kuka ottaa kirjaimelliseti tuon lauseen? Onko tosiaan niin tyhmiä ihmisiä olemassa, että piiskaavat remmillä lastaan, kun noin lukee???
Tajuaako joku, että se vitsa on vertaus ja se on sanallista ohjaamista, kasvatusta, ei pahan sanomista, mutta sellaista henkistä ohjaamista. Raipan käyttö on rikos ja väärin.
Tajuaako joku, että se vitsa on vertaus ja se on sanallista ohjaamista, kasvatusta, ei pahan sanomista, mutta sellaista henkistä ohjaamista. Raipan käyttö on rikos ja väärin.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Odotatko, että minä alkaisin tähänkin vitsa-avaukseen kertomaan kokemuksista.
Tässä taannoin oli tuolla iltasanomien keskustelupalstalla aihe ruumiillisesta kurittamisesta ja melko lailla tasan menivät puntit hyväksyjien ja vastustajien kesken.
Minulla oli ne tekstit täällä jo kerran, mutta kun Moppi joutui poistamaan törkyviestejä, meni viestini siinä matkassa samantien.
Se on vaan niin, että jotain on nykyisessä kasvatuksessa pielessä, koska niin kuritonta tänä päivänä nuoriso on. On hylätty entivanhaiset kasvatusmetodit ja siirrytty puhumislinjalle.
Myös rikollisia vain puhutellaan ja niinsanotusti hyysätään.
Luulevatko kasvatustieteen maisterit, että pelkkä puhuminen auttaa kurittomiin lapsiin tai paatuneisiin nuorisorikollisiin.
Ei auta ja senhän toki itsekkin näette, minkälaista nykyaikainen tapainturmelus on johtuen siitä kuuluisasta vapaasta kasvatuksesta.
"Se on vaan niin, että jotain on nykyisessä kasvatuksessa pielessä, koska niin kuritonta tänä päivänä nuoriso on. On hylätty entivanhaiset kasvatusmetodit ja siirrytty puhumislinjalle. "
Huvittavaa, että joku vielä nykyaikana luulee, että lyöminen on jotenkin tervehdyttävä keino. Olisitko mielestäsi esimerkiksi itse parempi työntekijä, jos työnantajasi hakkaisi sinut aina epäonnistuessasi tai ollessasi hänen kanssaan eri mieltä? Aikuisen lyömisestä saat pahoinpitelytuomion, miksi sitten lasten lyöminen olisi jotenkin oikeutettua?
Vanhempana sinun pitäisi itse ansaita oma kunnioituksesi lastesi silmissä omalla esimerkilläsi, vaatimalla tai lyömällä et lapsiltasi kunnoitusta saa. Lapsesi pikemminkin pelkäävät sinua kun olet läsnä, sitäkö toivot? Voit olla niskan päällä niin kauan kun lapsesi ovat pieniä, mutta koittaa sekin aika kun olet lapsistasi riippuvainen. Ei kannata kauheasti ihmetellä, jos lapsesi eivät viitsi käydä vanhainkodissa sinua katsomassa.
Tällaista vanhojen hyvien aikojen edustajien puhetta 'nykynuorison turmeltuneisuudesta' on löytynyt historiankirjoituksista jo tuhansien vuosien takaa. Eikö olisi jo aika vaihtaa levyä?
En minä ainakaan lapsena alkanut pelkäämään selkäsaunaa, koska koin, että silloin harvoin kuin sen sain, olin sen ansainnut. Tässäkin asiassa avainsana on reiluus. Jos peli reilua molempiin suuntiin, niin väitän, että lapselle ei asiasta kummempia traumoja jää. Sitäpaitsi se, että lapsi alkaa pelkäämään rangaistusta voi tapahtua ihan väkivallattomassakin kurinpidossa, kun lapsi kokee saamansa kohtelun epäreiluksi. Tämä ei mielestäni suinkaan ole vain toisen osapuolen ongelma ja on aika outoa, että tälläistä käytetään argumenttina.
Minusta on muuten erittäin vaikea keskustella asiasta, kun käytetään argumenttina teesiä: "kunnon luunappi ja mustelma viikoksi", vaikka olen nimenomaan kirjoituksessani sanonut, että lapsia ei mielestäni saa hakata mustelmille. Onko tässä ongelmana sisäänlukutaidon puute vai onneton provosoiminen?
