Lapsuus vaikuttaa

Kiitos linkistä. Sisältää todella paljon osuvaa tietoa, kuten seuraavakin lainaus sieltä:

"Alunperin vitsitsikin tarkoitetut kommentit ovat julmia., mutta mitään itseensä kohdistuvaa leikkipuhetta hän ei kykene ymmärtämään tai sietämään. Hän voi loukkaantua verisesti jopa sellaisestakin arvostelusta, joka ei häntä koske, jos hän itse uskoo, että sillä on täytynyt viitata häneen."

Tuo em kuvattu piirre on jollain tasolla koko sisaruskatraassa, toisissa voimakkaampana ja toisissa hieman lievempänä. Keskusteluissa pitää todellakin ns kävellä munankuorilla, ettei vaan saa omille silmilleen. Oman mielenterveytensä säilyttämisen vuoksi on vain osattava huomioida tuokin seikka.

Mitäänhän ei ole enää tehtävissä kuin selviytyminen, kun vasta jäljestä päin huomaa kaiken vaikeuden. Jos olisi suhteessa parikymmentä vuotta eläen ja tutustuen toisen sukuun, omansahan jokainen tuntee, ja vasta sitten päättänyt lopullisesta sitoutumisesta ja lapsien tulemisesta, niin jälkeläiset olisivat jääneet ainakin tekemättä. Toisaalta pelastus kaikessa on se, että sai itse kasvatettua yksin nuo lapset oman periaatteidensa ja sukunsa mukaan, ei sen toisen, joka suorastaan vihaa kaikkia sukulaisiaan ja on tietysti haukkunut lyttyyn toisenkin sukulaiset. Näyttää vahvasti siltä, ettei lapsuuttaan voi naamioida tai paeta mihinkään, se on ja pysyy sinussa, vaikka kuinka pyristelisi siitä eroon ja yrittäisi olla joku muu. Ja totta taitaa olla sekin, että vanhemmiten nuo piirteet vain voimistuu voimistumistaan ja tulevat vielä selkeämmin esille.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos linkistä. Sisältää todella paljon osuvaa tietoa, kuten seuraavakin lainaus sieltä:

"Alunperin vitsitsikin tarkoitetut kommentit ovat julmia., mutta mitään itseensä kohdistuvaa leikkipuhetta hän ei kykene ymmärtämään tai sietämään. Hän voi loukkaantua verisesti jopa sellaisestakin arvostelusta, joka ei häntä koske, jos hän itse uskoo, että sillä on täytynyt viitata häneen."

Tuo em kuvattu piirre on jollain tasolla koko sisaruskatraassa, toisissa voimakkaampana ja toisissa hieman lievempänä. Keskusteluissa pitää todellakin ns kävellä munankuorilla, ettei vaan saa omille silmilleen. Oman mielenterveytensä säilyttämisen vuoksi on vain osattava huomioida tuokin seikka.

Mitäänhän ei ole enää tehtävissä kuin selviytyminen, kun vasta jäljestä päin huomaa kaiken vaikeuden. Jos olisi suhteessa parikymmentä vuotta eläen ja tutustuen toisen sukuun, omansahan jokainen tuntee, ja vasta sitten päättänyt lopullisesta sitoutumisesta ja lapsien tulemisesta, niin jälkeläiset olisivat jääneet ainakin tekemättä. Toisaalta pelastus kaikessa on se, että sai itse kasvatettua yksin nuo lapset oman periaatteidensa ja sukunsa mukaan, ei sen toisen, joka suorastaan vihaa kaikkia sukulaisiaan ja on tietysti haukkunut lyttyyn toisenkin sukulaiset. Näyttää vahvasti siltä, ettei lapsuuttaan voi naamioida tai paeta mihinkään, se on ja pysyy sinussa, vaikka kuinka pyristelisi siitä eroon ja yrittäisi olla joku muu. Ja totta taitaa olla sekin, että vanhemmiten nuo piirteet vain voimistuu voimistumistaan ja tulevat vielä selkeämmin esille.

Lue lisää

Täytynee selventää, kun joku jo rykäisi herneet nenään ja ymmärsi kaiken väärin - toivottavasti ei tahallaan ja tarkoitushakuisesti. Selvennän selviytymistä eli tarkoittaa, että on halu ja tahto selviytyä ja siten ymmärtää lapsuudessa vaikeuksia kohdannutta, ei ole tarvetta, eikä halua mihinkään muuhun kuin ymmärtämiseen. Kai se on sallittua yrittää ymmärtää omaa läheisintään, jolle on aikoinaan luvannut sydämensä tietämättä millaiselle sen aikoinaan luovutti. Kai se on sallittua elää omaa valitsemaansa parisuhdetta ja yrittää siitä selviytyä parhaalla mahdollisella tavalla hamaan loppuun asti. Ainoa henkilö, jolle korkeintaan teen väärin on oma itseni, mutta joku viisas on sanonut, että jokainen vastaa valinnoistaan, niin minäkin ja ihan itselle. Case is closed.