Sairaudentunnotonko?

Anonyymi

Minulle on sanottu, että olen sairaudentunnoton. Naurettavampia väitteitä en ole missään muualla kohdannut kuin psykiatriassa. Sitten väitetään, että kyseessä on tiede. Satusetien ja satutätien kerho, siitä on kyse. Niin kauan, kun verikokein ja muilla lääketieteen tutkimusmenetelmin ei pystytä todistamaan oletettua hulluutta, olen normaali. Tähän mennessä vuosien jälkeen, minulle ei ole mitään kokeita tehty edellämainituilla tavoilla, joten olen terve.

22

<50

    Vastaukset

    • Pöpinpapereilla ei kannata mennä lääkäriin, jos ei oikeasti ole jotain sairautta, mikä pystytään jotenkin mittaamaan tai kuvantamaan.

      Jos sattuu tai on huono olo, spykoosi vaan syvenee. Mitään muuta vikaa ei ole kuin päässä.

      Luulotaudille on joku F-luokkakin on. Mulla on sellainen, siitä kun olin tajuttomana yksin kotona useita tunteja. Kukaan ei ollut todistamassa, joten luulen vaan, kun kerran lääkärissä ei pystytty mitään mittaamaan ja olin lääkärissä tajuissani.

      • "Luulotaudille on joku F-luokkakin on. Mulla on sellainen, siitä kun olin tajuttomana yksin kotona useita tunteja. Kukaan ei ollut todistamassa, joten luulen vaan, kun "

        Tosi ikävää, olen pahoillani puolestasi.


    • Mielisairaus on metafora, joten sellaista ei voi todistaa jollain olevan tai että ei ole. Kyseessä on mielipidekysymys.

      Sairaudentunnottomuus (anosognosia) käsite kuuluu neurologian, lääketieteen oikean haaran, käsitteistöön, jolla tarkoitetaan sitä miten aivovaurioitunut ei kykene tunnistamaan vaurioitumistaan. Tästä on lukuisia esimerkkejä. Ilmiö on hyvin tunnettu.

      Psykiatria on 'varastanut' sairaudentunnottomuuden käsitteen omia tarkoitusperiä ajaakseen. Käyttö on strategista, jossa tarkoitus on sivuuttaa kohteen vastarinta ja siten oikeuttaa päällekäyminen auttamisen nimissä. Koska psykiatrinen sairaus, eli mielisairaus, on sairaus vain kielikuvallisessa merkityksessä, luonnollisestikaan psykiatrisessa kontekstissa ei voi myöskään olla sairaudentuntoisia tai -tunnottomia kuin kielikuvallisessa merkityksessä.

      Toivottavasti auttaa asiaa pohtivia ymmärtämään tilanteita sekä käsitteen käyttöä psykiatriassa vs. lääketieteessä hieman paremmin.

    • Summa summarum; sairaudentunnoton.

    • "Minulle on sanottu, että olen sairaudentunnoton."

      Psykiatrista sumutusta.

    • Sairaudentunnoton.

      On huomioitavaa, että kaikkia somaattisia sairauksiakaan ei kyetä diagnosoimaan verikokein tai muillakaan vastaavilla menetelmillä. Se ei tarkoita, etteivätkö ne olisi oikeita sairauksia ja olemassa. Ne sen sijaan saattavat jopa parantua vaikkei potilas ongelmaa tunnusta. Mielen ongelmat harvemmin.

      • Mitä tarkoitat käsitteellä "mielen ongelma"? Ongelma missä merkityksessä? Sanan ongelma käyttäminen jättää auki vihjaatko, että kyseessä olisi jotakin tieteellisesti vai sosiaalisesti/poliittisesti pielessä.

        Se, että kaikkia (oikeita/somaattisia/kirjaimellisia) sairauksia ei voida tunnistaa objektiivisesti ei tarkoita, että mielisairaudet olisivat oikeita sairauksia. Mieli on ihmisen keksimä abstrakti käsite, ei materiaa. Vain materia voi sairastua kirjaimellisesti. Huomaa, että aivosairaus on eri asia kuin mielisairaus samalla tavalla kuin keuhkosairaus on eri asia kuin sielunsairaus. Ihmisillä menee tämä asia helposti sekaisin, mistä aiheutuu suurin osa väärinkäsityksistä.


