Olet viettelijätär, todella.

Anonyymi

En syytä sinua siitä, olet vain sellainen ja minä olen herkkä sille. Unohtaminen on hyvä ratkaisu, mutta välillä suojat tipahtavat molemmilta, kun katseet sattumalta kohtaavat. Silloin ei ole oikeastaan juurikaan väliä mitä on päättänyt. Voi tuntea itsensä hieman hölmöksi jopa. Taas minä retkahdin.

45

73

Vastaukset

  • Haluun sua ja Tuun ja otan sut vielä ellet sä ehdi ensin.

  • En usko, että tunnet häntä sisimmältään.
    Viettelijätär on kaukana hänestä. Hän on tosi tavis.
    Harmaa joka häviää omaan sohvaansa. Josta kukaan ei löydä eikä kaipaa...

    Sinulla on joku ideaalinen mielikuva omasta viettelijättärestäsi. Jostain oot sen haalinut. Pornosta tai elokuvista.

    Hän saattaa olla se tenalady, palstojen kurppa joku joka on surullinen sielussaan.
    Ethän kuvittele hänestä yhtään mitään mielikuvissasi. Kuvitelmasi ei kerro mitään hänestä. Ethän tee vääryyttä hälle.

    • Sä oot se meistä joka on säälittävä. Jos sä et tajua mikä on laatua ja mikä jotain ihan muuta. Mutta oma on vitun valintasi, en jää itkemään sun perään ja sä tiedät sen.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Sä oot se meistä joka on säälittävä. Jos sä et tajua mikä on laatua ja mikä jotain ihan muuta. Mutta oma on vitun valintasi, en jää itkemään sun perään ja sä tiedät sen.

      Olipa ihmeellisiä vastauksia! Jotenkin seksuaalikielteisiä. Anja Snellmanin "Kultasuuta" tuskin lukeneet!


    • Anonyymi kirjoitti:

      Olipa ihmeellisiä vastauksia! Jotenkin seksuaalikielteisiä. Anja Snellmanin "Kultasuuta" tuskin lukeneet!

      Sulla on vika kortti nyt käsissäs. Pelaa se niinku parhaaks näet. Aivan sama lopulta mulle, joku raja.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Sä oot se meistä joka on säälittävä. Jos sä et tajua mikä on laatua ja mikä jotain ihan muuta. Mutta oma on vitun valintasi, en jää itkemään sun perään ja sä tiedät sen.

      En sanonut, että sinä olet säälittävä. En koe itteänikään niin.
      Miten reagoit mun tekstiin tuolla tavalla? henk. koht.
      En koe itseäni kiinnostavaksi tai säälittäväksi vain rehelliseksi siinä kaikessa mitä koen olevani. Me emme tunne toisiamme niin miten ihmeessä voisimme itkeä toistemme perään?

      Ps. Jollet tunnista meitä


    • Ei muilla ole samanlaista katsetta. Voihan se olla, että todellisuudessa onkin tylsä ja harmaa. Ja olen varmasti minäkin. Mutta kun katseet kohtaavat sopivalla hetkellä, tunnen sen katseen todella viettelevänä.


    • Sinäkin satuit jo puheissasi tekemään vääryyttä hänelle. Oletko rikkonut peilisi?


    • Harvinaisen sairas kommentti.


