Jossakin keskustelussa on viitattu uskosta lähteviin töihin ja siihe, miten ihminen voi olla kuolleessa uskossa jos elämä ja usko ovat ristiriidassa keskenään.
Uskovan puheenvuorot, vaikka niiss näyttää joskus olevan ärsyttäviä kommentteja kanssakeskustelijoista, ovat aika armollisia kun niistä(jos olen oikein ymmärtänyt)kuvastuu jonkinlainen armollisuus.
Haluaisin keskustella aiheesta, koska koen usein, etten voi elää sitä pyhän ihmisen elämää, mitä tahtoisin, vaan minun on vain roikuttava armossa kiinni. Raamatussa on kuitenkin kehotus pyhittymisestä ja omassa elämässä se tuntuu tosi kaukaiselta. Kärsivällisyyttä ei ole juuri nimeksikään ja kaikenlaiset helmasynnit roikkuvat paitahihassa, en pääse niin millään niistä irti. Muutamista puheenvuoroista luin itselleni jo tuomiota, uskovaisena kun pitäisi olla esikuvallinen, nöyrä, lempeä ja kärsivällinen, ajatella toisen parasta enemmän kuin omaa etuaab, hillitä kielensä ja rakastaa.
Mitäs tehdä kun ei ole mitään näistä himpun vertaa. On tällaisena syntisäkkinä vain armoon turvauduttava, todellakaan mitään muuta ei ole.
Onko tämä sitä, että on tullut niin penseäksi, ettei enää taistele ja onkin turvautumassa väärään rauhaan, vai onko muilla samoja kokemuksia uskon tiellä ?
Vastailkaa, mitä on pyhitys ? Mitä se on aivan arkielämässä. Ei oo voittokulkua elämä mulla.
Uskovan puheenvuorot, vaikka niiss näyttää joskus olevan ärsyttäviä kommentteja kanssakeskustelijoista, ovat aika armollisia kun niistä(jos olen oikein ymmärtänyt)kuvastuu jonkinlainen armollisuus.
Haluaisin keskustella aiheesta, koska koen usein, etten voi elää sitä pyhän ihmisen elämää, mitä tahtoisin, vaan minun on vain roikuttava armossa kiinni. Raamatussa on kuitenkin kehotus pyhittymisestä ja omassa elämässä se tuntuu tosi kaukaiselta. Kärsivällisyyttä ei ole juuri nimeksikään ja kaikenlaiset helmasynnit roikkuvat paitahihassa, en pääse niin millään niistä irti. Muutamista puheenvuoroista luin itselleni jo tuomiota, uskovaisena kun pitäisi olla esikuvallinen, nöyrä, lempeä ja kärsivällinen, ajatella toisen parasta enemmän kuin omaa etuaab, hillitä kielensä ja rakastaa.
Mitäs tehdä kun ei ole mitään näistä himpun vertaa. On tällaisena syntisäkkinä vain armoon turvauduttava, todellakaan mitään muuta ei ole.
Onko tämä sitä, että on tullut niin penseäksi, ettei enää taistele ja onkin turvautumassa väärään rauhaan, vai onko muilla samoja kokemuksia uskon tiellä ?
Vastailkaa, mitä on pyhitys ? Mitä se on aivan arkielämässä. Ei oo voittokulkua elämä mulla.
Vastaukset 42
Vanhimmat
1. Kor. 1:2 Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle,
*) Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille,
jotka ovat kutsutut ja pyhät, ynnä kaikille, jotka avuksi huutavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä kaikissa paikkakunnissa, niin omissaan kuin meidänkin.
