Onko sekarotuinen koira terveempi kuin puhdasrotuinen? Miksi? Tarkoitan nyt lähinnä näitä perinnöllisinä pidettyjä sairauksia ja vikoja, kuten lonkkavika, polvinivelen sijoiltaanmeno(patellaluksaatio), selkäongelmat, maksaviat, sydänvaivat ja erilaiset silmäsairaudet. Mihin perustat kantasi? Onko ihan tutkittua tietoa jossakin vai pelkkää mutu-tuntumaa?
Oma kantani on -yllätys yllätys- se että sekakoirat ovat ihan yhtä terveitä/sairaita kuin rodullisetkin yksilöt. Niitä ei vain tutkita, joten on helppo sanoa koiran olevan terve.
Oma kantani on -yllätys yllätys- se että sekakoirat ovat ihan yhtä terveitä/sairaita kuin rodullisetkin yksilöt. Niitä ei vain tutkita, joten on helppo sanoa koiran olevan terve.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Olen kanssasi samaa mieltä, moniko sekarotuisen omistaja esim. kuvauttaa koiransa lonkat? Tai monenko sekarotuisen silmät on peilattu?
Jos koira ei oireile lonkkiaan, se ei tarkoita sitä, että sillä olisi A:n lonkat. Moni puhdasrotuinen D-lonkkainen koira elää koko elämänsä kärsimättä minkäälaisia oireita lonkkiensa vuoksi. Miksi sekarotuiset poikkeaisivat tästä?
Ei kukaan viisas teetä HYVÄLLÄ tutkitulla ja terveellä rotukoiralla sekarotuisia pentuja. Vahinkopentuja tietysti tulee joskus. Silloinkin raskaus yleensä keskeytetään jos kyseessä on hyvä koira. Sekarotuiset on siis usein lähtöisin niin sairaista tai muuten huonoista vanhemmista ettei niiden "rotupentuja" olisi saanut rekisteröityä tai myytyä ainakaan rodun harrastajille. Kun tällaisia huonoja tai sairaita/tutkimattomia sitten yhdistellään sattumanvaraisesti, on aika hyvä tuuri jos pennuista tulee terveitä. Jos ei sen vertaa ole rahaa että saa hankittua tutkituista vanhemmista olevan rotukoiran ei luultavasti ole rahaa kunnolla koiraa hoitaakaan. Sekarotuisten omistajien asenne onkin usein se että syötetään halvinta koiranruokaa tai jotain "perunankuoria" eikä sekarotuisia viedä eläinlääkäriin yhtä herkästi kuin rotukoiria. Sekarotuiset useammin lopetaankin itse. Tilastoja tällaisisten huonosti hoidettujen terveydestä ei siis ole kovin helppo saada. Kaikenlaisia legendoja kyllä liikkuu sekarotuisten terveydestä. Onhan se ihan totta että on myös pitkäikäisiä, terveitä ja hyväluonteisia sekarotuisia. Ihan toinen juttu onkin se kuinka pieni osa sekarotuisista on sellaisia.
Miten siis perustelet ja mitä esität väitteidesi tueksi kun sanot että:
-sekarotuiset on siis usein lähtöisin niin sairaista tai muuten huonoista vanhemmista
- on aika hyvä tuuri jos tällaisista huonoja ja sairaita sitten.....tulee terveitä
-sekarotuisen koiran...asenne...syötetään halvinta.....
- eikä sekarotuista viedä......ell ..kuin rotukoiraa.
-sr lopetetaankin...itse
- miten niin sr hoidetaan huonommin kuin pr ?
Eikö kaikki koirat oleloppujen lopuksi sekarotuisia. Nehän on kehitetty useista roduista.
Rotukoiran hankintaahan puoltaa se että niiden ennustettavuus on parempi kuin sr koirilla. Ainakin itselläni valintakriteeri oli siis juuri tuo ennustettavuus. Mutta muuten sr koirat ovat käsittääkseni geeniperimältään terveempiä kuin pr koirat. Jos olet toista mieltä niin perustele.
Lue aiempi kirjoitukseni missä perustelen oman kantani.
Jos koiran elinikää pitää jonkinlaisena mittarina, niin sekarotuiset voittavat rotukoirat mennen tullen. Tiedän useamman "cocktailin" eläneen yli 17 vuotiaaksi, mutta rotukoirat eivät näitä ikiä saavuta. Joillakin isommilla roduilla 5 vuotias on jo tosi vanhus.