    • Muuten kiltti kommentti sinulta ja ehkä avuksi tarkoitettu.
      Mutta harmaa en ole, vaikka noita ilonaiheita on todella vähän ollut elämässäni viime vuosina.
      Viettelijäksi on turha leimata, ihmistä jota et tunne tai joka on sellaisesta todella kaukana.
      Ihan tavis / tavallinen tallaaja en ole mutta en muita naisia niin erilainen, että siitä numeroa kannattaa tehdä. Palstalla kirjoittelen satunnaisesti, en kirjoittele syystä, että täällä kaipaisin ihmistä / ihmisiä, jotka ovat käyneet elämässäni hetken ajan verran ja silti jääneet vieraaksi. Keski-ikäisenä naisena ei ole enään velvollisuus, säälistä rakentaa turhia pilvilinnoja kaikenlaisten miesten kanssa, kun se on jo nähty ajan haaskuuna.
      Miehet osa heistä ovat muuttuneet aroiksi ja aloite kyvyttömiksi.
      Jos ne seksi hommat ja oman olotilan parantaminen on vain täällä elämässä, se tärkein asia / syy. Niin aina miehillä on mahdollisuus hakeutua niiden / tietynlaisten naisten seuraan, jotka tykkäävät pelata ja joille riittää kertakäyttö suhteilu täällä elämässä.
      On miehiä jotka eivät näe naisen sieluun, miehiä jotka eivät näe surua / tuskaa toisesta ihmisestä. He fiksummat miehet, jotka ehkä näkevät - eivät tee välttämättä aloitetta jos he näkevät selvästi totuuden ja sen, että naiselle seksi ei ole päällimäisenä mielessä eikä ongelmana. Mikään retkahtaminen ei tule kysymykseen, sillä itsehillintää täytyy löytyä jokaiselta ihmiseltä. Aina voi eteen kävellä silti poikkeus, mies joka vie jalat alta suru silmältäkin, mutta seuraako siitä jotain hyvää. Tuskin < tämä on omakohtainen kokemus.
      Edellisestä sekoamisesta aikaa 6 vuotta, tapahtuma jätti muutakin kuin muistot elämääni.
      Jos joku / jotkut ihmiset haluavat unohtaa, naisen niin oudon kummajaisen.
      Suokoon tämä ilo heille, annan mielelläni tilaa siskoille seksin nälkäisille.
      Minä tahdon enemmän, paljon enemmän elämältä.


  • Retkahda vain, ei se mitään kuule. Minkä sille ihastumiselleen voi. Hänen kauneutensa on lumonnut sinut niin sanotusti :D

    • Välillä kyllä onnistuu hän. 😍


    • Anonyymi kirjoitti:

      Välillä kyllä onnistuu hän. 😍

      Normaalia, mitä tuosta hermostumaan. Jokainen retkahtelee johonkin.


  • Miehet ne vasta osaakin katseella vietellä😍 Ainakin yksi, jonka silmiin saan välillä tuijotella.

  • Aloittajalle tämä ihan kuin minun kirjoitukseni.
    🤭 Muttei ole.

    • Ei tämä ole kenenkään kirjoitus. Voi olla ihan kenen vaan. Eikös se ole palstalla parasta kun voi samaistua.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Ei tämä ole kenenkään kirjoitus. Voi olla ihan kenen vaan. Eikös se ole palstalla parasta kun voi samaistua.

      Kyllä aloitukset aina jollekkin ovat mutta sitäpä ei voi tietää että kelle.


  • Veikko Lavin sanoin.: Jokainen ihminen on laulun arvoinen.

  • Tiedän sen enkä voi sille mitään että lmoan jokaisen pelkästään olemalla oma itseni. :I

  • Välitätkö hänestä kysymys aloittajalle?

    • En ehkä tunne riittävästi, että voisin vastata tähän. Pidän kyllä hänen luonteesta ja olemuksesta.


    • Anonyymi kirjoitti:

      En ehkä tunne riittävästi, että voisin vastata tähän. Pidän kyllä hänen luonteesta ja olemuksesta.

      Voihan sitä välittää olla ihastunut vaikkei vielä rakastakkaan. Minäkin pidän miehestä.


  • Olen kuullut näin, mutten tee sitä tarkoituksella kosken hae kenenkään hyväksyntää vaan olen oma aito itseni. Sen takia olen saanut lempinimenkin, koska valaisen tilan johon tulen. Kuulemma.

  • Ap, olet voimakkaasti ihastunut/rakastunut. Ei hän vastapuoli voi mitään sinun omille tunteillesi eikä ne ole hänen vikansa.

    Usein näihin tilanteisiin liittyy tunteen osittainen kieltäminen esim. kun toinen on varattu, on sovinnaisuuksia tai vanha trauma tai muita syitä miksi ei anna itselleen ”lupaa” rakastua. Totuus taitaa olla, että ei rakkaus lupia kysele.Ei auta kuin nauttia ja/tai kärsiä.

