Rakkaus on tunne. On monenlaista rakkautta äidinrakkaus ja esim. lähimmäisen rakkaus. Puhun nyt kuitenkin romanttisesta rakkaudesta.
Romanttiseen rakkauteen liittyy itsellä aina intohimo ja halu. Jos tuota ei ole suhde voi yltää parhaimmillaankin vain ystävyydeksi. Toisen kokee viehättävänä ja seksikkäänä (on eri asia kuin klassinen ulkonäkö). Rakkaan ei tarvitse olla mister-mitoissa ollakseen viehättävä ja haluttava.
Rakkaus on myös toisen kunnioitusta, välittämistä, huolehtimista, läheisyyden kaipuuta, ikävää kun ollaan erossa, kiinnostusta toisen sisimmästä ja ajatuksista, halua olla toiselle läsnä, halua saada ja antaa läheisyyttä. Rakkaalleen haluaa hyvää.
Rakkaus on voimakasta halua jakaa elämä toisen kanssa tavalla tai toisella. Rakkaus on kestävä tunne toisin kuin ihastuminen. Rakkaus on halua sitoutua henkisesti toiseen. Alussa ei noita ajatuksissa luultavasti sano ääneen edes itselleen, mutta rakastuneena toista ajattelee myös pidemmässä perspektiivissä kuin ihastuessa.
Rakkauden ydin on kuitenkin selittämätön voimakas tarve päästä lähelle, katsoa syvälle silmiin, koskea ihoa, olla yhdessä. Ja kun tuota tarvetta pääsee toteuttamaan, on se onnellisuus- ja kiintymyshormonien ilotulitusta. Rakkaus on tunnetsunami, joka valtaa mielen ja järisyttää turvallista arkea. Rakkauden kohde vetää puoleensa kuin magneetti. Rakkautta ei voi lopettaa käskemällä.
Rakkautta ei pysty sanoilla kuvaamaan.
0Äänestä
Anonyymi
Voikos tuohon nyt enää muuta lisätä :)?
0Äänestä
Anonyymi
Tuskin kannattaa asiasta kysyä suomi24:ssä. Väärä paikka.
0Äänestä
Anonyymi
Mielestäni rakkauden hyvä tunnusmerkki on se että, rakas on itseä tärkeämpi.
0Äänestä
Anonyymi
Äidille omat lapset ovat aina rakkaimmat. Jos eroaa ei enää ole pakollista saada uutta miestä elämäänsä. Naiset pärjäävät paremmin yksin kuin miehet ikääntyessäänkin.
0Äänestä
Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Äidille omat lapset ovat aina rakkaimmat. Jos eroaa ei enää ole pakollista saada uutta miestä elämäänsä. Naiset pärjäävät paremmin yksin kuin miehet ikääntyessäänkin.
Rakkaus kestää kaiken. Suomessa naiset hakevat useinmiten eroa, koska suominaiselta puuttuu taito rakastaa aidosti.
Se suomiäidin rakkauskin on kyseenalainen. Tuntuu kuin rakkaus lapsiinkin olisi vain osa narsismia.
Kun kyky rakastaa ihmisiä puuttuu, saatetaan hankkia lemmikki. Itse kun olen saanut tutustua usean vuoden ajan kulttuuriin, jossa kaikki pyörii perheen ympärillä, oman navan sijasta, se aito rakkaus saa kyl kateelliseksi. No onneksi olen päässyt sisään siihen, täysivaltaisena jäsenenä.
Tuntuu kuin suomessa ei edes osattaisi rakastaa.
Sen huomaa hyvin siitä että, suomessa on joku saatanan kilpailu sukupuolien välillä. Uudessa perheessäni me olemme aina samalla puolella. Kenenkään ei tarvitse taistella oikeuksistaan, eikä kukaan laista velvollisuuksistaan, toisiaan tai muita kohtaan.
Kotona on hyvä tunnelma, näkee että kaikilla on hyvä olla. Asioista voi keskustella rakentavasti, syyttelemättä. Ratkaisu löytyy aina, koska kaikki olemme samalla puolella.
Suomiperheessä en koskaan tuntenut samaa rakkautta. En lapsuuden kodissa enkä myöskään avioliitossa.
0Äänestä
Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Rakkaus kestää kaiken. Suomessa naiset hakevat useinmiten eroa, koska suominaiselta puuttuu taito rakastaa aidosti.
Se suomiäidin rakkauskin on kyseenalainen. Tuntuu kuin rakkaus lapsiinkin olisi vain osa narsismia.