    • Olen usein miettinyt että miksi psyykkisestä sairaudesta käytetään tuota sanontaa että sairaudentunnoton. Eihän se tunnu miltään kuten esim. joku fyysinen sairaus, eli ei ole kipua tms. Eikä kait voi vaatia että " hullu " koko ajan tuntisi että on kovin sairas. Termin pitäisi ehkä olla joku että potilas on tietoinen omasta sairaudestaan. Tuntuu joskus että sekin olisi potilaan henkistä kiusaamista kun vaaditaan että täytyy olla sairauden tuntoa.

      • Eiköhän tuolla sanonnalla "sairaudentunnoton" tarkoiteta etupäässä sitä, ettei kyseinen henkilö itse edes ymmärrä olevansa sairas.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Eiköhän tuolla sanonnalla "sairaudentunnoton" tarkoiteta etupäässä sitä, ettei kyseinen henkilö itse edes ymmärrä olevansa sairas.

        On eri asia että kokee että on jotain ongelmia, kuin että ajattelisi olevansa "sairas". Psykiatrinen sairaus on lääkäreiden uskomuskäsite, eikä perustu tieteeseen. Ihmisellä voi olla erilaisia elämäntilanteen ongelmia ja kärsimystä, mutta "sairaudentunnoton" ei vain halua ottaa vastaan pseudoammatillista määritelmää niille. Eikä myöskään sellaiseen määritelmään perustuvaa "apua " (lue: pääasiassa kontrollia ja leimaamista).

        Tiedoksenne, on paljon psykologeja, terapeutteja ja jopa psykiatreja jotka eivät tunnusta psykiatrisen sairauden ja sairaudentunnottomuuden käsitteitä. Jotkut heistä ovat asemassa, jossa voivat sanoa tämän suoraankin. Moni joutuu kuitenkin vaikenemaan säilyttääkseen työpaikkansa.

        Ette siis ole yksin jotka asiaa nostatte esiin ja epäilette.


      • Anonyymi kirjoitti:

        On eri asia että kokee että on jotain ongelmia, kuin että ajattelisi olevansa "sairas". Psykiatrinen sairaus on lääkäreiden uskomuskäsite, eikä perustu tieteeseen. Ihmisellä voi olla erilaisia elämäntilanteen ongelmia ja kärsimystä, mutta "sairaudentunnoton" ei vain halua ottaa vastaan pseudoammatillista määritelmää niille. Eikä myöskään sellaiseen määritelmään perustuvaa "apua " (lue: pääasiassa kontrollia ja leimaamista).

        Tiedoksenne, on paljon psykologeja, terapeutteja ja jopa psykiatreja jotka eivät tunnusta psykiatrisen sairauden ja sairaudentunnottomuuden käsitteitä. Jotkut heistä ovat asemassa, jossa voivat sanoa tämän suoraankin. Moni joutuu kuitenkin vaikenemaan säilyttääkseen työpaikkansa.

        Ette siis ole yksin jotka asiaa nostatte esiin ja epäilette.

        Erilaiset elämäntilanteen ongelmat ja kärsimykset eivät ole edes perustana sairauksien diagnostiikassa. Se on mielen terveydestä kyse, kun psykiatrisen maininnan saa tietoihinsa. Et näköjään hyväksy, kun sairaudellesi on annettu diagnoosi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Erilaiset elämäntilanteen ongelmat ja kärsimykset eivät ole edes perustana sairauksien diagnostiikassa. Se on mielen terveydestä kyse, kun psykiatrisen maininnan saa tietoihinsa. Et näköjään hyväksy, kun sairaudellesi on annettu diagnoosi.

        Tukiliinkuntasairauskin on varmaan päävika.Jotkut ihmiset on vittumaisia,pitää arvostella ja ja puutua henkilökohtaisiin asiohin.Se vielä PUHUTAAN TÄYTTÄ PASKAA!!!!PASKANPUHUJAT VOI ELÄÄ IHAN SITÄ OMAA :::::mitä lie


    • Paska kun haisee nenään vuositolkulla,voi sairastua jotkut.Kannattaa jäädä eläkkeelle,että kerkee nauttia kun joutuu vielä itse pyyhittäväksi.

    • Psykiatria on nykyajan noitavainoa.

      • Aukskaa tv mitä SOTAA TULEE ,TAPPOA,TERRORISTIÄ ym.SAIRAS MAILMA TUSKIN KOSKAAN PARANEE.ILMASTONMUUTOS KAIKEN PYYHKII POIS!!SIINÄ ON PURTAVAA MEILLE KAIKILLE!heippa vaaann


    • Psykiatriaa kutsutaankin leikkisästi uskonlahkoksi. Jo sana "mielisairaus" sisältää järjettömän yhtälön. Mieli on abstrakti käsite, eikä sellainen voi olla sairas. Sama kun sanotaan, että talous on sairas, vaikka kaikki tietävät ettei se voi olla sairas.