    Oman hänen kanssa, olen tunnustanut itselleni sen olevan rakkautta. Välillä yritin ottaa etäisyyttä, yritin päättää luovuttaa. Yksi katse lounaspöydässä, pam ja..., Tunne, rakkaus, on taas täydessä roihussa.

    Ei etäisyyden ottaminen tai päätökset auta tähän! Se on vain itsensä huijaamista! Samoin hänen vastustavat eleensä sulavat muutamassa minuutissa kun keskustelemme (täysin asiasta). Hetken päästä hän viestii silmillä ja kropalla pikemminkin hellyyttä ja joskus myös jotain seksuaalista.

    En pääse irti. En voi rakkautta tahdolla päättää. Siis vaan elän kuten ennen ja odotan kumpi tapahtuu ensin:
    - Hänkin lopettaa vastustamisen
    - Omat tunteeni loppuu
    Tuo jälkimmäinen on pitkä tie, yli vuosi mennyt näin. Tosin myöntäminen, edes itselle kesti kauan.

    Onneksi elämäntilanteeni on sellainen, ettei minulla ole kiire mihinkään. Joudan odottamaan sen mikä tuo kestää. En tarvitse ketään vain saadakseni jonkun ja tuosta vanhastakin (ei ole hän, rakkauteni) pitäisi päästä myös ihan kongreettisella tasolla eroon.

    • Etäisyyden ottaminen voi auttaa silti. Kun et näe häntä missään, puhu hänen kanssaan tunne voi jäädä taka-alalle ja väljähtyä pikku hiljaa.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Etäisyyden ottaminen voi auttaa silti. Kun et näe häntä missään, puhu hänen kanssaan tunne voi jäädä taka-alalle ja väljähtyä pikku hiljaa.

      Lisään vielä omien tunteiden väljähtämisestä, että tarkoitan ajallisesti mahdollisesti pitkästäkin ajasta. Itselläni meni edellisen kerran 2-3 vuotta ja nyt on mennyt 6-7 vuotta ja huomaan nyt tunteideni muuttuneen tasaisiksi ja "hyvä kaveri" tyyppisiksi.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Etäisyyden ottaminen voi auttaa silti. Kun et näe häntä missään, puhu hänen kanssaan tunne voi jäädä taka-alalle ja väljähtyä pikku hiljaa.

      Aina se ettei näe ollenkaan ei ole mahdollista kovin helposti. Jommankumman pitäisi vaihtaa kavereita tai työpaikka tms.

      Nelikymppisenä sitä alkaa oppia armollisuutta itseään kohtaan. Jos minulla on vahva tunne, rakkaus, ja kun tunne on kuitenkin perimmiltään positiivinen tunne, miksi se pitäisi kieltää? Miksi en voi vaan hyväksyä, että tunnen näin ja elää sovussa sen kanssa? Miksi minun pitäisi olla häpeissäni ja yrittää mennä karkuun? Rakkaus on etuoikeus, ei häpeä. Iso osa rakkauden tunteiden vuoristoradasta hävisi kun ymmärsin tämän. Hyväksyn myös sen, että en luultavasti saa irl rakastaa.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Etäisyyden ottaminen voi auttaa silti. Kun et näe häntä missään, puhu hänen kanssaan tunne voi jäädä taka-alalle ja väljähtyä pikku hiljaa.

      Ihastukset menee ohi ja tuo toimii varsin helposti noin. Kun kohtaa hänet joka oikeasti kolahtaa, ei se enää onnistukaan noin vaan.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Aina se ettei näe ollenkaan ei ole mahdollista kovin helposti. Jommankumman pitäisi vaihtaa kavereita tai työpaikka tms.

      Nelikymppisenä sitä alkaa oppia armollisuutta itseään kohtaan. Jos minulla on vahva tunne, rakkaus, ja kun tunne on kuitenkin perimmiltään positiivinen tunne, miksi se pitäisi kieltää? Miksi en voi vaan hyväksyä, että tunnen näin ja elää sovussa sen kanssa? Miksi minun pitäisi olla häpeissäni ja yrittää mennä karkuun? Rakkaus on etuoikeus, ei häpeä. Iso osa rakkauden tunteiden vuoristoradasta hävisi kun ymmärsin tämän. Hyväksyn myös sen, että en luultavasti saa irl rakastaa.

