Lopetin kokemusasiantuntijan hommat koska stigma ei häviä sillä tavalla että hullu siitä puhuu.
Polttorauta on psykiatrin kädessä niin kauan hän sitä kädessään pitää.
En koe että minun tehtäväni on rohkaista psykiatria siitä irti päästämään.
Söin itse 25 vuotta lääkkeitä 1 tyypin bipolaaritautiin kunnes tulin järkiini ja vierottauduin vastoin kaikkien ammattilaisten ohjeita. Vertaistukea onnistuin onneksi löytämään.
Huviksenne, jos sattuu kiinnostamaan, niin etsikää tietoa vaarallisen kultin tunnusmerkeistä. Verratkaa sitten tätä tietoa psykiatriaan. Saatatte tehdä mielenkiintoisia havaintoja.
Polttorauta on psykiatrin kädessä niin kauan hän sitä kädessään pitää.
En koe että minun tehtäväni on rohkaista psykiatria siitä irti päästämään.
Söin itse 25 vuotta lääkkeitä 1 tyypin bipolaaritautiin kunnes tulin järkiini ja vierottauduin vastoin kaikkien ammattilaisten ohjeita. Vertaistukea onnistuin onneksi löytämään.
Huviksenne, jos sattuu kiinnostamaan, niin etsikää tietoa vaarallisen kultin tunnusmerkeistä. Verratkaa sitten tätä tietoa psykiatriaan. Saatatte tehdä mielenkiintoisia havaintoja.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Yep,olen itse jo pitkään pitänyt psykiatriaa vaarallisena lahkona.
Minä koin auttavan puhelimen eräänlaiseksi lahkoksi.
Olen ollut uskonnollistenkin lahkojen piirissä.
Auttava puhelin oli kaikkei ahtain lahko kokemukseni mukaan.
"poiuytredfgh"
Ja siinä tuli niinku aivopestyksi, että kova homma on ollut saada se aivopesu pois päästään. Nyt jo vähän alkaa paremmin onnistua kun sain muuta intensiivistä ajateltavaa.
Mietin tuossa kävelyllä mietiskellessäni minua kiinnostavaa tämänhetkistä puuhaani, josta asiasta minulla on aika itsevarma olokin, että jos soittaisin auttavaan puhelimeen ja kertoisin siitä niin he luultavasti väittäisi ettei se ole totta koko jttukaan tai jollain muulla lailla koittaisivat lyödä koko itsetuntoni maahan. tai jotenkin venkoilla minut ihan sekaisin.
"poiuytredfghj"
Niin.
Niinhän se on että psyykkisesti sairaalla ei ole sairaudentuntoa. Syökää nyt kuitenkin kiltisti lääkkeenne!
Minä+en+ole+ikinä+käyttänyt+psyykelääkkeitä+enkä+tule+käyttämään,+kuten+en+mitään+päihteitäkään+olen+100%+absolutisti+näissä,+en+käytä+edes+mustaa+teetä,+enkä+suklaata.+++Kerran+mulle+meinas+tulla+suklaajuoma-addiktio+ja+hermoston+yliaktivoitumista+siitä.+Niin+siihen+loppu+ne+suklaajuomatkin.+
En tarvitse lääkkeitä, koska lääkkeeni raamattu. En tarvitse sairaudentuntoa, koska minulla on synnintunto. Luen kiltisti raamattua, niin pysyn terveenä.
Sullrei kuka henkselis vei?
Pahan akseli
Kokemusasiantuntijuus on itse asiassa suurelta osin aivopesua, jossa kokemuksen omaavia opetetaan asiantuntijoiden toimesta opettamaan vertaisiaan sellaisia minähallinan tekniikoita, joiden kautta heidän runeltu ja leimattu minuutensa voisi sopeutua normaalien joukkoon, jos ei nyt sentään normalisoitua. Ensin leimattu opetetaan häpeämään poikkeavuuttaan, sitten opetetaan kätkemään ja hallitsemaan tuo häpeällinen ja tuhoisa piirre niin, ettei se syyllistä eikä tuhoa ympäristöään. Tämä on mielisairauden "osallisuutta", jossa mielisairaista tehdään objektien sijasta subjekteja. Jotta voisit olla subjekti, sinun on sisäistettävä diskurssit ja käytännöt, joiden kautta voit kuntoutua takaisin osaksi yhteiskuntaa. Kokemusasiantuntijaksi ei voi tulla, jos ei sisäistä tätä "asiantuntijuutta" itseensä ja näin ylläpidä ja uusinna stigmaa, joka syntyy siitä, kun hullu käsketään sisäitämään kokemansa epäoikeudenmukaisuus aivosairautensa "oireiluksi" ja kadottamaan narratiivit, jotka paljastavat kärsimyksen sosiaalisen ja poliittisen alkuperän. Kokemusasianuntijuudessa ei ole aidosta osallisuudesta vaan siitä, että ihminen osallistetaan vallankäyttäjän narratiiviin ja hänestä tehdään tuon narratiivin sanansaattaja ja opetuslapsi. Yhteiskuntatieteellisessä medikalisaatiokritiikissä nämä prosessit ovat hyvin tunnistettuja ja tiedettyjä, mutta ihmiset ovat yleensä aivan liian aivopestyjä tunnistamaan niitä itse.