Ja aivan, on olemassa asioita, joista ei pidä selvitä pelkällä torumisella. Pitää olla rangaistuksia jotka ovat konkreettisia, esim. se karkkipäivän väliin jättäminen yms. Rangaistuksen pitäisi kuitenkin olla aina suhteutettu tekoon."
Eli tulkitsenko oikein, että karkkipäivän peruminen yms. höpöhöpö rangaistus on mielestäsi suhteutettu oikein esimerkiksi tuossa kidutetun siilin tapauksessa. Syytön ja puolustuskyvytön eläinrukka tapetaan erittäin julmalla tavalla. Mielestäni on ihan paikallaan, että lapsi tuntee edes pienen ripauksen siitä tunteesta, miltä siitä siilistä on tuntunut. Samankaltaista päänsilittelyyn perustuvaa ajattelutapaa sovelletaan Suomessa myös rikollisten rankaisemiseen, mutta nämä herrathan naureskelevat tuollaiselle paloauton pesulle sun muille mukarangaistuksille.
En myöskään ymmärrä, mistä lähtee tämä täällä mainittu ajatuskuvio, että ei-kurittajilla tulisi sitten olla 'älykkäitä, vastuullisia ja kilttejä' lapsia voidakseen pysyä väkivallattomalla linjalla. Tuskinpa näin on. Varmasti kiukuttelevan uhmaikäisen suun tukkii helposti luunapilla, mutta ehkä joku haluaa koittaa toista reittiä ja hokea n 1 kertaa EI, käyttää näitä jo täällä aiemmin tuomittuja 'höpöhöpökeinoja' eli esim. karkkipäivä pois ja niin edelleen. Ei varmasti helppoa ja ihan varmasti vaatii pitkää pinnaa, mutta sinällään en ymmärrä, miksi tällaista kasvatusmetodia tulisi halveksua, pitää ajatusmaailmaa lapsellisena ja suhtautua siihen vahingoniloisesti tyyliin 'niin varmaan joo'.
En myöskään ymmärrä, mistä lähtee tämä täällä mainittu ajatuskuvio, että ei-kurittajilla tulisi sitten olla 'älykkäitä, vastuullisia ja kilttejä' lapsia voidakseen pysyä väkivallattomalla linjalla. Tuskinpa näin on. Varmasti kiukuttelevan uhmaikäisen suun tukkii helposti luunapilla, mutta ehkä joku haluaa koittaa toista reittiä ja hokea n 1 kertaa EI, käyttää näitä jo täällä aiemmin tuomittuja 'höpöhöpökeinoja' eli esim. karkkipäivä pois ja niin edelleen. Ei varmasti helppoa ja ihan varmasti vaatii pitkää pinnaa, mutta sinällään en ymmärrä, miksi tällaista kasvatusmetodia tulisi halveksua, pitää ajatusmaailmaa lapsellisena ja suhtautua siihen vahingoniloisesti tyyliin 'niin varmaan joo'.
Oppilaan asema ja huolto nousivat huomion kohteeksi varsinkin 1910-luvulla. Myös koulun ja opettajan toimintatapoihin kiinnitettiin huomiota. Ankara koulukuri sai osakseen kritiikkiä. Simossa, Ranualla ja Pudasjärvellä johtokunnille tuli valituksia "vanhan koulun" menetelmistä.
- Simossa opettaja veteli epärehellistä oppilasta nahkaremmillä takapuolelle. Kun äiti kanteli opettajan aiheuttaneen lapselle ruhjeita, oppilas erotettiin koulusta, Kilpivaara kuvaa.
Myös Pudasjärven koulun johtokunta yritti puuttua oppilaiden epäinhimilliseen kohteluun. Johtokunnan kaksi jäsentä kantelivat opettajan menettelystä piiritarkastajalle ja kouluylihallitukseen.
- Opettajan ansiot katsottiin kuitenkin niin suuriksi, että hänelle annettiin ainoastaan muistutus ja hänen tuli kohdella oppilaita lempeämmin vastaisuudessa, Kilpivaara sanoo.
