Ongelmana on 6 kuukauden ikäinen isokokoinen (nyt n. 25 kg) sekarotuinen uros, joka ulkona puree todella lujasti jalkoja ja käsiä. Hampaat ovat vasta vaihtuneet, ja sisällä ei pure, ei käsiä, vaatteita, huonekaluja eikä mitään. Sisällä ei-käsky menee hyvin perille, ulkona satunnaisesti. Yleensä taluttajan päälle hyökkääminen alkaa joko kakan jälkeen tai kotiin palatessa. Pureskelu alkaa hyppäämisellä ja leikillä mutta muuttuu nopeasti totiseksi hommaksi. Jos kieltää, muuttuu koira agressiiviseksi. Selätyksestä koira muuttuu todella vihaiseksi, poskien nipistäminen ei vaikuta millään lailla, ei muöskään käden työntäminen syvälle koiran suuhun jne.Koiran villiintyessä yritetty tarjota luuta tai keppiä pureskeltavaksi, mutta ei kiinnosta. Irtiollessa tottelee, ja muutenkin on aika kiltti poika. Näitä hurmoksellisia puremahetkiä tulee noin kerran päivässä.
Auttaisiko kuonokoppa, kiristysvaljaat jne. koulutuksen rinnalla? Sisällä tosiaan osaa hyvin 'asemansa' laumassa, mutta pihalla menee mahdottomaksi. Usein villiintymispaikat ovat samat kohdat talon lähellä tai avoimella paikalla kuten meren jäällä, jossa koira on irti.
Auttaisiko kuonokoppa, kiristysvaljaat jne. koulutuksen rinnalla? Sisällä tosiaan osaa hyvin 'asemansa' laumassa, mutta pihalla menee mahdottomaksi. Usein villiintymispaikat ovat samat kohdat talon lähellä tai avoimella paikalla kuten meren jäällä, jossa koira on irti.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Ei-käsky kajahtaa tietenkin heti kun koira alkaa käyttäytymään 'purevasti',ei anneta ensin muka leikkiä ja kielletä vasta kun homma käy kovemmaksi.
Kun kysyit jo nyt, ota mukaan narupallo tai jokin muu koiralle mieluinen lelu jolla voitte leikkiä "sallitusti" niin että se saa käyttää hampaitaan.
Ja jos alkaa purra jalkaa t.m.s. niin ei mitään selätyksiä vaan kunnon läimäys otsaan ja heti kun irrottaa niin kehut.
Opeta koiraa sille palloleikille jo sisällä ja laita lelu sitten omaan jemmaan ja sillä leikitään vaan sinun tahdostasi.
Vahvasti kuulostaa siltä että koira saa ns. "stressihepulin", tilanne on epäselvä minulle, mutta se selkenee?
Pointti on se että koiran käytöstä ei missään nimessä tule vahvistaa, edes läimäisemällä päähän (kuten ylemmässä esimerkissä ehdotettiin, ja btw entäs sitten kun haluat paijata rakasta fiffeäs ja koira on oppinut pelkäämään kättäsi?)
Totaalinen huomioimattomuus tilanteisiin jossa hepuli tulee (vieläpä niin ettei edes eteenpäin pääse, eli muutu kiveksi, älä edes kyylää) ja mahdollinen rauhoittumisen opettaminen, tai vaikka "riittää"-komento kertomaan koiralle ettei hepuliin ole varaa. Ohjamalla koiran hampominen johonkin toivottuun käytökseen vähentää ei-toivotun käytöksen esiintymistä.
Selättäminen vain kertoo koiralle sinun epävarmuuttasi toimia johtajana, tilanteen herrana. Eikä poskistakaan nipistäminen tuota tulosta sopivaan käytökseen, kuten olet huomannut, hyvä niin.
Juurta jaksain kun jaksat olla varma ja looginen koulutuksessasi, saat melkeen mitä vain perusteltua koirallesi.
Kiitoksia vastauksista. Olen kokeillut jähmettymistä, 4-5 min paikalla, ei katsekontaktia eikä mitään ja koira lopettaa vähäksi aikaa. Tämä on aina ensimmäinen reaktio. Liikkeelle lähdettäessä tarttuu taas heti kiinni. Tätä voi jatkaa vaikka puoli tuntia, ja aina koira jatkaa puremista. Erityisen hankalaa on jalan pureminen, joka tuon kokoisella leualla jo sattuu! =) Yleensä koira lopettaa vasta jos esim. toinen koira näköpiirissä tms. Tai saavumme kotiovelle. Lelu-jujua on kokeiltu, joko mukana olevaa tai maasta löydettyä keppiä, mutta koira hyökkää vain käteen joka lelua pitelee. Lelun heittäminen maahan tms. ei kiinnostaa koiraa.
