olin tänään pään MRI:ssä. oli aika tuskallinen kuvaus, luulin sekoavani siellä laitteessa. kestin kuitenkin koko kuvauksen joka késti n.40 min. meteli oli aika kova mutta senkin kesti kun ei keskittynyt kuuntelemaan sitä ;)
pään kuvaus
nielu
123203
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
että kestit! Minusta tuntui myös että "sekoan" ja siksi pidinkin silmät kiinni ja puristin paperiliinaa nyrkissäni. Itse kuuntelin myös Groove Fm:ää, joka helpotti oloa. :)
Saako kysyä minkä takia kävit MRI:ssä? Laitettiinko varjoainetta suoneen?
kävin epämääräisten oireiden, kuten huimauksen, päänsäryn jne. takia..
ja kyllä laitettiin varjoainetta. kuinka kauan tutkimus sinulla kesti? ja se myös kiinnostaisi kuinka nopeasti tuloksia saa?
kesti varmaan n.40 min. myös. Itse menin yksityiselle (kun en päässyt kunnalliselle!). Radiologi katsoi kuvat ja luki tulokset samantien. Multa löydettiin iso kokoinen kasvain. Nyt odotan jatkohoitoa.
Kävitkö itse kunnallisella? jouduitko odottamaan kauan MRI:n pääsyä?
Täh??? Tuskallinen kuvaus? Mikä ihme siinä niin tuskallista on... Mä kun nukahdin sinne laitteeseen viidessä minuutissa, oli mukavan lämmin ja tasanen hurina :) Kuulemma kesti kait jotain tunnin verran...?
Minun kokemukseni mukaan nuo kuvaukset saavat palelemaan. Koneessa niin kova tuuletus että viltin tarvitsee. Toisekseen nukkumaan ei kykene vaikka haluaisikin kun pelkää vain että mitäs sieltä nyt löytyy...
Jokainen meistä kokee tuollaiset tutkimukset yksilöinä. Ei voi kenellekkään mennä sanomaan, että se on ihan kauheeta, tai se ei tunnu miltään. Itse voin kertoa omana kokemuksena sen, että ekan kerran, kun olin koepotilaana magneetissa, niin se oli melko kamala kokemus. Selkä oli kipeä (selkää siis kuvattiin), selällä makaaminen oli hankalaa. Kuvaus kesti 30 min. Ensimmäiset 25 min. meni siihen, kun yritin psyykata itteeni, etten menis paniikkiin. Itse en ole koskaan tiedostanut, että kärsisin ahtaanpaikan kammosta, mutta jotenkin se tuntui ahdistavalta nähdä se "katto" lähes nokassa kiinni. Vasta viimeiset 5 min. pystyin rentoutumaan, ja sitten olisin voinut maata siellä vaikka hamaan tulevaisuuteen. Mut ensi kokemus oli kammottava. Sen jälkeen olen kuvauttanut magneetissa kaularankaani, olkapäätäni, nilkkaani, polveeni......nämä on näitä työsuhde-etuja.... Mutta voin hyvin kuvitella, että kokemukset on yksilöllisiä. Päätä en ole vielä antanut kuvata, vaikka monet on suositelleet. Itse kun kärsin valtavista päänsäryistä, niin olisi se nuppi hyvä kuvata. Mutta pelkkä ajatus siitä, että joudun makaamaan se häkkyrä (kela) pääni ympärillä, saa mut ahdistumaan. Ja toisekseen, pelkään myös sitä, että sieltä löytyy jotain. (olenkohan oikea ihminen hoitoalalla, heh!)
Mä olen ollut nimenomaan pään magneetissa. Pelkäsin tutkimusta melkoisesti, koska mulla on ollut ahtaanpaikan kammoa. Yritin etukäteen selvitellä kuvauksissa käyneiltä millasta se olisi ja täytyy sanoa, että onneksi henkilöt eivät minua pahemmin pelotelleet (olisin vielä voinut perua koko jutun).
Mulle oli positiivinen helpotus, että sielä ahtaassa tilassa kasvojeni yläpuolella oli peili niin, että saatoin nähdä hoitohenkilökunnan lasiseinän takana toisessa huoneessa. Tämä helpoti ahtaanpaikan oireitani todella paljon. Meteli tietysti vähän haittasi (oli kuin katuporalla olisi porattu pääni ympärillä) ja itseäni myös lähes ylitehokas tuulotus. Palelin lopussa niin, että pelkäsin alkavani tärisemään...
Eli siis tälläisiä ovat omat henkilökohtaiset kokemukseni :)
Minulla on kuvattu pää moneen kertaan. Onneksi en pode mitään kammoa. Jotenkin vaistomaisesti pidän silmät kiinni (samoin usein hammaslääkärissä, vaikka ei edes sattuisi)
Pahinta minusta on se ääni, mutta kuvittelen että jossain lähellä tehdään katutöitä.
Minulla kuvauksessa tuli vain selkä hemmetin kipeäksi, kun piti maata tunnin verran paikallaan kovalla alustalla. Muuten oli ihan mukava olo, mutta minä en podekaan ahtaanpaikan kammoa, joten ymmärrän niitä joille ahtaaassa paikassa huminan keskellä iskee paniikki. Minulle soitettiin musiikkia, sain vielä valita millaisata halusin!!!! Vielä kun olisi ollut pehmeämpi makuupaikka olisi voinutkin sinne nukahtaa.
Olen ollut pariin kertaan pään, jalan, useampaan kertaan polvien ja kerran selän kuvauksessa. En kärsi ahtaanpaikan kammosta, mutta minusta on ollut älyttömän vaikeaa pysyä täysin liikkumatta. Asento, joka alkuun tuntui rennolta ja hyvältä ei parin kymmenen minuutin jälkeen tuntunuutkin siltä. Tuntui että jotkin lihakset tai hermot alkavat "sätkimään" pakotetusta paikallaan olosta.
Ensimmäisellä kerralla aloin tosissani kuuntelemaan sitä meteliä. Pian sain ajatuksissani siitä musiikkia, todella kovaa ja metallista musiiikkia, mutta kuitenkin. ;=)
Tsemppiä vaan kaikille, joilla mahdollisesti ensimmäinen kerta edessä.
Olin leukanivelten vuoksi magneetissa. Ihmettelin, miksi ylipäätään kuulokkeista tulee musiikkia, kun sitä ei kuitenkaan melun yli kuule. Kärsin ahtaanpaikankammosta ja tosissaan sain tsempata, etten alkanut pyristellä ja kiljua - olen kuullut niksin, että se kun hengittää pidempään ulos kuin sisälle, auttaa rauhoittumaan ja se tuntui tepsivänkin.
Hassua, että Saksa sanoi ajatelleensa melua musiikkina: kun itse aloin kuvitella sen olevan pahimmanlaatuista konemusiikkia, kummasti meluvauriokammo väheni, tuleehan sitä baareissa ja festareilla altistuttua samantasoiselle rytkeelle..
Hei.Mulla otettiin toi pään magneettikuvaus kun haluttiin sulkea pois aivokasvain.Ennen ei oo ollut ahtaan paikan kammoa.Siellä se puhkesi.Nyt jos joudun ahtaaseen uimarenkaaseen tai esim.mekkoon joka pujotetaan pään yli ja se on tiukka niin meen ihan hysteeriseen paniikkiin.
ja en tosiaankaan voi sille mitään....