1. Kor. 1:3 Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
1. Kor. 1:4 Minä kiitän Jumalaani aina teidän tähtenne siitä
Jumalan armosta, joka on annettu teille Kristuksessa Jeesuksessa,
1. Kor. 1:5 että kaikessa olette
rikastuneet hänessä,
kaikessa puheessa ja kaikessa tiedossa,
------------------------------
1. Kor. 1:6 sen mukaan kuin todistus Kristuksesta on teissä vahvistettu,
------------------------------
1. Kor. 1:7 niin ettei teiltä mitään puutu missään armolahjassa, teidän odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestystä.
lisää, onko sitä vain uskallettava uskoa, vaikkei itessään niitä merkkejä näy ?
Kyllä, sillä vasta uskon kautta ne merkit voivat tulle oikealla tavalla esiin myöskin elämän pyhityksenä.
Pyhitys tarkoittaa, "erottaa Herralle".
Martti Luther sanoo hyvin että kun laki ja omavanhurskaus painaa kristityn mieltä niin silloin pitää sanoa vain että menkää pois Jeesus Kristus on minut lunastanut ja vapauteen vapauttanut.
Siis laki ei kuulu kristityn omalletunnolle vaan lihalle. No mitä se on tavallisessa kristityn elämässä?
Luulisin että se mieli eli jos tulee murhetta synnistä niin silloin saamme katsoa, Kristusta ja sanoa Kiitos Luojani vaikka olen näin heikko niin silti saan uskoa .
Room. 7:20 Mutta jos teen sitä mitä en tahdo , en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti.
Se on tyypillinen väärin käsitys sanasta pyhitys,
että siihen liitetään vaelluksen onnistumista tai hyviä tai pyhiä tekoja.
Martti Lutherin mukaan pyhitys on sitä, että
KRISTUS PYHITTÄÄ SINUT JA ON PYHITTÄNYT, kun olet
saanut uskonlahjan. Sinä olet pyhä Kristuksen sovitustytön tähden. Jumala ei näe sinussa yhtään vikaa. Luther sanoi omavanhurskaudelle: "Älä
tule tänne, täällä on pyhä Luther;mene Golgatalle,
siellä on syntinen Luther."Jos sinä uskot, että
Kristuksen tähden olet pyhä, sinä olet pyhä.
Monesti ihan kammottaa se, missä pimeydessä monet kristinuskoa tunnustavat ihmiset vieläkin elävät, ihan Suomessa! Siis aivan kristinopin ydinkysymyksissä.
Ajattelen tätä lähinnä siksi koska he osaavat lukea Raamattua, ja lähes kaikilla se on kirjahyllyssään, tosin pölyn peitossa kuten hyvin arvata saattaa.
Ymmärrän sen pimeyden vielä niillä maailman ajoilla, kun lukutaito oli erittäin harvoilla, kaikki oli silloin heidän tulkintojensa varassa.
Ja kun opetuskin tapahtui latinan kielellä jota vain aniharva edes ymmärsi.
Eikä siitä ole vielä pitkää aikaa, kun lukutaito on suomessa yleistynyt. Hämmästyttävän vähän, kun vertaa sitä ihmiskunnan ikään. Monissa maissa on vieläkin paljon lukutaidotonta väestöä.
Nämä sanat saa omistaa vain uudestisyntynyt, ei omanvanhurskauden palvelijat, jos heillekin tarjoat samaa et ole ymmärtänyt mitä kirjoitat.
Onneksi ei tarvitse sinulta varmistaa kenelle armo kuuluu.
Jumala on kuitenkin sinua suurenmpi, vai onko sittenkää?
Room. 10:1 Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat.
Room. 10:2 Sillä minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan;
Room. 10:3 sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.
--------------------------------------------
Room. 10:4 Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi...
...jokaiselle,..
...joka uskoo.
-------------------------------------------
Room. 3:23 Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
Room. 3:24 ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
Room. 3:25 jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit
Room. 3:26 jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, .....
...sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.
