Kesäsateen jälkeen
kävelemme yhdessä
pieni tyttöni ja minä,
hiekkatiellä mutkikkaalla,
lammikoita siellä täällä,
taivaan sini päämme päällä
polun vieressä suuret hongat.
Lapsen silmin katsoo tyttö maailmaa.
Kaikki on niin ihanaa ja uutta;
miten kauniita pilvet,
miten korkea taivahan kaari,
miten sädehtivätkään pisarat ruohistossa...
Sielläkin hän näkee kauneutta,
missä äiti sitä ei enää nää.
Riemukkaasti lapsi huudahtaa
-Äiti ,äiti tule katsomaan.
Kerron mitä nään.
Äiti, katso, näen taivaan tuolla
ja pilvet,
ja auringon nään myös.
Voi, miten ihanaa.
Ja lapsi katsoo
haltioissaan vesilammikkoon,
jonka pinnalle heijastuu
taivas, aurinko ja pilvet.
Äiti pysähtyy.
Silmät kyyneltyy.
-Lapsi, opetit viisauden mulle.
Arjen karuutehenkin, taivas heijastustaan luo.
kävelemme yhdessä
pieni tyttöni ja minä,
hiekkatiellä mutkikkaalla,
lammikoita siellä täällä,
taivaan sini päämme päällä
polun vieressä suuret hongat.
Lapsen silmin katsoo tyttö maailmaa.
Kaikki on niin ihanaa ja uutta;
miten kauniita pilvet,
miten korkea taivahan kaari,
miten sädehtivätkään pisarat ruohistossa...
Sielläkin hän näkee kauneutta,
missä äiti sitä ei enää nää.
Riemukkaasti lapsi huudahtaa
-Äiti ,äiti tule katsomaan.
Kerron mitä nään.
Äiti, katso, näen taivaan tuolla
ja pilvet,
ja auringon nään myös.
Voi, miten ihanaa.
Ja lapsi katsoo
haltioissaan vesilammikkoon,
jonka pinnalle heijastuu
taivas, aurinko ja pilvet.
Äiti pysähtyy.
Silmät kyyneltyy.
-Lapsi, opetit viisauden mulle.
Arjen karuutehenkin, taivas heijastustaan luo.
Vastaukset 7
Vanhimmat
runo sinulta,joka kaunista haet.
En erityisemmin "hae" kauneutta, mutta onhan se aika suuri tekijä elämässä.
Kiitos kommentistasi.
Lapsen mielessä kauneus.
Kirjoittajan mieli lapsen lausuman suuren totuuden hellästi taltioi.
Kiitos Aurat.vastauksestasi.
"Runo" on omistettu vanhimmalle tyttärelleni,joka nyt on jo aikuinen.
Arvelinkin, että kyseessä on oma tyttäresi.
Tässä runossa on todella lämmintä herkkyyttä.
Tuntuu hyvältä, kun koit runoni sellaisena.
Usein lähettäessään kirjoitustaan muiden luettavaksi, on tunne samanlainen kuin estradille mennessä. Sormi viipyy "lähetä viesti" painikkeella hetken miettien ja sitten.......
Niin, mitä sitten? Joskus katuu sitä, että teksti tuli ruudulle sinkautettua ,joskus taas kokee siitä iloa.
Kiitos sinulle, kun annoit minun kokea tämän runon lähettämisestä iloa.
Täällä on niin paljon runoja, joita kommentoida, joten aina ei vain jaksa, vaikka lukisikin runon ja pitäisi siitä.
Lähetä ihmeessä lisää. :)