Mä kun tiedän useita pitkälle päälle 10-v rotukoiria =) Mutten silti ala väittään yksoikosesti niiden olevan terveempiä kuin sekapiskit. Pitäs olla jokin taulukko, että 10 000 sekarotusesta on niin ja niin monta kuollu sen ja sen ikäsenä ja kuolinsyy päälle. Ja sama rotukoirista. Mutta kuka rupee kerään tuollasta tiedostoa ja mikä on sitten se sekarotuisen määritelmä. Onko kaikki paperittomat sekarotuisia tai esim. sakemanni-rotikka?
vain asioista tietämätön voi väittää että rotukoirat olisivat terveempiä, eikä tollainen ihminen todellakaan välitä eläimestä vaan sen rodusta
Nykyään monilla roduilla jo PEVISA-säännöt estävät yleisimpiä rodussa ilmeneviä perinnöllisiä vikoja sairastavien koirien pentujen rekisteröimisen. Jotkut kuitenkin teettävät sellaisilla sairailla sekarotuisia pentuja. Ei kai kukaan viisas teettäisi sekarotuisia pentuja tutkimuksissa terveeksi todetulla ja vielä todistetusti hyväluonteisella koiralla. Rotupennuista saa moninkertaisen hinnan ja pennut on helpompi myydäkin jos ne tosiaan on hyvistä vanhemmista. Sekarotuisten "kasvattajat" ei usein paljon tajua harkituista jalostusvalinnoista tai tutkituta koiriensa terveyttä ennen pentujen teettämistä. Rotukoirilla rodun terveystilanne selviää tilastoista ja koirien vanhempien terveys on yleensä tiedossa monessa polvessa. Sekarotuisten kasvattajat taas voivat ihan vapaasti keksiä mitä tahansa tarinoita omien koiriensa ja yleensäkin sekarotuisten terveydestä jotta saisivat pentujaan myytyä. Näistä tarinoista kai ne huhut sekarotuisten hyvästä terveydestä ovat lähtöisin.
Anteeksi nyt vaan, mut just SINÄ tunnut ihmiseltä joka et tiedä sekarotuisista koirista mitään..ainakin kirjotuksesi perusteella! Itselläni on pieni sekarotuinen koira ja todella terve ja pidän siitä huolta enemmän kuin mistään muusta!Omistan muös puhdaspotuisen koiran ja molemmat saavat taatusti maailman parasta hoitoa! Ja eläinlääkärille vien koirani HETI jos tilanne näyttää siltä!!Ei se välinpitämättömyys johdu koiran rodusta,vaan IHMISESTÄ siellä talutushihnan päässä!!!Niin että..otapas asioista selvää ennenkuin alat sepittämään omia "mutu" tuntemuksia!!!Ja Siitä nyt on turha alkaa kiistelemään onko sekarotuiset terveempiä kuin puhdasrotuiset..ei se sairaus katso koiran rotua!Niin että tässäpä sinulle fakta tietoa!!!!!
Olen samaa mieltä kanssasi. Kaikkihan riippu että mistä roduista koira on. Onhan meillä paljon rotuja joita ei ole vielä jalostettu "piloille" ja niistä yhdistelmistä löytyy varmaan myös terveitä sekarotuisia. Mutta koiran terveyden tietää vasta sitten kun se on läpikotasin tutkittu. Eikä siihen riitä vain lonkkakuvaus ja silmät, vikoja voi löytyä myös kyynärnivelistä, polvista, kilpirauhasista, sokeritauti, epilepsia, sydänvikaa ja ties mitä kaikkia muita vikoja ja sairauksia voi koirista löytyä. Jokainen koira on oma yksilö!
Maapallon väittäminen litteäksi on toki paljon hauskempaa, mutta ei ehkä lopulta kovin palkitsevaa. Argumentit ja empiiriset todisteet ovat löydettävissä kumpaankin väitteeseen. Sama pätee moneen muuhunkin väittelyyn.
Sekarotuisten koirien parempi terveys ja pidempi elinikä perustuvat lyhyesti sanottuna laajempaan geenipohjaan.
On turhan mustavalkoista väittää, että rotukoiria pidettäisiin sairaampina vain siksi, että niitä käytetään enemmän eläinlääkärillä tai koska niitä tutkitaan enemmän. Rotukoirien terveyden seuraamiseen ja tutkituttaminen on velvollisuus, mutta kyllä siihen on selvät syytkin.
Voidaan yhtälailla väittää, että jos sekarotuisia tutkittaisiin yhtä paljon kuin rotukoiria, niin ne osoittautuisivat vielä terveemmiksi kuin ollaan tähän asti luultu!
Koirathan ovat kaikki sekarotuisia, jos asiaa tarkastelee lajin kannalta. Valtaosa roduistahan on vain parin, kolmen vuosisadan ikäisiä. Evoluution kannalta siis silmänräpäyksen ikäisiä.