Hyvä kirjoitus. Olen melko pitkälti samaa mieltä auttavaan puhelimeen soittokokemusteni pohjalta. Opettamansa mielenkäyttötekniikat olivat tehdä minut hulluksi. Ajatteluni muuttui aivan järjettömäksi omilla ohjeillaan ja siten syntyneen uuden oudon ajattelutavan häpeällisyys on sitten yksin minun että kuinka minulle tuleekaan niin outoja ajatuksia yhtäkkiä millaisia ei ole koskaan ennen tullut. Eivätkä yhtään huomaa että itse neuvoivat niin aivojani käyttämään.
Itsekeksimilläni metodeilla voin vielä päästä tuosta kuntoonkin.
"poiuytredfghj"
Minä en ole onneksi ihan vielä niin aivopesty jottenko olisi viimetingassa noita prosessaja tunnistanut . Koin auttavan puhelimen aivopesuksi ja pikkuhiljaa saanut aivojani vapautettua jumiutuneista radoista joita sinne muodostettiin, Ja nyt pääsen tekemään mukavaa luovaa aivotyötä harrastuksekseni.
"poiuytrdfghj"
Selitä: narratiivi
"Selitä: narratiivi"
En ole kirjoittaja, jolle tiedustelun osoitit, mutta yleisesti voi sanoa, että narratiivi pohjautuu sanaan kertomus, ja sillä tarkoitetaan erilaisia kertomukselliseen tai tarinalliseen muotoon asetettuja ilmiöiden kuvauksia. Narratiivi-käsitettä käytetään lähinnä humanistisilla ja yhteiskunnallisilla tieteenaloilla.
Ihmiset ja ihmisryhmät hahmottavat elämäänsä usein kertomuksellisesti: mitä tapahtui, missä, milloin, miksi. Mikä oli tarinan "juoni." Kertomuksellinen ymmärtäminen, selittäminen ja kommunikointi on ihmiselle ominainen tapa käsitellä tietoa. Psykologisesti narratiivisuus istuu hyvin ihmisolennon mielenrakenteeseen. Myös mainonta ja markkinointi hyödyntää kertomuksellisuutta koettaessaan vaikuttaa. Ja julkisuus ja viestintä muutenkin. Viesti on tehokkain silloin, kun siitä voidaan kehittää ymmärrettävä ja looginen kertomus, jossa ehkä on yksittäisiä, kiinnostavia keskushenkilöitäkin. Narrativiilla, kuten saduilla ja yksittäisten ihmisten todellisilla elämäntarinoilla, on mielekäs kulku. Alku ja loppu, toivottavasti "happy end." Mailla ja kansoilla on omat historialliset narratiivinsa.
Ilmastonmuutos uhkaa muuttaa ihmiskunnan narratiivin loppuratkaisua.
Psykiatrialla on oma noin parisataa vuotta vanha "tarinansa". Se alkaa siitä kun uskonto menetti vähitellen asemansa noitienpolttajana ja kerettiläisten vainoajana, ja "erilaiset" ihmiset alettiin nähdä noitien sijaan vain "sairaina." Tarinan juoni eteni pitkälti pelastuskertomusten varassa: sen sijaan että yhteisöä pelastettiin noidilta kuten ennen, nyt alettiin kuvata poikkeusyksilöitä itseään pelastustoimien kohteena ja lääkäreitä heidän pelastajinaan, vähän kuin messiaina... tämä on yksi tapa nähdä psykiatrian narratiivi... juttu jatkuu pidempään.
Mietin sitäkin että jos jossain auttavissa puhelimissa on kuntoutuneita entisiä mielenterveyspotilaita niin millaiseksi siitä on sitten kuntouduttu, että onko mitään mieltä kuntoutua samanlaiseksi.
"poiuytrfdfghj"
Niissä luureissa on just se vika ettei he anna tarkastella asioita tolleen tieteellisesti vaikka sitten yhteiskuntatieteellisen medikaalisaatiokritiikin kannalta. Koska jos todella halutaan uusia ajatuksia niin juuri tieteellinen kriittinen ajattelu on hyvästä.
