Puhuin koirani kasvattajan kanssa koirastamme, ja pienestä vauvastamme. Kasvattaja kertoi että koirallamme voi aikuisena herätä suuri vartiontivietti lastamme kohtaan.
Haluaisin kysyä onko kellään kokemusta tilanteista jossa koira puolustaa perheen lasta, ja minkälaisissa tilanteissa vartiontivietti ilmenee? Koirammehan on jo tänä päivänä kiintynyt pieneen vauvaamme todella paljon, mm kun vauva alkaa itkemään on tämä heti paikan päällä. Entä onko kenelläkään koskaan ilmennyt mitään ongelmia voimakkaasta vartiontivietistä lasta kohtaan? Olisin kiitollinen kertomistanne kokemuksista.
laumanvartija ja lapsi
Jenna
48
11237
Vastaukset
- milie81
on kaksi laumanvartijaa, keskiaasianpaimenkoira ja pyreneittenkoira, molemmat uroksia. Ja molemmat ovat olleet talossa kun lapsi on syntynyt. Nyt lapset ovat 3 ja 1 vuotiaat ja mitään ongelmia ei ole koskaan ollut.
Toki vahtivat hienosti lapsia esim. ulkona kun ollaan ja lapset kävelee ja touhuaa niin koirat kulkevat aivan lapsen vieressä ja jos tulee itkua jostain syystä, riennetään ensin katsomaan lasta ja sitten ns. mammalle kertomaan... =)
Meillä on koirat sisäkoiria ja ovat näinollen joutuneet kokemaan myös näitä asioita joissa esim. tulee paljon vieraita (kastetilaisuus, synttärit yms.) ja on paljon muita lapsia, vieraat saattavat ottaa oman perheen lapsia syliin yms.
Näihin kaikkiin meillä koirat suhtautuvat hienosti. Kunhan itse muistaa olla varsinkin esikoisen synnyttyä tarkkana tilanteissa joissa koira saattaa olettaa että vauva tarvitsee suojelusta.
Meillä varsinkin tuo keskari oli vauvan kanssa sillä tavalla tarkkana että kun esim. mummu tuli kylään ja otti vauvan syliinsä niin koira meni heti hyvin lähelle haistelemaan ja ns. tarkistamaan tilanteen. Sitten vain majoittui niin lähelle mummua ja vauvaa kuin suinkin. Jos vauva alkoi itkemään vieraan sylissä, koira katsoi ensin minua kuin ottaakseen selvää pitääkö tähän puuttua ja rauhottui heti kun omilla eleillä näytin ettei mitään hätää ole.
Minusta laumanvartijan kanssa ei tule ongelmia jos koira muuten on sosiaalinen, hyväksyy kaikki tilanteet sellaisinaan ja luottaa omistajaansa.
Nartuista minulla ei ole kokemusta.
Oikein koulutettuna ja sosiaalistettuna laumanvartija luottaa omistajaansa ja toimii jos tämä ei puutu asiaan.
Se tärkein mikä kannattaa lasten ja laumanvartijan kanssa muistaa ettei koiraa jätetä yksin tilanteeseen jossa se saattaa olettaa lapsen tarvitsevan suojelusta. Näin mitään vahinkoja ei pääse syntymään. Laumanvartija kun odottaa että omistaja "pelastaa" tilanteen eli hoitaa sen koiran puolesta. Jos näin ei tapahdu, koira toimii itse ja se ei ole suotavaa. - snadi
kaisa Koljonen: Laumanvartijakoirat
Enpä usko teille ongelmien ilmentyvän jos opetat koirallesi ettei silloin kuin sinä olet maisemissa, tarvitse vahtia. Suurin ongelma varmasti tulee jos jätät koiran tilanteet herraksi ja annat vielä tilaisuuden vahtia vauvaa/tms.. Jos koet ettei vauvaa saa vieraat tutkia ilman koiran väliin menemistä, voit yrittää vahvistaa koiran suopeaa käytöstä näissä tilanteissa.
Onnea vaan. Muista ettet vain vahingossakaan vahvista koiran voimistuvaa tarvetta vartioida lasta missään tilanteessa (se saattaa joskus potkaista päin näköä)- Jenna
Olen lukenut Kaisa Koljosen kirjan useampaan otteeseen, kirja on todella hyvä. Mutta onneksi suursnautseri ei ole yhtä haastava kuin esim. kaukaasianpaimenkoira. Eikä vahtivietti enään tänä päivänä ole yhtä suuri. Nykypäivän riisenithän on todellakin vastaanottavaisempia, riippuen yksilöstä ja on vaikea löytää vanhantyypin koiria.
- snadi
Jenna kirjoitti:
Olen lukenut Kaisa Koljosen kirjan useampaan otteeseen, kirja on todella hyvä. Mutta onneksi suursnautseri ei ole yhtä haastava kuin esim. kaukaasianpaimenkoira. Eikä vahtivietti enään tänä päivänä ole yhtä suuri. Nykypäivän riisenithän on todellakin vastaanottavaisempia, riippuen yksilöstä ja on vaikea löytää vanhantyypin koiria.
riiseni ei tavallaan voida laskea kuuluvaksi laumanvartijarotuihin, vaan se luokitellaan mielummin karjaa paimentaviin rotuihin.
Sehän on alunperin kehitetty juuri karjanpaimennukseen, mutta myöhemmin sitä on pidetty omaisuuden vartioimiseen, suhteessa siis niihin perinteisiin laumanvartija rotuihin suursnautserin alkuhistoria ei kuitenkaan ole 'lauman vartioiminen'... Jotenkas älä ole niiiiin huolissasi siitä vartioimisvietin valloilleen pääsystä riisenin kohdalla. Toki sitä kannattaa pitää silmällä. - Jenna
snadi kirjoitti:
riiseni ei tavallaan voida laskea kuuluvaksi laumanvartijarotuihin, vaan se luokitellaan mielummin karjaa paimentaviin rotuihin.
Sehän on alunperin kehitetty juuri karjanpaimennukseen, mutta myöhemmin sitä on pidetty omaisuuden vartioimiseen, suhteessa siis niihin perinteisiin laumanvartija rotuihin suursnautserin alkuhistoria ei kuitenkaan ole 'lauman vartioiminen'... Jotenkas älä ole niiiiin huolissasi siitä vartioimisvietin valloilleen pääsystä riisenin kohdalla. Toki sitä kannattaa pitää silmällä.Totta, eli siis riiseniä on alkuun käytetty karjanajoon. Myöhemmin karjatilojen ja kotien vahtina. Mutta paimensukuistenkoirien käyttöominaisuus on kaukana ja nimenomaan kun juuri kasvattajamme suosii vanhanlinjan koiria on koiramme koulutuksessa sovellettu laumanvartijakoirien koulutusmenetelmää.
- snadi
Jenna kirjoitti:
Totta, eli siis riiseniä on alkuun käytetty karjanajoon. Myöhemmin karjatilojen ja kotien vahtina. Mutta paimensukuistenkoirien käyttöominaisuus on kaukana ja nimenomaan kun juuri kasvattajamme suosii vanhanlinjan koiria on koiramme koulutuksessa sovellettu laumanvartijakoirien koulutusmenetelmää.
on "laumanvartijakoirien koulutusmenetelmä"
Perjaattessa silloin on syytä miettiä rotweileriä laumanvartijarotuna. Samallainen historia koirilla takana (siis karjanapaimennusta ja omaisuuden vartioimista)
Enkä puhu paimensukuisista koirista, vaan karjaa paimentavista koirista. Eihan esim. karjakoira ole paimenkoira ;)
Mutta have it your way. - Jenna
snadi kirjoitti:
on "laumanvartijakoirien koulutusmenetelmä"
Perjaattessa silloin on syytä miettiä rotweileriä laumanvartijarotuna. Samallainen historia koirilla takana (siis karjanapaimennusta ja omaisuuden vartioimista)
Enkä puhu paimensukuisista koirista, vaan karjaa paimentavista koirista. Eihan esim. karjakoira ole paimenkoira ;)
Mutta have it your way.Onko sulla joku ongelma?
- milie81
Jenna kirjoitti:
Onko sulla joku ongelma?
Snadilla mitään ongelmaa ole?
Olen meinaan vähän samalla kannalla tässä asiassa.
Jos kerran olet lukenut kirjan laumanvartijakoirat niin huomasit siis että kirjassa laumanvartijarodut on lueteltu.
Eli:
Anatolianpaimenkoira
Etelävenäjänpaimenkoira
Owczarek Podhalanski
Komondor
Maremmano-Abruzzese
Keskiaasianpaimenkoira
Kuvasz
Slovakiancuvac
Espanjanmastiffi
Pyreneittenkoira
Estrelanvuoristokoira
Kaukaasianpaimenkoira
Tiibetinmastiffi
Sarplaninac
Pyreneittenmastiffi
Enkä näe siellä vanhan mallin suursnautseria?
Paimentamisestakin sanotaan sen verran että:
Ryhmän rotujen nimessä esiintyvä paimenkoira-sana on harhaanjohtava sillä vain muutama niistä paimentaa.
Päätehtävä: Karjan ympärillä kulkeminen ja suojeleminen petoeläimiltä.
Paimennustaipumus: -(jonkinlainen) mm. etelävenäjänpaimenkoira, owczarek podhalanski, komondor ja slovakiancuvac.