Matkan varrella koira pureskelee eteen osuvia paksuja keppejä ja kantaa niitä monesti mukanaan.
mitä rotuja koirassasi on? Onko tämä enemmin paimenkoira vai dominanssiin taipuva vartiokoira?
Vai kenties jotain muuta?
Oma koirani teki pentuna samoin. Ja tälle sai kovistelemalla opettaa että omistajan kimppuun hyökkääminen ei ole sallittua. Ja oma koirani kokeili tilanteissa missä itse en aiemmin osannut toimia koiran turvana. Esimerkiksi jos vastaan tuli ihminen jota koira mörköiässänsä säikähti. Mutta kerroppa koirasi rotutausta, jos koirassasi voi olla samaa rotutyyppiä kuin omassani, voi ratkaisu olla hyvinkin yksinkertainen.
olen hieman eri mieltä. Olen joutunut turvautumaan selättämiseen kaksi kertaa, kun toisten koirien kohtaamiset ovat menneet mahdottomiksi ja toiminut on! Olen siis näissä tilanteissa näyttänyt selätyksellä, kuka johtaa ja tämän jälkeen kohtaamistilanteet eivät ole olleet ongelma. Mutta toisaalta, koiria on eri sorttia niin kuin omistajiakin. Jokin sopii toiselle, toiselle taas ei...
Niin, koiria on toki erillaisia, kuin myös on omistajiakin, mutta.
Selättäminen viestittää koiralle selkeää heikkoutta tilanteessa, sillä itsevarman johtajan ei koskaan tarvitse turvautua väkivaltaan/voimaan. Onko se sitten se viesti minkä koirallesi haluat välittää? Toivon hartaasti ettei ole.
No joo, ehkäpä taas tuli hieman huonosti muotoiltua nämä ohjeet, ovat niin itsestäänselviä minulle (tsori!)
Eli siis ei pelkkä jähmettyminen itsessään auta, vaan se että osaa palkata koiraansa siitä suorituksesta mitä siltä haluaa, ts. jos haluaa sen käyttäytyvän nätisti: muutu kiveksi kun räyhääminen lakkaa palkaat koiran huomiolla ja liikkeellelähdöllä (jonpsin kumpsinkin käy kunhan vain kiität)
Se on hienoa että koira lopettaa, hyvä. Nyt vain muistat kiittää sitä kauniisti olemisesta, anna sille välitön palaute onnistumisesta. Alussa annat joka kerran, kun se "osataan" jo palkaa epäsäännöllisesti.
Jos tuntuu että koira riehaantuu ihan pelkästä urheilusta voi kokeilla namipalojen viskaamista tienpenkkaan, makupaloilla kun on stressiä poistava vaikutus. Mutta varo palkkaamasta sitä riehumista, kaappaa huomio "hei tuu ettiin namuja" ja lasket maahan namit etsittäväksi.
Ei kuitenkaan ole kyse mistään muusta kuin sitä että olet opettanut koirasi käyttäytymään suhteellisen huonosti lenkillä .D tsemmppiä
Snadista tuli sandi kuin näppäimen meni sekaisin ja senat sakaisin... Koiettakaa kestää yhtä ulkomaalaista ;()
kuitenkin vieläkin eri mieltä... En ole koskaan aikaisemmin käyttänyt koiriin ns. kovia oppeja. Nämä kaksi selätystapausta olivat kuitenkin pakkokeinoja ja ne todella toimivat! Kertaakaan sen jälkeen ei tuossa tilanteessa ole ollut epäselvyyttä siitä, kumpiko meistä, koira vai minä, johtaa tilannetta. Koira saattaa kokeilla rajojaan ja siihen on puututtava heti, jos ei pehmeillä keinoilla, niin sitten hieman vahvemmilla (en tarkoita väkivaltaa!).
Ole vapaasti erimieltä, kerron vain faktoja.