Ja vaikka mä joutuisin kriisiin, tai vammauduin, en näe sitä minään syynä lopettaa vaikka yhteiskuntatieteellistä medikalisaatiokritiikkiä. Jos vaikka olisin ollut medikalisaatiokriittinen yhteiskuntatieteilijä ennen vammautumista miksi en saisi olla sen jälkeenkin ? Epäoikeudenmukaista käyttää vammautumista tilaisuutena manipuloida toisiin ajatuksiin noin muutenkin.
"poiuytrdfghj"
Ja sitten he emotionaalisesti hyökkää vihaisesti toisinajattelijaan ja siinä tulee sitten toisinajattelijalle emotionaalinen ongelma, joten he eivät ole oikeesti auttaneet toisinajattelijaa. Auttamisensa edellytys on heidän oman ideologiansa omaksuminen.
"poiuytrdfghj"
Ja muutenkin he haluaa hallita kaikkea soittajan elämässä, he haluaa voida päättää siitäkin saako soittaja esim kutsua vanhempaansa narsistiksi tai noita-akaksi tai ei, mitä kirjoja soittajan tulisi lukea jne. Kolme kertaa puututtiin lukemisiini kriittisesti. Kerran oli kyseessä uskonnollinen, kerran psykiatrin ja kerran filosofian kirja, joiden lukemisen lopettamista suositeltiin.
"poiuytrdfghj"
Mulla oli ongelmana se että sain hermostovaurion jolloin alkoi pelottaa saanko riittävästi hallittua oman hermostoni, he vaikeutti tuota asiallista päämäärääni alkamalla hyvin voimakkaasti monin tavoin hallitsemaan mieltäni, jolloin koko aika väheni se tunne että kykenisin hallitsemaan omaa hermostoani suorittaakseni asiat hyvin.
"poiuytrdfgh"
Sinulle tuli siis emotionaalinen ongelma siitä, kun luurissa kehottivat sinua ajattelemaan ja puhumaan äidistäsi toisin. Ettet puhuisi hänestä enää narsistina ja noita-akkana.
Kultilta psykiatria kyllä tuntuu,siinä hauska vertaus. Psykiatrit ovat kuin jotain " ylipappeja ", jotka pyhistä kirjoistaan mikä ihmisen elämänongelma on. Pyhissä kirjoissa on määritelty millainen elämisen tyyli ja kokeminen ja tunnemaailma on vääränlaista, tietynlaisia syntejä nekin, joihin psykiatrialla on parannus kun vain pyytää apua psykiatrialta. Heillä on suuri valta potilaaseensa, ja esittävät tietävänsä vastaukset miten tämä henkilö pelastuu kärsimykseltään. Vailla mitään biologisia testejä kuten yleensä lääketieteessä, psykiatri katsoo pyhistä teksteistään mikä potilaan vaiva on ja mihin joukkoon potilaita hänet voi kategorisoida. Hän "näkee röntgenkatsellaan" potilaan aivojen viat mitä hän sitten hoitaa rohdoillaan. Vain kuuntelemalla psykiatriaan ja tukeutumalla hänen viisauteensa potilas voi voida paremmin ja tietää mikä hänen ongelmansa on. Potilas voi olla eri mieltä ongelmistaan/synneistään kuin psykiatri mutta psykiatri tietää mikä potilaalle on parasta. Kultista pakeneminen voi olla hankalaa, koska potilas on aivopesty luottamaan ylipappiinsa, eikä hän voi pärjätä ilman ylipapin oppeja ja rohtoja. Rohdot on koukuttavia ja ne pitää potilasta otteessaan. Osa kultista pakenemista yrittävä joutuu entistä kovemmin kultin valtaan, ja pakkokeinojen kohteeksi. Osa on kultin uhri, vankeudessa vääränlaisuutensa takia.
Kun kultista eroaa tai ajattelee erilailla voi kokea epäluuloa ihmisiltä, jotka on osa kulttia tai kultin vaikutusvallassa tai kultin aivopesemä. Irtautuminen voi olla hyvin hankalaa koska siinä potilas joutuu kyseenalaistamaan kultin opit ja miettimään pystyykö hän elämään omin turvin ja kenties muuttamaan maailmankuvaansa täysin, koska on hankala irrottautua sellaisesta mihin on täysin uskonut.
Osa ei usko täysin kultin hyötyihin, mutta voi joutua käymään siellä koska kultin vaikutusvalta on niin voimakas yhteiskunnassa, tai käy siellä koska ei oikein osaa olla ilman kulttia vaikka tavallaan ei uskokaan sen opetuksiin tai voi paremmin kultin opetuksilla.
Mikähän se mahtaa olla alun perin syynä, kun hakee apua psykiatriasta?
