Hei, onko kellään tietoa onko olemassa MITÄÄN lääkettä raskauspahoinvointiin. Aiemmassa raskaudessani voin niin huonosti, että olin jossain paniikkitilassa varmaan 10 viikkoa. Itkin, oksensin ja luulin kuolevani. Sairaalassakin olin, mutta minulle todettiin vain, että kyllä se siitä ja laittivat tiputukseen. Olin niin sekaisin, etten osannut pyytää enempää apua. Nyt olen raskaana (vko 5) ja minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin raskauden keskeytys ellei pahoinvointiin saa mitään apua. Toista kertaa en jaksa. Aion mennä lähipäivinä lääkäriin keskustelemaan asiasta, mutta olisi helpottavaa kuulla jos jollakin olisi jotain vinkkiä siitä oletteko saaneet apua pahoinvointiin.
Raskauspahoinvointi
terhike
91724
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kukaan ei vielä ole vastannut pahoinvointikysmykseeni, toivottavasti tämä ei tarkoita että kellään ei ole tietoä mistään lääkkeestä pahoinvointiin. No, ehkä joku vielä vastaa. Auttaako hypnoosi, akupunktio tai joku muu lääkkeetön vaihtoehto, kokemuksia ?
Toinen eilen lukemani asia joka sai minut kovin epätoivoiseksi oli, että kaikki raskausajan vaivat pahenevat mitä vanhempi odottaja on. Olen 38, edellistä odottaessani 36. Olisiko kellään tähän mitään lohduttavia kokemuksia eli onko jollain ollut vanhempana helpompi raskaus kuin nuorempana ?
Kysymyksiä, kysymyksiä vaan esitän. Toivottavasti jossain vaiheessa voin itsekin auttaa teitä muita myös vastauksilla.
Eikös ne sano et jokainen raskaus on erilainen, että ehkä nyt sulle ei tuukaan pahoinvointia?
Toivossa on hyvä elää. Pakko kuitenkin sanoa että mulla oli ekan kanssa aikas karu olo, ja tän toisen kanssa pahempi, sain painoni samaan kuin ennen raskautta 6 kuukaudella ollessa (ups).
Mulle tarjottiin sympatiaa. Neuvolantäti puhui jotain vitamiineista mut lääkäri tuumasi säälivin katsein että eipä nuo auta.
Sori, mut jos jollain muulla ois toisinpäin?!?
Kevään jatkoa kuitenkin :)
Huonoin olo on silloin,kun verensokeri on alimmillaan. Vältä mahdollisimman paljon makeaa,koska se nostaa verensokerin rajusti ylös,josta se nopeasti myös putoaa,seuraa vielä huonompi olo.
Pienet ateriat pitkin päivää auttavat verensokeria pysymään tasapainossa.
Pahoinvointiin on myös olemassa lääkitys,joten ota ihmeessä lääkäriisi yhteyttä,jos huonovointisuus jatkuu.Toivon todella kovasti,että apu löytyisi,voimia sinulle!
on nyt kolmas raskaus menossa ja paljon helpompi kuin edelliset. Ensimmäinen oli vaikein, oksentelin yhdeksän kuukautta. Nyt on vain aavistus kuvottavaa oloa silloin tällöin. Kuulemma ensimmäinen on usein pahoinvoinnin kannalta vaikein. En usko, että kolme vuotta ikää lisää vaikuttaa mitenkään raskauden vaikeuteen.
Ensimmäisessä raskaudessani en juurikaan vessanpöntön ääreltä päässyt varsinkaan ensimmäisiin kuukausiin. Olin myös sairaalassa tiputuksessa. Muistan kuinka kamalaa aikaa se oli, mutta olen sittemmin ajatellut, että se on kuitenkin niin lyhyt aika elämästä, vaikka se pitkältä silloin tuntuikin. Mitään lääkettä en edes kokeillut. Lepo auttoi ja pakastemarjat... Tuskin siihen pahoinvointiin mitään ihme lääkettä on. Kysy hypnoosista ja akupunktiosta palveluiden tarjoajilta, ne tietää parhaiten.