Ruumiillinen kuritus kiellettiin kansakouluissa vuonna 1914, mutta siitä huolimatta vanhat käytänteet säilyivät kouluissa vielä pitkään. Koulusta ei muodostunut ainakaan vielä koulun taipaleen alkuaikoina kansakoulun suunnittelijan, Uno Cygnauksen ajatusten mukaista oppimisympäristöä, jossa vuorovaikutus olisi "sydämellistä yhteiselämää" oppilaiden ja opettajan kesken, tutkimuksessa todetaan.
Toisaalta - ennen vanhaan, kun ruumiillinen kuritus oli sallittua, niin lapset ja nuoret olivat myös paremmin käyttäytyviä. Eli parempi nyt selkäsauna aina pahojen tekojen jälkeen, kuin vapaa kasvatus. VANHEMPIEN PITÄÄ NÄYTTÄÄ LAPSILLEEN MISSÄ RAJAT MENEVÄT!!
Toisaalta - ennen vanhaan, kun ruumiillinen kuritus oli sallittua, niin lapset ja nuoret olivat myös paremmin käyttäytyviä. Eli parempi nyt selkäsauna aina pahojen tekojen jälkeen, kuin vapaa kasvatus. VANHEMPIEN PITÄÄ NÄYTTÄÄ LAPSILLEEN MISSÄ RAJAT MENEVÄT!!
Jean Sibelius kasvattajana
Jean Sibelius tuntuu olleen kasvattajana hämmästyttävän hyvä. Lukuisissa haastatteluissa ja muistiinpanoissa tyttäret mainitsivat isänsä turvalliseksi, leikilliseksi, ymmärtäväiseksi ja rakastavaksi hahmoksi, joka kasvatuksessaan korosti ennen kaikkea rehellisyyden merkitystä.
Vanhimmalle tyttärelle Evalle hän tuntuu olleen aluksi ankarin. Kun Eva harjoitteli pianonsoittoa ja halusi esittää isällensä mallikelpoisesti opetellun sävellyksen, Sibelius sanoi vain: "Nyt olet vasta valmis aloittamaan vakavan musiikin opiskelun."
Isä ei muutenkaan pystynyt tukemaan tytärten musiikkiharrastusta täysipainoisesti. Hän kyllä vaati, että tytöt opiskelevat pianonsoittoa ja Margareta sai opiskella myös viulunsoittoa, mutta harjoitella sai vain silloin, kun se ei häirinnyt isän sävellystyötä. Sävellystyöhön säveltäjä ei osannut kannustaa. Kun Katarina-tytär teki pienen sävellyksen, isä pilasi kaiken korjailemalla sitä ilman tytön lupaa. Katarina päätteli, että työ ei ole enää hänen - ja menetti mielenkiinnon sävellysten tekoon.
Ymmärtäväisyydestä tyttärillä oli monia esimerkkejä. "Papalle voi sanoa mielipiteensä kaikesta", Ruth kertoi. "Hän oli se, jolle menin kertomaan elämäni vaikeudet. Häneltä sain aina ymmärtämystä. Hän saattoi suuttua meille aivan silmittömästi, jos olimme hänen mielestään käyttäytyneet raukkamaisesti. Mutta jos teimme jotakin väärin, hän kyllä ymmärsi, että ihminen voi erehtyä. Jos jokin painoi meidän mieltämme, hän kuunteli ja auttoi. Kyllähän äitikin ymmärsi, mutta minusta tuntuu, ettei hän itse varmaan koskaan erehtynyt. Hän oli hyvin voimakas luonteeltaan eivätkä sellaiset ihmiset aina oikein ymmärrä toisia, heikkoja."
Tytärten pelkotiloja isä pystyi tyynnyttelemään suvereenisti. Kun Heidi-tytär alkoi ajatella avaruuden äärettömyyttä ja pelästyi, isä lohdutti kertomalla, että avaruus loppuu seinään, jonka takana pappa istuu ja polttaa sikaria! Myös Katarina totesi isän tuoneen turvallisen olon. "Kun isä oli kotona, hän täytti koko talon. Siellä vallitsi jollain lailla erittäin turvallinen ja miellyttävä ilmapiiri. Kun hän oli poissa, me lapset saimme olla tavallaan vapaampia, saimme soittaa ja laulaa. Mutta oli tyhjyys. Hänen persoonallisuutensa säteili joka paikkaan ja hirveän turvallinen hän oli."
