Onko kenelläkään kokemuksia siitä, että lomaromanssi ei olisikaan pelkkää vapaudenhuumassa paneskelua vaan siitä olisi kehekytynyt oikea kestävä suhde?
lomaromanssista suhteeksi?
Tuuliviiri
84059
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kyllä se voi onnistua, jos sattuu tuuri ;).
Itse törmäsin yo-kirjoitusten jälkeisellä lomamatkalla ikäiseeni poikaan, jonka kanssa olemme olleet nyt naimisissa 10vuotta(eli ihan "vanha pari"). Alunperin ajattelin että tää romanssi loppuu, kun kone nousee kentältä, mutta eipäs niin käynytkään :D. Ehkä se oli sitä rakkautta ensisilmäyksellä ;).
Tapasin mieheni ensimmäisen kerran lomalla enkä todellakaan ajatellut että näkisin hänet uudelleen mutta hän ei antanut periksi ja olemme olleet onnellisesti naimisissa 20 vuotta.
Ei ainakaan nummelalaisten ihmisten kohdalla onnistu =)
kyllä onnistuu, kunhan valitsee oikeanlaisen romanssikumppanin. minä matkailin pari kuukautta eräässä maassa ja mukaan tarttui mies, tai oikeastaan minä tartuin hänen mukaansa (kyseessä ei ollut "gigolomaa").
juju on siinä, ettei saa valita sellaista paikallista kumppania, joka käy bailaamassa ja seurustelee turistityttöjen/poikien kanssa. parempi ihastua johonkin kivaan tyyppiin joka ei ole kotoisin turistirysästä, ja joka elää oikeaa elämää ilman turisminhumua. ja joka mieluiten on jo seurustellut paikallisten tyttöjen/poikien kanssa, eli ei ole kiinnostunut vain pääsemään pois maastaan. matkailla kannattaa siis turistipaikkojen ulkopuolella jos haluaa olla varma romanssin kestosta.
MINÄ MATKUSTIN TORREMOLINOKSEEN VUONNA -76 JA KAS
KU IHASTUIN PAIKALLISEEN HURMURIIN TAI NO MALAGASSA ASUI. BAILASIMME JA RAKASTELIMME KOKO SEN KAX VIIKKOA. TULIN KOTIIN. PIAN KIRJE TULI PERÄSSÄ ETTÄ IKÄVÄ KUULEMMA JÄI TUOLTA KUNDILTA.
NO MULLA OLI OMAT MENOT SILLOIN, MENIN KUITENKIN UUDESTAAN SINNE JA SENJÄLKEEN OLEMME ELÄNEET YHDESSÄ JA MEILLÄ OM KAKSI SULOISTA TOSIN JO
AIKUISTA POIKAA. TÄLLÄHETKELLÄ ASUMME SUOMESSA
SILLÄ POIKAMME VALMISTUU PIAN ARKKITEHDIKSI KUTEN
ISÄNSÄKIN. SITTEN PALAAMME TAAS ESPANJAAN -MARBELLAAN-YLEENSÄ TALVET OLEMME SIELLÄ KESÄLLÄ
SUOMESSA. RAKASTAN MIESTÄNI VIELÄKIN YLIKAIKEN JA
IHAILEN HÄNEN TUNNE-ELÄMÄÄNSÄ. PERHE ON TÄRKEIN.
OLIN SILLOIN EKA KERTA KAVERINI KANSSA SIELLÄ JOKA MYÖS AVIOITUI MYÖHEMMIN ESP.KANSSA.
TÄN MIEHEN NIMI OLI"PACO" JA VAIMO OLI MERJA.
JOS JOKU TUNNISTAA NIIN VASTAA.
En tunne, mutta vastaan silti. Tiedän ja tunnen kuitenkin useita tapauksia juuri Espanjasta. Joka ainoa on päättynyt tytön kyyneliin, siis tietenkin suomalaisen. Päinvastaisia tapauksia en tunne ensimmäistäkään. Eikä kyseessä ole ollut mikään espanjalainen duunari-kikkolopoika, vaan hyvin koulutetuista ja sivistyneistä kavereista on kyse - ainakin pääosin.
Lapset on tehty maailmaan, mutta sitten alkaa suomalainen melankolinen ja hieman "liian rauhallinen" lady tuntua vastenmieliseltä, siispä vaihtoon. Ja lisäksi tiedän tapauksia, että muutaman siellä asuvan suomalaisen avioliiton on tällainen hurmuripoika onnistunut myös pilaamaan.
Kiva siis kuulla, jos jollakin homma on luonnistunut mallikkaasti, sillä päinvastaisia tapauksia on aivan liikaa. Ja jo minunkin tiedossani pelkaästään, mitenkähän sitten yleisesti ottaen!?
Saattaa olla sama koska heille syntyi muistaakseni poika! Muuttivat pois rasismin takia...ilmota jos on sama. Tykkäsin heistä. Paco piti nuorisotaloa vuoden ajan kun olin n. 15 v. nyt olen 21.
voi se suhde onnistua aivan hyvin,kun ette onnenhuumassa tee hätiköityjä ratkaisuja,eli..niinkuin nuorilla on tapana alkaa heti lapsentekoon,että pääsisivät naimisiin ja mies muuttamaan tänne suomeen,harvoinpa onnistuu.meillekkin povattiin lyhyttä liittoa,kylläkin aika suuren ikäeron vuoksi,mutta tässä sitä ollaan 10vuoden jälkeenkin ja tosi onnellisina