Paimentaminen on karjalauman liikkeelle ajoa ja liikkeessä pitämistä. Koirat voivat myös hakea kauas laumasta eksyneen yksilön takaisin.
Eli näin... Suursnautseri ei mielestäni ole verrattavissa laumanvartijarotuihin oli sitten uutta tai vanhaa linjaa. Toki puolustustarve varmasti rodusta löytyy, näkyyhän niitä paljon suojelu- ja poliisikoirinakin. Mutta riisenillä sitä voi hillitä helpommin ja koulutuksella muuttaa, laumanvartijoilla se on enempi verissä.
Mutta toki jokaisen koiran kanssa on otettava koiran mahdollinen vartio/suojelutaipumus huomioon koulutettaessa. Eikä minusta ole olemassakaan mitään laumanvartijan koulutusmenetelmää... Ihan samalla tavalla niitä koulutuetaan kuin muitakin koiria... =) - Jenna
milie81 kirjoitti:
Snadilla mitään ongelmaa ole?
Olen meinaan vähän samalla kannalla tässä asiassa.
Jos kerran olet lukenut kirjan laumanvartijakoirat niin huomasit siis että kirjassa laumanvartijarodut on lueteltu.
Eli:
Anatolianpaimenkoira
Etelävenäjänpaimenkoira
Owczarek Podhalanski
Komondor
Maremmano-Abruzzese
Keskiaasianpaimenkoira
Kuvasz
Slovakiancuvac
Espanjanmastiffi
Pyreneittenkoira
Estrelanvuoristokoira
Kaukaasianpaimenkoira
Tiibetinmastiffi
Sarplaninac
Pyreneittenmastiffi
Enkä näe siellä vanhan mallin suursnautseria?
Paimentamisestakin sanotaan sen verran että:
Ryhmän rotujen nimessä esiintyvä paimenkoira-sana on harhaanjohtava sillä vain muutama niistä paimentaa.
Päätehtävä: Karjan ympärillä kulkeminen ja suojeleminen petoeläimiltä.
Paimennustaipumus: -(jonkinlainen) mm. etelävenäjänpaimenkoira, owczarek podhalanski, komondor ja slovakiancuvac.
Paimentaminen on karjalauman liikkeelle ajoa ja liikkeessä pitämistä. Koirat voivat myös hakea kauas laumasta eksyneen yksilön takaisin.
Eli näin... Suursnautseri ei mielestäni ole verrattavissa laumanvartijarotuihin oli sitten uutta tai vanhaa linjaa. Toki puolustustarve varmasti rodusta löytyy, näkyyhän niitä paljon suojelu- ja poliisikoirinakin. Mutta riisenillä sitä voi hillitä helpommin ja koulutuksella muuttaa, laumanvartijoilla se on enempi verissä.
Mutta toki jokaisen koiran kanssa on otettava koiran mahdollinen vartio/suojelutaipumus huomioon koulutettaessa. Eikä minusta ole olemassakaan mitään laumanvartijan koulutusmenetelmää... Ihan samalla tavalla niitä koulutuetaan kuin muitakin koiria... =)Sanoinkin jo aiemmin että totta on se että suursnautseri on karjaa ajava. Mutta tarkoitin tuolla laumanvartijakoiran koulutusmenetelmällä
lähinnä sitä että kun kyseessä on todella dominoiva ja "kova" koira kouluttaa, sen koulutus poikkeaa pehmeistä koirista ja koiran kouluttamiseen liittyy paljolti myös riskejä. Jos koira joutuu vääriin käsiin tästähän tulee ongelma ja jopa vaarallinen.
Ja toivoin myös saavani laumanvartijanrodun edustajien vastauksia koska nämä varmasti ovat kokeneet asian jonka otin puheeksi. Ja vaikka oma koirani ei kuulu varsinaisesti tähän ryhmään, olen saanut näiden koirien omistajilta mitä parhaimpia neuvoja ja koulutusvinkkejä ja ne ovat olleet kultaa koiralleni =) - Jenna
Jenna kirjoitti:
Sanoinkin jo aiemmin että totta on se että suursnautseri on karjaa ajava. Mutta tarkoitin tuolla laumanvartijakoiran koulutusmenetelmällä
lähinnä sitä että kun kyseessä on todella dominoiva ja "kova" koira kouluttaa, sen koulutus poikkeaa pehmeistä koirista ja koiran kouluttamiseen liittyy paljolti myös riskejä. Jos koira joutuu vääriin käsiin tästähän tulee ongelma ja jopa vaarallinen.
Ja toivoin myös saavani laumanvartijanrodun edustajien vastauksia koska nämä varmasti ovat kokeneet asian jonka otin puheeksi. Ja vaikka oma koirani ei kuulu varsinaisesti tähän ryhmään, olen saanut näiden koirien omistajilta mitä parhaimpia neuvoja ja koulutusvinkkejä ja ne ovat olleet kultaa koiralleni =)Haluan vielä sanoa että niinkuin aiemmin kirjoitin koirani ei onneksi ole yhtä haastava kuin esimerkiksi kaukaasianpaimenkoira.
Mutta rodustani löytyy paljon samantyyppisiä luonteenpiirteitä kuin laumanvartijaroduilta
ja tämän takia halusin nimenomaan teidän kommentteja asioihin koska te jos jotkut olette varmasti kokeneet erillaisia kokemuksia koiran vartiontitaipumuksista.
Ja koska te olette kouluttaneet haastavaa ja luultavasti myös dominoivaa koiraa tiedän että puhutte kokemuksesta ja luulen saavani teiltä
juuri sitä tietoa mitä kaipaan. - snadi
Jenna kirjoitti:
Sanoinkin jo aiemmin että totta on se että suursnautseri on karjaa ajava. Mutta tarkoitin tuolla laumanvartijakoiran koulutusmenetelmällä
lähinnä sitä että kun kyseessä on todella dominoiva ja "kova" koira kouluttaa, sen koulutus poikkeaa pehmeistä koirista ja koiran kouluttamiseen liittyy paljolti myös riskejä. Jos koira joutuu vääriin käsiin tästähän tulee ongelma ja jopa vaarallinen.
Ja toivoin myös saavani laumanvartijanrodun edustajien vastauksia koska nämä varmasti ovat kokeneet asian jonka otin puheeksi. Ja vaikka oma koirani ei kuulu varsinaisesti tähän ryhmään, olen saanut näiden koirien omistajilta mitä parhaimpia neuvoja ja koulutusvinkkejä ja ne ovat olleet kultaa koiralleni =)Siis sanoit lukeneesi sen kirjan? No sitten varmasti tiedät että kyseisessä kirjassa lasketaan laumanvartijat erittäin pehmeiksi koulutettaviksi....
Ja olen erittäinkin samaa mieltä. Jos puhutaan luonnetestiasteikolla kovuus-pehmeys. - snadi
Jenna kirjoitti:
Onko sulla joku ongelma?
Ei ole muu kuin se, etten luokittele suursnautseria livestock guard-nimiseen ryhmään vaan catle-herders nimiseen ryhmään. Siis siihen luokkaan/ryhmään mikä kuvaa sitä mihin se on jalostettu. Ei ongelmaa.
- milie81
snadi kirjoitti:
Siis sanoit lukeneesi sen kirjan? No sitten varmasti tiedät että kyseisessä kirjassa lasketaan laumanvartijat erittäin pehmeiksi koulutettaviksi....
Ja olen erittäinkin samaa mieltä. Jos puhutaan luonnetestiasteikolla kovuus-pehmeys.Vastasit viestini alle, mutta vastasitko minulle?
En sanonut lukeneeni kirjaa, mutta olen sen lukenut.
Jos tarkoitit vastauksesi minulle, ja viittasit sanomaani ettei mielestäni varsinaista laumanvartijoiden koulutusmenetelmää ole olemassa, tarkoitin sitä sillä että samaa koulutusmenetelmää käytetään koiraan kuin koiraan tai ainakin se olisi hyvä tapa kouluttaa monenlaista koiraa. Pehmeä tapa siis kyseessä, ei vain laumanvartijoiden koulutusmenetelmä... =) - milie81
milie81 kirjoitti:
Vastasit viestini alle, mutta vastasitko minulle?
En sanonut lukeneeni kirjaa, mutta olen sen lukenut.
Jos tarkoitit vastauksesi minulle, ja viittasit sanomaani ettei mielestäni varsinaista laumanvartijoiden koulutusmenetelmää ole olemassa, tarkoitin sitä sillä että samaa koulutusmenetelmää käytetään koiraan kuin koiraan tai ainakin se olisi hyvä tapa kouluttaa monenlaista koiraa. Pehmeä tapa siis kyseessä, ei vain laumanvartijoiden koulutusmenetelmä... =)Meni taas tämän mamman pasmat ja viestit sekaisin... Siis ethän edes vastannut minun viestini alle, hyvä minä... "takoo päätään seinään"... Heko heko... Nooh, vastasin kuitenkin sinulle... hih... =))
- milie81
Jenna kirjoitti:
Sanoinkin jo aiemmin että totta on se että suursnautseri on karjaa ajava. Mutta tarkoitin tuolla laumanvartijakoiran koulutusmenetelmällä
lähinnä sitä että kun kyseessä on todella dominoiva ja "kova" koira kouluttaa, sen koulutus poikkeaa pehmeistä koirista ja koiran kouluttamiseen liittyy paljolti myös riskejä. Jos koira joutuu vääriin käsiin tästähän tulee ongelma ja jopa vaarallinen.