Äläkä sekoita pehmeitä arvoja tähän hommaan, kun ne eivät liity tähän mitenkään.
Saattaa olla ettet edes tiedä miksi koira toimii selätyksen jälkeen niin, mutta osaan sen verran sanoa ettei ainakaan kunnioituksesta sinua kohtaan. Kunnioitusta ei todellakaan saavuteta selättämällä- Ja todellakin epätoivottuun käytökseen on puututtava heti, vahvemmat keinot eivät kuulu nyt tähän mitenkään (en tarkoita väkivaltaa!)
pidän selätystä aika vahvana keinona. Voisitko kertoa, miksi koira käyttäytyy (ja on käyttäytynyt siitä asti kunnolla) sitten selätyksen jälkeen niin? Minun oli kuitenkin "pakko" käyttää selätystä hyväkseni, koska muuten olisi voinut käydä hullusti. Itse pelästyin tilannetta (esim. mistä sain voimat suuren koiran selätykseen ja miksi turvauduin tähän keinoon) ja otin yhteyttä kahteen eri koirankouluttajaan. Heidän mielestään tein oikein...
Alkuun:
Nyt on väistymässä perinteiset metodit koirankoulutuksessa ja uutta toimivaa tilaa raivaa koiran oppimiseen perustuva koulutusmetodi (myöskin pehmeäksi koulutukseksi kutsuttu) Tämä on suomessa. Briteissä on erittäin tuomittavaa nykyään käyttää minkäänmoisia pakotteita hyväksi kouluttaessa koiraa, itseasiassa on julkisesti paheksuttua laittaa pakottein koulutettu koira jalostukseen sillä on todettu oppimisen liittyvän myös perinnöllisyyteen.
Se että suomessa vielä käytetään hurjia temppuja koulutuksessa hyväkseen johtuu vaan hitaista sukupolvenvaihdoksista (ihmispuolella siis) ja sitä että kaikki saapuu suomeen aina niiiin jäljessä.
Jos halveeraat ja pidät koulutusmetodia joka perustuu koiran käyttäytymisen tutkimiseen ja kliinisin tutkimuksin suoritetuihin tuloksiin, täysin perseestä, ei-toimivana systeeminä seuraavat sanat on helmiä sioille.
Emme tietenkään koskaan voi todistaa mitää täysin varmaksi, mutta voimme tulkita tietoamme näin: Jos koiran motivaatio on toimia selätyksen jälkeen "kunnolla" (en edes tiedä mikä tilanne on kyseessä mutta huomaa toimivuus silti) sen toiminnan motivaatio on silloin joko positiivinen tunne tai negatiivinen tunne. Siis se ero pelkääkö koira vai ei.
Eikö koira siis uskalla olla tottelematta kun muuten saa runtua? Niin, kyseessä ei ole huomaat varmaan kunnioitus, se on sana johon littyy ihan muita fiiliksiä kuin pelko (ainakin niin pitäisi)
Koira on eläin, sitä ei ole syytä verrata ihmiseen tunnetasolla eikä älyllisellä tasolla. Koira ei osaa oikein-väärin, vain ainoastaan turvallinen-vaarallinen.
Koira siis kysyy tilanteessa onko turvallista totella tai olla tottelematta. Mukaivin ja nopein tapa saavuttaa jotakin eläintä kouluttaessa on vahvistaa ihmisen asettamien kriteereiden mukaan koiran tarjoamaa toivottua käytöstä.
Varmasti vielä moneen vuoteen kouluttajat ovat sitä mieltä että koiraa kuuluukin nipistellä ja selättää, kuvittelevat etteivät koiraa saa muuten toimimaan. Täysin mielikuvituksetonta ja ammattitaidotonta porukkaa.
painavaa tekstiä...No, ei nyt viitsi ruveta väittelemään tästä, eihän tämä edes ollut sitä, mitä kysyjä haki... Mutta sen verran vielä, että en tokikaan halveeraa, vaan pääosin kuitenkin käytän noita juttuja, mitä mainitsit. Tämä selätys oli vaan sellainen juttu, kuten sanoin, että itsekin aivan pelästyin omaa reaktiotani. Pelkäsin, että olen tehnyt jotain todella peruuttamatonta. Siksi otin yhteyttä kouluttajiin. Minulle perusteltiin, että "tein herätyksen koiraan, että täällä määrään minä", eikä pakkokeinoja ole sen jälkeen tarvittu, koska nyt kykenen jo omalla käyttäytymiselläni estämään ikävät tilanteet. Kirjoituksestasi tuli kuitenkin sellainen tunne, että koirani pelkää minua ja olen todella huono ihminen. Tuosta voisi vaikka joku loukkaantua... Koira ei kuitenkaan minua, eikä ketään muutakaan, pelkää: Koira on paras ystäväni!