Pointti onkin toisaalla, nimittäin rajoitetun geenipohjan epäedullisesta vaikutuksesta koiran ominaisuuksiin. Joidenkin rotujen osalta ”geenimaljan” otollinen anti saattaa jalostuksen myötä (tiettyjen piirteiden säilyttämisellä/poistamisella) olla ammennettu jo pohjiaan myöten. Tässä harrastuksessa usein ollaan lähdetty hakemaan nimenomaan tiettyä fenotyyppiä, jopa terveyden kustannuksella.
Sekarotuisella ei ole sukulinjaa edustamiensa rotujen samanlaisesta sekoituksesta (muutenhan niitä kutsuttaisiin rotukoiriksi) Tämä tuo mukanaan sen edun, että on epätodennäköisempää saada sairaudelle tai vialle altistavat perintötekijät. Se taas perustuu (vaikka matemaattisesti mallinnettavissa olevaan) todennäköisyyteen.
Koiralla on 78 kromosomia, joiden laadusta pentu saa kiittää tasapuolisesti kumpaakin vanhempaansa. Jos rodun perintötekijöissä on jokin taipumus (vaikka kromosomissa 11 ja 25), on todennäköisempää, että se taipumus periytyy saman, kuin jonkin muun sattumanvaraisen genotyypin kanssa.
Tietenkin poikkeuksiakin on. Mikään ei ”suojele” sekarotuista saamasta kaksia dominoivia ei-toivottuja perintötekijöitä, tai päinvastoin. Onhan esim. Saluki tuhansia vuosia vanha, erinomaisen fysiikan omaava, suhteellisen terve ja pitkäikäinen rotu.
P.S. Itselläni on muuten ei-niin-terve sekarotuinen.
Voisko sen parémmin sanoa. Siis laajempi geenipohja oli se oleellisin ja asian ydin. Mutta kyllä mulla meni kaalin se mitä se el. sanoi tuossa ylempänä jos huomasit. Maallikolle aika monimutkaisia asioita kuitenkin. En ole tutustunut perinnöllisyyteen kuin pintapuolisesti lukioaikana ja siitä on jo yli 20-v. Siis melkein Darwinin aikaan.
Kumma muuten että laikoilla ei ole mainittavia ongelmia noissa tauti-jutskissa vaikka esim. ve-laikaat pohjautui n. 10 yksilöön alunperin kun ne tuotiin Suomeen joskus 70-luvulla. Joten lähisukulaisia kyllä risteytettiin keskenään mutta nyt on tuotu venäjän avautumisen myötä uutta ainesta ve ja baltiasta. Laikoilla on siellä todella laaja geenivarásto. Kuitenkin vielä 90-l tultaessa oli laikojen g.perimä todella suppea Suomessa. Johtuisko se siitä että sutta on käytetty jalostuksessa mukana.
Terve taas!
Voinen sanoa oman vaatimattoman mielipiteeni asiasta.
Asian ydin on siinä että monirotuisilla koirilla mahdollisuus sairastua pahaan perinnölliseen sairauteen on moninkertainen verrattuna yksirotuiseen.Nuo haitalliset ominaisuudet yksilö saa vanhemmiltaan geenien mukana; yksi ominaisuus yksi geeni kummaltakin vanhemmalta ja ominaisuus on joko vallitseva tai peittyvä. Yksirotuisia on valitettavasti jalostettu niin että lähisukulaisia on risteytetty rahanahneudessa tai yksilöiden harvalukuisuuden johdosta. Lähisukulaisten geeneissä samanlaiset vastaparigeenit tuottavat siis tuon ei toivotun ominaisuuden. Menee aika vaikeasti selitettäväksi jos ei voi käyttää piirroksia ja esimerkkeja.
Ihmisillä tuo mekanismi on estetty lailla. Lähisukulaiset ei saa mennä avioon ja saada lapsia. Juuri siis niiden sairauksien johdosta.
En ole mikään perinnöllisyys asiantuntija ja voin olla väärässäkin yksityiskohdissa mutta perussyy on kuitenkin sinnepäin. Vähän vaikea siis selittää mutta kyllä sekarotuisten mahdollisuus saada tuo sairaus on pienempi kuin puhtailla. Aianakin teoriassa. Mitään taulukoita en voi esittää tai osottaa. Jos joku lääärisetä tai täti tai jalostaja on kuulolla voi hän varmaan asian selittää paremmin ja asiantuntevammin.
Moi
Eikö geenit mennyt niin, että toiset niissä kulkevat piirteet ovat dominoivia ja toiset resessiivisiä. Ja dominoivan ominaisuuden geeni ei tarvi samanlaista paria ollakseen vallitseva.