Ja toivoin myös saavani laumanvartijanrodun edustajien vastauksia koska nämä varmasti ovat kokeneet asian jonka otin puheeksi. Ja vaikka oma koirani ei kuulu varsinaisesti tähän ryhmään, olen saanut näiden koirien omistajilta mitä parhaimpia neuvoja ja koulutusvinkkejä ja ne ovat olleet kultaa koiralleni =)Juu. Eli menetelmähän oli pehmeä koulutus, ja laumanvartija on itseasiassa herkkä ja itseajatteleva, en sanoisi että kova ja dominoiva. Omat koirani ovat herkkiä ihmisen äänensävyille, oppivat herkästi myös eleistä. Käyttävät omaa ajattelu kykyään toimiessaan, eivät ole dominoivia, ja ovat olleet yllättävän helppoja kouluttaa. Ainut on juuri tuo miellyttämisenhalun puuttuminen ja se juuri tekee näistä roduista haastavan... =)
- Jenna
milie81 kirjoitti:
Juu. Eli menetelmähän oli pehmeä koulutus, ja laumanvartija on itseasiassa herkkä ja itseajatteleva, en sanoisi että kova ja dominoiva. Omat koirani ovat herkkiä ihmisen äänensävyille, oppivat herkästi myös eleistä. Käyttävät omaa ajattelu kykyään toimiessaan, eivät ole dominoivia, ja ovat olleet yllättävän helppoja kouluttaa. Ainut on juuri tuo miellyttämisenhalun puuttuminen ja se juuri tekee näistä roduista haastavan... =)
Olet ihan oikeassa ilmaisin asian väärin.
Rinnastin koiran haastavuutta tämän kovuuteen.
Ja koulutusmenetelmä on pehmeä, mutta mieleeni on myös painunut esim se että jos laumanvartija joutuu tappelutilanteeseen, tämä menee jonkinlaiseen transsitilaan eikä tunne kipua.
Miten määrittelet laumanvartijoiden pehmeyden?
Minkä rodun edustaja itselläsi on? - Jenna
Jenna kirjoitti:
Olet ihan oikeassa ilmaisin asian väärin.
Rinnastin koiran haastavuutta tämän kovuuteen.
Ja koulutusmenetelmä on pehmeä, mutta mieleeni on myös painunut esim se että jos laumanvartija joutuu tappelutilanteeseen, tämä menee jonkinlaiseen transsitilaan eikä tunne kipua.
Miten määrittelet laumanvartijoiden pehmeyden?
Minkä rodun edustaja itselläsi on?väärälle henkilölle... mutta kylläpä sen tuostakin lukee =)
- snadi
Jenna kirjoitti:
Olet ihan oikeassa ilmaisin asian väärin.
Rinnastin koiran haastavuutta tämän kovuuteen.
Ja koulutusmenetelmä on pehmeä, mutta mieleeni on myös painunut esim se että jos laumanvartija joutuu tappelutilanteeseen, tämä menee jonkinlaiseen transsitilaan eikä tunne kipua.
Miten määrittelet laumanvartijoiden pehmeyden?
Minkä rodun edustaja itselläsi on?Niin siispä kyllä sen tästäkin huomaa :)
No joo, kun laumanvartija, taimikä tahansa koira joutuu tappelutilanteeseen ja saa sen draivin päälle, se kipu katoaa ihan stressin takia. (Vertaa ajokoiraa joka ajaa vaikka murtuneella jalalla)
Laumanvartijoiden pehmeyden määrittelisin (kuin muidenkin pehmeiden rotujen) kykynä oppia helposti, olla herkkä ruumiinkieleen ja ihmisen käyttäytymiseen, mutta ennenkaikkea pehmeys on kykyä muistaa "asioita", hyviä tai huonoja. Tämä tekee taas koulutuksen alttiiksi koulutusvirheille :(
Rodun edustajia on ollut laidasta laitaan, sekarotuisista lähtien (ne on niitä hastavimpia ;) ) - Jenna
snadi kirjoitti:
Niin siispä kyllä sen tästäkin huomaa :)
No joo, kun laumanvartija, taimikä tahansa koira joutuu tappelutilanteeseen ja saa sen draivin päälle, se kipu katoaa ihan stressin takia. (Vertaa ajokoiraa joka ajaa vaikka murtuneella jalalla)
Laumanvartijoiden pehmeyden määrittelisin (kuin muidenkin pehmeiden rotujen) kykynä oppia helposti, olla herkkä ruumiinkieleen ja ihmisen käyttäytymiseen, mutta ennenkaikkea pehmeys on kykyä muistaa "asioita", hyviä tai huonoja. Tämä tekee taas koulutuksen alttiiksi koulutusvirheille :(
Rodun edustajia on ollut laidasta laitaan, sekarotuisista lähtien (ne on niitä hastavimpia ;) )Minkä rodun edustajia?
Oletko paljon pyörinyt pk-kisakentillä tai toko kisoissa?
Mitä lajeja muuten harrastat koiriesi kanssa?
Mitä koiria/mikä koira sinulla on tällä hetkellä? - snadi
Jenna kirjoitti:
Minkä rodun edustajia?
Oletko paljon pyörinyt pk-kisakentillä tai toko kisoissa?
Mitä lajeja muuten harrastat koiriesi kanssa?
Mitä koiria/mikä koira sinulla on tällä hetkellä?Mitäs väliä sillä on? No sanotaan vaikka että olen omistanut koiria melkeinpä jokaisesta ryhmästä, mutta pikkuista kääpiörotua eí eteeni ole tullut. Tosin nuo umalehtisen jutut noista griffoneista on kyllä hauskoja, tiedä vaikka joskus itselle oma ;)
PK-KISAkentillä en ole kisannut kertakaan, enkä oikeastaan haluakkaan kisata (liekö johtuen siitä yleisestä asenteesta) Hakua ja viestiä on tullut kokeiltua, jäljestämistäkin noista lajeista. Käynyt katselemassa ja kauhistelemassa kyllä ;)
Tokoa harrastettu jokunen kerta ;D
Koiria on työn puolesta ja ilman. Väliäkös rodulla? - milie81
snadi kirjoitti:
Mitäs väliä sillä on? No sanotaan vaikka että olen omistanut koiria melkeinpä jokaisesta ryhmästä, mutta pikkuista kääpiörotua eí eteeni ole tullut. Tosin nuo umalehtisen jutut noista griffoneista on kyllä hauskoja, tiedä vaikka joskus itselle oma ;)
PK-KISAkentillä en ole kisannut kertakaan, enkä oikeastaan haluakkaan kisata (liekö johtuen siitä yleisestä asenteesta) Hakua ja viestiä on tullut kokeiltua, jäljestämistäkin noista lajeista. Käynyt katselemassa ja kauhistelemassa kyllä ;)
Tokoa harrastettu jokunen kerta ;D
Koiria on työn puolesta ja ilman. Väliäkös rodulla?minuakin...
Minustakin olisi mukava kuulla minkärotuisia koiria sinulla on ollut, ehkäpä siksi että jos olet laumanvartijoita omistanut, kokemukset niistä ovat aina kultaakin kalliimpia sellaisen omistavalle ja meillekin nämä kaksi tuskin jää viimeiseksi eli kolmatta on suunniteltu mutta rotu on vielä hieman hakusessa. Laumanvartija kuitenkin. =)
Kiinnostaa myös siksi että näytät tietävän aikas paljon monista eri roduista ja jos meinaa ottaa neuvoista vaarin tai yleensäkin uskoa niihin olisi kiva tietää mistä kokemuksesi olet saanut....
Kisaaminen ei mielestäni ole edes ns. kokemuksen merkki, kisata voi toki menestymättäkin. =)
Ehkä se on tämä ihmisten yleinen epäluuloisuus toisten neuvoja kohtaan, en tiedä... Tai puhdas uteliaisuus...? =) - snadi
milie81 kirjoitti:
minuakin...
Minustakin olisi mukava kuulla minkärotuisia koiria sinulla on ollut, ehkäpä siksi että jos olet laumanvartijoita omistanut, kokemukset niistä ovat aina kultaakin kalliimpia sellaisen omistavalle ja meillekin nämä kaksi tuskin jää viimeiseksi eli kolmatta on suunniteltu mutta rotu on vielä hieman hakusessa. Laumanvartija kuitenkin. =)
Kiinnostaa myös siksi että näytät tietävän aikas paljon monista eri roduista ja jos meinaa ottaa neuvoista vaarin tai yleensäkin uskoa niihin olisi kiva tietää mistä kokemuksesi olet saanut....
Kisaaminen ei mielestäni ole edes ns. kokemuksen merkki, kisata voi toki menestymättäkin. =)
Ehkä se on tämä ihmisten yleinen epäluuloisuus toisten neuvoja kohtaan, en tiedä... Tai puhdas uteliaisuus...? =)No itseasiassa ei sitä halua itsestään liikaa antaa irti netissä, sillä silloin on helppo "haavoittaa", kun täällä tosissaan on kaikennäköistä vipeltäjää. vaikka eipä se ole juuri minulle ongelma, enemmän periaate ;)
Ei suoranaista laumanvartijaa ole ollut, mutta maremmat kiinnostaa. Ne on hienoja. Kerran meinasi yksi keskari tulla asumaan, onneksi ei tullut.
