Kysymys on seuraavanlainen, eli ei onneksi ajankohtainen, mutta jos näin tapahtuisi...
Minulla on velkainen asunto, josta on nykytilanteen mukaan reilusti enemmän velkaa, kuin mitä asunnon nykyinen arvo on..
Paikkakunnalla on asuntomarkkinat menneet ihan päin mäntyä, ja omasta asunnosta on arvosta hävinnyt melkein puolet :(..
Tästä johtuen, vaikka olen asuntoani vuosia maksanut, on siitä kuitenkin velkaa enemmän, kuin sen nykyinen myyntiarvo on.
Asunto ja velat ovat ainoastaan minun nimillä
Olen mennyt vuosi sitten naimisiin, ja aviopuolisollani on kolme lasta entisestä liitostaan. Mitään avioehtoa ei ole.
Miten kävisi tilanteessa, jos hän menehtyisi?
Perivätkö hänen lapsensa minun nimissä olevasta asunnosta puolet, eli tavallaan velattoman puolikkaan, vai katsotaanko asunnon velka ensin, eli tavallaan perittävää ei ole, kun asuntoon kohdistuu iso asuntolaina ?Miehen nimeä ei ole asuntolainassa.
Vai jäisikö tässä tilanteessa minulle vain puolikas asuntoa, ja siihen nähden aivan järjetön velka?
Mieheni on jo eläkkeellä, ja samoin minä, eli emme saisi edes muutettua asunnon omistus/ velka asioita yhteiseksi ,koska vakuudet eivät riittäisi yhteiseen asuntolainaan. Tulomme ovat sen verran surkeat, ettei muutokset pankin kanssa enää onnistuisi.
Asunto on ostettu hyvänä aikana, jolloin kaiken piti mennä toisin, eli asuntoa olisi yleensäkin maksettu toisenlaisilla tuloilla..Siitä oli tarkoitus myös muuttaa pois, ennen vanhus eläkeikää.
Näin ei tapahtunut, koska jouduin yllättäen sairaseläkkeelle, ja tulot romahtivat. En kaipaa mitään moraalisaarnaa, koska tiedän itsekin, ettei tämä ole mennyt hyvin. Tämän kanssa on vaan elettävä.
Nyt asunto on vaan jäänyt tavallaan ”käteen”, eli eroon, eli myydyksi sitä ei saa. Syynä liian iso velka, eli pankki ei tällä hetkellä suostu myyntiin, sekä myöskin se, ettei asuntoa kukaan edes osta. ( tulevia remontteja)
Moni asia on kohdallani mennyt pieleen, rahallisesti...ja jos kamalin tapahtuisi, eli menettäisin mieheni, niin olisiko taloudellinen tilanteeni silloin vielä hankalampi?
Kiitos, jos joku osaa vastata.
Minulla on velkainen asunto, josta on nykytilanteen mukaan reilusti enemmän velkaa, kuin mitä asunnon nykyinen arvo on..
Paikkakunnalla on asuntomarkkinat menneet ihan päin mäntyä, ja omasta asunnosta on arvosta hävinnyt melkein puolet :(..
Tästä johtuen, vaikka olen asuntoani vuosia maksanut, on siitä kuitenkin velkaa enemmän, kuin sen nykyinen myyntiarvo on.
Asunto ja velat ovat ainoastaan minun nimillä
Olen mennyt vuosi sitten naimisiin, ja aviopuolisollani on kolme lasta entisestä liitostaan. Mitään avioehtoa ei ole.
Miten kävisi tilanteessa, jos hän menehtyisi?
Perivätkö hänen lapsensa minun nimissä olevasta asunnosta puolet, eli tavallaan velattoman puolikkaan, vai katsotaanko asunnon velka ensin, eli tavallaan perittävää ei ole, kun asuntoon kohdistuu iso asuntolaina ?Miehen nimeä ei ole asuntolainassa.
Vai jäisikö tässä tilanteessa minulle vain puolikas asuntoa, ja siihen nähden aivan järjetön velka?
Mieheni on jo eläkkeellä, ja samoin minä, eli emme saisi edes muutettua asunnon omistus/ velka asioita yhteiseksi ,koska vakuudet eivät riittäisi yhteiseen asuntolainaan. Tulomme ovat sen verran surkeat, ettei muutokset pankin kanssa enää onnistuisi.
Asunto on ostettu hyvänä aikana, jolloin kaiken piti mennä toisin, eli asuntoa olisi yleensäkin maksettu toisenlaisilla tuloilla..Siitä oli tarkoitus myös muuttaa pois, ennen vanhus eläkeikää.
Näin ei tapahtunut, koska jouduin yllättäen sairaseläkkeelle, ja tulot romahtivat. En kaipaa mitään moraalisaarnaa, koska tiedän itsekin, ettei tämä ole mennyt hyvin. Tämän kanssa on vaan elettävä.