Säveltäjällä oli psykologistakin silmää. Kun syyspäivän ankeus masensi tyttöjä, isä haki pihalta kukon sisälle ja sai lapset kiljumaan innosta hämmentyneen eläimen touhuja seuratessa. Isä kertoi myös hauskoja ja jännittäviä tarinoita. Improvisoidut iltasadut jatkuivat päättymättömänä tarinana illasta toiseen, päähenkilöinä neuvokkaat Aino ja Armas.
Tytärten rankaisu vaihteli rikkomuksen mukaan. Kun Ruth juoksutti palvelijaa turhaan, isä sulki hänet koko päiväksi työhuoneen taakse lukemaan Topeliuksen satuja. "Minä tunsin itseni ennestäänkin saastaiseksi ja huonoksi ihmiseksi, ja hän toi minun seurakseni kaikki Topeliuksen ihanteelliset ihmiset. Ne kiltit lapset harmittivat minua niin, että olisin voinut repiä kirjat rikki.
Sen jälkeen en ole Topeliusta sietänyt enkä oikein siedä vieläkään", Ruth kertoi muistelmissaan.
Ruumiillinen kuritus oli vielä maan tapa, mutta säveltäjä turvautui siihen harvoin. Esimerkiksi tytöistä vilkkain ja itsepäisin eli Katarina muisteli saaneensa vain kerran vitsaa.
"Isä antoi. Se tapahtui yläkerran työhuoneessa viivottimella varsin kevyesti. Mutta noloa se oli. Rankaisumenetelmät olivat enimmäkseen äidin harteilla. Portaiden alla, ruokasalista johtavien, oli äidin vaatekaappi, garderobi. Jos oli tuhma, niin pantiin garderobiin ja ovi kiinni. Oli aivan pimeätä. Sitä ajatteli, että tänne minä sitten kuolen ja sitten ne avaavat oven ja sanovat: "Voi pientä raukkaa." Äiti kävi kysymässä: ’Oletko kiltti jo?’ ’En.’ Ja vielä: ’Oletko kiltti?’ ’Juu.’ Sitten ovi avattiin. Tällaisia rangaistusmenetelmiä pidetään nykyisin pahana. Lapset saavat traumoja ja muuta. En minä ainakaan minkäänlaisia traumoja saanut ja suunnilleen samaan tapaan kasvatin omat lapsenikin", Katarina muisteli.
Aina isä ei ehtinyt rankaista tyttäriään, sillä he ehtivät itse ensin. Kun oikeudentuntoinen Katarina oli leikkinyt yöhön asti naapurin lasten kanssa ilman lupaa, säveltäjä ei sanonut mitään ja tytär lähti itseään rangaistakseen aamulla rikkaruohojen kitkentään. Isä vapautti tytön rangaistuksesta heti kun huomasi asian.
Tytöt oppivatkin taktikoiksi. Jos pahaa oli tehty, oli paras puhua isälle eikä äidille. "Äiti saattoi olla aika kiivas, saattoi sanoa aika kovia sanoja. Isä ei sanonut koskaan. Hän koetti aina ymmärtää. Hän oli aina hyvin rauhallinen meitä lapsia kohtaan", Katarina kertoi.
Vanhimpien tytärten tullessa flirttailuikään säveltäjä jatkoi vapaamielistä linjaansa.
"Oikein nyt jälkeenpäin ihmettelen, miten vapaamielinen isä hän meille oli", Eva muisteli myöhemmin. "Miten paljon hauskaa meille järjestettiin. Kotitanssiaisia, rekiretkiä, näytelmäkappaleita ja paljon muuta. Ja isäkin soitti meille tanssimusiikkia. Kyllähän meillä oli harvinaisen hauska ja onnellinen lapsuus ja nuoruus, se täytyy myöntää."
"Yleisesti ottaen voisi kait sanoa, että isä toimi kasvattajana oman auktoriteettinsa voimalla", Katarina Ilves arvioi. "Kovin paljoa hänen ei tarvinnut puuttua asioihin, mutta toisaalta on sanottava, että hän oli tavattoman lapsirakas ja vietti aina aikaansa meidän kanssamme leikkien silloin kuin vain töiltään ennätti."