Kiitos kaikille, kun vastasitte. Voimattomaksi itseni tuntevana en oikein jaksais kuulla edes kehotusta kilvoittelusta. Kaisla kirjoitti kyllä sillai, et uskon kautta tulee se halu taistella, kiitos, ymmärsit minua. Jostakin muualta taisin lukea uskovan kirjoittamana, et ensin täytys saada sitä uskoa lisää. Onks oikein kun on sellanen fiilis, et pitäs vaan saada levätä armon varassa ja luottaa niinku pikkulapset, et Taivaan Isä huolen pitää ja olen hänen lapsensa, vaikkei siltä tunnu ja on suuria epäilyksiä.
Olen kait niin herkkä noille parannussaarnoille, et en jaksais yhtään niitten varass, vaan lohdutusta pitäis enemmän olla, ett jaksais uskovana olla. Joskus kaipaan sellast turvallista puhetta, ettei tuntuis, ett elämä on veitsenteräll kulkemist.
Kiitti kaikille, lueskelen vielä, jos kirjoittelett-
En koskaan ole sanonut, että uskoa pitäisi saada jostakin lisää, se on höpöpuhetta.
Kristuksessa on kaikki usko, eikä uskon määrä ratkaise muutoinmkaan yhtään mitään vaan se että se on Kristuksessa YKSIN JA AINOASTAAN.
Yrititkö tahallasi tehdä minusta omavanhurskasta?
Niitä on täällä ihan tarpeeksi kyllä, ettei niitä tarvitse Kristukseen uskovista tehtä.
Voipi myöskin kysyä ellei kaikkea ymmärrä, arvailemaan ei parane ryhtyä, se menee kyllä useimmiten pieleen.
Turvallisin mielin saa jättäytyä Jumalan varaan, syntisenä ja huonona. Kaikki on jo täytetty puolestasi! Heikko uskokin on uskoa -jokaisella meillä se määrä, minkä Jumala on hyväksi nähnyt antaa. Olennaista on uskon KOHDE, vaikka kuinka sitä epäilisikin.
Heikoimpana hetkenä voi rukouksena olla "Jeesus rukoile SINÄ minun puolestani, itse en jaksa mitään". Uskon, että Jumala on noina aikoina lähempänä kuin koskaan, vaikkei siltä tuntuisi. Ja hän lupaa kantaa ja pitää huolta. "Minä olen teidän kanssanne JOKA PÄIVÄ maailman loppuun saakka".
Ymmärsit mut väärin, päinvastoin, koin ett just sun kirjoituksissa oli sellaista turvautumista vain uskoon, ei töihin. En osaa oikein tarkasti selostaa, anteeksi. ÄLä viitsi hermostua, jos en osaa, sun kirjoituksista ymmärsin sen, ettei mun tarvis aina itseeni kaivella, uskon kautta omistan kaiken, en omilla tekemisilläni. Mutt taidan lopetella, ettei tuu riitaa, sori.
Tää on nyt sitä kirkollista linjaa, tee vapaasti syntiä älä kaivele, kun vain uskot. Tätä liturgiaa on kuulunut jo kymmenen vuotta. Elä niin kuin elät, hedelmät ovat niin kuin ovat, että sillai jotkut opettaa ohi raamatun.
Sä varmaan oot valvova ja hyvä uskovainen, mä oon usein jäänyt omaa itseeni kaiveleen uskaltamatta uskoa, ett saan just tällasena olla Jumalanlapsi. En mä julkisynnissä elä, mutta tunnen, ettei mull oo mitään muuta kuin armo, missä riippua. Oot sä koskaan tuntenu ittees oikein kurjaks ja sull on ollu vaikeeta uskoa ihan sen vuoksi, ettei oo itestään mitään hyvää löytäny, hyvistä töistä puhumattakaan ?
Rakas arkamielinen ja kaikki muutkin!
Sinulla ei ole muuta mahdollisuutta, kun olla
Kristuksen sovintotyön armon varassa.