Koita jaksaa. Kyllä se olo helpottuu viimeistään synnytykseen. Ja ei sitä pahoinvointia välttämättä niin kauheesti tule.
olin ekan raskauden alussa raskauspahoinvoinnin takia 3kk sängynpohjalla eikä lääkäri osannut muuta kuin b-vitamiinia määrätä lääkkeeksi!nyt olen vaihtanut paikkakuntaa ja täällä neuvolassa on ihan eri meininki.heti neuvolassa käytiin läpi kaikki vaihtoehdot pahoinvointiin ja päätettiin kokeilla akupunktiota,mikä ei heti parinkerran jälkeen auttanut,mutta neljä kertaa muistaakseni poisti pahoinvoinnin kokonaan.lisäksi söin monivitamiineja koska söin niin yksipuolisesti.ekalla kerralla paino putosi 5kg nyt vain 2kg ja on ollut paljon energisempi olo.niitä mitä pystyt syömään niin syö puolentunnin välein välipaloiksi niin olo ei ehdi niin heikoksi että oksennus tulisi,tietenkin joskus satunnaisesti saattaa mulla vieläkin tulla aamulla oksennus,mutta eipä ole enää pahemmin vaivannut.jätski oli mulla yks mitä pystyin heti aamusta syömään ja se se rauhoitti vatsaa.kylmästä ei niin helposti okseta.liha ei sopinut,hajustakin saattoi tulla oksennus.toivottavasti pääset pahoinvoinnista,se tosiaan vie kaikki voimat!
lääkäri ei mielellään alkuraskauden 3ensimmäisen kuukauden aikana märää mitään lääkitystä,kokeiltava ensin kaikkia muita keinoja.lääkitys saattaa aiheuttaa jotain komplikaatioita.
Hei,
en osaa muuten auttaa, paitsi että kysy ihmeessä useammaltakin lääkäriltä apua, olen itse huomannut että kannattaa kysellä aktiivisesti, jotkut lääkärit ottavat enemmän "tosissaan" ja yrittävät aktiivisemmin keksiä apua.
Akupunktiosta sellainen kommentti, että olisi ottanut sitä selkävaivoihin, niin kokenut fysioterapeutti, joka on hoitanut minua, sanoi, ettei hän anna raskauden aikana akupunktiota, lisää kuulemma keskenmenon riskiä.
Hei!
Kokemusta on vain tästä omasta ensimmäisestä raskaudesta, joka on nyt vkolla 31. Mulla oksentelu alkoi vkolla 6 ja jatkui vkolle 19. Olin pari kertaa sairaalassa (vkot 8 ja 13)tiputuksessa viikon verran, oksentelu oli ympärivuorokautista ja välillä todella rajua, yli 10 krt vuorokaudessa. Vaivuin epätoivoon, kun joku alkoi puhua, että älä päästä verensokeria alas ja ota pieniä välipaloja usein tai vaikkapa korppu yöpöydälle....Nämä neuvot eivät auttaneet yhtään.
Vkolla 13 sain lääkäriltä Stemetil-nimisiä lääkkeitä pahoinvointiin. Niitä otin aina kun koin, että muuten kaadun taas sängyn pohjalle. Lääkkeita on varmaan muitakin. Kannattaa kysellä lääkäreiltä eri vaihtoehtoja.
Toivon sinulle kovasti voimia ja hyvävointista raskautta!
Paljon kiitoksia kaikille lohduttavista sanoista. Mua pelottaa ja kauhistuttaa tämä tuleva kevät, mutta pakko tästä on selvitä. Mä en varmaan voi päätyä raskauden keskeytykseen. Se jäisi varmasti painamaan mieltä loppuiäksi. Kuvittelen joka hetki pahoinvoinnin alkavan ja ehkä tällä jatkuvalla pohtimisellakin saa kuvottavan tunteen itselleen. Menen ensi viikolla lääkäriin ja toivon että hän olisi ymmärtäiväinen lääkäri. Tosin 50-kymppinen mies oli ainoa jolle sain ajan, mutta voihan se olla että mieskin voi ymmärtää että apua todella tarvitaan, eikä vaan sano että se nyt vaan on tällaista. Viime raskaudessa soitin yhdelle gyne-miehelle ja hän oli tosi tyly ja sanoi, että raskaus on sellaista ja pahoinvointiin ei ole olemassa mitään lääkettä muuta kuin aika. Jälkeen päin olen kuullut, että lääkkeitäkin voisi kuitenkin olla. Päivä kerrallaan ja vielä kerran kiitos kaikille.