      Ei miksikään, nyt ymmärsit väärin. En kirjoittanut, että pitäisi kieltää, totesin että tunteen ruokkiminen ei ainakaan lyhennä aikaa.
      Häpeissäsi? Kuka on käskenyt sinun olla häpeissäsi? Outuoa jis pitäisi olka häpeissään ihastumisensa vuoksi. Karkuunkaan ei tarvitse juosta.
      Tarkoitin, että jos vaikkapa tulee paikkakunnalta muutto tai jokin muu sellainen tikanne, ettei tousesta kuulu vuosiin, tunteet väljähtävät. Eli etäisyyden ottaminen tuota kautta auttaa kyllä.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Ihastukset menee ohi ja tuo toimii varsin helposti noin. Kun kohtaa hänet joka oikeasti kolahtaa, ei se enää onnistukaan noin vaan.

      Ihastumiseni ovat kestäneet sen 2-7 vuotta ja ohi ovat menneet. Rakastaminen on minulle niin voimakas sana, että voisin käyttää sitä sitten omala kohdalkani, kun päädyn yhteen pitkäksi aikaa ja tunne syvenee yhteiseksi yhdessävälittämuseksi ja elämiseksi. Nyt viimeksi olin ihastunut 6-7 vuotta ja nyt se on alkanut hiipumaan pikku hiljaa.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Etäisyyden ottaminen voi auttaa silti. Kun et näe häntä missään, puhu hänen kanssaan tunne voi jäädä taka-alalle ja väljähtyä pikku hiljaa.

      ... kunnes taas näet hänet ja kaikki alkaa alusta.
      Rakkaudentuska.


    • Anonyymi kirjoitti:

      ... kunnes taas näet hänet ja kaikki alkaa alusta.
      Rakkaudentuska.

      Kauanko olet ollut rakastunut häneen?


    • Anonyymi kirjoitti:

      Kauanko olet ollut rakastunut häneen?

      Siis tuo klo 10:03 tähän kommentti.


    • Anonyymi kirjoitti:

      ... kunnes taas näet hänet ja kaikki alkaa alusta.
      Rakkaudentuska.

      Aikansa tekee tuota, mutta loppuu kyllä, jos suhdetta ei synny. 10 v päästä on eri meininki jo ja tuskin enää tuosta tuskasta juurikaan on mitään jäljellä. Alussa järki vaan ei mahdu päähän siis ensimmäisinä vuosina, mutta kyllä sekin sieltä ajan kanssa tulee kuvioihin mukaan.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Ihastumiseni ovat kestäneet sen 2-7 vuotta ja ohi ovat menneet. Rakastaminen on minulle niin voimakas sana, että voisin käyttää sitä sitten omala kohdalkani, kun päädyn yhteen pitkäksi aikaa ja tunne syvenee yhteiseksi yhdessävälittämuseksi ja elämiseksi. Nyt viimeksi olin ihastunut 6-7 vuotta ja nyt se on alkanut hiipumaan pikku hiljaa.

      Tuota juuri tarkoitan. Ei voimakas tunne hiivu noin vain. Jos se kestää 6-7 vuotta ja ennen kuin alkaa hiipumaan (luultavasti juuri ruokkimatta, omalla painollaan), ja jos ei ole suunnitellut maasta muuttoa eikä paikkakunnan vaihtoa eikä edes työpaikan vaihtoa, NIIN aika pitkään saa tunteen kanssa tulla toimeen.

      Tunne voi hävettää tai sen voi kieltää, jos jostain syytä tuntuu ettei saisi tuntea. Näin voi joskus olla jos jompikumpi on varattu tai perheellinen, tai jotain sovinnaista.

      On ihan sama haluaako käyttää sanaa rakastaa vai ihastus. En itse voi kuvitella ihastuksen kestävän 6-7v. Ihastuksen voi lopettaa puhumalla ”järkeä” itselleen. Rakkaus on voimakkaampi tunne ja se ei enää ole ihmisen itsensä ohjauksessa.