Sinä saat jättäyä kaikkine epäilyksinesi, kaikkine
huonouksinesi,juuri sellaisena kun olet,rmosta
uskomaan ja armoon turvautumaan.Ole siis turvallisella mielellä, sillä armo kuuluu juuri
Sinulle. Sinä juuri saat uskoa armosta itsesi autuaaksi, sillä Kristuksen sovintotyö on niin täydellinen, että se kuuluu suurimmallekin
syntiselle. Ole nyt vapaa ja iloinen autuudestasi.
Nimimerkki Untolle:
Jos ihminen on oikealla ja raamatullisella tavalla uskossa, hän ei HALUA tehdä syntiä, mutta voi joutua tekemään.
Sinulla Unto, eikä kenelläkään ole muuta, kuin yksin uskoa armoasta autuaaksi.
arkamielistä en tarkoittanut, vaan niistä opetusten tuulista jota tälläkin ajalla pauhaa kuin kylmät siperian tuulet.
Siihen se minullakin jää, suurena armon kerjäläisenä kilvoiteltava loppuun asti.
Pyydän anteeksi. Sanavalintasi johti minut harhaan, hyvä kun korjasit.
Samalla tuli tuo tärkeä asia esille, että uskon määrä ei pelasta, vaan uskon kohde. Nimittäin silloin, jos tuo kohde on Jeesus Kristus.
Siinä on mahtava evankeliumi vihollisen kiusaamalle ja rääkkäämälle ihmiselle, että ei ole pantu uskolle määrää, vaan ainoastaan kohde johon uskotaan. Armossa on varaa ja veressä on voimaa.
Voit myöskin sanoa rohkeasti saatanan kiusatessa sinua monenlaisilla tekojen waatumuksilla ja laiminlyönneilläsi, että katso sinä kavala saatana tuota verellä kirjoitettua kuittia, jossa lukee:
Kokonaan maksettu, ja maksajana on allekirjoitus, Jeesus Kristus Jumalan poika.
Jumala sinua uskossa vahvistakoon elämäsi iltahetkeen asti!
-------------------------------------------
Vastoin monien oletuksia en suinkaan hermostu.
Paitsi tietenkin saatanalle, joka on kaikkialla juonineen ja sontaisine näppeineen mukana, ja aina Kristusta tunnustavien kristittyjen rivelissä kiinni, riistämässä heiltä pois uskoa Kristukseen.
Minulla on tapana sanoa asiat suoraan, sellaisina kun ne koen. Tämä on minulle ihan huvia ja hauskaa lähinnä.
Todistaminen Kristuksesta on minulle iloinen asia, ja oman vanhurskauden saatanan haukkumisesta nautin myös kovasti. OLENHAN OLLUT HÄNEN VANKINAAN VUOSIKYMMENIÄ. JEESUS VAPAUTTI MINUT NIISTÄ KAHLEISTA. Kiitos Jeesus!!!
Silloin kun koirat haukkuvat saatanaa ja hänen julmia ja ovelia juoniaan, niin silloin he haukkuvat juuri oikeata puuta.
Jos minä haukkuisin täällä ihmisiä, henkilöitä, niin olisin silloin väärällä asialla.
Nimim. OMISTAA PYHYYDEN, mistä muuten tiedät, onko
joku uudestisyntynyt tai ei?
Jokainen , joka ei tarvitse armoa, ei ota sitä vastaan, koska luulee pärjäävänsä omillaan.
Ja jokainen, joka tarvitsee, saa omistaa nämä sanat,
jotka kirjoitin otsakkeen alla: Kristus pyhittää.
Se, joka ei halua omistaa uskon kautta Kristuksen
pyhyyttä, ei ole Jumalan sanan tyhjäksi, syntiseksi
ja mahdottomaksi armoa saamaan, tekemä.
Rakas "arkamielinen"!
Minä tahtoisin auttaa sinua ymmärtämään, miksi joskus on niin vaikea tajuta saako uskao armosta vai ei.