Ihmiseltä helpoin kai on juuri silmienväri. Jos ruskeaa väriä merkataan kirjaimella S ja sinistä kirjaimella s. vanhemmat, joidenka silmien geenit ovat perimää SS ja ss saavat vain ruskeasilmäisiä jälkeläisiä, kaikkien perimäasu on Ss. Kaksi ruskeasilmäistä perimältään Ss saavat sekä sini-että ruskeasilmäisiä jälkeläisiä, siis SS, Ss ja ss. Sinisilmäiset saavat vain sinisilmäisiä jälkeläisiä, koska heidän perimäasu on ss.
Ongelmaiseksi tämä menee silloin kun vältettävä geeni ilmenee resessiivisenä, eli ilmiasultaan terve koira voi kantaa sairastuttavaa geeniä ja kun tämä koira saa pentuja toisen samaa geeniä kantavan kanssa, syntyy myös sairaita koiria. Koirilla kun on tavattu noin 300 erilaista perinnöllistä vikaa ja sairautta (Saki Paatsama, Terve ja sairas koira s.45)
Sekarotuisella voi siis olla teoriassa pienempi mahdollisuus saada vakavia perinnöllisiä sairauksia, mutta missä menee sekarotuisuuden ja puhdasrotuisuuden raja? Onko kahden puhdasrotuisen, mutta eri rotuja edustavien koirien pennut sekarotuisia? Entä mitä mieltä olette siitä, että jotkut ihmiset teettävät sekarotuisia pikkukoiria ja astuttavat esim. tyttären isällään ja myyvät näitä sitten terveinä sekarotuisina?
Samaa tosin ilmenee rotukoirillakin. Kaverillani on koira, jonka isänisä ja emänisä on sama koira, eli sen kaverini koiran vanhemmat ovat puolisisaruksia. Tiedän myös puhdasrotuisen isä-tytär-pentueen, mutta nämä on sairaita jo pelkän ajatuksen tasolla. Kumpikaan näistä tietämistäni tapauksista ei johdu mistään oikeasta syystä, eli koirat ei ole multichampiooneja tms. On vain teetetty halvalla pennut, kun molemmat koirat on omia eikä tarvi maksaa astutus- ym kuluja muille.
Onko korkealla sukusiitoksella ja geenien mutaatiolla tekemistä toistensa kanssa?
Etelä-Euroopan maiden kulkukoirat saattavat kuitenkin olla huomattavasti terveempiä kuin meidän rotukoirat, koska siellä toimii edes jonkinlainen luonnonvalinta. Sairaat eivät pärjää eivätkä kovinkaan paljoa lisäänny. Samoin lienee villikoirien laita.
Mulle kun on käynyt tän sekarotuisuus-asian tiimoilta niin, että mitä enemmän tiedän, sitä enemmän on ihmeteltävää. Geenit kun ei olekaan niin yksoikonen juttu kuin päällepäin näyttäisi. Jos ihmisellä harrastettas yhtä tiukkaa valintaa, niin harvapa meistä saisi lisääntyä..
Hyvää tietoa koirien sukusiitosasteesta, sen haitoista jne löytyy Koiramme-lehden numerosta 10/2001 ja perinnöllisyydestä esim. Saki Paatsaman kirjasta Terve ja sairas koira. Ovat molemmat ymmärrettävästi kirjoitettu.
Lyhyesti:
-geenit meni munkin mielestä juuri niin
-olen käsittänyt että sekarotuinen on monirotuinen
siis esim ajokoira collie : pennut on sekarotuisia. Tai sekar sekar : pennut on sekar.
-silti loppuviimeks kaikki koirat on eräässä mielessä sekarotusia koska ne on jalostettu käyttäen useaa rotua sekottamalla. Esim Bostonin terrieri on kahden eri terierin sekotuksen tulos.
- sukusiitos pitäisi kyllä kieltää, mutta onneksi luonto on järj niin että se on luonossa harvinaista tai että raskaus ei tule helposti sukulaisten välillä. Koiria jos niin lisätään niin se on tyhmää ja tuomittavaa mun mielestä. Oot kyllä oikeassa että noita sekarotuisia sukurasitteisia on paljon ja niillä on sair mahd suuri.
Ja siitä seuraa mun mielestä että juuri kahden puhtaan erirotua olevan jälkeläisen terveys on todennäköisesti hyvä. Käsitin että tällöin puhutaan monirotuisesta. Mutta voihan kyllä toisaalta sr sr olla monirotuinen. Käsitteitä täytyisi tarkentaa.Menee aika teoreettiseksi ja vaikeaksi.