      Tätä "sairaudentuntoa" käytetään potilaan täydelliseen alistamiseen ja potilasta kohdellaan kuin jotain suurta rikollista, joka ei osaa huolehtia itsestään. Itselläni on 30 vuoden kokemus psykiatreista ja vain muutamaa voin kehua. Jotkut vaikuttaneet jopa sadisteilta, jotka vain haluavat päästä mahdollisimman helpolla "myrkyttämällä" hoidettavaansa. Lääkkeitä määrätään usein liikaa, vaikka lääkemääräyksessä selävästi sanotaan, että lääkettä pitää olla minimaallinen määrä joka toimii potilaalla. Yksityiset psykiatrit ovat ilmeisesti eri maata, itselläni ei ole heistä kuitenkaan kokemusta. Mitä olen heistä kuullut, niin ovat huomattavasti yhteistyökykyisempiä kuin julkisen puolen psykiatrit. Voisin aivan hyvin syyttää näitä julkisen puolen psykiatreja puolestaan yhteistyöhaluttomiksi. Potilasta tulee kuunnella ja varsinkin hänen kokemuksiaan lääkityksen suhteen. Viime vuosien psykiatrini eivät ole kuunnelleet lääkekokemuksiani ja olen syönyt nykyistä lääkettä vuodesta 1991 ja tiedän sen vaikutukset itseeni.Kun sanon lääkärilleni, että tiedän määrän lääkettä joka toimii minulla ja lääkäri alkaa selittää jostain veriarvoista. Mitä helvatun väliä on jollain lääkeainepitoisuudella veressä jos potilas on oireeton? Ihan sama siis mitä verikoe näyttää, jos potilas on oireeton ja pärjää oikein hyvin.

      • Haluan sanoa,jos olet menettänyt elämässäsi vaikka vanhempasi ,tai olet joutunut sijaisperheeseen.Eihän sellaista henkilöä saa sanoa mielenterveysongelmaiseksi.Tottakai se vaikuttaa ihmiseen,kuka kokee mitenkin asian.Liikaa ihmisä nimitellään kuin pipipääksi,joillakin on tarve satuttaa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Haluan sanoa,jos olet menettänyt elämässäsi vaikka vanhempasi ,tai olet joutunut sijaisperheeseen.Eihän sellaista henkilöä saa sanoa mielenterveysongelmaiseksi.Tottakai se vaikuttaa ihmiseen,kuka kokee mitenkin asian.Liikaa ihmisä nimitellään kuin pipipääksi,joillakin on tarve satuttaa.

        Normaali elämän tuska, mikä on ihmisenä kasvamista, luokitellaan mielellään taudiksi.

        Pitää osata pitää suunsa kiinni. Väärässä paikassa, kun menee elämäntuskastaan avautumaan, on loppuelämä piloilla.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Normaali elämän tuska, mikä on ihmisenä kasvamista, luokitellaan mielellään taudiksi.

        Pitää osata pitää suunsa kiinni. Väärässä paikassa, kun menee elämäntuskastaan avautumaan, on loppuelämä piloilla.

        En osaa.
        Psykodynaamisessa teoriassa persoonallisuushäiriöisen sairaudentunto pitää herättää jotta hön ottaisi apua vastaan. Tämä tarkoittaa esimerkiksi masennuksen herättämistä. Kun ihminen on masentunut sitoutuu hön pitkään terapiaan jossa pohditaan terapeutin ja potilaan völissä taphtuvaa ilmiötä, joka on tapahtunut saoraudentunnon herätyksessä eikä reaalimailmassa.

        Näin ihmisestä tulee sairas, eikä kykene töihin. Psykodynaaminen terapeutti saa palkan kelalta. Lopuksi on tieteellisesti todistettu että vuosien terapian jölkeen potilas ja terapeutti jakavat yhteisen mielen ja potilaalla on tervwempi käsitys itsestään, että hän sekaisin ja sairas, tarvii pitkää terapiaa ja että vika on hänen varhaislapsuudessaan. Kun sairaudentu to on heräämässä, ihminen alkaa kokea vihaa j. Turhautunista terapeuttiaan kohtaan. Ja tämä jatkuu ja jatkuu. Lopuksi ihminen käsittää itsensä kuin oman vihansa tunteva terapeutti.


