Olla rakastunut ihmiseen, jota ei voi koskaan saada? Naiselta tämä.
Onko säälittävää?
Anonyymi
20<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
On.
Vaihda minuun niin saat varmasti.
En osaa vastata, koska itse en ole ollut tuollaisessa tilanteessa. Ihastumisia on ollut, mutta ne ovat loppuneet siihen, kun mitään ei ole tapahtunut.
Ei kun mieheltä.
Älä omi. Paitsi saat omia, jos oot hän.
Ei rakkaus ole koskaan säälittävää. Se on säälittävää, jos rakkautta ei saa koskaan kokea.
Se on elämää ettei aina osu tai joskus osuu, mutta ihminen ei muista syistä halua. Suuri osa meistä on kokenut kummankin roolin. Vaikein osa, omasta mielestäni, on sanoa EI ihmiselle josta muuten tykkää, mutta romanttiset tunteet puuttuu. Ei tunteille tai niiden puuttumiselle voi mitään.
Kannattaa muistaa, että joskus käy niin onnellisesti, että kaikki osuu kohdilleen. Jos nyt, niin sitten tulevaisuudessa.
Anteeksi, hyvä herra, en varsinaisesti halua alkaa väittelemään, mutta olen hieman eri mieltä. Vaikein osa ei lopulta ole hänellä, joka joutuu sanomaan EI, vaan hänellä, joka joutuu elämään tunteittensa ristitulessa tietäen, että tilanne on toivoton. Varsinkin, jos kyseessä todella on henkilö, jonka kanssa välit ovat hyvät ja läheiset. Moinen tilanne voi olla äärimmäisen, jopa ylitsepääsemättömän kuormittava. Ei haluaisi katkaista välejä, mutta vaihtoehdot voivat olla olemattomat.
En ole Herra. Myönnetään, tuo on vaikeampaa. Itse olen elänyt vähän tuon tapaisessa tilanteessa jo yli vuoden. En tosin täysin ilman toivoa, toivo on pienen pieni. Rankkaa tämä on, mutta saan hänestä myös voimaa han arkisessa kanssakäymisessä. Se voima kantaa.
Kun tunnustin itselleni, että rakastan ja saan rakastaa eikä siinä ole mitään väärää, elämäni helpottui. Kun tunnustin itselleni, että en ole onnellinen (ex)parisuhteessani ja eikä minun tarvitse suhteessa enää jaksaa ja turhautua sadatta kerta, kun myönsin epäonnistuneeni täysin, ja kun olin rehellinen itselleni, oloni helpottui.
Ei ole mitään säälittävää. Otan osaa
Aika säälittävää, kannattaa vaihtaa kohdetta.
Niin minäkin rakastan, mutta en koe olevani säälittävä.
En voi vaihtaa kohdetta, koska rakastan häntä. Sehän tässä niin vaikeaa onkin. (ap)
Aivan! Ei ihminen sitä voi mennä pelkästään omalla tahdolla muuttamaan. Tunteita ei voi käskyttää.
Jos kerran on varmaa, ettei sitä toista voi koskaan saada edes lyhyeksi hetkeksi, niin tarvitseeko sen toisen tunteistasi edes mitään tietää?
Rakkaus on elämässä kantava voimavara. Rakastamasi ihminen on nyt hetkellisesti tuomassa pientä lisäiloa elämääsi kokemiesi tunteiden kautta vaikka ne ovatkin katkeransuloisia, koska et häntä ehkä voine (?) saada.
Tämän kirjoitin, koska olen omalta kohdaltani joskus kokenut samaa.
Ei se ole säälittävää. Suuri osa ihmisistä elää koko elämänsä kohtaamatta ja kokematta aitoa rakkautta. Sinä sentään tiedät, ketä rakastat ja kenet haluat!
Miten voit olla niin varma että et voisi häntä koskaan saada? Oletko kertonut hänelle?
No en ole kertonut. Jos ei ole muuten ymmärtänyt.
Olettaen että rakkautesi kohde on ajatustenlukija
No en 😃
Tämä. Ilmassa on merkkejä ja merkkien lukemista, tulkintaa, aavistuksia ja arvailuja. Mutta mikään ei voita selväsanaista viestiä tai puhetta.
Kaikki tietävät että itsesääli on tunteiden kuonaa.