Nuorimmista lapsista Margareta syntyi 1908 ja Heidi 1911. Heidän muistikuvansa ovat osin samankaltaisia kuin vanhemmilla sisaruksilla.
"Muistan aina sen turvallisuuden tunteen, mikä valtasi kun istui hänen sylissään. Meillä lapsilla oli aina hänestä voimakas tuntuma. Sitä ei usko, mutta jotenkin sitä aina tiesi, vaistosi, onko hän kotona vai jossain muualla, vaikkei häntä nähnytkään", Margareta muisteli. Toisaalta nuorimmat tyttäret olivat enemmän yksin. Isä ehti Margaretan mukaan omistautua perheelleen "lähinnä aterioilla". "Hän oli hyvin paljon omissa oloissaan. Äiti taas puuhasi puutarhassa."
"Pappa ja mamma olivat kultaisia ja uhrasivat minulle näin jäljestäpäin ajateltuna tavattoman paljon aikaa", Heidi puolestaan kertoi. "Luulen, että nuorimmaisena sain osakseni hemmottelua, jota ehkä vanhemmat sisaret eivät saaneet."
Jean Sibelius istutti joitakin kasvatusperiaatteitaan myös lastenlapsiinsa ja ehti tutustua moneen lastenlastenlapseensakin. Tärkeitä asioita näyttävät olleen pyrkimys ehdottomaan rehellisyyteen ja toisaalta huomaavaisuus ja suvaitsevaisuus.
olen pienenä saanut remmiä ja se oli hyvä.
Vanhempani olivat epäuskon tilassa.
Oppipahan ainakin häpeämään.
Nykyään ihmiset ovat melko häpeämättömiä ja kulkevat kuin Euroopan omistajat.
Ei mulle ole jäänyt mitään traumoja -se on tyhjän höpötystä. Olin kuriton kakara ja sillä siisti.
"JOKA KURITTA KASVAA SE KUNNIATTA KUOLEE."
Kuka tähän vastaa on väärässä.
Kuria ei voi tulla ulkopuolelta.
Yleesäkikin koko sana kuri on kirosana. Itse koin sitä nuoruudessani, enkä ikinä pysty unohtamaan sitä.
Raamatussa on paljon sellaista, minkä uskovaiset ovat hylänneet, koska myöhempi tieto on paljastanut nuo tuhansia vuosia vanhat tavat ja uskomukset vääriksi.
esimerkiksi
emme usko, että naisen paha sielu valuu kerran kuukaudessa hänestä verenä pois
emme pidä useita vaimoja
emme alista naisia
emme lyö lapsiamme
emme luule maapallon olevan litteä levy
emme pakota tyttölapsia avioliittoon 12 - 16 vuoden ikäisinä
emme pidä simpukan syöntiä iljettävänä
emme kivitä ihmisiä
jne jne jne
Nykyään psykologian ja psykiatrian tiedon mukaan, me tiedetään, miten suurta vahinkoa lapsen persoonallisuuden kasvulle aiheutuu, jos häntä lyö.
Aikuisen on ansaittava lapsensa kunnioitus. me emme pakota lapsiamme kunnioittamaan meitä kurittamalla heitä fyysisesti. Lapsi alkaa kunnioittaa ja totella sellaisia aikuisia, jotka heidän kunnioituksensa ansaitsevatkin.
Pienemmän kimppuun käyminen, lapseen fyysinen kajoaminen, on paitsi Suomen Lakien vastaista, on se lisäksi halveksuttavaa. Vain halveksuttava käy pienempänsä kimppuun.
siinä kerrotaan, että pitää kasvattaa, mutta ei tuo vitsa ole siinä silti turhaan mainittu. Mitä järkeä olisi mainita vitsa, jos tarkoitus ei ole oikeasti käyttää sitä, sillä kumminkin niin moni erehtyisi tulkinnasta.
Kuule, ei sitä vitsaa ole siinä turhaa mainittu.
Rakkadella osoitettu ruumiillinen kuritus on vaan hyväksi, niin kuin olen saanut kokea.