- sukusiitoksella ja mutaatiolla ei mun tietääkseni ole tekemistä toistensa kanssa ja mutaatiot voi syntyä useista eri syistä. En siis oikein tunne asiaa mutta niin olen ymmärtänyt.
-samma mieltä olen villikoirien ja kulk.koir. jutskasta. Niin se toimii luonnonvalinta mutta siihen kuuluu kylä muutakin tekijöitä.
-täytyy lukea koiralehti.Annan sen yl lukematta nyk. seudun pikkutytöille jotka harrastaa mielikuvituskoiria. Tyhmä kun olen.
Etelä eur koiriin olen tutustunut esim. Kreikassa Akropoliilla. Muuten ne kulkukoirat kehittyy melkein kaikkialla samanlaisiksi (dingomaisiksi) joka puolella maailmaa. Säälitti Intiassa ja Thaimaassa ne koirat kun ne oli kapin vaivaamia melkein karvattomia vanhat koirat siis.
Tuli virhe tuohon kirj. Piti lukea tuossa alussa että "asian ydin on siinä että yksirotuisilla koirilla mahdollisuus sairastua pahaan perinnölliseen sairauteen on moninkertainen verrattuna monirotuiseen.......
Sori oli kai koiranpaskaa silmässä?
.....yleisesti ottaen terveempi. Kysyy lähes keneltä asiantuntijalta tahansa niin vastaus on tämä. On sekarotuisiakin jotka sairastelevat... en vain ole silti koskaan kuullut kenenkään sanovan niin että sekarotuiseni sairastelee.. mutta kun on rotukoira niin enemmän lääkäriä tarvitaan silloin. Pienet rotukoirat elää yli 10v. ja aina jaksetaan hämmästellä jos iso rotukoira elää yli tuon iän, se on harvinaista. Mutta kun iso sekarotuinen yleensä vetää 15v. ja ylikin niin se ei ole ihme. Itselläni on rotukoira ja sekarotuinen ja niin se on näidenkin kanssa... rotukoiralla on nyt silmätulehdus, mutta sekarotuiseni ei ole koskaan sairastellut.
Syy siihen miksi rotukoirat ovat vielä enemmän sairaampia, on se että ihmiset rahanahneudessa astuttavat sukulaisia...mutta sitten siinä käy kuten sakemannien kanssa. Ihmiset lakkaavat ostamasta niitä koska niille on tullut luonnevikoja ym. Sekarotuisten kanssa ei ole sama homma.
Kaikesta huolimatta molemmat ovat koiria ja aivan yhtä hyviä!
Oma eläinlääkärini, jota itse pidän jonkinlaisena asiantuntijana, on todennut, että niin kauan kuin nämä meidän sekakoirat polveutuvat rotukoirista, eikä sekarotuisuus ole kuin 2-3sukupolven pituista, ei voida väittää sekakoiran olevan sen terveempi kuin rotukoiran, koska se kantaa niitä samoja ylijalostuksella pilattuja geenejä. Asia erikseen sitten nämä dingoja muistuttavat Etelä-Euroopan pitkänlinjan puolivillit irtokoirat.
Haluaisin todella tietää, ketä nämä asiantuntijasi ovat, onko jotain artikkelia, tutkimustulosta tms. jonka voisi lukea?
Jos taas tietosi on pelkkää mutua, niin lueppa saman ketjun jutut geeneistä.
Btw, olin itse töissä kunnan koiratarhalla, ja siellä oli todella paljon perinnöllisestikin sairaita sekarotuisia, esim. yhdestä pentueesta viisi pentua kymmenestä jouduttiin lopettamaan sokeutumisen takia ennen vuoden ikää. Tosin voinee johtua myös nartun väärästä/puutteellisesta ravinnosta kantoaikana?
Luonneviastakaan en ole kanssasi samaa mieltä, se vika kun yleensä löytyy narun toisesta päästä. Mutta jos ihan perinnöllisestä hermostuneisuudesta tms. viasta puhutaan, niin eiköhän näitäkin ole tapauksina sekä sekakoirissa että rodullisissa?
Kuulosta järkevältä mutta miten se el perusteli kantansa. Eikö kuitenkin rotukoirilla ole juuri sen haitallisen vastingeeniparin saaminen todennäköisempää kuin monirotuisilla. Sukurasitteet tietysti asia erikseen. Ihan mielenkiintoinen juttu kuitenkin. Pisti ajattelemaan. Täytyykö muuttaa mielipidettä
Täytyy fundeerata ja kysyä toinen mielipide joltakin perinnöllisyys-tuntijalta. Voi olla oikeassakin se el.