Esikoislestadiolaisuudessa on vuosikymmeniä opettu
näistä asioista monella tavalla. Toiset saarnaajat sanovat, että ei se niin ole, että sitä vaan uskotaan ja toiset saarnaavat ja kehoittavat uskomaan juuri sellaisena kun itsesi löydät. Sen lisäksi on sellaisia sekavia saarnoja, joissa saarnaaja puhuu täysin ristiin.
Ota siitä nyt kristittyparka selvää ja kun vielä
omanvanhurskaudenopilla painetaan alas ja ahdiste-
taan. Yritetään saada ihmiset köntyämään pönttöön
pelokkaina ja epävarmoina ja jätetään uskominen
sen varaan, että kun sen teet tulet autuaaksi.
Luepa seuraavat kirjat: MARTTI LUTHER, Mannaa Ju-
malan lapsille, MARTTI LUTHER, Kristityn vapaudesta ja edelleen Room. 3:19-28
Meili- osoitteeni tulee varmaan käyttöösi tämän
viestin johdosta. Kirjoittele minulle vapaasti
jos haluat. Hommaa nuo kirjat sinulle tarvii.
Veljesi Herrassa. Ierikka.
Juuri näin asia on. Ompa ihanaa lukea puhdasta evankeliumia. Kiitos Jeesus!
Mailisi ei tule valitettavasti näkyviin tässä, se jää vain toimituksen tietoon.
Aamen!
Sähköpostiosoiteeni on:
[email protected]
Odottelen mieluusti viestiäsi.
Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon kanssasi!
Autuaita ovat murheelliset:he saavat lohdutuksen.
Jo se että kirjoitat niin kuin kirjoitat, kertoo, että sinulla on asiat kunnossa sydämessä. Vain ne, joiden sydän on kylmennyt ja kuollut elävälle uskolle ja joissa Pyhän Hengen työllä ei ole enää sijaa, eivät koskaan koe syntisyyttään. Oman syntisyyden kokemus johtaa meidät ainoaan oikeaan turvaan, Kristuksen luokse.
Olet löytänyt olennaisimman kun roikut armossa kiinni. Mitään muuta ei Jumalan lapsella olekaan. Ja Jumala ei koskaan päästä irti kädestä, joka haluaa pitää kiinni hänen kädestään, tunsipa ihminen sitten itsensä kuinka kelvottomaksi tahansa. "Siellä missä synti on tullut suureksi, siellä armo on tullut ylenpalttiseksi", julistaa Raamattu. Siihen me saamme turvata nyt ja aina! Jeesus itse vakuuttaa sinulle ja meille jokaiselle: "eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat, en minä ole tullut hurskaita kutsumaan vaan syntisiä, jotta he kääntyisivät".
Uskon niin, että kun ihminen on saanut tuntea Jumalan VALTAVAN rakkauden, sen että KAIKKI SYNNIT on anteeksi annettu, niin siitä riemusta syntyy halu toteuttaa Jumalan tahtoa. Siitä kiitollisuudesta syntyy rakkaus Jumalan sanaa ja tahtoa kohtaa. Ei ole kyse ahdasmielisestä puurtamisesta, eikä siitä että noudattaa sääntöjä helvetin pelossa tai osoittaakseen uskonsa todeksi. Kyseessä on uskon hedelmät, jotka ovat ja elävät uskovaisessa ihmisessä, silloin kun Kristus elää sydämessä. Ne ovat Jumalan tekoja. "En enää minä, vaan Kristus minussa", niin kuin Paavali asian ilmaisi.
Ja uskon, että Kristus toimii meidän kauttamme monesti salatulla tavalla. Niin, että me itse emme näe uskon hedelmiä, mutta joku toinen ihminen jossain tilanteessa näkee ja tuntee. Jumala on voimakas ja kaikkivaltias, ja meitä kelvottomia ja syntisiä hän tässä maailmassa käyttää! Se ei ole hänelle pieninkään ongelma.
