Heippa!
Löytyisköhän täältä ketään kohtalotoveria.. Mulla on nyt kaksi viikkoinen maailman suloisin pikkuinen poika, joka oli todella kovasti kaivattu ja toivottu perheeseemme. Yritimme mieheni kanssa lasta useamman vuoden, joten vauva on vastaus kaikkiin rukouksiimme. Nyt synnytyksen jälkeen minua on ihmetyttänyt sellainen seikka, että minua itkettää todella herkästi, useita kertoja päivässä enkä edes osaa sanoa että miksi. Raskausaikana en ollut sen herkempi kuin muutenkaan, mutta nyt tuo itkuherkkyys on jotain aivan uskomatonta. Mieheni ihmettelee itkuisuuttani, enkä osaa kertoa hänelle miksi itken. Olen kyllä aikamoisen väsynytkin, kun synnytyksen jälkeen ovat unet olleet vähissä, mutta ei se voi tätä kaikkea selittää. Onko yksinkertaisesti niin, että naisen hormonitoiminta muuttuu synnytyksen jälkeen niin radikaalisti, että se selittää tällaisen tunteiden myllerryksen? Olen aivan innoissani vauvasta ja nautin hänen hoitamisestaan paljon, mutta silti välillä mielen valtaa ajatus siitä, kuinka helppoa elämä oli ennen ja nyt kaikki on muuttunut niin radikaalisti. Välillä tunnen niin suurta onnea tästä kaikesta että tuntuu kuin pakahtuisin siitä tunteesta, mutta välillä mieleen hiipii epävarmuus tämän kaiken uuden edessä.. Tunteet ovat todella sekavat ja ristiriitaiset. En olis ikinä uskonut, kuinka totaalisesti vauvan syntymä elämän muuttaa vaikka toki sen jollain lailla tiesinkin ja sitä kovasti halusinkin. Todella sekavaa tekstiä, saakohan tästä kukaan mitään tolkkua..Jos jollain on kokemusta vastaavista sekavista fiiliksistä ja itkuherkkyydestä, niin olis kiva kuulla kokemuksia.. Ja jos jollain on kokemusta, niin kuinkahan kauan tällainen mahtaa jatkua?
Löytyisköhän täältä ketään kohtalotoveria.. Mulla on nyt kaksi viikkoinen maailman suloisin pikkuinen poika, joka oli todella kovasti kaivattu ja toivottu perheeseemme. Yritimme mieheni kanssa lasta useamman vuoden, joten vauva on vastaus kaikkiin rukouksiimme. Nyt synnytyksen jälkeen minua on ihmetyttänyt sellainen seikka, että minua itkettää todella herkästi, useita kertoja päivässä enkä edes osaa sanoa että miksi. Raskausaikana en ollut sen herkempi kuin muutenkaan, mutta nyt tuo itkuherkkyys on jotain aivan uskomatonta. Mieheni ihmettelee itkuisuuttani, enkä osaa kertoa hänelle miksi itken. Olen kyllä aikamoisen väsynytkin, kun synnytyksen jälkeen ovat unet olleet vähissä, mutta ei se voi tätä kaikkea selittää. Onko yksinkertaisesti niin, että naisen hormonitoiminta muuttuu synnytyksen jälkeen niin radikaalisti, että se selittää tällaisen tunteiden myllerryksen? Olen aivan innoissani vauvasta ja nautin hänen hoitamisestaan paljon, mutta silti välillä mielen valtaa ajatus siitä, kuinka helppoa elämä oli ennen ja nyt kaikki on muuttunut niin radikaalisti. Välillä tunnen niin suurta onnea tästä kaikesta että tuntuu kuin pakahtuisin siitä tunteesta, mutta välillä mieleen hiipii epävarmuus tämän kaiken uuden edessä.. Tunteet ovat todella sekavat ja ristiriitaiset. En olis ikinä uskonut, kuinka totaalisesti vauvan syntymä elämän muuttaa vaikka toki sen jollain lailla tiesinkin ja sitä kovasti halusinkin. Todella sekavaa tekstiä, saakohan tästä kukaan mitään tolkkua..Jos jollain on kokemusta vastaavista sekavista fiiliksistä ja itkuherkkyydestä, niin olis kiva kuulla kokemuksia.. Ja jos jollain on kokemusta, niin kuinkahan kauan tällainen mahtaa jatkua?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Synnytyksessä lähti sisuksistasi vauvan lisäksi myös istukka kaikkine hormoneineen. Tapahtumaa voisi verrata vaihdevuosiin, paitsi että tämä muutos tapahtui kerralla eikä kuukausien/vuosien kuluessa... Kehossasi on yhtäkkiä pulaa jostain hormoneista (esim. estrogeeni), ja hurja tarjonta toisista, kuten prolaktiinista, joka lisää maidon eritystä. Ja tämä hormoni myrsky pistää itkettämään ja aikaa myöten myös raivostuttaa (varota miestäsi etukäteen:))) Samat hormonit vaikuttaa myös makuuhuoneen puolella sitten kun se muuttuu taas ajankohtaiseksi, eli estrogeenin puute aiheuttaa haluttomuutta ja limakalvojen kuivuutta. Kyllä se siitä ajan kanssa helpottaa. Onnea koko perheelle!
Mulla myös 2kk maailman ihanin poikavauva. Olo oli synnytyksen jälkeen kammottava. Kaikki hyvin terve vauva, rakas mies, koti... eli ei siis mitään hätää. Mutta kuitenkin olo kurja, itketti jatkuvasti, muutenkin mieli maassa.. en ymmärtänyt miksi. Mutta mun diagnoosini yksinkertaisesti baby blues, herkistyin niin paljon synnytyksen jälkeen. Nyt 2kk jälkeen tuntuu jo paljon paremmalta. Vauva tuntuu enemmän omalta ja muutenkin arki rullaa paremmin. Kyllä se siitä kun saa jonkinlaista rytmiä arkeen ja oppii tuntemaan vauvaansa. Asiaan kuuluvaa! Niin ja onneksi olkoon!
Kuulostaa ihan normaalille synnytyksen jälkeiselle ajalle. Itse olin ainakin itkuinen, väsynyt, masentunut - mitä kaikkea mahdollista vaan olla voi! Ja toisinaan taas ylienerginen, pirteä, reipas, iloinen, yms. Ja tätä tunteiden myllerrystä kesti jonkin aikaa. Muistan myös miten koko ajan ajattelin menettäväni vauvamme, näin jopa unia jossa työntelin häntä vaunuissa jossain tajuttoman korkealla kapealla väylällä alaspäin ja sain puristaa sormet verillä ettei vaunut lähde käsistä ja mitä kaikkea muutakin painajaismaisia unia joissa oli aina vauvan menettämisen vaara olemassa. Ne onneksi loppuivat aika nopeasti. Pidä vain huoli että syöt itse säännöllisesti ja terveellisesti ja ulkoilet paljon ja lepäät kun mahdollista.
Voin kokemuksena kertoa, että toisen vauvan saaminen oli paljon paljon helpompaa, enkä oikeastaan edes haluaisi kokea uudestaan sitä ensimmäisen vauvan saamista! Vauvoja muuten toivon saavani vielä - jos luoja suo - mahdollsesti lisää!