Sekarotuisia ihan turhaan kyllä aliarvostetaan mun mielestä.
Se perusteli mietteensä/väitteensä sillä, että nämä parin sukupolven sekarotuiset ovat oikeastaan ihan samoja puhdasrotuisia perimältään. Esim. risteytetään sakemanni ja rotikka (mun lempisekotus, niitä on tutuilla paljon), tehdään kaksi eri pentuetta, eri vanhemmilla tietysti, ettei tule sukusiitosta. Sitten otetaan molemmista pentueista "se paras" koira ja risteytetään. Tästä risteytyksestä syntyvät pennut ovat niitä toisen polven sekarotuisia, joilla on yhä ne ihan samat geenit kuin alkuperäisillä rotikoilla ja sakemanneilla. Tai siis laskennallisestihan näissä syntyneissä 2.polven sekarotuisissa on 25% kunkin puhdasrotuisen geeneistä, joista ei kukaan tiedä, kuinka terveitä/sairaita ne ovat. Sitten jos sekaan laitetaan joidenkin muiden rotujen sekoituksia, voidaan alkaa jo puhua laajemmasta geenistöstä ja mahdollisesti terveemmästä koirasta.
Näin se suunnilleen meni =)
Joo. Silloinhan on jo kysymys sukulaisten välisestä siitoksesta. Vai?
Niillä on mun käsittääkseni iso riski saira´stua.
tippuko joku kärryiltä?
Se miksi on tullut vaikutelma, että sekarotuiset olisivat terveempiä kuin rotukoirat, johtuneen vain siitä yksinkertaisesta syystä että sekarotuisia ei ole tutkittu juuri lainkaan. Vielä vähemmän perinnöllisistä sairauksista. Kysyy keneltä asiantuntijalta tahansa niin vastaus on tämä. Eli mitään tutkittua tietoa ei ole olemassakaan.
Myös ihmisillä on perinnöllisiä sairauksia, vaikka sukurutsaus on ollut kiellettyä jo jonkin aikaa.
Varmasti voi asiat olla juuri niinkuuin sanot.
Tietysti ihmisillä on perinnöllisiä sairauksia mutta riski etä sukulaiset saisivat sen sairauden on paljon suurempi kuin ei sukulaisten.
En tiedä kertoimista onko se 10 vai 100 vai 1000 kertainen.
käsitykseni on että seropit on terveempiä juuri perinnöllisten sairauksien suhteen.
Kantani perustan siihen että itselläni oli erittäin terve seropi joka eli 17 vuotta.
Korvatulehdusta kyllä sairasteli vanhemmiten ja märkäkohtu leikattiin, mutta siinäpä ne sairaudet sitten melkein olikin.
Kyllä lonkka ja polviviat olisi siinä ajassa paljastuneet.
Hän oli muuten ensimmäisen polven seropi etten usko tuohon että pitää olla 10:nen polven ennenkuin pääsee rotutaudeista.
kumma kyllä sekarotuisten parempaan terveyteen uskovat myös eläinlääkärit...
itse uskon niiden olevan terveempiä...
Lähdetiedot tulevat henkilöiltä joiden kanssa olen keskustellut asiasta. Useamman eläinlääkärin kanssa ja kaksi heistä on huippulääkäreitä. Toinen opiskellut amerikassa ja toinen saksassa. Koirakouluttajat: toinen koirapsykologi ja toinen palveluskoirien opettaja, eräs suomen parhaimpia...tai oli, tätini mies, kuoli jokunen aika sitten.
Sekä jotkut koiralehdet.
Eli tosiaan seropit ovat terveempiä perinnöllisiltä sairauksilta ja elävät todistetusti pitempään.
Kommentoit asiaa, että koiran selväpäisyys riippuu narun toisesta päästä. Olet oikeassa. Mutta tosiasia on, että jos sukulaisia risteyttää on myös tuommoinen ongelma tulossa. Viitaten saksanpaimenkoiriin. Ja jos haluat lähdetietoja tästä niin viittaan ylläoleviin henkilöihin, varsinkin näihin koirakouluttajiin, jotka kirosivat sitä ihmisten rahanahneutta, kun he pilaavat koirat risteyttämällä sukulaisia. Nykyään sakemannien tila on muuttunut.
Joten tällaista tietoa olen saanut ja omin silmin ja korvin todennut =)
se on kyllä muuten totta, että kun sekarotuisia ei samalla tavalla tutkituteta kuin rotukoiria niin tarkkaa tilastollista tietoa ei saada. Mutta se että isot seropit elävät kauemmin ja käyvät yleensä vähemmän lääkärissä kuin rotukoirat, kertoo hieman terveyden tilasta. =)
Yksi asia vielä kiinnostaa...