Voit luottaa, että myös sinun kauttasi Jumala toimii, vaikka itse et sitä näe!
Minusta sinun viestistäsi paistaa läpi se, ettet ole tuudittumassa "väärään rauhaan". Et vaikuta ollenkaan "iloiselta syntiseltä", joka Lutherin mielestä on suurin kauhistus. Minusta uskon hedelmää on juuri se, että EI HALUA elää synnissä ja että tulee murheelliseksi, kun näkee, että kuitenkin aina lankeaa. Tämä näkyy myös viestissäsi. Meistä yksikään ei voi lakia täyttää. Ainoa turvamme on paeta Kristuksen turviin ja saada sieltä lohdutus.
Kaiken sen synnin/syyllisyyden mitä sydämessäsi kannat, sinä saat uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja kun sinä uskot, niin kaikki synti on pyyhitty pois sinun sydämestäsi! Minulla on monesti aivan samanlaisia tunteita kuin sinullakin. Silloin minä oikein konkreettisesti ajattelen, että kun pyydän syntini anteeksi Jeesuksen sovitustyön nimissä, niin yhtään syntiä ei sisälleni jää. Konkreettisesti ne synnit ovat Golgatan ristillä, Jeesuksen harteilla. Ei minun sydämessäni painamassa. Siellä on jokainen synti, naulittuna ristiin. Ja siellä on sinunkin syntisi, eikä niitä koskaan enää lueta viaksesi.
Voiko ihminen mitään parempaa ikinä omistaa!??
Paholaisen paras juoni viedä ihmisiä pois Jumalan luota, on se, että hän kuiskuttaa korvaan, että "et sinä kelpaa, jos olisit oikeasti uskovainen, olisit parempi, elämäsi olisi kauniimpaa jne. jne." Saatanalle saa sanoa suorat sanat! Kerran tällaisissa ajatuksissa minä sanoin ihan ääneen jotain tällaista " älä Saatana selitä! Minä en usko pätkääkään noita kuiskutuksia. JUURI TÄLLAISIA VARTEN JEESUS KUOLI!!! Ja siihen minä turvaan ja siinä on minun pelastukseni..."
Hullun maineen olisin varmaan saanut, jos joku olisi ollut tuota tilannetta todistamassa ;)))
Ilm. 22:16 Minä, Jeesus, lähetin enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa, se kirkas kointähti."
Ilm. 22:17 Ja Henki ja morsian sanovat:
"Tule!"
Ja joka kuulee, sanokoon:
"Tule!"
Ja joka janoaa, tulkoon,
ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.
Tämä on Jumalan Sana. Aamen!
Meni väärään lokeroon.
Arvioit ja arvostelet.
Jumalan siunausta sinulle.
Siis tule sinäkin ja ota elämän vettä lahjkaksi.
------------------------------------------------
Itse tuomitsit minut juuri eilen helvettiin, kun minä varoitin ihmisiä lankeamasta tekojen vanhurskauteen! Ihan omista kokemuksistani tiedän, miten tärkeästä asiasta on kysymys.
Myös koko kristikunnan historia kertoo samaa karua kieltään, omavanhurskaus on erittäin vaarallinen ja ovela vihollinen.
------------------------------------------
Tänään annat toiselle ihmiselle uskon ja korotat hänet taivaaseen. -Omien arvioidesi perusteella.
Jumala on uskon alkaja, ja sen päättäjä myös.
Jätä tälle ihmiselle tila kertoa ihan itse omasta uskostaan, jos hän niin tahtoo.
Tätä tarkoitan!
En toki tuomitse sinua helvettiin! Nyt laitat puhtaita valheita suuhuni! Luet kirjoituksiani näkäjään kuin piru Raamattua;) Mistähän syystä?