Ota maremma, ne on hienoja.
No kisaaminen ei välttämättä kerro koiran "oikeasta" luonteesta mitään, Yhden TVA:n ongelmia korjatessa... Se kertoi tokopuolen raadollisuuden. Ja enemmän koirien oppimisesta.
Tottakai omat koirat kertoo kouluttajan kyvyistä, mutta minä en esimerkiksi näe asiaa juuri näin. Mieti esim. Tuire Kaimiota, Harrastaminen on asia erikseen kuin "guruna" oleminen, eikö?
No epäluuloisuus on hyvästä, täällä meinaan saa aika villejä neuvoja, siksi varmaan tämäkin täällä pyörii. Yrittäen pelastaa edes pienen murto-osan... - Jenna
snadi kirjoitti:
Mitäs väliä sillä on? No sanotaan vaikka että olen omistanut koiria melkeinpä jokaisesta ryhmästä, mutta pikkuista kääpiörotua eí eteeni ole tullut. Tosin nuo umalehtisen jutut noista griffoneista on kyllä hauskoja, tiedä vaikka joskus itselle oma ;)
PK-KISAkentillä en ole kisannut kertakaan, enkä oikeastaan haluakkaan kisata (liekö johtuen siitä yleisestä asenteesta) Hakua ja viestiä on tullut kokeiltua, jäljestämistäkin noista lajeista. Käynyt katselemassa ja kauhistelemassa kyllä ;)
Tokoa harrastettu jokunen kerta ;D
Koiria on työn puolesta ja ilman. Väliäkös rodulla?Koiria työn puolesta, mitä sitten teet?
Kyselin tuosta kisaamisesta koska itselläni on megalomaaniset tavoitteet tuon riisenimme kanssa.
Jahka saamme tuon BH-tunnuksen voi kisa ura alkaa. Ens kesänä on tavoitteena suorittaa tuo BH ja kun tämä on suoritettu seuraavaksi haasteeksi otan tokon alo1 ja siitä tietenkin eteenpäin. Saa nähdä kuinka pitkälle pääsemme ;)
Koirahan on vasta vuoden, niin meillä on molemmilla vielä niin paljon aikaa oppia uutta.
Ja ajattelin kysellä kisakokemuksista jos sinulla niitä olisi ollut...
Tuskimpa se rodun kertominen olisi tehnyt sinua "haavoittuvaksi" =) - milie81
snadi kirjoitti:
No itseasiassa ei sitä halua itsestään liikaa antaa irti netissä, sillä silloin on helppo "haavoittaa", kun täällä tosissaan on kaikennäköistä vipeltäjää. vaikka eipä se ole juuri minulle ongelma, enemmän periaate ;)
Ei suoranaista laumanvartijaa ole ollut, mutta maremmat kiinnostaa. Ne on hienoja. Kerran meinasi yksi keskari tulla asumaan, onneksi ei tullut.
Ota maremma, ne on hienoja.
No kisaaminen ei välttämättä kerro koiran "oikeasta" luonteesta mitään, Yhden TVA:n ongelmia korjatessa... Se kertoi tokopuolen raadollisuuden. Ja enemmän koirien oppimisesta.
Tottakai omat koirat kertoo kouluttajan kyvyistä, mutta minä en esimerkiksi näe asiaa juuri näin. Mieti esim. Tuire Kaimiota, Harrastaminen on asia erikseen kuin "guruna" oleminen, eikö?
No epäluuloisuus on hyvästä, täällä meinaan saa aika villejä neuvoja, siksi varmaan tämäkin täällä pyörii. Yrittäen pelastaa edes pienen murto-osan...Onhan se tietysti näinkin... =)
Tuosta Maremmasta... Se kävi useaan otteeseen mielessä kun toista laumanvartijaa etsiskelin, mutta päädyin kuitenkin pyrreen. Molemmat isoja ja valkoisia. =) Maremmasta olen kuullut niin monia "kauhu" juttuja etten oikein uskaltanut sellaista ottaa, mutta pitäisi tutustua vissiin rotuun paremmin. Maremma on hieno, mutta se ei saa minua ottamaan sellaista. =)
Höh, mikäs ihme keskarissa? Fiksuja ja filmaattisia kavereita, kiehtovan älykkäitä ja niin ihanan rauhallisia. =) Helppo sanoa kun sellaisen omistaa... =)
Juu, kummasti täällä löytyy jokaiselta tietämystä joka asiasta ja moni ottaa liian tosissaan aina yhden ihmisen sanomat "totuudet", mutta näinhän se keskustelu syntyy. Pitäisi aina muistaa että esim. roduista puhuttaessa koirat ovat yksilöitä.. =)
Itse en ole kisannut koirieni kanssa, vaikka keskarista siihen nähtävästi olisikin (harvinaista), ehkä nuo näyttelyt riittävät meille tosin niissäkään ei käydä kuin ehkä kerran tai kaksi vuodessa. Omaksi iloksi meillä on koiria koulutettu vaikka täällä "korvessa" kukaan tuskin välittäisi miten käyttäytyvät. =) - Jenna
milie81 kirjoitti:
Onhan se tietysti näinkin... =)
Tuosta Maremmasta... Se kävi useaan otteeseen mielessä kun toista laumanvartijaa etsiskelin, mutta päädyin kuitenkin pyrreen. Molemmat isoja ja valkoisia. =) Maremmasta olen kuullut niin monia "kauhu" juttuja etten oikein uskaltanut sellaista ottaa, mutta pitäisi tutustua vissiin rotuun paremmin. Maremma on hieno, mutta se ei saa minua ottamaan sellaista. =)
Höh, mikäs ihme keskarissa? Fiksuja ja filmaattisia kavereita, kiehtovan älykkäitä ja niin ihanan rauhallisia. =) Helppo sanoa kun sellaisen omistaa... =)
Juu, kummasti täällä löytyy jokaiselta tietämystä joka asiasta ja moni ottaa liian tosissaan aina yhden ihmisen sanomat "totuudet", mutta näinhän se keskustelu syntyy. Pitäisi aina muistaa että esim. roduista puhuttaessa koirat ovat yksilöitä.. =)
Itse en ole kisannut koirieni kanssa, vaikka keskarista siihen nähtävästi olisikin (harvinaista), ehkä nuo näyttelyt riittävät meille tosin niissäkään ei käydä kuin ehkä kerran tai kaksi vuodessa. Omaksi iloksi meillä on koiria koulutettu vaikka täällä "korvessa" kukaan tuskin välittäisi miten käyttäytyvät. =)Millaisia "kauhu" juttuja olet kuullut maremmasta?
Itse en tiedä tuosta kyseisestä rodusta mitään.
Ja tosihan on että yleensä varsinkaan nämä venälaiset laumanvartijat eivät ole mitään kisa koiria.
Itse en ole nähnyt edes pk-tokossa tai BH-kokeissa yhtään yksilöä täällä päin missä asun.
Tunnen täältä kumminkin jokusen yksilön mutta nämä ovat kyllä jo luonteeltaan sitä sorttia
että itse en edes vanhana tuttuna uskalla mennä koiraa viittä metriä lähemmäksi =) On se sen verran pahapäinen tyttönen. - milie81
Jenna kirjoitti:
Millaisia "kauhu" juttuja olet kuullut maremmasta?
Itse en tiedä tuosta kyseisestä rodusta mitään.
Ja tosihan on että yleensä varsinkaan nämä venälaiset laumanvartijat eivät ole mitään kisa koiria.
Itse en ole nähnyt edes pk-tokossa tai BH-kokeissa yhtään yksilöä täällä päin missä asun.
Tunnen täältä kumminkin jokusen yksilön mutta nämä ovat kyllä jo luonteeltaan sitä sorttia
että itse en edes vanhana tuttuna uskalla mennä koiraa viittä metriä lähemmäksi =) On se sen verran pahapäinen tyttönen.Maremmasta lähinnä sellaista että on erittäin vaikea kouluttaa ja saattaisi käydä omistajansakin päälle jos jotain erimielisyyksiä tulisi... En sitten tiedä noista. =)
Niin no onhan niillä palveluskoira oikeudet. Ainakin keskarilla ja kaukkarilla mitä nyt näin äkkiseltään muistan. Eli nämäkin tarvitsevat esim. näyttelyissä menestyäkseen (MVA) sen käyttäytymiskokeen tai luonnetesti tuloksen. =)
Jostain joskus luin menestyneestäkin kaukkarista ja keskarista, siksi niille on pk-oikeudet anottu. Tosin nykyään niitä ei juuri kentillä näe. Hassua sinänsä... ei nämä ole äkäisiä, tai eivät saa olla äkäisiä muutakuin silloin kun omistaja ei ole paikalla eli vartiointi tilanteessa. Muuten niiden tulee olla aivan yhtä huvin käyttäytyviä kuin muidenkin. Kyllä meidän poikaa ainakin uskaltaa mennä silittelemään jos omistaja on vieressä, kunhan koiruus ensin tottuu uuteen ihmiseen. =)
Monet se onkin yllättänyt esim. koulutuskentillä kun ihmiset tulevat tutustuttamaan toisia koiria ja poika nätisti haistelee ja heiluttaa häntää, sitten ihmiset vasta kysyvät että mikäs rotu? Ja jos sattuu vastaan ihminen joka rodun tuntee/tietää yleensä "säikähtää" ja vie koiransa pois. Että ennakkoluuloja on vaikka koira käyttäytyisi kuinka mallikkaasti. =) Keskareista sanotaan ettei juuri pidä toisista koirista, mutta ainakin tämä on aina niistä tykännyt, kaikenkokoisista.