Jos koira A rottweiler ja koira B sakemanni, molemmat lonkiltaan tutkimattomia, saavat keskenään pentuja, ovatko niiden jälkeläiset lonkiltaan terveempiä kuin koirien A ja B edustamat rodut keskimäärin? Vai onko näillä syntyvillä pennuilla sama "riski" saada huonot lonkat kuin niiden vanhemmilla. Sekä sakemannin että rotikan lonkkavika-prosenttihan huitelee jossain 40-50 välillä...
Niistä luonnehäiriöistä olen sen verran samaa mieltä, että useita rotukoiria on pilattu liian ahtaalla jalostuksella tai sitten piirteiden ylikorostamisella, esim. näyttelymali on jalostettu ilmentämään räjähtävää energiaa niin pahoin, ettei jotkut yksilöt enää osaa lainkaan rauhottua.. Siinä ei sitten oikeastaan ole paljoakaan hyvälläkään koirankäsittelijällä tekemistä, koska koiran hermorakenteeseen ei koulutuksella voi oikein vaikuttaa.
Mikä sitten on seropi on sitten se toinen kysymys. Siitäkin taisi jo tuolla aiemmin olla mietteitä.
Vaikea asia kyllä, eikä selviä vastauksia ja totuuksia taida ihan heti löytyä.
Heip taas.
En tiedä kelle esitit kysymyksen mutta seuraaavassa mielipiteeni.
Asia on kyllä aika vaikea. Varsinkin maallikolle.
Mutta eihän tämä mikään asiantuntija-palsta olekaan. Sen perusteella mitä olen lukenut ja jos olen ymmärtänyt oikein lukemani niin silti taipuisin sille kannalle että teoreettisesti niillä A ja B jälkeläisillä on pienempi riski kuin niiden vanhemmilla. Tietysti on varmaan totta että jos niillä vanhemmilla on noita geenejä niin voi ne silti asettua haitallisesti vastinpareiksi ja yksilö voi sairastua perinnöllisesti, vaikka ne olisivat eri rotuja. Oleellista on niiden vanhempien geenitausta onko siellä lähisukulaisia ja miten se geeni on "virranut" suvussa. Ominaisuus voi käsittääkseni olla kaukana suvussa ja silti putkahtaa vallitsevana esille jälkeläisissä. Mutta sanoit että A ja B ovat taustaltaan tuntemattomia joten sitä ei ole oikein mahdollista ennustaa. Siis niitä jälkeläisiä mutta teoriassa.....
On todella järkyttävää se miten yleisiä ne sairaudet on. Se on aiheuttanut omstajilla suunnatonta tuskaa ja koirista puhumattakaan.
Lonkka viat ja muut. Tässä lähipiirissä on sakuja paljon ja ainakin toisella puolella on ollu jotakin vikaa. Aika yleinen tuntuu olevat se entsyymin puute ruuansulatuksessa jolloin se siis täytyy hakea apteekista. Muuten koira ei voi sulattaa kaikkea ruokaa ja vaan riutuu ja laihtuu.
Kasvattajlle täytyis todella olla vastuu, muukin kuin poliittinen. Rahat pois ja....
Kahden, eri genotyypin koiran risteytyksellä on keskimäärin puolet pienempi mahdollisuus olla perintötekijöiltään kummankaan vanhempansa kaltainen. Niin hyvissä kuin huonoissa ominaisuuksissa.
Jos teltassa (perimässä) on reikiä (virheitä), niin sisälle sataa (lonkkavika)
Jos laittaa kaksi telttaa päällekkäin, sataa sisälle vähemmän, sikäli kun reiät eivät satu samaan kohtaan.
Fenotyyppi on eri asia.
Iso iso = iso
Oikein iso oikein pieni = oikein iso tai oikein pieni
Musta valkoinen = musta, valkoinen tai mustavalkoinen
Aivan. Mutta eihän sen koiran tarvi olla kaikilta geeneiltään esim sakemanni.Siis siellä teltassa kaksi sakua peräkkäin vähän aikaa. Jos siellä teltassa on vaikka rottis ja saku peräkkäin ja kummallakin on perinnöllinen geeni niin eikö se geeni jälkeläisissä silti ole dna ketjusssa samassa paikassa ja aiheuta taudin.
Asia selvä jos geeniperimä laajenee mutta näissä kolmannen ja neljännen polven koirissa nuo geenit minustä käytännössä sama kuin jos nen olisivat rotukoiria. Minusta se oli ihan järkeenkäyvä selitys se el kertoma. Se riski saada se haitallinen geeni siis käsittääkseni pienenee mitä kauemmas mennään alkup sakusata ja rottiksesta edell että ne ei siis sukulaisia.