En myöskään korota ketään taivaisiin. Ihmettelen edelleen lukutaitoasi;)))
Kirjoitan sillä perusteella (niin kuin jokainen meistä!), mitä me näiden viestien perusteella toisesta ymmärrämme. JOKAINEN, joka on huolissaan syntisyydestään, JOKAINEN joka tunnustaa, että riippuu armossa kiinni, JOKAINEN, joka kirjoittaa, ettei voi itse itseään pelastaa, on Raamatun mukaan Pyhän Hengen vaikutuksen alainen. Näillä ajatuksilla halusin rohkaista aralla mielellä olevaa avauksen tekijää. Mutta sinulla on jokin käsittämätön tarve lukea nurinkurisesti ja kääntää päälaelleen jokainen ajatus jonka kirjoitan. Se on tosin sinun ongelmasi. Luotan toki, että palstan lukijat ovat todellakin lukutaitoista porukkaa, ja ymmärtävät sisällön sellaisena kuin se viestiessä on!
Minä en pelkää kirjoittaa sitä, minkä koen oikeaksi ja raamatulliseksi. Kehoitan muitakin palstalaisia olemaan välittämättä Ukovan- saivarteluista. Jostain tarpeestahan se kertoo, kun haluaa kaiken ymmärtää väärin.
Totesin saman asian. Uskova_ kirjoitti esim. tuohon Deboran ketjuun kuolleesta uskosta yli 20 vastinetta. Kaikki samanlaista tuomitsemista, vaikka kaveri kuvittelee muiden tuomitsevan hänet!!! Parempi antaa kaverin olla rauhassa:).
joo
Varmaan oikea johtopäätös. Olen itsekin pyrkinyt jo kauan välttämään keskusteluja hänen kanssaan, vaikka sitä tietysti vaikeuttavat hänen lukuisat nimimerkkinsa. Tyylistä kuitenkin usein tunnistaa aika pian. Käy ympäri kuin kiljuva jalopeura etsien kenet voisi heittää omanvanhurskauden kattilaan ja istua itse kannen päällä... ;) Kai sitä jonkinlaista turvaa siitäkin egoboostauksesta voi itselleen saada. Vähän ikävä vain, että siihen sotketaan mukaan uskonto.
Joka palstalla missä nuinilla on kirjoitus, siellä on sota ja riita päällä. Kaikki muut ovat omavanhurskaita ja samalla myös kakkosluokan kamaa.
Se on vielä kumma kun ei ilmainen kirkonarmo kelpaa vaikka saa verojen kylkiäisenä.
Ja minun epäiltiin julkisesti jopa elävän tahallisesti tekosynneissä!
Ja väittäjänä oli nimenomaan nimimerkki Kaisla.
Yhdenkin synnin hyväksyminen, vie ihmisen auttamatta helvettiin, sillä Jumala vihaa syntiä!!
Näin tehden Kaisla siis tuomitsi minut helvettiin, IHAN omien LUULOJENSA jälkeen!!
On siis täysin turha hurskastella, ja muiden on vielä turhempi hurskastelun lisäksi säestää yhtä hurskastelijaa.
Haloo!!!
Koska Kaisla muka on tällaista väittänyt? Vastaa tarkalla sitaatilla, jos haluat säilyttää edes rippeet uskottavuudestasi.
Selailen tässä Isän Äänen 80-luvun vuosikertoja. Sieltä löytyy mm. tällainen sitaatti Sam Wettaiselta (n.320, sivu 1349):
"Mutta epäuskon ja epäilysten sakeassa sumussa taisteleva sielu ei kovin helposti pysty erottamaan, mistä suunnasta muistutukset hänen syntisyydestään tulevat. Kuuluuko nyt Pyhän Hengen kehotus vai onko tämä sen parannussaarnaajan ääni, joka asuu vanhassa luonnossamme? Varma merkki, että parannussaarna on vihollisen työtä, on se jos se ei anna kristitylle lupaa uskoa syntisenä, kylmällä ja ilkeällä sydämellä, vaan vasta sitten, kun synneistä on tehty parannus. Jumalan Henki sen sijaan haluaa muistutuksillaan ajaa meidät Kristuksen, syntisten vapahtajan luo, että hän saisi parantaa synnin iskemät haavat sovintoverensä voimalla."