Kiitos vanhemmille.
eli siinä tulisi oikeasti lukea "karttu" eikä vitsa. Eikä se tarkoita sitä, että lapsia pitäisi kartulla piestä, vaan karttu oli siihen aikaan paimenen sauva, eikä paimenkaan käyttänyt sitä lampaiden hakkaamiseen vaan ohjaamiseen.
on väärin, se on maanpäällisen lain mukaan väärin ja Raamatussa sanotaan että tulee kunnioittaa maanpäällistä lakia. Ruumiillinen kuritus saa aikaan katkeruutta ja se johtaa siihen, että lapsesta tulee aika väkivaltainen aikuisena...
katkera, jos se tapahtuu rakkaudessa.
Toiseksi Herran laki on ennen tämän maailman lakia.
Lyöminen, hiuksista vetäminen, potkiminen ja muu ruumiillinen kuritus ei ole ikinä rakkautta, se on vihaa ja suuttumusta ja lapsen alistamista ja kiusaamista. Raamattu ei kehoita ruumiilliseen väkivaltaan.
Onko sinusta rakkautta se, että antaa vaikka lähimmäisen kärsiä nälkää?
Ei varmaankaan, mutta tiedäppä, että meitä rakastava Herra on antanut esim. Mooseksen johtaman kansan kärsiä sitä, ja kaiken tämän rakastaakseen kansaansa.
Näin on maallisen isän suhde lapseenkin, jos hän lapsen parasta ajatellen vaikka tukistaa lasta ilman vihaa lasta ajatellen, niin silloin hän ajattelee lapsen parasta, eli toisin sanoen, rakastaa lasta.
Jos hän ei tukistaisi, lapsesta tulisi kuriton ja itsekäs, mikä ei tuota siunausta...näin ollen lapsen isä veisi lapsen siunauksen...eikö?
Raamattua ei kehoita väkivaltaan, mutta kurittamisessa ei ole kyse sellaisesta väkivallasta, niin kuin raamatussa on kielletty. Kaikki väkivalta, mikä tapahtuu vihassa tai itserakkaudessa, se on väärin, muu väkivalta on oikein, sillä rakkaus on ensimmäinen ja suurin käsky.
Toiseksi, sanottu on: ei meitä saastuta se, mikä menee suusta sisään, vaan se mikä tulee ulos.
Annanpa siis tästä sinulle esimerkin, vastaa sinä, kumpi näistä tekee oikein?
1. Isä antaa lapselle karkkia ja ajattelee, että nyt se on ainakin hiljaa ja saan itse rauhassa syödä ruokani ilman lapsen kiukuttelua. Isä ajattelee vielä - saapahan sitten lapsi itse kärsiä ylipainostaan, ei se minun ongelma ole ja oppiipahan joustamaan sitten aikuisena, kun joutuu julmaan maailmaan. Häntä ei huvita alkaa kurittamaan, kun selvii vähemmällä, jos antaa vaan karkkia.
2. Isä kurittaa lasta vaikka tukkapöllyllä ja sanoo lapselle, että ei ole hyvä, kun sinä itsekkäästi kiukuttelet, sillä itsekkyydellä saatat itsesi turmioon. Isä ei haluaisi tukistaa, sillä hänestä se on epämiellyttävää, mutta hän ajattelee, että näin ainakin lapsi saa hyvän kasvatuksen ja hän oppii nöyrään elämään, joka voi jonain päivänä olla hänelle pelastukseksi.
Kumpi näistä siis teki paremmin Herran silmissä?
"...Raipan käyttö on rikos ja väärin. "
Kuka nyt ottaa kirjaimellisesti lakikirjan? sehän on vain tekstiä. ei lakikirjalla ja lasten kasvatuksella ole mitään tekemistä keskenään.
Laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta asetetaan kasvatukselle seuraava tavoite: "Lasta tulee kasvattaa siten, että
lapsi saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla
tavoin loukkaavasti."
Lainsäädäntö lähtee siitä, että lapsilla on samat oikeudet tulla suojelluksi väkivallalta kuin aikuisilla. Lapsiin kohdistuva väkivalta, myös ruumiillinen kuritus, ovat rikoslain mukaan pahoinpitelyä.
Suomella on pitkät ja kunniakkaat perinteet väkivallattomien kasvatusmenetelmien käyttöönotossa. Ruumiillinen kuritus kiellettiin valtion kouluissa jo vuonna 1914. Kokonaan ruumiillisen kurituksen käyttö kiellettiin 1984 alusta.