Lueskelin illalla hiukka perinnöllisyydestä lukion kirjoista. Lukion tieto vaan on aika teoreettista ja yleistietoutta. Kertaamiseen menis varmaan monta iltaa. Silti se tieto ei riittäisi vastaamaan niihin perinn sairauksiin.
Perinn. sair ymmärtäminen läpikotaisin niin että tietäis mistä puhuu ja voisi toisillekin siitä jotakin kertoa edellyttäisi kyllä kuukausien lukemista ja siihen ei nyt ole mahdollisuutta.
Käytit tuossa edellä vertauksia iso ja pieni tai teltan reiistä.
Miélestäni perinn sair on kuitenkin kyse juuri nimen omaan ominaisuuksista joita yksilöllä on perimässä. Fenotyypilla ei mielestäni ole osuutta tässä keskustelussa. Paitsi g-hoidossa.
Ominaisuudethan eivät periydy (iso, pieni)vaan ominaisuuden aiheuttava geeni. Ilmiasu voi vaihdella vain perimän sallimissa rajoissa. Yksilön kokoon vaikuttaa ympäristö huomattavasti.
Klassinen esim voikukasta joka eri ympäsistöissä tuottaa erikokoisia ja näköisiä yksilöitä vaikka perimä on täsmälleen sama.
Kun puhutaan perinn sair niin kyse on silloin erittäin monimutkaisista asioista. Yleensä kai se hait ominaisuus ilmenee aina mutaation läpikäyneessä geenissä. Eli ominaisuus on melkein aina resessiivinen. Lisäksi noita ominaisuuksia jotka vaikuttavat juuri kyseiseesn sairauteen voi olla kymmeniä ja ne voivat vielä vaikuttaa yhtäaikaa. Siis tarkoitan että vaikka joka kromosomin joka geenissä lokuksen puitteissa voi olla vain kaksi tekijää, alleelia, niin populaatiossa noita alleeleja silti voi olla resessiivisenä kymmeniä ja vain siis tietty alleeli tuottaa tuon sairauden ilmiasuun asti,(poulaatiolla siis tarkoitan tässä vaikka saman alueen kultseja). Puhutaan multippeleista alleelesta.
Ja juuri se että haittallinen alleli on yleensä resessivinen tekee asiasta vielä monimutkaisemman.
Koska silloinhan tuo ominaisuus voidaan osoittaa vain tilastollisesti pitkän ajan kuluessa seuraamalla saman suvun jälkeläisiä. Monimutkaisuutta vielä lisää se etta ominaisuus voi olla sidoksissa sukupuoleen, x-kromosomiin.
Luonnossa onneksi nämä tapaukset ovat harvinaisia monestakin syystä. Viittaan esim alleelien letaalisuuteen tietyissä ominaisuuksissa (esim sinikettu). Tai esim susilla vain tietyllä uroksella oikeus paritella tai että sisarusten kesken hedelmöittyminen on vaikeampaa kuin muiden kanssa keskimäärin.
Ja vielä monimutkaisemmaski asian tekee se että p ominaisuus voi virrata vain esim jonkun suvun naaraissa.
Kaiken ed kirjoittamani perusteella siis ei voida suoraan ja yksioikoisesti sanoa että Mendelin erkanemissäännön mukaista allelien itsenäistä käyttäytymistä meioosin vähennysajossa jossa eri sukupuolista (ja tässä tapauksessa siis myös roduista peräisin olevat koska siitähän juuri oli kyse),peräisin olevat kromosomit geeneineen asettuisivat juuri kuvailemallasi ahtaalla tavalla tietyn matemaattisen mallin mukaiseen järjestykseen solussa jolloin ominaisuudet jälkeläisissä periytyvisivät tietyissä lukusuhteissa mistä kerroit sillä hauskalla telttavertauksella.
Kuten Mia sanoi edellä asia on aika monimutkainen ja vaatii kyllä perehtymistä.
Kuten sanottu aika ei minulla ainakaan toistaiseksi riitä ko asian monipuoliseen käsittelemiseen ja sen edellyttämiin kuukausien pitkiin intensiivisiin lukuihin. Lukiotiedoista ei juurikaan ole apua onhan se vain perustietoa ja aika pinnallista ja ei mitenkään eriytynyttä noiden sairauksien osalta.
Mutta onko tämä palsta tarkoitettu tällaisille keskusteluille? minún mielestä ei. Mutta tulihan nyt kuitenkin jotakin raapustettua.
Että moi vaa sitte.