuulen jonkun joutuneen hakattavaksi.Kun näen edes telkkarissa pahoinpitelyä,tulee viharaivoahdistus....
En totisesti tiedä mitä tekisin, mikäli saisin kuulla että lastani joku pahoinpitelisi.Oma äitinikin on itkenyt ja pelännyt puolestani ja onkin sanonut että hänen teki mieli lähteä ja teloa hakkaajani.
Älä pilaa elämääsi väkivallalla,mitä kauemmin siinä pysyt,sitä vaikeampi lähteä.
ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ LUOKITTELE/SYRJI IHMISIÄ ULKONÄÖN PERUSTEELLA!!!!
anteeks en ole äiti mutta nuori kyllä.saman ikäinen kun tyttäres..mut sanon asiaas mielipiteeni..
jotkut pääle 20 miehet ovat joko tosissaan tai sitten vain sen yhden asian perässä mitä pelkäät.mutta tyttös on valinnut hänet ja tietää mihin ryhtyi..aina vanhemmat tietenkin yrittää suojella lapsiaan mutta onhan hän jo tarpeeksi vanha tietääkseen mitä haluaa..olkoot sitten vaikka kalju hulikaani tai uskollinen nörtti! ei suhde välttämättä kestä.tottelemattomuus kuuluu nuoruuteen..mitä itse tuumaisit jos alkaisit suhteeseen jonkun miehen joka tekee pahaa tytölles ..välittäisit VAIN omista tunteistas etkä lapses.Kokemusta on kyllä asiassa.mutsi heitti talosta pihalle kun halusi elää kahdestaan pedofiili pukkinsa kanssa..
joten älä sekaannu lapses pari suhteeseen,anna heidän olla..sen näkee mitä sille suhteelle käy..jos ei kestä ja tyttäres itkee kurjuuttaan.lohduta häntä..
Täällä poden samoja asioita,mutta kyllä se vaan niin on,että virheistä ne lapsukaiset oppivat.ikävä tosi asia.uskon,että tyttäresi kohdalle tulee vielä uljas prinssi
Olin tuon 16vuotias kun aloitin seurustelun itseäni lähes 4vuotta vanhemman pojan(miehen?)kanssa.Yli vuosi seurusteltiin, eikä kertaakaan sekstailtu,ellei pussailemista lasketa.Hän oli usein yötäkin meillä,muttakun ei niin ei.Minua pelotti asia,en uskaltanut/halunnut.
Niinettä voihan se sinunkin tyttösi juttu olla suht viatonta.Sitäpaitsi, ihan penska se 20vuotiaskin vielä tänäpäivänä on...arvaa vaan että paljon on senikäisiä poikia jolla ei ole ekakertaa ollutkaan.
Minulla on näyttävännäköinen parikymppinen hevari"poikaystävä"... Hänelläkin on ollut ongelmia (alativaihtuvien) tyttöystävien äitien kanssa, jotka leimaavat hänet oitis alkoholin ja huumeiden sekakäyttäjäksi, n. 30 sekunnin kohtaamisen perusteella... Olen tästä erittäin käärmeissäni! Älkää hyvät ihmiset arvostelko ihmisiä ulkonäön perusteella! Ts. opetelkaa itse arvostamaan sitä vaivaa minkä joku tekee ulkonäkönsä eteen. En ole liioin pitänyt lävistyksistä enkä tatuoinneista, mutta "poikaystävälleni" ne sopivat aivan presiis.
Eikö omassa päässäsi liikkunut 16-vuotiaana mitään muita ajatuksia kuin kädestäpitäminen... ?? Äitien tietenkin yrittävät suojella lapsiaan hyväksikäytöltä yms. Parempi vain olisi luottaa tyttären omaan harkintakykyyn.
Niin minunkin äitini inhosi poikaystävääni. Olin 14-vuotias, mies 23. Emmekä tyytyneet kädestä pitämiseen. Hyi kamala, yök! Niinhän te varmaan ajattelette, ja ymmärrän sen täysin =) Kaiken lisäksi mies oli työtön ja tupakoi, ei siis äitini unelmavävy. Hetki siihen meni, että äitini tottui asiaan, ja nykyään nostan hänelle hattua että ylipäätään koskaan tottui. Oli häneltä kunnioitettava teko antaa tälle "hiipparille" mahdollisuus.