Alle 15-vuotiaaseen lapseen kohdistunut pahoinpitely on virallisen syytteen alainen rikos. Tämä merkitsee sitä, että virallinen syyttäjä voi vaatia tekijän tuomitsemista rangaistukseen, vaikkei pahoinpitelyn uhri sitä vaatisikaan. Lastensuojelulain mukaan jokaisella valtion, kunnan ja seurakunnan työntekijällä on velvollisuus ilmoittaa ilmeisessä lastensuojelun tarpeessa olevasta lapsesta kunnan lastensuojeluun.
Myös kuka tahansa muu, joka havaitsee lapsen olevan suojelun tarpeessa, voi tehdä lastensuojeluilmoituksen.
Lastensuojelun piirissä monissa maissa saatujen tutkimustulosten mukaan ruumiillinen kuritus on aina traumaattinen kokemus lapselle.
Ruumiillinen kuritus on aina nöyryyttävää.
Vanhempien ylivalta lapseen nähden on annettu vain rakkautta ja suojelemista varten, ei väkivaltaa ja alistamista varten. Luunapit, läimäytykset kasvoille, niskasta puristamiset tai käsivarresta kiskomiset jne. eivät yleensä ole harkittuja kuritusmenetelmiä vaan itsehallintansa menettäneen vanhemman raivon ilmaisuja. Sellaisina ne on myös nähtävä. Jos emme edes suostu tunnustamaan lapsillemme, että häpeä niistä kuuluu meille ja pyytämään heiltä anteeksi, he nielevät niiden välittämän häpeän itseensä. Lapsi pitää aina itseään syyllisenä jos hän kokee että vanhempi hylkää tai torjuu hänet.
Vanhemmuus ja kasvattaminen ovat vaativia ja pitkäjänteisiä tehtäviä. Vanhemmuuteen ei sovi lainkaan kiire, joka leimaa nykyään uskovaistenkin elämää. Useimmiten kiire ja harkitsemattomuus ajavat isän tai äidin hetkellisesti helppoihin ja nopeisiin ratkaisuihin kiukuttelevan jälkikasvun kuriin saattamisessa, kuten kiukkuisiin lyönteihin ja tukkapöllyihin. Kun on kyse pienestä, leikki-ikäisestä lapsesta, on toisaalta virhe aloittaa pitkä selittely akuutissa tilanteessa jossa lapsi toimii väärin. Lapsen tulee saada selkeä ja tiukka viesti että hänen käyttäytymisensä on väärin mutta hän on persoonana rakastettu. Keskittyminen tiukasti ja rauhallisesti tilanteeseen, lapsen syliin ottaminen ja ei-toivotun käyttäytymisen selkeä estäminen riittää. Tämä vaatii vanhemmalta henkistä tasapainoa ja päättäväisyyttä puuttua asiaan jämäkästi mutta rauhallisesti. Se vaatii myös vankkaa luottamusta omaan itseen kasvattajana.
Lasten väärän kohtelun muotoja ovat asiantuntijoiden mukaan:
-lapsen huollon ja kasvatuksellisen vastuun laiminlyönti
-psyykkinen väkivalta (uhkailu, pelottelu, eristäminen, alistaminen)
-fyysinen väkivalta
-seksuaalinen väkivalta
-lasten itsensä tekemät väkivallanteot
-koulukiusaaminen
Vanhempien tekemistä virheistä kasvatuksessa kaikkein tuhoisimpia on ruumiillinen kuritus. Ruumiillisen rangaistuksen vaikutukset voivat ilmetä lapsessa taipumuksena masentuneisuuteen myöhemmin murrosiässä ja aikuisuudessa (nykyisin suomalaisten kansatauti), rikollisuutena, itsekeskeisyytenä, liiallisena tottelevaisuutena, ylikiltteytenä, myöhemmin omien lasten kurittamisena tai liiallisena riidan välttämisenä, joka kääntyy usein itsetuhoisuudeksi.
Ruumiillista kuritusta käyttävä isä tai äiti viestittää lapselleen, että toisen ihmisen ruumiillinen vahingoittaminen on luvallista ja että tekojen itseen kohdistuvat seuraukset ovat tärkeämpiä kuin tekojen seuraukset muille. Näin vanhempi opettaa lastaan vastuuttomuuteen.