Koirasi siis säiähti sinua joka ajoi sitä toimimaan "oikein".
Ei liity mitenkään johtajuuteen, vaan koiran oppimiseen. Koira oppi, että emäntä käyttäytyy hurjasti jos mitä lie sitten tapahtuikaan.
Ei, et ole huono ihminen, mikä minä olen niin sanomaan. Mutta osaltaan kyllä, koirasi saattaa pelätä/aristella/tms (en tiedä kun en ole nähnyt) sinun reaktioitasi, ei sinua pelkästään (ellei usein näin tee). Ja jos totuus sattuu, niin minkä minä sille voin? Olen täällä avaamassa lukkoja ja silmiä, en pilkkaamassa ihmisiä.
Edelleen väitän ettei selätyksellä pysty osoittamaan koiralle johtajuutta. Se on suorastaan naurettavaa. Johtajuus ansaitaan muilla keinoilla. Meni vähän OT:ksi, mutta miten vain.
ei satu, koska se ei ole totuus.
Olen seurannut näitä keskustelupalstoja tovin, ja sinulla, snadi, on hyvin tiukat mielipiteet joka asiassa, ainakin koirankoulutuksen saralla. Ei sillä, olen kyllä ottanut neuvoistasi vaarin useampaankin otteeseen, ja hyviä neuvoja olet antanut. Mutta täytyy kuitenkin muistaa jälleen, että "koirankoulutuskuntia" on erilaisia, toiset kannattaa toista ja toiset toista metodia. Ja kaikille koirille ei välttämättä tehoa kaikki koulutusmuodot... Kultainen keskitie on se paras tie! :)
Mitä helkkaria juuri väität?
Siis jos rautalangasta sanoo mikä toimii koirilla ja mikä ei, niin se on koulukunta? Ei, ei , ei ,ei.
Koulukunta on sellainen joka kannattaa tiettyjä arvoja koulutuksessaan. Esim. Perinteinen koulutusmetodi sallii koiraa hakattavan kunhan koira vain "toimii" (ps. niille jotka kuvittelevat koirien tottelevan paremmin jos niitä hakkaa, totuus saattaa olla _tottelemisesta_ kaukana) Pehmeät metodit taas sisältävät arvoja jossa mennään koiran ehdoilla eteenpäin.
Ymmärrätkö? Ja takaan että kaikki pehmeät metodit toimivat kaikilla koirilla, kyse on vain siitä miten itse osaa kouluttaa. On niin kovin helppoa nykiä ja vetää, on paljon vaikeampaa miettiä ja kouluttaa. On kateellisten panettelua ja laiskojen syytöksiä jos ei osaa koiraansa ilman keppiä kouluttaa.
Kultainen keskitie ehkä toimii, mutta paremmin toimii se toinen pää ;-) Kun kyse on kuitenkin sitä miten koira _oppii_ parhaiten, nopeiten ja pysyvin tuloksin. Siinä metodia ja mielipidettä, ja se on fakta!
mutta et voi muuttaa sitä tosiasiaa, että jotkut käyttävät ehkä toisenlaisia metodeita koulutuksessa kuin toiset. En nyt tarkoita, että itse käytän kovia metodeita, vaan just nuo ns.pehmeät koulutuslinjat on käytössä meilläkin! Ja tiedän kyllä, mitä ne tarkoittavat ja kyllä, ne toimivat.
Ja kaiken lisäksi, kun nyt mietin tätä selätysjuttua: En siis ole käyttänyt varsinaista selätystä, vaan "maahan-menoa". Olen siis joutunut tiukassa tilanteessa painamaan koiran maahan. Tämä oli mun moka, heh, väärinkäsitys kun niin tohkeissani yritin saada omaa juttuani esiin. Mutta tuo selätys/maahan-meno on kuitenkin jokseenkin sama, kun kyse on ns.pakosta...