Ei ihmiset sinne aina omasta halustaan hakeudu. Varsinkaan alle 18 vuotiaat. On vielä löyhemmät pakkohoitokriteerit.
Silloinhan läheiset ovat havainneet nuoren avuntarpeen, kun ovat psykiatrin puoleen kääntyneet hänen ongelmiensa takia.
Vain lapsi kyselee noin hölmöjä. Jos olet kasvanut tässä yhteiskunnassa, niin tiedät itsekin oikein hyvin vastauksen: kunnon kansalainen turvautuu tiettyihin auktoriteeteihin, kun hänellä on vaikeaa. Ihan vain siksi, kun niin on opetettu ja kun muualta ei saa minkkäänlaista apua. On eri asia, saako apua psykiatrisesta hoidostakaan. Itse menin psykiatriseen hoitoon ja sain pakkohoidon jälkeen puolittain vastointahtoisesti ja sainkin ongelmilleni kaksi selitystä: etiologiaa ei tunneta ja että "se" on kuin diabetes. Puhuin naiivina hölmönä avoimesti siitä, kuinka ajoittain koin kuulevani toisten ihmisten ajatuksia päässäni ja että ajatukset eivät ole aina miellyttäviä. Sitten kun kerroin varsinaisista ongelmistani, jotka liittyivät kaltoinkohteluun ja vastoinkäymisiini, se sivuutettiin täysin. Telepatiakokemukseni olivat ainoa mielenkiinnon ja hoitamisen kohde, koska onhan telepatia mahdoton kokemus. Ilmeisesti massiivinen määrä neuroleptia olisi poistanut tuon poikkeavan kokemuksen jonkun erittäin hämärän pseudotieteellisen teorian mukaan. Samalla aineella toki tainnutetaan myös vanhukset sänkyihinsä ja saadaan ylivilkkaat lapset tottelemaan, joten varsinainen ihmeidentekijä on kyseessä. Ehkä olin hölmö, että suostuin ottamaan apua vastaan ja olemaan avoin kokemusmaailmastani, mutta tein kuten minulta odotettiin. En saanut apua vaan lähinnä tajusin, kuinka heikosti psykiatrit oikeasti tuntevat ja tajuavat ihmismieltä ja sen toimintaa. Jos he siitä jotain ymmärtävät, se ei todellakaan näy hoitokäytännöissä.
Tajusinkin lyhyen hoitoni aikana, että a) psykiatrit ovat vajaamielisiä ja että b)tiesin sata kertaa enemmän a) ongelmistani ja "sairauteni" etiologiasta b)mahdottoman ja mahdollisen problematiikasta kuin nuo hyväksikäyttäjä-puoskarit, jotka nostavat tuhansien eurojen kuukausipalkkaa piereskelemällä mukavassa tuolissaan ja heittämällä latteuksia, kuten "telepatia on mahdotonta" ja "lääkkeellä on vahva affiniteetti tähän ja tuohon reseptoriin".
Kokemukseni jälkeen en lainkaan ymmärrä, miksi näitä jälkeenjääneet, huumausaineiden määräämisestä elantonsa hankkivat tollot omaavat niinkin korkean statuksen tässä yhteiskunnassa. En tosiaan kokemukseni jälkeen ymmärrä, miksi ihminen hakee apua psykiatriasta. Sieltä sitä ei saa. Epäilin sitä jo alun perinkin, mutta hoitosuhde vain vahvisti kokemustani. On suuri loukkaus ihmisen älylle, tietoisuudelle ja ihmisyydelle joutua tuollaisen taantuneen ammattikunnan määriteltäväksi ja hoidettavaksi. Kadun syvästi, että suostuin hoitooni ja että sain ikävän diagnoosin papereihin loppu iäkseni. Hoidosta ei ollut muuta kuin haittaa ja hoito oli takuulla haitallisempaa kuin se "sairaus", josta tuo harhainen ammattikunta kuvittelee minun nyt kärsivän loppu ikäni. Koko ammattikunta on syvässä kollektiivisessa psykoosissa, ja niin taitaa olla heidän uskolliset palvojansakin, jotka etsivät itsestään kiimaisesti merkkejä psyyken sairaudesta ja sovittavat ongelmiaan konsensuksella luotuihin sairausluokituksiin. Koko länsimainen kulttuuri on kyseisen psykofobisen, ihmiskammoisen, pseudotieteellisen uskomusjärjestelmän pauloissa ja sitä on suunnattoman hauskaa ja huvittavaa seurata.
Voisko psykiatrille sanoa että on kiinnostunut parapsykologiasta ja harrastaa sitä ja siihen kuuluu myös telepatia ? Liittyy sitten vaikka vielä johonkin parapsykologiseen seuraan tai vaikka ryhtyy sellaisen seuran telepatia-asiantuntijaksi. Ei kai psykiatrilla siihen ole oikeutta puuttua mitä ihmiset harrastaa tai mihin seuraan kuuluvat, vaikka harrastus olisi epätieteellinen ?