Joten älä Kaisla välitä siitä, mitä tuo ns. "Uskova" kirjoittaa. Kaikki viittaa siihen, että hän on pahasti lain alla ja varsin kaukana elävästä kristillisyydestä.
Uskova_ kirjoitti tyypillisen omavanhurskas-syytös-viestinsä, kun joku kirjoitti, että elävässä uskossa oleva taistelee syntiä vastaan.
(Mitä omavanhurskasta siinä on, kun uskova ihminen taistelee syntiä vastaan???!)
Tähän minä vastasin näin:
"Uskova_ on siis sitä mieltä, että saa tehdä syntiä niin paljon kuin lystää, kunhan vaan uskoo vähän Jeesukseen siinä sivussa...?
Esitän sinulle muutaman olennaisen kysymyksen:
-Mitä on elävä usko?
-Mitä ovat uskon hedelmät, joista Raamattu puhuu?
-Miksi Raamatussa kehoitetaan aina ja aina uudelleen vastustamaan syntiä?"
Huomaa kysymys merkki ensimmäisen kappaleen lopussa. Tässä minä siis julkisesti tuomiten Uskovan_ helvettiin. Ihan oikeita kysymyksiä nuo olivat!
Uskova_ taitaa elää aika tavalla omassa maailmassaan näiden viestien lukemisen/ymmärtämisen suhteen. Minun "keskusteluni" hänen kanssaan on päättynyt. Pikemminkin jankutuksesta on kyse, eikä aidosta keskustelusta, jossa pyritään ymmärtämään toista ihmistä.
Mutta kuten sanoin jo aikaisemminkin, tämä palsta on täynnä fiksuja, keskustelevia ihmisiä. Niin kuin yllä käy ilmi, niin kenellekkään ei ole tainnut jäädä epäselväksi Uskova_n/Nuinin "rakentava keskustelutyyli". Kaikille hän vastaa samalla tavalla.
Mutta jättäkäämme ne omaan arvoonsa ja jatketaan keskustelua asiallisemmissa merkeissä.
Katsoppa "Kaisla" Gal.5:22.
Siinä, että ihminen taistelee syntiä vastaan on se
omavanhurskautta, että ihminen kuvittelee voivansa taistella syntiä vastaan. Se joka tuntee itsensä oikein,tuntee mahdottomaksi sen ja joutuu jättäytymään Jumalan armon varaan.
Se, joka itse taistelee syntiä vastaan, ei taida
oikeasti uskoa Jumalan varjelukseen.
Ajatus siitä, että SAA tehdä syntiä, on ihan eri sieluntila kun se, että ei halua tehdä syntiä.
Edellinen taitaa olla sitä kasvatuskristillisyyt-
tä e. L.L.L. sanoisi uskon olevan pääkallossa.
Hän väitti minun hyväksyvän synnin teon.
Taistelusta ierikka kirjoittikin kaiken oleellisen. Ainoastaan Kristus meissä voi taistella syntiä vastaan. Saatana on niin ovela että on täysin turhas kuvitella taistelevansa edes yhtä sekuntiakaan häntä vastaan. Kadotus avautuu jo yhdestä väärästä ajatuksestakin välittömästi.
Epäusko on se joka kadottaa.
synnin hyväksyminen on epäuskon
hedelmä, jos et tätä tiennyt.
Ajatus ei kadota, vaan epäusko
kadottaa. Siis "väärä" ajatus
on tuon epäuskon hedelmä.
Näitä ei äkkipoika aina ymmärrä
vaatii ymmärrystä nämä korkeat asiat.