Kun kyky rakastaa ihmisiä puuttuu, saatetaan hankkia lemmikki. Itse kun olen saanut tutustua usean vuoden ajan kulttuuriin, jossa kaikki pyörii perheen ympärillä, oman navan sijasta, se aito rakkaus saa kyl kateelliseksi. No onneksi olen päässyt sisään siihen, täysivaltaisena jäsenenä.
Tuntuu kuin suomessa ei edes osattaisi rakastaa.
Sen huomaa hyvin siitä että, suomessa on joku saatanan kilpailu sukupuolien välillä. Uudessa perheessäni me olemme aina samalla puolella. Kenenkään ei tarvitse taistella oikeuksistaan, eikä kukaan laista velvollisuuksistaan, toisiaan tai muita kohtaan.
Kotona on hyvä tunnelma, näkee että kaikilla on hyvä olla. Asioista voi keskustella rakentavasti, syyttelemättä. Ratkaisu löytyy aina, koska kaikki olemme samalla puolella.
Suomiperheessä en koskaan tuntenut samaa rakkautta. En lapsuuden kodissa enkä myöskään avioliitossa.
Ei kaikissa suomiperheissä noin ole. Jäitä hattuun. Suomalainen on paras suomalaiselle.
0Äänestä
Anonyymi
Oman rakkaani korkokenkien kopina. Kun hän tulee istumaan viereeni ehkä käytyään tanssimassa jonkun kanssa. Hän näkee vain minut kuitenkin. Joku muu voi saada hänet haluamaan, mutta hänelle olen se Yksi ja Ainoa. Hän on minusta mustis vaikkei siihen ole syytä. Hän vain rakastaa minua, mutta on mieluummin sellaisen kanssa, joka tarjoaa hänelle taloudellista yms turvaa. Mutta hän tietää sydämessään että minä olen hänen Suurin rakkautensa
0Äänestä
Anonyymi
Se on tunne. Vahvempi minua. Sitoumus joka ei kysy järkeä, todennäköisyyksiä tai suostumusta.
Kaikissa paikoissa, kaikissa tilanteissa, kaikkien muiden kanssa, minä kaipaan häntä.
Hän on se, jonka luona kaikki on tässä ja nyt, kaikki on enemmän, olen elämästä täysi.
Järkeilin, epäilin, oletin ja olin ylpeä. Sanoin etten odota. Tein kaiken työntääkseni hänet elämästäni.
Ja nyt ymmärrän.
0Äänestä
Anonyymi
Täysin samat ajstukset. Hienosti puit sanoiksi ❤
0Äänestä
Anonyymi
"Äidille omat lapset ovat aina rakkaimmat. Jos eroaa ei enää ole pakollista saada uutta miestä elämäänsä. Naiset pärjäävät paremmin yksin kuin miehet ikääntyessäänkin" Näin on. Itse kasvattanut kaksi lasta yksin, ja miestä en ole eron jälkeen huolinut enkä huoli. Lapset rakkainta maailmassa, menisin vaikka tuleen heidän takiaan. Yhdenkään miehen takia en ikinä menisi!
0Äänestä
Anonyymi
Rakkaus polttaa sielut yhteen eikä niitä voi kukaan eroittaa.Normaalisti luullaan että vastoinkäymiset repii sydämmet erilleen ,mutta jos ne on kunnolla hitsattu niin kiinni on ja pysyy.Ihminen haluaa muutosta elämäänsä ,koska se ei osaa iloita arkipäiväisyydestä onhan paljon trendikkäämpää uskoa pileihmisten luomaan valheelliseen kuvaan,jonka taustalla on yksinäisyys Ja paljon erilaisia mieliala lääkkeitä.Terve elämänmeno palkitaan yhteisellä sydämmen ilolla.
0Äänestä
Anonyymi
Oma suomiexäkin yritti samaa marttyyriin viittaa, harteilleen sovittaa, mut ei pystynyt edes lapsilleen olemaan rehellinen.
0Äänestä
Anonyymi
Rakkaus on paljon kaikenlaista. Tärkeimpänä on se, että rakkaus näkyy. Se kuka puhuu pehmosia ei rakasta jos ei myös tee pehmosia. Minusta tunteet voivat olla osa rakkautta mutta eivät rakkaus itsessään. Tunteet ovat liian yksinkertaisia ja sokeita. Eli sitten jos löydän vaimon niin rakastan häntä jos huomion, hellin ja huolehdin hänestä. Jos en niin olen kylmä ja sydämetön enkä rakasta. Minusta sekin jo puhuu vastaan rakkautta tunteena kun on niin paljon ihmisiä ketkä eivät rakasta. Jos se olisi vain tunne kohtelisimme kaikki toisiamme hyvin kun emme mahtaisi sille mitään. Tämä ei toteudu käytännössä.