      Rakkaus ja rakastuminen ei katso tilannetta tai ollaanko oltu jo suhteessa. Ennen olisin ollut eri mieltä, mutta tilanteen kokeneena olen ymmärtänyt olleeni ennen väärässä. Minulla on taustalla pitkiä parisuhteita. Niissä kaikissa rakastuin ja rakastin, mutta se on tuli vasta tutustuessa syvemmin ja kun ollaan iholla ja rakastellaan (jolloin mielihyvä- ja läheisyyshormonitasot hyrrää).

      Ensirakkaudessa rakastuminen tapahtui paljon ennen fyysistä kontaktia ja ennen kuin edes seurusteltiin. Tunsimme ennalta. Nyt, kun olen ollut 20v pitkissä parisuhteissa, kohtasin ihmisen, joka sai minut rakastumaan vain pitkillä katseilla silmiin, mitään suhteeseen viittaavaa ei ole tapahtunut. Tunsimme myös ennalta. Tajusin myös, että elämässä ei kohtaa suurta rakkautta kovin usein. Ennen ajattelin, että maailmassa on monta oikeaa, riittävän hyvää.

      t. Nainen 8:24 ja :56.


    • Anonyymi kirjoitti:

      ... kunnes taas näet hänet ja kaikki alkaa alusta.
      Rakkaudentuska.

      Tuo on niin totta rakastuneena!


  • Pari vuotta sitten kesäkuussa alkoi jotain kytemään, mutta tänä syksynä roihahti.
    Kurja olotila, kun ajattelen häntä koko ajan.
    Mitään askelta ei ole vielä otettu.

    • Kumpaa sukupuolta olet ja oletko aloittaja.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Kumpaa sukupuolta olet ja oletko aloittaja.

      Aloittaja jäi tästä ketjusta jo aikaa sitten. Tää on tätä palstalla, muut änkee väliin. On tuolla pari kommenttia välissä, yhdistäköön ken löytää t. ap


    • Anonyymi kirjoitti:

      Aloittaja jäi tästä ketjusta jo aikaa sitten. Tää on tätä palstalla, muut änkee väliin. On tuolla pari kommenttia välissä, yhdistäköön ken löytää t. ap

      Ihihihiii hohoiho......ohoho ihohi ohiji ohohoihihihi


    • Anonyymi kirjoitti:

      Aloittaja jäi tästä ketjusta jo aikaa sitten. Tää on tätä palstalla, muut änkee väliin. On tuolla pari kommenttia välissä, yhdistäköön ken löytää t. ap

      Sama sille kuka täällä on kuka. Kukaan ei oo korvaamaton. Vastaa kuka ehtii ja jos huvittaa. Ei se niin vakavaa oo. Rennosti vaan.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Kumpaa sukupuolta olet ja oletko aloittaja.

      Nainen täällä sivusta.
      Tai oikeastaan työn lomassa vastaan.


  • Rakkauden tunne syntyy rakkauden kaipuusta. Se täyttyy kohteesta jonka joku osa-alue vastaa omia tärkeiksi koettuja arvoja, kauneutta ja/tai luonnetta. Rakkautta lisää vastarakkaus. Romantisointiin johtaa myös kauneuden kaipuu. Kun kohde vastaa jotakin näistä ominaisuuksista syntyy ihastuminen, jopa rakastuminen.

    • Mee vittuun anolysoimaan jokainen tietää mitä rakkaus on emme tarvitse sinun esitelmääsi.


    • Rakkautta ei voi noin määrittää. Jokainen kokee sen omalla tavallaan. Muistakaa yksilöllisyys. Pahin mitä voi tehdä on: sanoittaa mitä toinen tuntee ja miten kokee ja ajattelee asiat. Meillä ksikilla eriävä elämän pohja kokemuksineen eli älä peilaa kokemuksiasi hänen kokemuksiin. Siksi ihmisten on hyvä keskustella. Huomaat että ollaan eriäviä ihmisiä. Narsistisuudelle on tyypillistä se ettei näe toista erillisenä, vaan osana itseään.


Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.