Puista putoavat lehdet ja sinä olet poistumassa.
Kylmä talvi on tulossa.
Nyt on vielä kuitenkin syksy ja on lupa itkeä ja sataa vettä.
Kaivata ja huiskuttaa hyvästiksi muuttolinnuille.
Asettua myötävirtaan surun kanssa ja antaa kaiken mennä.
Luopua .
Oletteko muuten ajatelleet, että luopuminen tuntuu siltä kuin jotain revittäisiin juurineen sydämmestä irti? Vai miten kuvailisitte luopumista?
Kylmä talvi on tulossa.
Nyt on vielä kuitenkin syksy ja on lupa itkeä ja sataa vettä.
Kaivata ja huiskuttaa hyvästiksi muuttolinnuille.
Asettua myötävirtaan surun kanssa ja antaa kaiken mennä.
Luopua .
Oletteko muuten ajatelleet, että luopuminen tuntuu siltä kuin jotain revittäisiin juurineen sydämmestä irti? Vai miten kuvailisitte luopumista?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Suurin luopumiskokemukseni oli äitini kuolema. Itken sitä joskus vieläkin vaikka siitä on yksitoista vuotta aikaa ja tuntuu välillä käsittämättömältä miksi en voi enää nähdä häntä.
Minulle rakkaan työpaikan menetys on tuntunut siltä että jotain revittiin minusta irti. Siitä aiheutunut suru ón lamaannuttanut minut. Elämä ei ole tuntunut enää mielekkäältä sen jälkeen ja sitä on lisännyt muissa työpaikoissa tapahtuneet asiat. Kuolemanhalu on jollain tavalla ollut läsnä näinä vuosina.
Moni puhuu tuosta kuinka äidin kuolema koskettaa syvältä ja miten se jättää ikävän. Minun 80 vuotias äitinikin ikävöi toisinaan kovasti kuollutta äitiään.
Ei se ole ihme, jos kuolemanhalu on läsnä painavan taakoituksen alla.
Mikä sinulle antaa voimaa tai mistä saat elämisen tahtoa?