0Äänestä
Anonyymi
En enää usko rakkauteen enkä hyvään. Joskus kaikki oli hyvin, täydellisesti. Pidin ystävistäni ja niitä minulla oli paljon. Ystäväni kuoli haettuaan apua ongelmiinsa ja tappoi itsensä. Menin hakemaan tämän seurauksesta apua ahdistukseen. Elämäni meni piloille täysin terapioiden ja lääkkeiden takia. Menetin työt, ystäväni, perheen, isän ja äidin, talouteni, terveyteni, kaiken mahdollisen. Yritin hyvää ja nousta kaikki meni vielä pahempaan. Nyt vihaan kaikki ihmisiä joita näen, ihan kaikkia, vanhempiani, siskoani, kaikkia! Ei ole rakkautta! Se ei merkitse minulle mitään muuta kuin pahaa oloa ja helvettiä!
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Rakkaus on tunne. On monenlaista rakkautta äidinrakkaus ja esim. lähimmäisen rakkaus. Puhun nyt kuitenkin romanttisesta rakkaudesta.
Romanttiseen rakkauteen liittyy itsellä aina intohimo ja halu. Jos tuota ei ole suhde voi yltää parhaimmillaankin vain ystävyydeksi. Toisen kokee viehättävänä ja seksikkäänä (on eri asia kuin klassinen ulkonäkö). Rakkaan ei tarvitse olla mister-mitoissa ollakseen viehättävä ja haluttava.
Rakkaus on myös toisen kunnioitusta, välittämistä, huolehtimista, läheisyyden kaipuuta, ikävää kun ollaan erossa, kiinnostusta toisen sisimmästä ja ajatuksista, halua olla toiselle läsnä, halua saada ja antaa läheisyyttä. Rakkaalleen haluaa hyvää.
Rakkaus on voimakasta halua jakaa elämä toisen kanssa tavalla tai toisella. Rakkaus on kestävä
tunne toisin kuin ihastuminen. Rakkaus on halua sitoutua henkisesti toiseen. Alussa ei noita ajatuksissa luultavasti sano ääneen edes itselleen, mutta rakastuneena toista ajattelee myös pidemmässä perspektiivissä kuin ihastuessa.
Rakkauden ydin on kuitenkin selittämätön voimakas tarve päästä lähelle, katsoa syvälle silmiin, koskea ihoa, olla yhdessä. Ja kun tuota tarvetta pääsee toteuttamaan, on se onnellisuus- ja kiintymyshormonien ilotulitusta. Rakkaus on tunnetsunami, joka valtaa mielen ja järisyttää turvallista arkea. Rakkauden kohde vetää puoleensa kuin magneetti. Rakkautta ei voi lopettaa käskemällä.
Rakkautta ei pysty sanoilla kuvaamaan.
Voikos tuohon nyt enää muuta lisätä :)?
Tuskin kannattaa asiasta kysyä suomi24:ssä. Väärä paikka.
Mielestäni rakkauden hyvä tunnusmerkki on se että, rakas on itseä tärkeämpi.
Äidille omat lapset ovat aina rakkaimmat. Jos eroaa ei enää ole pakollista saada uutta miestä elämäänsä. Naiset pärjäävät paremmin yksin kuin miehet ikääntyessäänkin.
Rakkaus kestää kaiken. Suomessa naiset hakevat useinmiten eroa, koska suominaiselta puuttuu taito rakastaa aidosti.
Se suomiäidin rakkauskin on kyseenalainen. Tuntuu kuin rakkaus lapsiinkin olisi vain osa narsismia.
Kun kyky rakastaa ihmisiä puuttuu, saatetaan hankkia lemmikki.
Itse kun olen saanut tutustua usean vuoden ajan kulttuuriin, jossa kaikki pyörii perheen ympärillä, oman navan sijasta, se aito rakkaus saa kyl kateelliseksi. No onneksi olen päässyt sisään siihen, täysivaltaisena jäsenenä.
Tuntuu kuin suomessa ei edes osattaisi rakastaa.
Sen huomaa hyvin siitä että, suomessa on joku saatanan kilpailu sukupuolien välillä. Uudessa perheessäni me olemme aina samalla puolella. Kenenkään ei tarvitse taistella oikeuksistaan, eikä kukaan laista velvollisuuksistaan, toisiaan tai muita kohtaan.