"poiuytrdfghj"
Kiitos kertomuksestasi. Olet saanut oppia kantapään kautta. Viisastuneena osaat karttaa psykiatriaa jatkossa. Psykiatrian tehtävä valtiossa ei ole olla auttamassa kohteitaan. Psykiatria on valtion sosiaalikontrollin väline, kuten aikanaan kirkko ja inkvisitio olivat. Mitä luulet mitä inkvisiittori olisi tehnyt, jos olisit mennyt pyytämään apua ja kertonut, että sinusta tuntuu ihan siltä kuin ulvoisit yöaikaan tai että kykenet taikuuteen ja sitä mielelläsi käytät.
"tein kuten minulta odotettiin. "
NKVD:kin odottaa sinun olevan rehellinen. Mitä luulet, kannattaako olla? :)
Professori Rhinen kokeissa 1930 - luvulta näytettiin toteen käsittääkseni ainakin selvänäköisyys Duken yliopistossa Yhdysvalloissa. Kai telepatiakin todettiin silloin todellisuudeksi ? Saammeko uskoa tällaiseen tieteeseen vai kieltääkö psykiatri sellaiseen uskomisen ? Minusta esim. jotkut tähtitieteen professorit ovat mielisairaita. Ollakseen totta, ettei telepatia ole todellisuutta täytyy myös olla totta se, että se varmasti on harhaa ! Mistä psykiatria omana tieteenään tietää telepatiauskomukset harhaksi ? Totuus on, että harhaa on joissakin psykiatrisissa tieteentekijöissä roppakaupalla
Oletteko selvillä mitä tarkoittaa Ontologinen Idealismi tai Ontologinen Materialismi. Eli idealismi ja materialismi. Teoreettisen filosofian materialismi tarkoittaa mm. sitä, että, kun katselet huoneesi seiniä niin seinät todella ovat materiaalisia ja siis vaikkapa kvarkeista koostuvia. Ja siis tajunta on erillään materiasta, mutta aivot materiaalisina mahdollistavat tajunnan ja siis tajunta tarkkailee materiaalista maailmaa, materia on tosiolevaa. Entäpä idealismi sitten ? Edellisessä esimerkissämme oli siis olemassa tajunta. Nyt on niin, että idealismi tarkoittaa sitä, että VAIN tajunta on todellisuutta ja siis materiaalisia seiniä ei ole olemassakaan. Vain tajunta ( kuvineen, kuvat seinistä ) on tosiolevaa. Tajuntakuvien ulkopuolella ei ole mitään materiaalista tai muuta maailmaa. Idealistisia teorioita ovat mm. buddhalaisuus ja hindulaisuuden jotkin ( tai vain yksi ) koulukunnat. Usein tajuntaan liitetään oletus, että yksilön tajuntakuva ja Jumalan tajunta yhdistyvät. Maailma on siis vain mentaalinen. Kun idealismi on totuus, niin mitään fysikaalista ei ole olemassakaan ja näin ollen tähtitieteilijän fyysinen avaruus on vain kuvitelmaa. Esitin aavistuksen, että tähtitieteen professori on mielisairas, toki se oli vain epäily, mutta eikö materiaalisuus ole harhaa ? Mitä sanoo psykiatri tähän ?
Suuria idealisteja teorian muunnelmineen ovat mm. saksalaiset Fichte, Hegel, Kant ja Schopenhauer ja ainakin brittiläinen Taggart. Uskonnoissa idealismi esiintyy usein muuntuneena ja tarkentuneen.
Lukekaa tri Paul Bruntonin kirja Yliminän viisaus ( se ja muita Bruntonin kirjoja löytyy nettiantikvariaateista ). Siinä esitetään ns. Idän oppi eli idealismin muunnelma. Kristityt ovat usein materialisteja, mutta mm. kristitty Hegel oli idealisti.
Pekkamies
Eikös jossain juuri ollut jokin täällä palstalla mainittu tutkimus että mieli koostuu aivojen, kehon ja ympäristön yhteyksien kokonaisuudesta, En mä edes usko että kellään oon päässään vain omia ajatuksiaan kuin jossain umpiossa.
"poiuytredfghj"
Ja sielu koostuu mistä? Entä henki? Mistä henki koostuu?
Selvännäkeminen on pseudotiede, sillä se perustuu antroposofiaan, joka on pseudotiede.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Näennäistiede
Astrologia (tähdistä ennustaminen) on pseudotiede, mutta astronomia on oikea tiede.