Nyt asunto on vaan jäänyt tavallaan ”käteen”, eli eroon, eli myydyksi sitä ei saa. Syynä liian iso velka, eli pankki ei tällä hetkellä suostu myyntiin, sekä myöskin se, ettei asuntoa kukaan edes osta. ( tulevia remontteja)
Moni asia on kohdallani mennyt pieleen, rahallisesti...ja jos kamalin tapahtuisi, eli menettäisin mieheni, niin olisiko taloudellinen tilanteeni silloin vielä hankalampi?
Kiitos, jos joku osaa vastata.
Vastaukset 15
Vanhimmat
En ihan ymmärrä, mikä on peruskysymys, mutta vastaillaan jotakin...
// Olen mennyt vuosi sitten naimisiin, ja aviopuolisollani on kolme lasta entisestä liitostaan. Mitään avioehtoa ei ole..... Miten kävisi tilanteessa, jos hän menehtyisi? //
Miehesi omaisuus on hänen omaansa, sinun on sinun omaasi jonka lisäksi teillä voi olla yhteistä omaisuutta. Mitä teillä siis oli kumpaisellakin avioliittoon mennessänne? On todennäköistä, että yhteistä omaisuutta teillä on vielä vähän.
Jos ymmärrän oikein, miehelläsi ei ole mitään erityistä omaisuutta, eikä hänen lapsillaan ei ole myöskään mitään tekemistä sinun omaisuutesi kanssa. Jos teillä on yhteinen koti, sinulla on siihen ja irtaimistoon käyttöoikeus miehesi menehdyttyä ja kääntäen, ellei muuta kodiksi osoitettavaa ole olemassa.
// Perivätkö hänen lapsensa minun nimissä olevasta asunnosta puolet, eli tavallaan velattoman puolikkaan, vai katsotaanko asunnon velka ensin, eli tavallaan perittävää ei ole, kun asuntoon kohdistuu iso asuntolaina ? //
Miehesi lapsilla ei ole yhtään mitään tekemistä sinun asuntosi kanssa, ellet ole tehnyt testamenttia. Sinut perii sinun perillisesi ja miehesi perii hänen perillisensä, ja siis pois lukien yhteinen omaisuutenne sekä yhteisen kodin käyttöoikeus.
// Nyt asunto on vaan jäänyt tavallaan ”käteen”, eli eroon, eli myydyksi sitä ei saa. Syynä liian iso velka, eli pankki ei tällä hetkellä suostu myyntiin, sekä myöskin se, ettei asuntoa kukaan edes osta. ( tulevia remontteja) //
Kuulostaa loogiselta, joskin ikävältä. Pankki laskee asia siten, että he maksimoivat tavan, jolla he saavat omansa pois. Jos voit lyhentää velkaa, se on pankille hyväksi. Jos pankki kuitenkin katsoisi, vakuusarvon nyt pudottua puoleen, että olisi pankin etu pakkomyydä (pakkohuutokaupata) asunto, niin myös tehtäisiin.
// Moni asia on kohdallani mennyt pieleen, rahallisesti...ja jos kamalin tapahtuisi, eli menettäisin mieheni, niin olisiko taloudellinen tilanteeni silloin vielä hankalampi? //
Jos asunto on nimissäsi ja laina on nimissäsi, sekä omistus että velka on kokonaan kaikki sinun. Jos voitte yhdessä lyhentää velkaa paremmin, hyvä niin. Toisaalta, jos miehesi lyhentää sinun velkaasi, hänelle kuuluisi myös osa omistuksesta, ja jos miehesi omistaa osan asunnosta, hänen osuutensa asunnosta kuuluisi hänen jäljiltään hänen rintaperillisilleen.
Niin kauan kuin pystyt(te) suorittamaan lainanlyhennyksiä, pankki lienee tyytyväinen ja sinulla on koti.
Kiitos vastauksesta.
Kirjoituksesta oli varmasti hieman vaikea tulkita, mitä haluan tietää.
Lyhyt versio asiaan oli se, että halusin tietää onko puolisoni lapsilla oikeutta vaatia perintöä minun nimissä olevasta velkaisesta asunnosta, jos mieheni kuolisi?
Olen aina luullut, että jos avioehtoa ei ole, niin avioliitossa kaikki omaisuus on 50/50 periaatteella, vaikkakin olisi vain toisen nimillä. Siihen peilaten ajattelin siis, että puolison lapset perisivät hänen puoliskonsa.
Lainanlyhennykset hoidan minä.
Yhteistä omaisuutta meillä ei ole.
Miehelläni oli omakotitalo, jonka hän jo ennakkoperintönä antoi lapsilleen. Semmoinen ratkaisu kyseisen talon kohdalla oli ihan hyvä, koska senkään realisointi rahaksi ei olisi ollut helppoa. Lapset vastustivat myös talon myyntiä, joten ratkaisu oli helppo tehdä.