Kotona on hyvä tunnelma, näkee että kaikilla on hyvä olla. Asioista voi keskustella rakentavasti, syyttelemättä. Ratkaisu löytyy aina, koska kaikki olemme samalla puolella.
Suomiperheessä en koskaan tuntenut samaa rakkautta. En lapsuuden kodissa enkä myöskään avioliitossa.
Ei kaikissa suomiperheissä noin ole. Jäitä hattuun. Suomalainen on paras suomalaiselle.
Oman rakkaani korkokenkien kopina. Kun hän tulee istumaan viereeni ehkä käytyään tanssimassa jonkun kanssa. Hän näkee vain minut kuitenkin. Joku muu voi saada hänet haluamaan, mutta hänelle olen se Yksi ja Ainoa. Hän on minusta mustis vaikkei siihen ole syytä.
Hän vain rakastaa minua, mutta on mieluummin sellaisen kanssa, joka tarjoaa hänelle taloudellista yms turvaa.
Mutta hän tietää sydämessään että minä olen hänen Suurin rakkautensa
Se on tunne. Vahvempi minua. Sitoumus joka ei kysy järkeä, todennäköisyyksiä tai suostumusta.
Kaikissa paikoissa, kaikissa tilanteissa, kaikkien muiden kanssa, minä kaipaan häntä.
Hän on se, jonka luona kaikki on tässä ja nyt, kaikki on enemmän, olen elämästä täysi.
Järkeilin, epäilin, oletin ja olin ylpeä. Sanoin etten odota. Tein kaiken työntääkseni hänet elämästäni.
Ja nyt ymmärrän.
Täysin samat ajstukset. Hienosti puit sanoiksi ❤
"Äidille omat lapset ovat aina rakkaimmat. Jos eroaa ei enää ole pakollista saada uutta miestä elämäänsä. Naiset pärjäävät paremmin yksin kuin miehet ikääntyessäänkin"
Näin on. Itse kasvattanut kaksi lasta yksin, ja miestä en ole eron jälkeen huolinut enkä huoli.
Lapset rakkainta maailmassa, menisin vaikka tuleen heidän takiaan. Yhdenkään miehen takia en ikinä menisi!
Rakkaus polttaa sielut yhteen eikä niitä voi kukaan
eroittaa.Normaalisti luullaan että vastoinkäymiset
repii sydämmet erilleen ,mutta jos ne on kunnolla
hitsattu niin kiinni on ja pysyy.Ihminen haluaa muutosta
elämäänsä ,koska se ei osaa iloita arkipäiväisyydestä
onhan paljon trendikkäämpää uskoa pileihmisten
luomaan valheelliseen kuvaan,jonka taustalla on yksinäisyys
Ja paljon erilaisia mieliala lääkkeitä.Terve elämänmeno
palkitaan yhteisellä sydämmen ilolla.
Oma suomiexäkin yritti samaa marttyyriin viittaa, harteilleen sovittaa, mut ei pystynyt edes lapsilleen olemaan rehellinen.
Rakkaus on paljon kaikenlaista. Tärkeimpänä on se, että rakkaus näkyy. Se kuka puhuu pehmosia ei rakasta jos ei myös tee pehmosia. Minusta tunteet voivat olla osa rakkautta mutta eivät rakkaus itsessään. Tunteet ovat liian yksinkertaisia ja sokeita. Eli sitten jos löydän vaimon niin rakastan häntä jos huomion, hellin ja huolehdin hänestä. Jos en niin olen kylmä ja sydämetön enkä rakasta.
Minusta sekin jo puhuu vastaan rakkautta tunteena kun on niin paljon ihmisiä ketkä eivät rakasta. Jos se olisi vain tunne kohtelisimme kaikki toisiamme hyvin kun emme mahtaisi sille mitään. Tämä ei toteudu käytännössä.
En enää usko rakkauteen enkä hyvään. Joskus kaikki oli hyvin, täydellisesti. Pidin ystävistäni ja niitä minulla oli paljon. Ystäväni kuoli haettuaan apua ongelmiinsa ja tappoi itsensä. Menin hakemaan tämän seurauksesta apua ahdistukseen. Elämäni meni piloille täysin terapioiden ja lääkkeiden takia. Menetin työt, ystäväni, perheen, isän ja äidin, talouteni, terveyteni, kaiken mahdollisen. Yritin hyvää ja nousta kaikki meni vielä pahempaan. Nyt vihaan kaikki ihmisiä joita näen, ihan kaikkia, vanhempiani, siskoani, kaikkia! Ei ole rakkautta! Se ei merkitse minulle mitään muuta kuin pahaa oloa ja helvettiä!