Freudin teoriat sisältävät antroposofiaa, joten ne ovat pseudotiedettä, kuten kansainvälistenkin tutkimusten mukaan psykiatria on pseudotiede eli näennäistiede, ei oikea tiede.
Freudilaisuus edustaa kulttuurimarxismia eli orjuuttamista globalisaatioon. Freud kuuluu Frankfurtin koulukuntaan.
Mun kokemuksen mukaan kaiken tuon ihminen kokee kehon välityksellä.
Aivovaurio, niin et välttämättä koe mitään sielua tai henkeäkään enää-
"poiuytrdfghj"
Niin sanotut viralliset kokeamusasiantuntijat ovat psykiatrian papukaijoja. Nämä kokemusasiantuntijat toistavat samat valheet kuin kouluttavat psykiatrinsa, mutta eri suulla. Siten uhri nielaisee syötin helpommin, koska luottamus luodaan "vertaisen" kautta. Itse tajusin homman juonen heti, kun ensimmäisen kerran luin tuosta "keksinnöstä". Ovelat ovat psykiatrien taktiikat. He ovat petoksen mestareita ja asiantuntijoita.
Itse voisin ajatella, että psykodynaamisen koulukunnan kannattajat - johon psykiatriakin on pitkään nojannut ihmisen mielen käsitteenä on varsin mielenkiintoinen. Tietenkin jokainen kouluttautuessaan oppii uskomaan siihen mitä oppii. Ihminen on oppiva "eläin". Sinänsä on kuitenkin mielenkiintoista että monet kasvatuksen perusteoriat lähtevät positiivisen oppimisen valosta jo historiamme alkuajoista lähtien. Näiden ihmiskäsityksien voisin tulkita olevan positiivisten kasvatusperiaatteiden ja koulukuntien pohjalla, joista juontuu kasvatustieteen ja psykologisten näkökulmien perusideologiat.
Psykodynaamisten teorioiden osalta olen kuitenkin havainnoinut, että ihmisen on opittava ensin oma pahuutensa, jonka jälkeen käyttäytymistä säätelee moraali. Mutta tätä koulukuntaa on myös kritisoitu siitä, että tuottaako se sitä mitä se oletta. Miksi ihmisen pahuus pitäisi opettaa? Miten se tukee positiivisen ihmisenkäsityksen ja oppimista?
Toisaalta käyttäytymiseen perustuvat oppimisteoriat lähtevät siitä että väärästä toiminnasta rangaistaan, rankaiseeko psykodynaaminen koulukunta opetettaviaan syyttämisestä, traumojen purusta ja negatiivisesta käytöksestä? Joillekkin ihmisille pitää antaa keppiä niin kauan, että tajuavat mitä pitää terapeutille vastata - jotta vuorovaikutus toimisi "porkkana", kun tuotat sitä mitä hoitava tahoa haluaa sinun tuottavan. Toisaalta jos hoitavalla taholla on vahva käsitys ongelmistasi, mitkä ovat tiedostamattomassa - saat porkkanaa, eli aitoa vuorovaikutusta vain silloin kun tuotat sitä materiaalia mitä hoitava taho olettaa ja halua nähdä "oikeuttaakseen" hoitotoimensa.
Näin ei tietenkään aina ole, mutta tässä valossa toimimattomassa hoitosuhteessa olisikin tutkia erityisesti psykodynaamisen teorian hoitotulosten mahdollista vahingollista vaikutusta. Yhteiskunnallisesti psykiatriset hoidot ovat erittäin kalliita, joten ihminen joka ei parane hoidossa vaan lamaantuu ja käyttäytyy siten minkä minkä on oppinut lopettavan niiden iskujen mitä hänelle annetaan "todenmukaisuuden ja terveemmän itsekäsityksen (oman pahuuden=) oppimisprosessissa.
Sinänsä on mielenkiintoista että käyttäytymiseen perustuvan oppimiskäsityksen mukaan ihmisen tietoisuutta ei voida käsitellä tai tutkia objektiivisesti. Oppiminen nähtiin tosiaan tässä koulukunnassa ärsyke-reaktio -kytkennäksi, jota voitiin säädellä oppijan ulkopuolelta, vahvistamisella. Toivottua reaktiota vahvistettiin palkkiolla ja ei-toivottua reaktiota pyrittiin heikentämään rangaistuksen avulla. Psykodynaamisessa koulukunnassa ytimessä on juuri astettainen ärsykeragtio ja tunteiteiden annostelu, jolloin tunteet tulevat lopuksi hallintaan (lamaantuminen, oppiminen olemaan ulkoisesti reagoitumatta) .