Kyllä siitä kovapäisyyttäkin löytyy, mutta vain jos sitä oikeasti tarvitaan. Itse en ole nähnyt minkään sortin kentällä noita owzarkoja, missä lie sitten koulutetaan?
Onhan se tietysti ihan eriluonteinen koira jos sen tuo suoraan venäjältä, omani suvussa on venäläisiä jo isän ja emän vanhemmat eli ei täysin suomalaista sorttia ole... =) Olisihan se mukava joskus esim. narttu keskari tuoda tuolta venäjältä, tai sitten kaukaasialainen... Se on kovassa harkinnassa. Kun en ole ihan varma kuinka 3 urosta toimii saman katon alla? =) Aika näyttää. - Klooni
Jenna kirjoitti:
Millaisia "kauhu" juttuja olet kuullut maremmasta?
Itse en tiedä tuosta kyseisestä rodusta mitään.
Ja tosihan on että yleensä varsinkaan nämä venälaiset laumanvartijat eivät ole mitään kisa koiria.
Itse en ole nähnyt edes pk-tokossa tai BH-kokeissa yhtään yksilöä täällä päin missä asun.
Tunnen täältä kumminkin jokusen yksilön mutta nämä ovat kyllä jo luonteeltaan sitä sorttia
että itse en edes vanhana tuttuna uskalla mennä koiraa viittä metriä lähemmäksi =) On se sen verran pahapäinen tyttönen.Maremma ei ole venäläinen vaan italiaano. Se on kyllä aika kova. Ei aivan helppo kouluttaa. Suomessakin on niitä kokeiltavana susialueilla.
Silloin kun se on työssä niin vieraan ei ole hyvä mennä. On tosi hieno koira, mutta olisi hyvä olla kokemusta jostain helpommasta laumanvartijasta.
Sitten se venäläinen valkoinen laumanvartija on Etelävenäjän paimenkoira.
Se on todella kova ja haastava. Suomessa on kuitenkin jo jonkunverran kesympääkin kantaa.
Venäjän tuonnit ja alkuperäiset siellä Venäjällä on niitä joihin ei monella kokeneellakaan riitä taito.
Jos niille löytää työtä niin on paljon vähemmän ongelmariskejä.
- Koiramainen
Ei ole olemassa yhtä laumanvartijan vakioluonnetta. Kaikki rodut on hieman erilaisia, jotkut aika paljonkin.
Paremmin voisi ottaa kantaa jos tietäisi rodun, sukupuolen ja iän. Sekä onko tuontikoira vai kotimaan "näyttelylinjaisia".- Jenna
Eli koiramme on suomalaiselta luotettavalta kasvattajalta, suursnautseri uros.
Kasvattajamme pyrkii koirillaan jalostamaan vanhanlinjan riiseneitä jotka näinollen on hieman dominoivampia ja alkukantaista vahtiviettiään omaavia.
Koirahan on rotumääritelmän mukaisesti luonteeltaan todella ihmisrakas, riippuen tietenkin omasta suhtautumisesta. Mutta en ole koskaan nähnyt miten koira esimerkiksi reagoi vieraisiin niin ettei omistaja ole paikalla.
Ja toisekseen koira pitää todella hyvää huolta kaikesta mikä on tämän omaa. Tottahan minä tai mieheni saadaan mennä koskemaan mutta luulen että jos vieraampi menisi lähelle kun koiralla on jotain "omaa" vaikka vain pelkästään lelu niin tämä voisi napata. Lasta kohtaan tämä ei missään tilanteessa käyttäydy arvaamattomasti. Ei edes vaikka kysymyksessä olisi lelu tai ruoka.
Päin vastoin, jos vauva on sitterissä, tämä menee viereen makoilemaan ja laskee pään tämän syliin. Ja tämä pysyttelee kotonakin aika lähellä vauvaa ja hoivaa tätä. - Koiramainen
Jenna kirjoitti:
Eli koiramme on suomalaiselta luotettavalta kasvattajalta, suursnautseri uros.
Kasvattajamme pyrkii koirillaan jalostamaan vanhanlinjan riiseneitä jotka näinollen on hieman dominoivampia ja alkukantaista vahtiviettiään omaavia.
Koirahan on rotumääritelmän mukaisesti luonteeltaan todella ihmisrakas, riippuen tietenkin omasta suhtautumisesta. Mutta en ole koskaan nähnyt miten koira esimerkiksi reagoi vieraisiin niin ettei omistaja ole paikalla.
Ja toisekseen koira pitää todella hyvää huolta kaikesta mikä on tämän omaa. Tottahan minä tai mieheni saadaan mennä koskemaan mutta luulen että jos vieraampi menisi lähelle kun koiralla on jotain "omaa" vaikka vain pelkästään lelu niin tämä voisi napata. Lasta kohtaan tämä ei missään tilanteessa käyttäydy arvaamattomasti. Ei edes vaikka kysymyksessä olisi lelu tai ruoka.
Päin vastoin, jos vauva on sitterissä, tämä menee viereen makoilemaan ja laskee pään tämän syliin. Ja tämä pysyttelee kotonakin aika lähellä vauvaa ja hoivaa tätä.Olen ollut matkoilla enkä päässyt vastaamaan. Nyt vastaan.
Noilla on aika voimakas vartioimisvietti. Niissä on tosiaan niinsanottua vanhaa linjaa. Se on lähempänä sitä alkuperäistä. Ovat kovempiluonteisia kuin kuin nykyään suosiossa olevat.
Vartioiminen voi tosiaan tulla liian vahvaksi jos ette puutu siihen. Sen ei pidä antaa tulla joka itkua katsomaan ja mielellään ei jäädä vartioimaan lapsen nukkumista viereen.
Se vahvistaa juuri sen käsitystä että tämä on hänen tehtävänsä.
Varsinkin jos lapsi nukkuu eri huoneessa niin ei saa päästää sinne nukkumaan (=vartioimaan) lapsen luo.
Samoin se pitää saada oppimaan muihin lapsiin, aivan vieraisiin.
Kun lapsesi on isompi ja hän leikkii toisten lasten kanssa niin koira voi herkästi tulkita lasten rajuja leikkejä niin että nyt on suojeltava. Samoin se voi vartioida lapsesi leluja niin ettei vieraat niihin koske.
Lapsellesi se tuskin tulee olemaan koskaan ärhäkkä.
Juuri vieraat, lapset mukaanlukien on vaarassa jos se saa käsityksen että hänelle on jätetty vartiointivastuuta.
Toivottavasti tästä on apua. Kyseisiä ohjeita käytetään nimenomaan laumanvartioihin estämään liian suurta vartioimisvietin kasvua.
Voit kysyä lisää jos katsot aiheelliseksi. En nyt ole menossa muutamaan päivään työmatkoille.
- jessica
Meillä vaikka koirat ovat kovin kiintyneitä lapseeni niin silti eipä ole pahemmin tilanteita tullut.
Paitsi kerran.
Olimme vaunujen kanssa liikenteessä ja kiersimme lenkin ja kävimme leikkimässä koirien kamun kanssa. Matkalla kotia tien toisella puolella oli tyttöjä(7-10v) taluttamassa koiraa(ajokoiran kokonen) Kaikki tujottivat toisiaan ja mulkoilivat,komensin koirani nätisti ohittamaan.
Sitten vieras koira tuli tien toselta puolelta taluttava tyttö roikkuen perässä.
Minä yritin hoputtaa koirani(jotka olivat vaunujen vasemmalla puolella ja penkanpuolella)että mennäänpäs reippaasti eteenpäin. Koirani olivat kovasti menossa eteen paljoa vilkuilematta taakse.
Vieras koira kävi vaunujen renkaaseen kiinni ja silloin urokseni hyökkäsi kimppuun,ja narttu sen jälkeen.
Yleensä jos on syntynyt jotain nahistelua koirani lopettavat kun toinen alistuu,mutta nyt ne eivät sitä tehneet. Vaikka ilmiselvästi vieraskoira alistui.
Minä en voinut muuta kuin siirtää vaunut eka pois ja sitten otin koiriani kiinni ja komensin kovaa ja repäsin remmeistä.. Koirani lopetti ja vieras koira pääsi karkuun.
Tuollainen tilanne meillä oli.
Emme ole joutuneet vastaavanlaiseen tilanteeseen sen jälkeen.
