Mihin lakiin perustuu tämä yhteydenpitokielto, että kielletään omaisen tuttuja tavoittamasta puhelimella, vaikka jos soittaa ihan sen pakkohoito-osaston lankapuhelinnumeroon ?
Yhteydenpitokielto pakkohoidossa ?
Anonyymi
4216
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Potilas on voinut itse kieltää yhteydenotot.
En usko että mikään laki estäisi yhteyden pidon pakkohoidossa. Mielentilatutkimuksen aikana pystyvät kieltämään, ainakin aiemmin on ollut niin. Ja vankiloissa on omat säännöt puhelujuttuihin ym. Tosin edellinenkin mainitsi tuon että jos potilas on itse pyytänyt ettei halua olla kehenkään yhteydessä.
Mielenterveyslaki
4 a luku
Potilaan perusoikeuksien rajoittaminen tahdosta riippumattoman hoidon ja tutkimuksen aikana
22 j §
Yhteydenpidon rajoittaminen
"Potilaan yhteydenpitoa sairaalan ulkopuolelle saadaan rajoittaa, jos yhteydenpidosta on vakavaa haittaa potilaan hoidolle, kuntoutukselle tai turvallisuudelle tai jos rajoittaminen on välttämätöntä muun henkilön yksityiselämän suojaamiseksi."
Siis on sallittua. Minä vastustan tätä pykälää. Kajotaan liikaa perusoikeuksiin.
Totta on myös, että moni potilas haluaa itse rajoittaa yhteydenpitoa joihinkin läheisiinsä, ja/tai ei halua että hänestä annetaan tietoja heille. On läheisiä, jotka tukevat omaistaan sairaala-aikana, ja toisia, jotka eivät. Joskus ihminen joutuu sairaalaan traumatisoiduttuaan lähi-ihmissuhteissaan. Tällöin on perusteltua ettei pidä yhteyttä, jotta saa toipua. Joskus taas sairaalaolot ja pakkohoito on asia, johon potilas ensisijaisesti tarvitsisi tukea.
Olen sitä mieltä, että psykiatrinen pakkohoito pitäisi periaatteessa lakkauttaa, tai ainakin sitä pitäisi rajata nykyisestä huomattavasti. Pakkohoito rikkoo ihmisoikeuksia ja traumatisoi yleensä pahasti . Mielen hoitaminen ei voi koskaan olla pakotettua. Sitä vastoin voi joskus olla eettisesti perusteltua suojella ihmistä itseltään, tilanteessa jossa on konkreettisesti ja vakavasti itsetuhoinen, tai muuten sekavassa mielentilassa niin että aiheuttaa vakavaa vaaraa itselleen. Tällaista hengenvaarallisissa tilanteissa tehtävää tahdonvastaista suojelua ei kuitenkaan saisi kutsua psykiatriseksi hoidoksi.
Nuo onkin aika jänniä juttuja. Tuntuu että eri laitoksissa toimitaan omien sääntöjen mukaan ennemmin kuin lakien mukaan. Kovasti nykyään korostetaan itsemääräämisoikeuttakin mutta oudosti se toteutuu joissain asioissa ja toisissa taas ei. Tuntuu että on pitkälti henkilökunnasta kiinni miten milloinkin toimitaan.