Toisen teorian mukaan ihmisen ajattelun ja tiedon muodot rakentuvat puolestaan sen toiminnan ja vuorovaikutuksen kautta, jolla yksilö sopeutuu ympäristöönsä. Näin ollen vuorovaikutus ja ympäristö oikeasti määrittää ihmisen ajattelun SIINÄ ympäristössä, missä toimii. Psykodynaamisen teorian lähtökohtana on juurikin tunteiden annostelu - reagointi ja se mitä tapahtuu terapiassa sekä terapeutin ja potilaan välillä (ei mitä tapahtuu potilaan reaalielämässä). Näin ollen on toivoisin lisää tieteellistä tutkimusta siitä, miten suuria riskejä tämä hoitomuoto voi tuoda epäonnistuessaan. Pidän negatiivista transferenssia - jota pidetään persoonallisuushäiriön osalta (huom. ihmisellä on aina persoonallisuushäiriöisiä piirteitä mikäli ei ole tasapainossa) kriittisenä hoidon onnistumisessa eroaa varsin pitkälle siitä, että jo historian alkuaikoina on tunnistettu oppimisen tapahtuvan positiivisen ajattelun kautta.
Olen tavannut kokemusasiantuntijoita, jotka toimivat juuri näin. Siitä tulee pahaa jälkeä. Tiedän erään, joka käänsi myöhemmin takkinsa perusteellisesti. Kun perehtyi puolueettomiin tutkimuksiin psykiatriasta. Diagnooseista ja etenkin psyykenlääkkeiden haitoista.
On kamalaa, kun itse on kokenut psykiatriasta haittaa ja vaurioita, ja etsii tukea, ja sitten onkin vastassa vertainen, joka sanoo "niele vaan sitä paskaa, se tekee sulle hyvää." Kun itse tiedät esim. luettuasi tutkimuksista, että neuroleptit lahottavat päätä, tuhoavat hermosoluja.
Vastaukseni oli tarkoitettu sille joka kirjoitti
"Niin sanotut viralliset kokeamusasiantuntijat ovat psykiatrian papukaijoja..."
Tuosta psykodynaamisesta ym. kouklukunnista, sen verran, että nuo mitä kirjoitit on vanhentunutta tietoa. Eikä ole pitänyt kovinkaan paljoa paikkaansa ennenkään. Mutta ei taida asia kuulua varsinaisesti tähän ketjuun...
Se olisikin varsin ilahduttavaa, että psykodynaamisen osalta ylläoleva olisi vanhentunutta tietoa. Ikävä vain moni väittämä tuosta perustuu ihan tämän päivön informaatioon eri lähteistä tosin.
Kun osaa väittää että esitetty tieto on vanhentunutta, osaa varmasti kuvata miltä osin ja miten psykodynaaminen teoria on uusiutunut nykyoäivän ihmis ja oikeuskäsityksiin hyvästä kohtelusta ja "kasvattamisesta".
Tietty itsekkin olen nähnnyt kirjoituksia, joissa on alettu puoltamaan psykodynaamisen teorian käyttökelpoisuutta myös lyhytterapioiden osalta. Toisalta markkinoille on syntymässä juurikin lyhytterapiapalveluiden isohko tarve terapiatakuun piirissä. Aiemmin psykodynaamisten terapioiden olemassaoloa on perusteltu juurikin pitkäkestoisilla vaikutuksilla sen kalleuden ja pitkäkestoisuuden vuoksi. Psykodynaamisissa kuoritaan ihmisen persoonallisuus kuin sipuli kerros kerrallaan - erään terapeutin kirjoituksia lainaten. Samalla tieteelliset artikkelit kertovat, jos sen tekee liian nopeasti, on sen todettu vaurioittavan pikemminkin. Nyt kun markkinoille syntyy lyhyiden terapioiden markkina, jossa ei ole kelan " työkunnon" ylläpitämisvaatimusta näyttää siltä, että psykodynaaminen terapia sopisikin yht äkkiä lyhytterapiaksi.
Homma menee pieleen vain siinä, että ne jotka ovat lopettaneet psykydynaamisen terapian lyhyeen, koska eivät pitäneet hommasta - terapeutit ITSE raportoivat kuinka onnistuneita ovat lyhyessäkin hoitosuhteessa. Toisaalta kukaan ei ole kysynyt potilaalta kokeeko aidosti niin. Netissäkin kuvataan kuinka vaikea joidenkin terapiasuuntauksien edustajista on päästä eroon. Tässä on käytetty jopa terapeuttien narsismin tukemista, kehumalla vahingollinen terapeutti maasta taivaaseen, kun terapeutti on purkanut kyvyn pitää puoliaan ja sanoa ei tai mitään ristiriitaista sekä poikkitelaista.
Näin saadaan tutkimuskäyttöön mahtavia terapeuttien itsekirjoittamia potilaskertomuksia jotka ylistävät terapeuttia itseään ja edustamaansa suuntausta.
