Jonnekin pitää purkaa. Olkoon tämä se paikka.
Olen vasta parikymppinen. Tilillä silti avopuoliso, jonka kanssa kihloissa pari vuotta. On mennyt ihan mukavasti. Kunnes kyllästyin siihen, ettei minua huomioida.
Aloin teinityyliin chattailla. Tuntui, että tapasin miellyttävän mieshenkilön. Tuli puheeksi tapaaminen. Ja on aivan naurettavaa, miten tekisi mieli mennä. Lisäksi koen syyllisyyttä siitä, että annan toisen luulla olevan jotakin, mitä en ole (sinkku).
On sellainen olo, että tässäkö se elämä oli. Ei enää yhtään uutta tuttavuutta, ei flirttiä... Se ahdistaa. Ja toisaalta koen, että pieni seikkailu olisi ansaittua. Huomenen saan aamuisin kuulla, mutta muuten tuntuu siltä kuin olisimme kämppäkaverit.
Olipa sekavaa. Jos nuorilla ihmisillä on mielipiteitä, otan mielelläni vastaan.
Olen vasta parikymppinen. Tilillä silti avopuoliso, jonka kanssa kihloissa pari vuotta. On mennyt ihan mukavasti. Kunnes kyllästyin siihen, ettei minua huomioida.
Aloin teinityyliin chattailla. Tuntui, että tapasin miellyttävän mieshenkilön. Tuli puheeksi tapaaminen. Ja on aivan naurettavaa, miten tekisi mieli mennä. Lisäksi koen syyllisyyttä siitä, että annan toisen luulla olevan jotakin, mitä en ole (sinkku).
On sellainen olo, että tässäkö se elämä oli. Ei enää yhtään uutta tuttavuutta, ei flirttiä... Se ahdistaa. Ja toisaalta koen, että pieni seikkailu olisi ansaittua. Huomenen saan aamuisin kuulla, mutta muuten tuntuu siltä kuin olisimme kämppäkaverit.
Olipa sekavaa. Jos nuorilla ihmisillä on mielipiteitä, otan mielelläni vastaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse olen myös 20 vuotta, ja olen ollut kihloissa vasta noin kuukauden, seurustelua 1v6kk..
Olisiko liian paha jos kertoisit avopuolisollesi mitä tunnet??
Puhuisitte asiat halki, ettei tulisi pettämisjuttuja...???
Itse olen nimittäin kokenut kaksi edellistä suhdetta, jossa poikaystäväni petti minua...mutta sain kuulla molemmissa tapauksissa vasta eron jälkeen pettämisestä...:/ ja enkä toivo sitä tunnetta kenellekkään!!
ja toisessa suhteessa mies yritti voimakeinoin saada minut hänen autonsa takapenkille, mutta onneksi sain estettyä sen.... itse rupesin erojen jälkeen miettimään kaikkea, että oliko vika minussa, mitä tein väärin ym ym...Mutta kun tapasin tämän kihlattuni hän sai taas minut uskomaan itseeni ja että minullekkin on tarkoitettu jokin ihana mies, eikä edellisten suhteiden sopat olleet minun vikoja...
Mutta nyt minulla on todella mahtava mies, joka huomioi minut, ja arvostaa minua..Kuulostaa varmaan uskomattomalta, mutta totta on...:)
Mutta toivon että voit keskustella puolisosi kanssa asiat halki, ennenkuin alat viettämään "sinkku" aikoja....Ja toivon että puolisosi rupeaisi arvostamaan sinua...:)
tsemiä ja voimia sulle!!:)
Hei,
muista, että kaikkeen tarvitaan aina kaksi. Jos puolisosi ei Sinua huomioi niin oletko Sinä huomioinut hänet? Jos Sinulla on aikaa käyttää chattiin niin miksi et ole käyttänyt sitäkin aikaa toisen huomioimiseen?
Kannattaisiko olla rehellinen molemmille miehille? Puhuminen on vanha juttu mutta toimii vielä paremmin kuin chat.
Vai tarvitaan siihen parisuhteeseen kaksi? Olenkin miettinyt mistä tuo sana pari tulee... =O)
Joka tapauksessa näen asian niin, että olen kyllä yrittänyt huomioida. Mutta ehdotinpa seksiä (miehelle!) tai koitinpa halata, lopputulos on aina sama. Miestä kyllä vaivaa se, että istun koneella, mutta hän on tehnyt samaa neljä vuotta. Nyt vasta se alkoi ärsyttää. =O)
Mutta kun toinen ei puhu, on paha keskustella. Ja toisaalta ignoreaminen (...) ei ole ainoa ongelma. Tuntuu vain siltä, että tämä perheen leikkiminen alkoi liian aikaisin. Onneksi ei ole sentään lapsia.
Miksi ihmeessä menette ihmiset niin nuorena kihloihin ja yksiin?Kun ei ole vielä elämää tarpeeksi kokeiltu ja saatu kokemusta, niin sitten siinä käy noin.Itse olen 25-vuotias ja mies on jo 29, mutta meillä ei ole todellakaan mikään kiire kihloihin, vaikka yhdessä asutaankin. Ei toista pidä ottaa itsestäänselvyytenä. Parempi katsoa rauhassa mitkä on fiilikset ja miten tässä käy. Hyvin on mennyt ainakin tähän asti. Parisuhde vaatii töitä, mutta sen kumppanin pitää alunalkaenkin olla sellainen ihminen, jonka kanssa pystyy olemaan avoin ja juttelemaan asioista.
Mä oon ihan samaa mieltä, mua ihmetyttää ihmiset jotka menee alle 20 tai jopa alle 18v kihloihin.
Ei se ensimmäinen teini ihastus aina ole so jonka kanssa pitää viettää loppuelämä. Malttia ja tahdikkuutta hyvät ihmiset, kaikilla tuntuu olevan niin kova kiire näinä päivinä.
..ja irrottaudu avosuhteestasi joka on muuttunut kaveruudeksi. Olet vielä nuori, pidä se mielessä. Saman henkilön kanssa ei ehkä ole tarkoituskaan elää lopun elämäänsä, tai ei ainakaan vielä tässä parinkympin tienoilla.
Itse ajattelin olevani entisen avomieheni/kihlattuni kanssa aina ja ikuisesti yhdessä, mutta toisin kävi, kun uskalsin ottaa riskin ja hypätä tyhjän päälle. Ja kannatti, nyt olen onnellinen.
Tilanteesi on aika tuttu, mutta elämä on vielä edessä. Ajattele ensin itseäsi, sitten vasta muita :)