Nykyään, 7 vuoden kuluttua tästä asumme yhdessä. Mieheni on jo 6 vuotta ollut 3. asteen koulutustaan vastaavassa työssä ja minä olen tässä matkan varrella saanut sekä lukion että ammatillisen koulutuksen suoritettua. Itsenäitymisen nimissä asuin vuoden yksinkin tuossa 18-19-vuotiaana.
Nykyään tämä outo "hiippari" onkin äidin unelmavävy, jos nyt unohdetaan tuo edelleen häiritsevä tupakointi =) Käymme yhdessä perheeni mukana matkoilla ja autamme nuorimman sisareni harrastuskuljetuksissa. Äiti joutui joku vuosi sitten myöntämään, että olen löytänyt itselleni arvokkaan herrasmiehen. Kaikki epäluulot hänen puoleltaan ovat kadonneet, nyt vain hääkutsua odottelee =)
Tämä pitkäksi venyneen jaarittelun syvin olemus oli seuraava: Anna miehelle mahdollisuus. En näe mitään syytä mikset voisi seurata tyttösi menoja huolissasi, mutta anna miehelle aikaa. Voi olla, että jos tyttäresi on vielä kovinkin murkku, hän on tehnyt miehelle selväksi että äidin kanssa kaveeraaminen ei sovi kuvioon!
Ja toinenkin toivo on: 16-vuotiaat eivät useinkaan juutu loppuiäkseen samaan mieheen. Pääset ehkä piankin hänestä eroon. Edelleen, jos tyttäresi on vielä kovin murkku, mies voi roikkua mukana niin kauan kuin tyttö näkee asian ärsyttävän sinua.
Miksi ihmeessä et halua että tyttösi ja hänen poikaystävänsä eivät ole kotonasi?
Olin kuusitoista kun vein ensimmäisen poikaystäväni kotia, hän oli minua kolme vuotta vanhempi mörrimöykky, äitini sanoi että olkaa täällä vaan yms. oli mukava teki pizzaa yms. Silloin en ihmetellyt mitään, mutta muutama vuosi sitten äitini kertoi että oli ollut erittäin iloinen kun olimme olleet kotonani, missä muualla hän olisi voinut niin hyvin seurata mitä teemme yhdessä? :)
Tytär toi poikaystävän kotiin ja ruokin hänet joka ikinen viikonloppu vuoden ajan. Poikaystävä tuli meille, avasi jääkapin oven ja saattoi juoda tyhjäksi kaikki mehut, limsat jne. Ruokaa syödessään valitti aina jostain jne. Kerran makasi sohvalla kankkusena ja kuorsasi kun lupasi hetken vahtia tyttären pikkuveljeä..
Joten kiitos ei, en haluaa enää yhtään poikaystävää meille majailemaan. Menkööt omaan kotiinsa syömään ja potemaan kankkusta ja vihoittelemaan omille vanhemmilleen. Minun ei tarvitse kodissani olla kenenkään laiskan murkun palvelija. Ei tarvitse valvoa öitä ja hereillä yöllä kun murkut ovat pitäneet hauskaa. Ei tarvitse laskea vessankantta alas kun tämä poikaystävä ei osaa laskea sitä itse, pyynnöistä huolimatta.
Ei siitä kiitosta tai kunnioitusta heru vaikka syöttää ja antaa "kodin". Käyttävät vain hyväkseen ja eivät osaa edes "kiitos" sanoa. Tämä poikaystävä hengailee nyt kavereillaan jotka majoittavat ja joiden vanhemmat eivät joko ole kotona tai passaavat poikaa. Pojan omat vanhemmat luovat uraa ja käyvät kääntymässä kotona.
Olen ollut omassa kodissani kuin palvelija ja vasta äskettäin tajusin että minulla, aikuisena on oikeus sanoa kuka on tervetullut "majailemaan" ja kuka ei. Ei minunkaan kaverit tule meille haistattelemaan kun tarjoan ruokaa.