Niin, en voi muuttaa sitä tosiasiaa että ihmiset kulkevat lappuset silmillä tuolla ja kuvittelevat koirillansa kaiken olevan hyvin.
Mutta voin muuttaa, ja minun pitääkin, ihmisen käsityksiä siitä ettei koiraa tarvitse rankaista tai kouluttaa pakottein. Ymmärrätkö? Oli se sitten pehmeyttä tai koiralähtöistä, se toimii. Kunpa muutkin ymmärtäisivät.
No sybolisesti selättäminen on täysin eri asia kuin maahan painaminen. Pakote on täysin eriasia kuin velvoite.
päästiin jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen... Täällä netissä on niin hankalaa yrittää selittää jotain, varsinkin, kun mun kirjoittajan lahjat ei oo parhaimmasta päästä, väärinkäsityksiä syntyy niin helposti.
Ollaan kyllä asiasta samaa mieltä, vaikka olenkin joutunut turvautumaan tähän pakkokeinoon. Tuo on ollut siis ainoa kova juttu, mitä olen käyttänyt. Itsekään en hyväksy esim. sitä, että jotkut repii ja nykii koiraa remmissä kuin mielipuolet, se ei yksinkertaisesti johda mihinkään.
Ei, muttei se pakkokaan pidemman päälle johda mihinkään ;9 Se on oikein että sen tiedostaa, silloin voi kyetä itse parantamaan.
Kun aina välillä tuntuu, että täällä tahallaan ymmärretään snadin kirjoitukset väärin.
Selättäminen ei mielestäni ole mikään koirankoulutuskeino, enkä hyväksy sitä milloinkaan. En oikeesti edes ymmärrä mihin se perustuu. Luonnossa toki eläimet alistuvat kääntymällä selälleen, mutta silloin se on niiden tietoinen valinta, ei se toinen eläin väkisin toista selälleen käännä.
Täällä saa aina välillä lukea, miten koira saatetaan selättää vaikka kesken lenkin. Onneksi en koskaan ole sellaiseen törmännyt, koska toimisin varmasti aika ikävällä tavalla siinä tilanteessa.
Olenkin snadin kanssa täysin samaa mieltä siitä, että toi selätys kertoo pelkästään omistajan heikkoudesta. Miksi koiran kanssa tarvitsee lähteä kokeilemaan fyysisiä rajoja? Mitä, jos koko juttu epäonnistuu ja koira onkin se voittaja? Silloin päästäänkin jo ojasta allikkoon, eli miten sen jälkeen lähdetään korjaamaan sitä suhdetta koiraan? Sitä paitsi alistettu koira on kamalaa katsottavaa, enkä usko tuollaisessa tapauksessa koirasta olevan iloa omistajalle, puhumattakaan siitä, miten koira sen kokee.
Alistettu ja hanskassa oleva kun on kaksi aivan eri asiaa!
lukea viestiketjua loppuun asti. Kyse oli väärinkäsityksestä, eikä siitä, että alettais syyttelemään ketään :/
ihan oikein arvasit! Ei oo oikein ollut aikaa lukea koko juttua ja vastasin vaan pikasesti, kun harmittaa, että ihmiset liian helposti turvautuu keinoihin joihin ei koskaan mielestäni kuuluisi turvautua.
En halunnut syyttää ketään ja jokainen toimii kuten parhaaksi näkee. Kannattaa vaan aina muistaa, että muitakin keinoja voi löytyä ja kehuminen ja kiitos johtaa usein huomattavasti parempiin tuloksiin, kuin pakottaminen ja alistaminen.
Anteeksi, jos loukkasin jotakuta.
On mukavaa lukea täältäkin viestejä siitä etteivät muutkaan ihmiset kertakaikkiaaan pysty hyväksymään sitä että koiria kohdellaan huonosti ja koulutetaan keinoihin katsomatta.
Se harmittaa että niiin kovin moni ei tiedä vaihtoehdoista. Se on ikävää että ihmiset kuvittelevat edelleen että koiraa yksinkertaisesti täytyy rankaista että se oppisi, mutta kun näin ei vaan ole.
I feel you...