Pihalla ollessaan muutenkin koirani puolustavat nykyään vähän "reippaammin",eli jos vaunut onn pihalla ja joku ajaa pyörällä ohi tai kävelee ohi uros juoksee vaunujen luo ja seisoo katsoen että mitä tapahtuu.
silloin kun lapseni nukkuu pihalla narttuni nukkuu vaunujen alla/vieressä.
mutta eivät nämä ihmisille tee pahaa,jos joku ottaa itkevää lastani syliin niin silloin koirat menee nuolemaan vierasta aivan kuten sanoisivat että sille pitää olla kiltti. - hanne-
saksanpaimen-koira joka vartio pientä vauvaamme,mm. nukkui korin vierellä,vahti tarkasti vaipan vaihdot ym. sattuipa että mieheni meni vauvan kopan luo kun hän itki,tarkoituksenaan ottaa lapsi syliin..silloin koira hyökkäsi puri miestä päähän ,ja kaulalle...koira sai lähteä samana päivänä.tämä tapahtui jo yli kaksikymmentä vuotta sitten, mutta tulipa mieleen.
- Jenna
Olipa hirveä juttu.
Nousi aivan karvat pystyyn =) Jännä kun eikös miehesi kumminkin ole se isäntä talossa ja koiralle kumminkin niin tuttu.
Oletteko myöhemmin päässyt mihinkään lopputulokseen miksi koira toimi näin? - hanne
Jenna kirjoitti:
Olipa hirveä juttu.
Nousi aivan karvat pystyyn =) Jännä kun eikös miehesi kumminkin ole se isäntä talossa ja koiralle kumminkin niin tuttu.
Oletteko myöhemmin päässyt mihinkään lopputulokseen miksi koira toimi näin?silloin minä olin koiran "pomo",olinhan saanut lapsen ja koiran silmissä tällöin lauman valiojoukkoa. no , isäntää kohtaan koira oli aina välinpitämätön, ei tervehtinyt hänen tullessaan ym. emme tiedä vieläkään mikä sillä naksahti, koira annettiin välittömästi pois ,ihmiselle joka tunsi sen, ja hänellä oli yksinäisenä miehenä aikaa koiralle, tämän jälkeen koira ei hyökännyt.
- Jenna
hanne kirjoitti:
silloin minä olin koiran "pomo",olinhan saanut lapsen ja koiran silmissä tällöin lauman valiojoukkoa. no , isäntää kohtaan koira oli aina välinpitämätön, ei tervehtinyt hänen tullessaan ym. emme tiedä vieläkään mikä sillä naksahti, koira annettiin välittömästi pois ,ihmiselle joka tunsi sen, ja hänellä oli yksinäisenä miehenä aikaa koiralle, tämän jälkeen koira ei hyökännyt.
Eihän kukaan väittänytkään maremmaa venäläiseksi =)
- milie81
Jenna kirjoitti:
Eihän kukaan väittänytkään maremmaa venäläiseksi =)
Samaa sanon kuin Jenna eli kukaan ei väittänyt Maremmaa venäläiseksi ja tiedossa on myös tuo etelävenakko. =)
Eikä nuo venäläiset tuonnitkaan niin kovin vaikeita ole, ei heitä kaukaa tuo meidän keskari kun isän ja emän vanhemmat on tuonteja ja aivan mahtavia luonteeltaan. Ja tuo "ei saa mennä lähelle kun on työssä" pätee sitten kaikkiin laumanvartijoihin... =)
Taisit lukea vain osan keskustelusta... kun vastauksesi meni vähän sivusta eikä liittynyt mihinkään... Mutta eipä tuo haittaa! =) - Klooni
milie81 kirjoitti:
Samaa sanon kuin Jenna eli kukaan ei väittänyt Maremmaa venäläiseksi ja tiedossa on myös tuo etelävenakko. =)
Eikä nuo venäläiset tuonnitkaan niin kovin vaikeita ole, ei heitä kaukaa tuo meidän keskari kun isän ja emän vanhemmat on tuonteja ja aivan mahtavia luonteeltaan. Ja tuo "ei saa mennä lähelle kun on työssä" pätee sitten kaikkiin laumanvartijoihin... =)
Taisit lukea vain osan keskustelusta... kun vastauksesi meni vähän sivusta eikä liittynyt mihinkään... Mutta eipä tuo haittaa! =)Luin todella vain osan keskustelusta. Käsitin varmaan väärin juttunne.
Venäjäntuonneista uskon silti jotain tietäväni.
Itsellä on neljäs etelävenäläinen. Ollut myös kaksi kaukaasia. Kaikki Venäjäntuonteja. Tutustunut myös suomalaisiin kantoihin. Keskiaasialainen on helpoin noista kolmesta kovasta venäläisestä. Niitä ei ole itsellä ollut, mutta tunneen useita omistajia. Joku heistä kokeili etelävenäläistä. Luopui kuitenkin liian hyökkäyshalun vuoksi. Otin sen omani kaveriksi. Minulla niille on luonteensa mukaista työtä ympäri vuoden.
Tämäkään ei varmaan liity mihinkään. Puhun vaan itsekseni. - Klooni
Jenna kirjoitti:
Eihän kukaan väittänytkään maremmaa venäläiseksi =)
Siksi ymmärsin väärin. Katso alempaa vastaukseni Milie 81:lle.
En sekaannu enää keskusteluunne. Luulin vain tietäväni kokemuksesta jotain laumanvartioista ja niitten suhtautumisesta myös lapsiin. - milie81
Klooni kirjoitti:
Luin todella vain osan keskustelusta. Käsitin varmaan väärin juttunne.
Venäjäntuonneista uskon silti jotain tietäväni.
Itsellä on neljäs etelävenäläinen. Ollut myös kaksi kaukaasia. Kaikki Venäjäntuonteja. Tutustunut myös suomalaisiin kantoihin. Keskiaasialainen on helpoin noista kolmesta kovasta venäläisestä. Niitä ei ole itsellä ollut, mutta tunneen useita omistajia. Joku heistä kokeili etelävenäläistä. Luopui kuitenkin liian hyökkäyshalun vuoksi. Otin sen omani kaveriksi. Minulla niille on luonteensa mukaista työtä ympäri vuoden.
Tämäkään ei varmaan liity mihinkään. Puhun vaan itsekseni.Mukava kuulla etelävenakoistakin. Olen niistä jonkin verran lueskellut ja kysellyt ja aina on sama vastaus eli kovaluonteisia ovat ja vaikeita kouluttaa. Harmi etten ole koskaan luonnossa niitä nähnyt. Ei kyllä olekaan käynyt edes mielessä sellaista ottaa, liian pieni minun kriteereihini ja todellakin liian vaativa luonteeltaan. =)
Keskari todellakin on helpoin näistä ja soveltuu parhaiten perheeseen. Kaukkari on rotuvaihtoehdoissa ykkös-sijalla. Sellaisen vielä hommaamme. Mahtuu tänne vielä yksi kovapäinen uros vahtimaan. Tilaa on ja haukkua saa niinapaljon kuin sielu sietää. Eikä sitä koskaan tiedä mitä tuolta metsästä tulee... =) Että vahtiominaisuuksia saa toteuttaa kovastikin.
Itse olen ainakin tykästynyt kovastikin näihin venäläisiin... Parhaita ovat. Sitten kiehtoisi kovasti Komondor, Anatolianpaimenkoira ja Sarpalninac. =)
Onko muuten venäjän tuonnit noissa kaukkareissa kovinkin erilaisia luonteeltaan, siis saako kuitenkin vielä helposti kouluttamalla toimimaan.? Entä tuo kokopuoli, onko isompia vai pienempiä kuin suomessa?
Olen monia kaukkareita nähnyt ja tutustunut niihin ja oma huomioni on ollut että ainakin nämä suomen kaukkarit ovat sellaisia "halinalleja", ei oikeastaan minkäänlaista varautuneisuutta. Pieni, sellainen aavistus vahtiominaisuudesta on, muttei kovinkaan mainittavaa... Itse haluaisin hieman vahtivoittoisemman yksilön. - Klooni
milie81 kirjoitti:
Mukava kuulla etelävenakoistakin. Olen niistä jonkin verran lueskellut ja kysellyt ja aina on sama vastaus eli kovaluonteisia ovat ja vaikeita kouluttaa. Harmi etten ole koskaan luonnossa niitä nähnyt. Ei kyllä olekaan käynyt edes mielessä sellaista ottaa, liian pieni minun kriteereihini ja todellakin liian vaativa luonteeltaan. =)
Keskari todellakin on helpoin näistä ja soveltuu parhaiten perheeseen. Kaukkari on rotuvaihtoehdoissa ykkös-sijalla. Sellaisen vielä hommaamme. Mahtuu tänne vielä yksi kovapäinen uros vahtimaan. Tilaa on ja haukkua saa niinapaljon kuin sielu sietää. Eikä sitä koskaan tiedä mitä tuolta metsästä tulee... =) Että vahtiominaisuuksia saa toteuttaa kovastikin.
Itse olen ainakin tykästynyt kovastikin näihin venäläisiin... Parhaita ovat. Sitten kiehtoisi kovasti Komondor, Anatolianpaimenkoira ja Sarpalninac. =)
Onko muuten venäjän tuonnit noissa kaukkareissa kovinkin erilaisia luonteeltaan, siis saako kuitenkin vielä helposti kouluttamalla toimimaan.? Entä tuo kokopuoli, onko isompia vai pienempiä kuin suomessa?