Jatkuva ruumiilliselle kuritukselle altistuminen voi johtaa kurituksen hyväksymiseen ja kipuun turtumiseen. Lapsi on aina lojaali vanhemmilleen, silloinkin kun nämä kohtelevat häntä väärin.
Osa kouluissa yelistyneistä ylivilkkaus- ja keskittymishäiriöistä saattaa olla väkivaltaisita ja välinpitämättömistä ja/tai yliankarista kotitaustoista johtuvaa.
Lapsilla on todettu seuraavankaltaisia oireita:
-jatkuva pelkotila
-muistin häiriö
-tunteiden hallitsemattomuus
-läheisyyden välttely
-kastelu.
Lapsi muuttaa käyttäytymistään säilyttääkseen kiintymyssuhteensa silloinkin, kun vanhemmat tuottavat hänelle kipua ja pelkoa ja/tai laiminlyövät häntä. Lapsi pyrkii saamaan turvaa ja alkaa mukauttaa toimintaansa entistä enemmän sen mukaiseksi, että saisi tarpeensa tyydytetyksi (suojelu, turvallisuus, ravinto, huomio ja rakkaus). Lapsi harjaantuu tarkkailemaan vanhempiensa raivonpuuskia ja mukautuu ennen kaikkea miellyttämään vanhempiaan välttääkseen vihanpurkaukset. Käsitys omasta itsestä, toisista ihmisistä, maailmasta ja tulevaisuudesta muuttuu kielteiseksi ja vääristyy. On hyvin tavallista että lapselle kehittyy taipumus sosiaaliseen riippuvuuteen aikuisena (läheisriippuvuus).
Tutkimusten mukaan ruumiillinen väkivalta johtaa usein aikuisiän rikoksiin. Väkivalta tuottaa väkivaltaa. Lapsena pahoinpidellyn tai laiminlyödyillä aikuisilla ilmeni enemmän rikollisuutta ja väkivaltarikoksia kuin samanikäisellä vertailuryhmällä.
Lapsella on voimaa selvitä hyvin myös traumaattisista kokemuksista saadessaan hyvää ja jatkuvaa turvallisten ja vastuullisten, itsensä hallitsevien aikuisten huolenpitoa. Syvimmät haavat tulevat kun huoltaja on pahoinpidellyt tai ei ole suojellut eikä puolustanut lasta.
Väkivallan kierre siirtyy isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle, ja usein niistä jotka ovat kotonaan joutuneet kokemaan perheväkivaltaa, tulee aikuisina pahoinpideltyjä ja pahoinpitelijöitä.
Te vanhoillislestadiolaiset olette kyllä ihan sairasta porukkaa! Ei teidän missään rauhanyhdistyksellä kuuluisi käydä vaan mielisairaalaan mietintäpiirissä! Minä ainakin jos joskus nään että ootte pentujanne hakkaamassa niin ihan saman kohtelun saatte sitten itsekkin! Näkeehän teidän kasvattamista lapsista jo että ei oo kovin viisaat kasvatusmetodit teillä. Aina ovat koulukiusattuja, muutenkin hyvin erilaisia kuin normaalit nuoret ja todella arkoja.
"Onko tosiaan niin tyhmiä ihmisiä olemassa, että piiskaavat remmillä lastaan, kun noin lukee?"
Ei sokia, taida nähdä. Eikä kuurot kuulea. Etkä myöskään sinä ymmärrä eroittaa viisautta tyhmyyden välillä.
Kukkahattutätien höpötystä.
Vanhempani tosiaan antoivat mulle remmiä kun olin
kuriton kakara. Mutta he eivät olleet uskovaisia.
Minä en ole siitä saanut ainoatakaan traumaa.
Olen myös saanut heiltä hellyyttä ,rakkautta ja huolenpitoa.
Kuria ja rakkautta.
Jos minulla itselläni olisi lapsia, en antaisi heille remmiä, minulla tosin olisi muitakin kasvatuskeinoja.
Ei pidä tehdä kärpäsestä härkästä, maailmassa on paljon suurempaakin kärsimystä.
Minä olen elämäni aikana joutunut kärsimään paljon, paljon pahemmista asioista.
Se, että on lapsena muutaman kerran saanut remmistä, on kuin hyttysenpaska meresssä.
Vähän suhteellisuudentajua, hyvät ihmiset.