Minäkin olisin ihan mielelläni tilanteessa, jossa minulla ei olisi velvotetta mihinkään asuntoon, mutta näin ei ole .
Asuisimme ihan mielellään vuokralla, mutta se ei ole mahdollista, niin sitten mennään näin.
Tämä koko kysymyskin oli vaan siksi, että halusin tietää olisinko minä vielä suuremmassa lirissä asuntoni kanssa, jos mieheni kuolisi, eli omistaisin siinä tilanteessa asunnon puoliksi hänen lapsiensa kanssa, koska olisivat sen perineet.
Kohdallani on jo niin moni asia mennyt poskelleen, ja siksi toivon, että mitään ikävää ei tapahtuisi vielä pitkään aikaan, ja saisimme nauttia yhteisestä elämästä mahdollisimman pitkään...
Oma kuolema ei niinkään hirvitä, koska tein terveenä ollessa henkivakuutuksen, jonka aivan varmasti pidän myös voimassa. Sillä maksettaisiin kyllä asunnon velka, ja asuntokaan ei enää olisi niin suuri velkainen riesa.
Eli kuten jo vastattua, miehesi lapsilla ei ole oikeutta sinun asuntoosi, koska miehesi ei nyt omista asuntoasi tai edes osaa siitä. Koska asunto on kuitenkin yhteinen kotinne, myös miehelläsi olisi oikeus asua siinä sinun mahdollisen kuolemasi jälkeen. Kaikki näyttäisi nyt siltä, että etuoikeus asuntoon (siis omistukseen) on pankilla (ilmeinen lainan vakuus), mutta niin kauan kuin jaksat lyhentää velkaa, asunto on sinun. Toki olet jo lyhentänyt lainaa, mutta jos asunnon todellinen arvo olisi alle jäljellä olevan lainan määrän, pankki voisi halutessaan vaatia realisointia.
Et liene tilanteessasi yksin, sillä Helsinki ja osa kasvukeskuksista jatkaa porskuttamista (ainakin vähän aikaa), mutta maaseudulla kaikki omaisuus ei olekaan enää haluttua.
Kiitos vastauksesta.
Huvittavinta asiassa on se, etten ole elämässäni asunut kuin puoli vuotta vuokralla, ja muun ajan lyhentänyt asuntolainaa.
Asunto- omaisuutta ei kuitenkaan ole karttunut, koska elämä on heitellyt, ja aina on joutunut myymään väärään aikaan.
Sekään ei ole asiaa todellakaan auttanut, kun asuu ” väärällä” paikkakunnalla ajatellen asuntojen haluttavuutta. Itse onneksi pidän kaupungista, jossa asumme..
Pankki tuskin on tällä hetkellä asunnosta kiinnostunut, ja jos on niin sitten mietitään asia uusiksi.
Lyhyesti:
Jos kuolet ensin, sinun pesäsi on velkainen, eli mitään ositettavaa siinä ei ole. Luultavasti pankki siinä tilanteessa haluaisi (viimeistään) omansa pois eli asunto realisoitaisiin asuntovelan maksamiseksi. Jos asunnosta saatu kauppahinta ei kata velkaa, loppuvelka jää pankin tappioksi.
Kiittelet jaarituksia. Lyhyesti, jos miehesi kuolee ensin.
a) JOS olisit varakkaampi kuin miehesi (mitä et ole, koska velkasi ylittävät omaisuutesi), sinulla olisi ns. lesken tasinkoprivilegi eli voisit kieltäytyä antamasta omaisuuden osituksessa omaisuuttasi tasinkona miehesi lapsille.
b) KUN olet teistä köyhempi (osituksessa nettovarasi olisi 0 €), sinulla olisi oikeus saada tasinkoa miehesi perillisiltä, tässä tapauksessa puolet miehen nettovaroista (varat miinus velat).
Kiitos tästäkin vastauksesta.
Tämä vastaus tosin herätti uuden kysymyksen..
Eli jos elämä soljuu hyvin eteenpäin, ja pysymme terveenä, niin tulee ehkä myös aika, jolloin asunto on arvokkaampi, kuin velka. Asuntolainaa hoidan minä, ja en ole siihen miestäni edes pyytänyt osallistumaan.
Tässä tapauksessa yrittäisimme aivan varmasti myydä asuntoa, mutta silti se voisi jäädä ”käteen”, ja asumista olisi pakko jatkaa vuodesta toiseen..ellei tilanne yhtäkkiä muuttuisi, ja kaupungista tulisi muu, kuin taantuva paikkakunta, josta työpaikat katoavat..
Sitten, jos mieheni menehtyisi, olisi hänen lapsillaan ilmeisesti oikeus vaatia tasinkoa asunnosta? ??