Olen monia kaukkareita nähnyt ja tutustunut niihin ja oma huomioni on ollut että ainakin nämä suomen kaukkarit ovat sellaisia "halinalleja", ei oikeastaan minkäänlaista varautuneisuutta. Pieni, sellainen aavistus vahtiominaisuudesta on, muttei kovinkaan mainittavaa... Itse haluaisin hieman vahtivoittoisemman yksilön.Tuo on etelävenäläisen virallinen nimi venäjällä.
En ymmärrä mitä tarkoitit että on liian pieni kriteereihisi. Se ei ole mitenkään pieni. Matalampi kylläkin.
Oma urokseni vuosi sitten kuollut painoi 81kg. Eikä ollut läskiä. Oli hyvinkin liikkuva. Ne on rakenteeltaan hyvin voimakkaita ja leveähköjä. Niitten kouluttamisessa jos onnistuu niin saa todella hyvän koiran. Jos vähänkin epäonnistuu niin pitäminen on mahdotonta. Juuri nuo venäjältä käytöstä tuotujen pennut on vaikeimpia. On siellä jo kasvattajia jotka tuottaa näyttelyitä varten sopivanmallisia ja lauhkeampia. Itse olen tuonut vain käyttökoiria käyttöön. Yhden tuomistani olen joutunut viemään piikille noin vuoden vanhana liian suuren ihmisiin kohdistuvan hyökkäyshalun vuoksi, enkä saanut karsittua vaan paheni koko ajan. Ei kohdistunut omaan perheeseen.
Kaukaasit on siellä ne jotka on käytössä aika paljon erilaisia kuin täällä. Eivät tule vieraan taputeltaviksi vaikka isäntä olisi vieressä. Yleensä ei vieraan ole hyvä edes puhutella niitä, voivat saada raivarin. On kokemusta useista yksilöistä, ovat raivostuneet kun olen sanonut vain ystävällisen sanan niille.
Omanikaan ei menneet kuin pentuina vieraan luo. Aikuisena väisti ja jos vieras otti silloin askelenkin kohti niin raivostuivat sekunnissa.
Eivät ole kovin vaikeita kouluttaa, mutta on tosiaan osattava.
Koko ja mallieroja on. Siellä on 4 päätyyppiä. Suomeen tuodaan lähinnä Gruusialaista. Dagestanilainen on pienin, Yhden nimitystä en muista millään. Suurin on Turkin rajan läheltä niin sanottu Kangalin tyyppi. Ei siis kuulu turkkilaiskoiriin vaan on kaukaasin eräs muoto. On Suomessa parikymmentä yksilöä. Vaikein näistä neljästä. Itsellä ensimmäinen gruusialainen ja toinen dagestanilainen. Molempien vanhemmat oli täysin käyttöyksilöitä. - milie81
Klooni kirjoitti:
Tuo on etelävenäläisen virallinen nimi venäjällä.
En ymmärrä mitä tarkoitit että on liian pieni kriteereihisi. Se ei ole mitenkään pieni. Matalampi kylläkin.
Oma urokseni vuosi sitten kuollut painoi 81kg. Eikä ollut läskiä. Oli hyvinkin liikkuva. Ne on rakenteeltaan hyvin voimakkaita ja leveähköjä. Niitten kouluttamisessa jos onnistuu niin saa todella hyvän koiran. Jos vähänkin epäonnistuu niin pitäminen on mahdotonta. Juuri nuo venäjältä käytöstä tuotujen pennut on vaikeimpia. On siellä jo kasvattajia jotka tuottaa näyttelyitä varten sopivanmallisia ja lauhkeampia. Itse olen tuonut vain käyttökoiria käyttöön. Yhden tuomistani olen joutunut viemään piikille noin vuoden vanhana liian suuren ihmisiin kohdistuvan hyökkäyshalun vuoksi, enkä saanut karsittua vaan paheni koko ajan. Ei kohdistunut omaan perheeseen.
Kaukaasit on siellä ne jotka on käytössä aika paljon erilaisia kuin täällä. Eivät tule vieraan taputeltaviksi vaikka isäntä olisi vieressä. Yleensä ei vieraan ole hyvä edes puhutella niitä, voivat saada raivarin. On kokemusta useista yksilöistä, ovat raivostuneet kun olen sanonut vain ystävällisen sanan niille.
Omanikaan ei menneet kuin pentuina vieraan luo. Aikuisena väisti ja jos vieras otti silloin askelenkin kohti niin raivostuivat sekunnissa.
Eivät ole kovin vaikeita kouluttaa, mutta on tosiaan osattava.
Koko ja mallieroja on. Siellä on 4 päätyyppiä. Suomeen tuodaan lähinnä Gruusialaista. Dagestanilainen on pienin, Yhden nimitystä en muista millään. Suurin on Turkin rajan läheltä niin sanottu Kangalin tyyppi. Ei siis kuulu turkkilaiskoiriin vaan on kaukaasin eräs muoto. On Suomessa parikymmentä yksilöä. Vaikein näistä neljästä. Itsellä ensimmäinen gruusialainen ja toinen dagestanilainen. Molempien vanhemmat oli täysin käyttöyksilöitä.Tuo koko on aina suhteellinen käsite eikä ole se olennainen osa koirassa, säkä vaan saisi mielellään olla 80 tai yli. =)
Päällimmäisin syy etten tuota etelävenakkoa "huoli" on juuri tuo luonne, vaikuttaa niin arvaamattomalta. Suorastaan pelottava, kun kaikki aina kertovat miten kauheita ne ovat. Pitäisi toisaan päästä itse näkemään. =)
Tuosta kaukkarista juuri ajattelinkin, että koska itse enempi etsin koiraa perhe- ja harrastuskoiraksi en varmaankaan sitten venäjältä sitä halua ottaa, kun ovat enemmän työkoiria. Eikä sitä huvikseen viitsisi hyviä koiria vaan kotikoiraksi hommata. Etsin koiraa jonka saisi koulutettua kuten tuon keskarinkin, jotta antaa ihmisten tulla lähelle muttei kuitenkaan rapsuttamaan asti, kun omistaja on vieressä, olisi sitä tietynlaista epävarmuutta. Mutta olisi kuitenkin hallittavissa. Ei aggressiivista. Näihin tietenkin voi vaikuttaa koulutuksella aika paljon.
Vahtiominaisuus saisi olla kyllä tallella, en halua liehakoivaa koiraa, (olen omistanut jo kaksi sakemannia) jos liehakoivista koirista puhutaan. =)
Keskarini on nyt vähän päälle 2 vuotta, hyvin tottelevainen koira, soveltuisi hyvin myös tokoon mutta mitään metallista ei ota suuhun, eikä sen sitten tarvitsekaan. Vahtii kyllä, ja on epäluuloinen vieraita kohtaan, mutta kuitenkin minusta selvää pehmeyttä on havaittavissa. Ei ole tarpeeksi kova vahti, ehkä jopa hieman arka? Pyrre on osoittautunut hyväksi ja toimivaksi vahdiksi, oikein yllätti minut. Pyrre kun on vasta vähän päälle vuoden. =)
Mutta täytyy tosiaan tutustua tarkemmin tuohon etelävenakkoon kun alkoi ihan vaivaamaan... =) - Jenna
Klooni kirjoitti:
Siksi ymmärsin väärin. Katso alempaa vastaukseni Milie 81:lle.
En sekaannu enää keskusteluunne. Luulin vain tietäväni kokemuksesta jotain laumanvartioista ja niitten suhtautumisesta myös lapsiin.Eipä tuo mitään =)
Ai sulla on noita etelävenäläisiä?
Itsekkin mienasin päätyä tuohon rotuun,
mutta mieheni ei niistä välittänyt.
Ja toisekseen sain kasvattajalta ehkä hieman liian "nallemaisen" kuvan tästä rodusta joten omakaan kiinnostus ei riittänyt tarpeeksi pitkälle, kun nämä eivät edes ole mitään ykkösiä kisakentillä =)
Ja toki varmasti tiedät tästä vartionti taipumuksista lapsia kohtaan ja kiitos vastauksesta =) - Koiramainen
Klooni kirjoitti:
Tuo on etelävenäläisen virallinen nimi venäjällä.
En ymmärrä mitä tarkoitit että on liian pieni kriteereihisi. Se ei ole mitenkään pieni. Matalampi kylläkin.
Oma urokseni vuosi sitten kuollut painoi 81kg. Eikä ollut läskiä. Oli hyvinkin liikkuva. Ne on rakenteeltaan hyvin voimakkaita ja leveähköjä. Niitten kouluttamisessa jos onnistuu niin saa todella hyvän koiran. Jos vähänkin epäonnistuu niin pitäminen on mahdotonta. Juuri nuo venäjältä käytöstä tuotujen pennut on vaikeimpia. On siellä jo kasvattajia jotka tuottaa näyttelyitä varten sopivanmallisia ja lauhkeampia. Itse olen tuonut vain käyttökoiria käyttöön. Yhden tuomistani olen joutunut viemään piikille noin vuoden vanhana liian suuren ihmisiin kohdistuvan hyökkäyshalun vuoksi, enkä saanut karsittua vaan paheni koko ajan. Ei kohdistunut omaan perheeseen.