Mulla on hieman yli 10 kk ikäinen saksanpaimenkoira narttu, joka on kanssa "murkkuiässä" ja kokeilee rajojaan. On ottanut tavakseen harrastaa tätä samaa ulkona, varsinkin sen jälkeen kun on kohdattu toisia koiria tai kotiin palatessa myöskin. Erona on se että meidän koira ei nyt tosissaan käy päälle ja pure mutta hyppii vasten ja hampaita käyttää. Tuo jähmettyminen ei oikein auta meillä, koska kyllä tuon kokoisen koiran hampaat tekee jo kipeää vaikka se ei vihainen olekaan. Ollaan kielletty ja yleensä niskasta kiinni pidetty hetken, joko rauhoittuu tai sitten yrittää jatkaa hetken... Tätä on jatkunut enemmän tai vähemmän jo pari kuukautta. Nyt tuntuu että koira alkaa tajuumaan sen kiellon merkityksen, vaikka se aina välillä unohtuukin.. Yrittääkö koira näyttää muille koirille ulkona omaa asemaansa laumassa, tässä tapauksessa siis että on minun yläpuolellani kun ulkona näin toimii vai mistähän johtuu..?
Sehän on selvää että koira kokeilee. Ja luulen että varsinkin sakemanni lopettaa kunhan tämä laitetaan ojennukseen. Sakemannihan on yksi tyypillisistä roduista joille täytyy välillä kovistellakin =) Yksi hyvä konsti on se että kun koira hyppää, nappaat leuan alta molemmilla käsillä, nostat hieman koiraa ja kiepsuatat tämän ilmassa niin että se oikein rojahtaa maahan. Pidät koiraa hetken siinä, irrotat kevyesti otteen, etkä anna koiran nousta maasta ennenkuin olet itse antanut luvan. Ja tämän tarkoitushan ei ole satuttaa koiraa paiskaamalla tätä maahan, vaan koira säikähtää ilmaheittoa ja sinun ylivoimaista asemaasi. Ja lisäksi tämän yhteydessä täytyy tietenkin muistaa sanoa kovalla äänellä "EI". Koira ei varmasti montaa kertaa hyppää kun joka kerta kiepsutat tämän ilmassa ja tömäytät tämän maahan. Loppujen lopuksi pelkkä ei-käsky riittää. Tämä voi kuulostaa aika rajulta, mutta sanonpa että kokeilkaa. Ei varmasti hyppää montaa kertaa.
Bernhardia, bordecollieta ja villakoiraa- enemmän siis paimenpohjaa. Olen yrittänyt testata myös tuota kehumista, kun näyttää että tilanne on ohi. Koira tietää 'hyvä' fraasin ja sisällä heiluttaa sille häntää, mutta ulkona se ottaa tuon usein kannustuksena uuteen hyökkäykseen. Joskus voi jopa käydä niinkin, että kun pentu on seurannut nätisti vieressä tai vaikkapa saanut 'hyvän' kun on istunut käskystä, hyppää se ja tarttuu kiinni. Sisällä on kuin enkeli, pysyy paikallaan vaikka olisi ruokakuppi edessä, ei pure ja tottelee erinomaisesti. Kysyn edelleen, olisiko jostakin erikoishihnasta tai kuonokopasta mitään hyötyä?
Tuosta bernhardilaisesta, että olen huomannut niillä juuri varsinkin tuossa "murkku" vaiheessa puremista normaalia enempi. Onko kyseessä sitten jonkinlainen tapa tällä rodulla, sitä en tiedä...
Omasta mielestäni kun turvaudutaan erilaisiin hihnoihin ja pantoihin, saatetaan oikeaa ongelmaa siirtää, eikä koira todellisuudessa opi mitään. Eriasia hihnojen ja pantojen käytössä on vetämis ongelmassa, johon ne on tarkoitettu. Koirasi on nuori, mutta olet kokeillut siihen useita eri keinoja. Suosittelisin valitsemaan niistä sen yhden ja ainoan mikä näyttäisi edes vähän tekevän tulosta ja sitten vain harjoitusta harjoituksen perään. Koirassasi on paimenta joka monesti tarkoittaa että uusia asioita on opeteltava sen tuhat ja yksi kertaa, ja siltikin vielä hiottava jotta koira sen muistaa. =) Tuohon kun lisätään bernhardilaisen mieletön itsepäisyys....
Eli harjoitusta ja vielä kerran harjoitusta... =)
Siis se "paimentaa", tietäisitpä millaista on muutaman viikon ikäisten sakupentujen kanssa liikkuminen.
