Salam. Olen palannut islamiin n. 8 vuotta sitten. Alkuun en ollut harjoittava muslimi vaan vietin sellaista ns. etsikkoaikaa. Sitten opettelin rukoilun ja harjoitin sitä muutamia kuukausia. Kuitenkin elämä vei ja rukoukset jäi. Nyt olen taas päässyt lähemmäs Luojaa ja usko vahvistunut, Alhamdulillah. Olen rukoillut reilun vuoden päivittäiset rukoukset. Muutenkin pyrin hyvään elämään islamin näkökulmasta ja vältän kiellettyjä asioita. Olen kuitenkin ns. piilomuslimi. Se että olen muslimi ei näy ulospäin mitenkään. En käytä säännöllisesti huivia ulkona, mutta joskus kuitenkin. Koen että elämä näin on helpompaa kun voin sulautua massaan eikä ihmiset kiinnitä minuun huomiota. Koen myös että minuun suhtaudutaan kuten muihinkin ihmisiin näin, inhoan ajatusta että minua pidettäisiin jotenkin alempiarvoisena valintani vuoksi tai ajateltaisiin että onpa tyhmä nainen kun miehen takia vaihtaa uskontoa jne. Inhoan koska olen itsekin joskus näin ajatellut suomalaisista musliminaisista, astaghfirullah. Tiedän kyllä että ihmisten mielipiteistä ei tulisi välittää vaan tärkeintä on Luojan tyytyväisyys. Tärkein pointti kuitenkin tässä on että haluan olla "näkymätön" ja elää elämääni rauhassa kenenkään ihmisen tuomitsematta. Onko tämä mielestänne väärin vai onko minun suotavaa elää tälläistä elämää kunnes Luoja antaa minulle tarpeeksi rohkeutta ja voimia elää niinkuin on tarkoitettu?
"Piilomuslimi"
Anonyymi
2212
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jokaisella on oma tahti, oma vauhti, omat vaiheet
Tärkeää on että on suhde Allahiin
Jos on että ei näy nyt ulospäin niin se on niin se on hyvä, vahvistaa suhde Allahiin omassa rauhassa
Suomalaisen johdatus aarteiden helmaan
>> Suvi Teräsniska - Taivas sylissäni
Keneltä sai tähden, tuo katse pienokaisen?
Kuka poisti synkeyden yöstä paimenten?
Kuka solmi kruunun nyt sinun hiuksillesi?
Viisaat kuka johti luokse rakkaan lapseni?