Kaukaasit on siellä ne jotka on käytössä aika paljon erilaisia kuin täällä. Eivät tule vieraan taputeltaviksi vaikka isäntä olisi vieressä. Yleensä ei vieraan ole hyvä edes puhutella niitä, voivat saada raivarin. On kokemusta useista yksilöistä, ovat raivostuneet kun olen sanonut vain ystävällisen sanan niille.
Omanikaan ei menneet kuin pentuina vieraan luo. Aikuisena väisti ja jos vieras otti silloin askelenkin kohti niin raivostuivat sekunnissa.
Eivät ole kovin vaikeita kouluttaa, mutta on tosiaan osattava.
Koko ja mallieroja on. Siellä on 4 päätyyppiä. Suomeen tuodaan lähinnä Gruusialaista. Dagestanilainen on pienin, Yhden nimitystä en muista millään. Suurin on Turkin rajan läheltä niin sanottu Kangalin tyyppi. Ei siis kuulu turkkilaiskoiriin vaan on kaukaasin eräs muoto. On Suomessa parikymmentä yksilöä. Vaikein näistä neljästä. Itsellä ensimmäinen gruusialainen ja toinen dagestanilainen. Molempien vanhemmat oli täysin käyttöyksilöitä.Näyt hyvin tuntevan rotusi ja muutkin venäläiset. Kuitenkin yksi uusi tieto. Tuo Kangalin muunnos on nykyään rekisteröity omana rotunaan nimellä Kangalin koira. Se luokitellaan nykyään virallisesti Turkkilaiskoiriin. Luokitusta on siis muutettu.
Kangalin koira on eräs maailman suurimpia rotuja. Todella jättiläinen kooltaan ja voimiltaan. - Vierailija
Koiramainen kirjoitti:
Näyt hyvin tuntevan rotusi ja muutkin venäläiset. Kuitenkin yksi uusi tieto. Tuo Kangalin muunnos on nykyään rekisteröity omana rotunaan nimellä Kangalin koira. Se luokitellaan nykyään virallisesti Turkkilaiskoiriin. Luokitusta on siis muutettu.
Kangalin koira on eräs maailman suurimpia rotuja. Todella jättiläinen kooltaan ja voimiltaan.Missä kangaleita rekisteröidään? Ei ainakaan missään FCIn tai Suomen Kennelliiton hyväksymässä rekisterissä. Ainoa virallisesti rekisteröitävissä oleva turkkilainen rotu on anatolianpaimenkoira, niitä taitaa muutama yksilö Suomesta löytyä. Ja ei, eivät ne myöskään mitään jättiläisiä ole - urokset yleensä vähän päälle 80 cm ja 60 kg. Monet rodut menevät kokonsa puolesta kirkkaasti yli.
- gurbetsi
Vierailija kirjoitti:
Missä kangaleita rekisteröidään? Ei ainakaan missään FCIn tai Suomen Kennelliiton hyväksymässä rekisterissä. Ainoa virallisesti rekisteröitävissä oleva turkkilainen rotu on anatolianpaimenkoira, niitä taitaa muutama yksilö Suomesta löytyä. Ja ei, eivät ne myöskään mitään jättiläisiä ole - urokset yleensä vähän päälle 80 cm ja 60 kg. Monet rodut menevät kokonsa puolesta kirkkaasti yli.
Heippa! No tohon vois vastata, että tieto lisää tuskaa. Se on kun rahanpesua tarttee olla vain kennelliiton hyväksymä kasvattaja/kennel (ja niitä riittää) mikä vastaanottaa kangalin, todistaa sen sukutaulun oikeaksi ja kääntää sen anatolianpaimenkoiraksi ja ei kun sirut, tatskat tai miten ikinä sen leimata haluatkaan. Ja portti on auki, vaikka Suomeen sikäli se on paras vaihtoehto?? ainakin kallein (suhteellista). Jos Anatoliaisten määrä on reilusti alle tuhat, niin ajatuskin kauhistuttaa minkälaiset sukutaustat niillä on. P.S valitettavasti sen tien ovat löytänyt, ei koira ihmisetkin ja sukutauluja on rävelletty. Kaikenkarvaisia kangaleita on liikkeillä. Jos kielitaitoa (Turkin) riittä, niin Turkin valtion ylläpitämässä kangalkasvatuslaitoksessa annetaan tietoa (VIIVEELLÄ, SUHTEILLA ja tietty vieraan varaisuuskin voi olla yksi sauma, kun on kysymykseassä turkkilainen) kuinka monta ja minne päin maailmaa niitä on siotettu. Yhdysvaltojen armeejan lisäksi kourallinen yksittäisiä tapauksea on euroopassa. Yst.Terveisin Saara
- Vier****
gurbetsi kirjoitti:
Heippa! No tohon vois vastata, että tieto lisää tuskaa. Se on kun rahanpesua tarttee olla vain kennelliiton hyväksymä kasvattaja/kennel (ja niitä riittää) mikä vastaanottaa kangalin, todistaa sen sukutaulun oikeaksi ja kääntää sen anatolianpaimenkoiraksi ja ei kun sirut, tatskat tai miten ikinä sen leimata haluatkaan. Ja portti on auki, vaikka Suomeen sikäli se on paras vaihtoehto?? ainakin kallein (suhteellista). Jos Anatoliaisten määrä on reilusti alle tuhat, niin ajatuskin kauhistuttaa minkälaiset sukutaustat niillä on. P.S valitettavasti sen tien ovat löytänyt, ei koira ihmisetkin ja sukutauluja on rävelletty. Kaikenkarvaisia kangaleita on liikkeillä. Jos kielitaitoa (Turkin) riittä, niin Turkin valtion ylläpitämässä kangalkasvatuslaitoksessa annetaan tietoa (VIIVEELLÄ, SUHTEILLA ja tietty vieraan varaisuuskin voi olla yksi sauma, kun on kysymykseassä turkkilainen) kuinka monta ja minne päin maailmaa niitä on siotettu. Yhdysvaltojen armeejan lisäksi kourallinen yksittäisiä tapauksea on euroopassa. Yst.Terveisin Saara
Ihme siansaksaa... kannattaisiko tarkistaa faktat, ennen kuin viljelee tuollaista "totuutena" julkisesti.
vaikka koirani nämä Griffonit ovat kaukana näistä laumanvartija roduista, niin avioliittoni ensimmäinen Griffoni oli meillä vuoden ennenkuin vauva tuli taloon. Teimme kaikki mahdolliset ja mahdottomat virheet. Koira oli kiltti vauvalle, ja meistä onnettomista oli julmetun vitsikästä kun se halusi myös reissata vauvan vaunuissa. Siellä se nukkui vauvan vieressä kuomun alla. Sitten kerran yksi utelias täti ihminen halusi katsella vauvaa lähemmin ja kiskaisi verhon pois edestä ja kumartui ja Griffoni nenässä kiinni.
Sen jälkeen huomasimme koiran nukkuvan mielellään vauvan sängyn vierellä jne, eli kaikki katastrofin ainekset kasassa. Loppujen lopuksi jouduimme sitten kun vauva tuli isommaksi, ja sai pieniä vieraita ottamaan koiran pois, ja pistämään toiseen huoneeseen. Se suojeli lasta, lapsen tavaroita jne.
Ja kuitenkin kyse alle 5 kiloisesta pakkauksesta.- loveestrela
MUTTA KAIKILLE TIEDOKS ET ESTRELANVUORISTOKOIRAT ON PARHAITA KILTTEJÄ JA SILLEE, ILMAN NIITÄ EI OI LAIFFII! RAKASTAN MEIJÄN ISOJA PALLEROITA , JA NE ON PARHAITA KYLLLÄ TOI ESTRELANVUORISTOKOIRA ROTU ON MAAILMAN YKKÖNEN , !
love my dogs ! i don`t care your`s dog i just want that my dogs are best!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Poliisi: Kymmenhenkinen pohjalaisperhe ollut vuoden kateissa kansainvälinen etsintäkuulutus Poliis
Poliisi: Kymmenhenkinen pohjalaisperhe ollut vuoden kateissa – kansainvälinen etsintäkuulutus Poliisi pyytää yleisön apu3492997Tässä totuus jälleensyntymisestä - voit yllättyä
Jumalasta syntyminen Raamatussa ei tässä Joh. 3:3. ole alkukielen mukaan ollenkaan sanaa uudestisyntyminen, vaan pelkä3011463En kadu sitä, että kohtasin hänet
mutta kadun sitä, että aloin kirjoittamaan tänne palstalle. Jollain tasolla se saa vain asiat enemmän solmuun ja tekee n841292- 1081291
Noniin rakas
Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi991285Oisko mitenkään mahdollisesti ihan pikkuisen ikävä..
...edes ihan pikkuisen pikkuisen ikävä sulla mua??.. Että miettisit vaikka vähän missähän se nyt on ja oiskohan hauska n591235- 481135
Helena Koivu : Ja kohta mennään taas
Kohta kohtalon päivä lähestyy kuinka käy Helena Koivulle ? Kenen puolella olet? Jos vastauksesi on Helenan niin voisi781037Au pair -työ Thaimaassa herättää kiivasta keskustelua somessa: "4cm torakoita, huumeita, tauteja..."
Au pairit -sarjan uusi kausi herättää keskustelua Suomi24 Keskustelupalvelussa. Mielipiteitä ladataan puolesta ja vastaa24931- 33837