Eli tavallaan asunto menisi siinä tapauksessa jakoon, enkä enää yksin voisi päättää sen kohtalosta, vaan pitäisi ottaa huomioon miehen lapset, ja heidän tahtonsa? Saisin kuitenkin asua asunnossa lesken oikeudella, mutta myyntitilanteessa pitäisi ottaa huomioon myös miehen lapset??
Miehellä ei ole enää nimillään olevaa omaisuutta, koska on jo omasta entisestä omaisuudesta luopunut lapsiensa hyväksi.
Itselläni on myös aikuisia lapsia, ja huomasin, etten ollut siitä asiasta aikaisemmin kirjoittanut.
Mieheni on 8 vuotta minua vanhempi.
Nämä pohdiskelut voivat tuntua kummallisilta, mutta inhoan tilanteita, jossa rahasta ja omaisuudesta tarvitsee keskustella hankalaan sävyyn, ja semmoista voisi olla edessä.
Tämän päätelmän pystyy tekemään siltä pohjalta, että mies ei edes yrittänyt myydä aikaisemmin omistamaansa taloa, kun lapset pistivät kovasti vastaan. Kyse ei ollut edes mistään perintötilasta, vaan ihan tavallisesta talosta. Talon saivat sitten lapset. Yksikään lapsista ei nykyään asu siinä talossa.
Se ei minua haitannut, mutta se kyllä hieman kummeksutti, koska jos kyseessä olisi ollut minä ja mun lapset, niin olisin kyllä saanut myydä , halpaan hintaankin, ja tehdä rahoilla mitä haluan.
Taas tämä kirjoitus vähän venyi, mutta en oikein osaa lyhyestikään asiaa kiteyttää.
Tähänkin olet jo saanut lyhyen ja kattavan vastauksen, jota ilmeisesti et ymmärtänyt:
"Kiittelet jaarituksia. Lyhyesti, jos miehesi kuolee ensin:
a) JOS olisit varakkaampi kuin miehesi (mitä et ole, koska velkasi ylittävät omaisuutesi), sinulla olisi ns. lesken tasinkoprivilegi eli voisit kieltäytyä antamasta omaisuuden osituksessa omaisuuttasi tasinkona miehesi lapsille."
Selitystä:
Jos siis olisit miestäsi varakkaampi, perunkirjoituksessa ilmoittaisit, että et anna omaisuudestasi tasinkoa miehen perillisille. Sen lisäksi toimitutat omaisuuden osituksen, jossa menettelet samoin. Sen jälkeen omaisuutesi on täysin sinun omistuksessasi ja hallinnassasi. Sinun kuoltuasi myös omaisuutesi kokonaisuudessaan lankeaa perintönä sinun lapsillesi.
Ja näin saimme jälleen paikalle oikean emäpassciaisen eli entisen Nix Naxin, nykyisen pelkän vaimonsa jättämän mielenterveyspotilaan.
Nix Naxilla Nololla on taipumusta.
Sillä on käytöstavat kuin juottoporsaalla ja kärsivällisyys kuin viallisella käsikranaatilla!
Hienoa, että palstalla on joku, jolla on tietoa ja joka osaa ja viitsii myös jakaa tietoansa meille tavallisille pulliaisille!
"Sillä on käytöstavat kuin juottoporsaalla ja kärsivällisyys kuin viallisella käsikranaatilla!"
Ja tosi kova kehumaan itseään! Ei ole ihme että vaimo jätti ja lääkkeet saivat voiton.
"Ei ole ihme että vaimo jätti ja lääkkeet saivat voiton."
Kun tuo on pahinta, mitä keksit, niin vahva vakutelma on, että se on itse koettua. Mutta tsemppiä, koeta pärjätä. Täällä voit purkaa paineitasi kuvitteellisiin kohteisiin.
Pahinta...? Ei tuossa ollut nähdäkseni mitään pahaa, sillä Nix Nax on kertonut itse vapaaehtoisesti omasta kohtalostaan. Samaan aikaan kun hän kertoi siitä, miten kovin hän olisi halunnut juristiksi, mutta ei läpäissyt pääsykoetta. Tämä kaikki on ollut valitettavaa, ja toivon, että asiat hänen kohdallaan vielä selviävät. Kun asiat lopulta järjestyvät, hän saanee käsikranaattiinsa ns. sokan takaisin kiinni ja jostakin siis itselleen p-a-a-ljon kärsivällisyyttä.
Käytöstavat valitettavasti olisi pitänyt opettaa jo lapsena, eli se taitaa olla hänen kohdallaan jo liian myöhäistä. Mutta luulen, että kaikki mielellään auttavat Nix Nax Noloa. Osalle meistä kun on opetettu lapsena sekä kärsivällisyyttä että käytöstapoja.