Koirasi on taitavasti oppinut pysäyttämään sinut kuten kunnon paimenen kuuluukin, sen pitää nyt huolehtia siitä ettei se lauma siis tässä tilanteessa sinä lähde liikkeelle ennenkuin se antaa siihen luvan, jähmettyminen on sinulta (sen laumana)erittäin toivottua käytöstä ja jos mietit koirasi kannalta niin kukahan se siellä lenkillä oikein määrääkään suunnan ja kulkutavan ja jos vielä ei toivottua käytöstä ilmenee juuri silloin kun joku tulee vastaan se vahvistaa epäilystäni vielä enemmän siihen suuntaan että se itse on epävarma vastaantulijan aikeista ja haluaa "pitää laumansa" siitä mahdollisimman kaukana.
Edelleen olen sitä mieltä että sinä et kertakaikkiaan vaan salli enää kyseistä käytöstä piste, se läimäys otsaan on tarkoitettu "herätykseksi" eikä miksikään pahoinpitelyksi,samanaikaisesti käsky EI ja sitten vaan jatkatte lenkkiä sinun ehdoillasi, mistä muuten "tiedät" että koirasi on ymmärtänyt sen "hyvä"sanan merkityksen ja että se varmasti on tullut oikea-aikaisesti eikä koirasi vaan olekin käsittänyt sinun kehaisevan sitä juuri tuosta pölhöilystä?
Suunnittele koko reitti sellaiseksi että se tietää pääsevänsä johonkin kivaan paikkaan ja silloin sillä on motivaatiota johonkin muuhunkin kuin tuohon sinun paimentamiseesi.
Ilmeisesti remmilenkit ovat käyneet pennulle ylitylsiksi.
meilläkin välillä tulee tätä intomielisyyttä,vaikka koira jo yli vuoden ikäinen.suihkupullo,tai kolinapurkki voisi olla avuksi,käyppä sivulla www.koiraneuvola.fi luulen että sieltä löytis paljon apua!
mulla on 9kk shäfferi uros ja tuo sama ongelma oli n. pari kk sitten. joka kerta kun koira tarttui jalkaan/käteen sanoin ei ja hihnan toisellä päällä kuonoon napakka osuma. siis EI mitään pieksämistä, vaan sellainen osuma joka tuntuu, mutta ei satu. nyt tuo hyökkäily on loppunut, paitsi joskus kun yrittää, niin ei tarvitse kuin näyttää hihnan päätä niin lopettaa. ja sama juttu oli meillä että joissakin tietyissä kohdissa ja ihan yhtäkkiä.
Tuo paimennusasia kuulostaa tähän mennessä loogisimmalta selitykseltä, koska kauan meni että sai pennun opettettua olemaan kiertämästä. Esim. jos olin yhdessä miehen kanssa koiraa ulkoiluttamassa, koira aina säännöllisin väliajoin kiersi meidän ympäri, mistä tietenkin seurauksena hihnan kiertyminen jalkojen ympäri. Nyt osaa kävellä oikealla puolella (joo, monet ovat sanoneet että koiran pitää kävellä vasemmalla, mutta antakaa vasenkätiselle anteeksi hirveä teko anarkisoida tavanomaista käytöstä vastaan =)
Suihkepullosta pentu on pitänyt aina, jos sumutan kasveja, tulee se aina kerjäämään oman kostutuksenkin, räminä purkki ei myöskään hätkäytä. Tasahermoinen koira, joka ei uutena vuotena ollut moksiskaan paukuista.
En oikein tiedä kuinka vaihtelevuudella saisi aikaan tavan muutosta. Emme kierrä samaa lenkkiä, vaan välillä käymme metsässä, koirapuistossa, merenjäällä jne. Sitä ei valitettavsti voi muuttaa, että palaamme takaisin samaa reittiä, koska kumpikaan meistä ei osaa lentää. Olen pitänyt taskussa käpyjä, joita koira rakastaa, ja heittää niitä 'purupaikkaa' ennen koiran riemuksi, mutta kun se puruhimo syttyy, eivät risut ja männynkävyt kiinnosta pätkääkään. Tämä härdelli tosiaan alkoi noin kuukausi sitten, joten ehkä se on ohimenevä ilmiö? Ei tietenkään tarkoita sitä että olen kuin ellun kana tekemättä mitään, kieltää pitää, mutta ehkä vimma laantuu?