"Piilomuslimi"

Wa aleikumussalam. Alhamdulillah, että Jumala on johdattanut sinut islamiin. Olet ymmärrettävässä tilanteessa, jossa varmaan aika moni muu on ollut ja on tälläkin hetkellä.

Sanot, ettet halua tulla tuomituksi. Mutta oikeastaan, ei sitä voi kukaan muukaan välttää. Tuomitsevat ihmiset tuomitsevat muita, olipa näiden pukeutuminen erilaista, nenä iso tai pieni ja vaikka nämä eivät edes poikkeaisi massasta mitenkään. Ihmisiä, jotka näkevät huivipäisen naisen ja pitävät häntä minään reppanana, on loppupeleissä vähemmän kuin mitä ehkä ajattelet. Mahdollisuus elää elämää "näkymättömänä" ja kenenkään tuomitsematta, on illuusio, olitpa erilainen tai samanlainen: ihminen on esillä aina ollessaan samassa tilassa jonkun muun kanssa ja altistuu mahdollisuudelle tulla tuomituksi.

Haluat elää rauhassa. Minä olen huivia ja hametta käyttävä musliminainen ja tiedän muitakin ja todellakin voimme elää rauhassa. Minulla on ei-muslimi tuttuja ja kavereita, kouluista, eräästä yhdistyksestä ja muualtakin ja heistä enemmistön kanssa muslimiudesta ei ole tullut mitään mainintaa. Vaikka he näkevät pukeutumiseni ja näkevät minut rukoilemassa, olen "Liisa", en [Vain] Muslimi.

Jos sinulla ei ole tällä hetkellä rohkeutta ja voimaa elää niin... niin ei varmaan voine tehdä heti muuta kuin rukoilla siihen rohkeutta ja voimaa! Ja yrittää vahvistaa sitä ajatusta, että tärkeintä on Luoja, eivät putkinäköiset ihmiset tai muutkaan ihmiset. Ja sen tiedostamista, että ihmisiin sinuun kiinnittämän huomion määrä ei muutu huomattavasti, niin tuumin minä. Armelias Luoja on ymmärtäväinen ihmisen keskeneräisyydelle. Luulen, että ihmiselle itselleen on pidemmän päälle turhauttavaa tai ahdistavaa, kun hän tavalla tai toisella piilottaa itsestään mitään, vaikkei tekisi sitä aivan aktiivisesti. Elämän rajallisuutta on siinä suhteessa hyvä pohtia; meillä ei ole loputtomiin aikaan tehdä valintoja. Omalla mukavuusalueella on tuttua ja turvallista, mutta siltä poistuminen palkitsevaa.

Vaatteet ei tee ihmisestä uskovaisempaa. Ei vaatteilla uskota, se on ihminen itse joka sisimmässään uskoo Jumalaan.
Jokaisella on vapaus pukeutua miten itse haluaa.
Läheskään kaikki musliminaiset länsimaissa ei käytä hijabia, pukeutuvat länsimaalaisesti, mutta siveästi kuitenkin.
Pää asia on että uskoo.
On kuitenkin hyvä tutustua muihin muslimeihin eikä täysin erakoitua kanssauskovistaan :)
Länsimaissa on kaikilla vapaus uskoa. Vapaus on myös v aatettaa itsensä niin kuin itse haluaa.
Kannatan vapautta myös naiselle. Nainen on vapaa myös.
Mutta se alkaako käyttää huivia, on jokaisen muslimimaisen omantunnon asia. Jokainen yksilö tietää itse milloin haluaa alkaa pitää huivia.
Huivi näyttää vain ulospäin että on uskovainen.
Ajattelen että uskonnollisuuttaan ei tarvitse näytellä vaatteilla muille, jos ei itse halua tai tunne tarvetta siihen.
Toimi omantuntosi mukaisesti, joko huivi tai ei huivia, sinä päätät.

Ehdottomasti on paljon musliminaisia, jotka uskovat ja harjoittavat uskoa tosissaan, ja eivät käytä huivia. Minulle tuli kuitenkin sellainen olo, että usko on muutenkin aika piilotettu asia aloittajan elämässä, siis että hän on päätynyt sellaiseen tilanteeseen, että ei kehtaa olla avoin ja peittelee isoa osaa itseään ja identiteettiään - siitä, että uskaltaako kertoa tapaamilleen ihmisille olevansa muslimi, kehtaako rukoilla muualla kuin kotona tai moskeijalla, kehtaako olla avoin, jos joulun lähestyessä joku kysyy, joko kinkku on hankittu, työpaikan lounastauolla, jos joku kysyy työpaikalla paastopäivänä joku kysyy, etkö tule lounastauolle, keksiikö jonkun tekosyyn. Ei sitä tarvitsekaan jokaiselle vastaantulijalle kertoa olevansa muslimi, mutta pointtinihan on se, ettei se ole itsellekään mukavaa, jos on niin, että se menee tekosyiden keksimiseksi tai asioiden välttelyksi. Vaikka niitä tilanteita ei edes kohtaisi, että joku kysyy siellä lounastauolla, oletko kasvissyöjä, kun et ottanut possukeittoa, niin se tuo itselle tukavan olon, jos tietää tai arvelee, että päätyisi kiertelemään asiaa.
Jos jotain asiaa tavallaan patoaa sisälleen, niin pidemmän päälle se on sitten yhä vaikeampaa ja siitä tulee semmoinen sisällä kasvava mörökölli. Siksi on syytä vaan lähteä ottamaan niitä askelia, että rikkoisi sitä kierrettä, että vaikenee siitä. Ei niin, että tarvitsisi julistaa megafonin kanssa olevansa muslimi tai että pitäisi varmistaa kaikkien tuttujenkaan olevan siitä tietoisia, mutta ettei se ole välteltävä/piiloteltava asia.

Sellaiset käännynnäiset on varmasti jonkin verran jotka tässä tilanteessa
En tiedä missä tilanteessa nyt olet
voi elää periaateessa ilman että muille paljon kertoo oma uskonto muuten, mutta miten rukoukset esim työpaikassa, ulkona, matkustaessa
Mutta luulen vähän liioittelet mielessä, kyllä me Suomen muslimit aika paljon eletään ihan rauhassa ei suurin osa sano mitään eikä kysele mitään, vaikka on erilainen, vaikka on huivi tai parta
Minä sanon ole rauhassa niin kauan kun siltä tuntuu, tulee rohkeus sitten ajan kanssa mutta vaikka jos ei tule ennen kuin kuolee, niin pääset silti Paratiisiin alhamdulillah insha Allah