      • Anonyymi kirjoitti:

        En osaa.
        Psykodynaamisessa teoriassa persoonallisuushäiriöisen sairaudentunto pitää herättää jotta hön ottaisi apua vastaan. Tämä tarkoittaa esimerkiksi masennuksen herättämistä. Kun ihminen on masentunut sitoutuu hön pitkään terapiaan jossa pohditaan terapeutin ja potilaan völissä taphtuvaa ilmiötä, joka on tapahtunut saoraudentunnon herätyksessä eikä reaalimailmassa.

        Näin ihmisestä tulee sairas, eikä kykene töihin. Psykodynaaminen terapeutti saa palkan kelalta. Lopuksi on tieteellisesti todistettu että vuosien terapian jölkeen potilas ja terapeutti jakavat yhteisen mielen ja potilaalla on tervwempi käsitys itsestään, että hän sekaisin ja sairas, tarvii pitkää terapiaa ja että vika on hänen varhaislapsuudessaan. Kun sairaudentu to on heräämässä, ihminen alkaa kokea vihaa j. Turhautunista terapeuttiaan kohtaan. Ja tämä jatkuu ja jatkuu. Lopuksi ihminen käsittää itsensä kuin oman vihansa tunteva terapeutti.

        Ellei ole joutunut psykoosiin ennen sitä


      • Anonyymi kirjoitti:

        En osaa.
        Psykodynaamisessa teoriassa persoonallisuushäiriöisen sairaudentunto pitää herättää jotta hön ottaisi apua vastaan. Tämä tarkoittaa esimerkiksi masennuksen herättämistä. Kun ihminen on masentunut sitoutuu hön pitkään terapiaan jossa pohditaan terapeutin ja potilaan völissä taphtuvaa ilmiötä, joka on tapahtunut saoraudentunnon herätyksessä eikä reaalimailmassa.

        Näin ihmisestä tulee sairas, eikä kykene töihin. Psykodynaaminen terapeutti saa palkan kelalta. Lopuksi on tieteellisesti todistettu että vuosien terapian jölkeen potilas ja terapeutti jakavat yhteisen mielen ja potilaalla on tervwempi käsitys itsestään, että hän sekaisin ja sairas, tarvii pitkää terapiaa ja että vika on hänen varhaislapsuudessaan. Kun sairaudentu to on heräämässä, ihminen alkaa kokea vihaa j. Turhautunista terapeuttiaan kohtaan. Ja tämä jatkuu ja jatkuu. Lopuksi ihminen käsittää itsensä kuin oman vihansa tunteva terapeutti.

        Ei pidä paikkaansa että tuo olisi jotenkin erityisesti psykodynaamiseen suuntaukseen liittyvää. Yhtä paljon tuota tapahtuu kaikissa terapioissa jos on psykiatrisesti ajatteleva terapeutti. Etenkin tietysti jos on pohjakoulutukseltaan lääkäri. Psykologit ovat yleensä avarakatseisempia, tosin onhan heissäkin "pikku-psykiatreja."

        Monet psykodynaamiset terapeutit ovat kriittisiä sairaudentunto-käsitteen suhteen. Ja kuvaamasi manipuloiva ja muutenkin "toksinen" terapeutti on varmasti ollut alansa mätämuna muutenkin.

        Sairaudentunto-käsite on nykyään eniten käytössä kognitiivisissa terapioissa, jotka ovat suosiossa rahoituksesta päättävillä psykiatrisilla tahoilla. Tekevät tiivistä yhteistyötä. Noissa terapioissa on lähtökohtana juuri tietty psyk.diagnoosi, siis leima, ja sen pohjalta "autetaan", tarkan ohjelman mukaan. Kotitehtäviä, ym. Tilaa vapaalle ajattelulle ei paljon ole. Jotkut potilaat ovat kuvanneet niitä "koirakouluiksi". Psykiatria suosii tällaisia.


    • Sairaudentunto on lääketieteen vastine uskonnon synnintunnolle. Syyllistetään ihmistä tässä julmassa maailmassa siitä, että on inhimillinen ihminen.

      Sairas on maailma....

    suomi24-logo

    Osallistu keskusteluun

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kauanko Maisan avioliitto kestää?

      Vuosi vaiko kaksi, mitä veikkaat? Ensi vuonna ero, tämä on veikkaukseni.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      290
      6092
    2. Mikko Rinkinen on Suomen turhin äijä

      Vai onko Thermannin Stepu vielä turhempi?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      7
      502