Toki paljon positiivisiakin kokemuksia psykodynaamisen piiristä löytyy. Eräskin kirjoitus kehui maasta taivaiseen kuinka hyvä terapia oli 7v 2krt vko. Jokainen voi laskea kuinkamontakymppitonnia tämä teki jopa kelan 3v tuen jälkeen. :)
Lyhyet ja pitkän terapian oikeudet on pidettävä erillisenä eikä esimerkiksi isojen terapiatalojen tule sallia toimia lyhyissä "kriisiterapioissa" ja pitkissä kelan kuntoutusterapioissa. Nöin ehkäistään se että yhteiskunnallisia kriisi ja lyhyttä tuliterapiaa ei käytetä "potilaan motivoimiseksi pitkään terapiaan aiheettomasti"
Hyvin mielenkiintoista, että tässä kuvataan käyttäytymiseen perustuvan koulukunnan tuovan esille, ettei ihmisen tietoisuutta voida käsitellä objektiivisesti:
"Sinänsä on mielenkiintoista että käyttäytymiseen perustuvan oppimiskäsityksen mukaan ihmisen tietoisuutta ei voida käsitellä tai tutkia objektiivisesti. Oppiminen nähtiin tosiaan tässä koulukunnassa ärsyke-reaktio -kytkennäksi, jota voitiin säädellä oppijan ulkopuolelta, vahvistamisella. "
Psykodynaaminen teoria vaikuttaa kuitenkin kirjallisuuden perusteella juurikin perustuvan terapeutin ja potilaan objektisuhteeseen: "Psykodynaamisessa psykoterapiassa painotetaan psykoterapeutin ja asiakkaan välisen suhteen ilmiöitä. Sitä kautta tulkitaan asiakkaan mielensisäistä maailmaa."
Kuitenkin käyttäytymiseen perustuva oppimisteoria kieltää, ettei ärsykereagtoihin perustuvassa oppimisen valossa voida käsitellä tai tutkia sitä objektiivisesti. Vaikuttaakin varsin mielenkiinkiintoiselta, että psykodynaaminen teoria vaikuttaa kuitenkin toimivan juuri näin. Hoidossa annettaan triggereitä ja annostellaan tunteita, joilla käyttäytyminen (piilossa oleva ongelma) saadaan esille. Ja näitä sitten pitäisi tutkia ja tarkastella objektisuhteessa eli selvittää terapeutin ja potilaan vuorovaikutuksessa. Toisaalta vuorovaikutuksen ja ympäristön tiedetään määrittävän ihmisen käytöstä ja lopulta jopa ihmisten omaksuvan se persoonallisuus minkä ympäristö hänelle asettaa.
Psykodynaaminen teorian piirissä kuitenkin vahvasti korostetaan sitä, että ongelmat johtuvat varhaisesta vuorovaikutuksesta ja vanhemmuuden suhteista. Näin ollen tässä ja nyt tapahtuvat psykodynaamisen objektisuhteen ongelmat, jossa terapeutti annostelee (negatiivisia) tunteita kuten häpeä, mitättömyys, ahdistus, raivo, viha ovat vain heijaistuksia potilaan aikaisemmasta kokemuksesta eikä täten terapiassa aiheutunut ongelma.
Toivon todella, että terapioihin kohdistetaan tieteellistä tutkimusta, kerätään tieto suoraan asiakkailta sen tahon toimesta joka terapian maksa (valtiollinen toimija, kuten Valvira tai Kela) ja puolueettomat tutkimuslaitokset todellakin aidoisti paneutuisivat haasteeseen selvittääkseen mitkä terapiasuuntautukset toimivat millaisissakin tapauksissa ja mitkä terapiasuuntaukset ovat kaikista kestämättömpiä potilaalle sekä yhteiskunnalle taloudellisessa merkityksessä (kalleus). Kaikille terapiasuuntauksille on varmasti paikkansa, itse toivoisin että psykodynaamisen osalta hoito kohdennettaisiin vahvasti diagnoosien perusteella.
Toisaalta terapeutit eivät tee diagnooseja, mutta psykodynaaminen teoria lähtee juurikin tiedostamattomasta - eli potilaan ongelmaan selvittämisestä mikä on poissa tietoisuudesta ja paljastaessaan tämän, hoito voidaan vasta aloittaa. Eikö tämä ole juurikin diagnosointia - jossa psykiatrinen diagnoosi, jonka perusteella Kela maksaa hoidosta korvauksia työkyvyn ylläpitämiseksi voi jäädä sivuseikaksi.
Joka paikassa melkeen he opettaa jo kauan sitten vanhentunutta juttua
"poiuytrdfgh"