Onko kenelläkään omakohtaisia kokemuksia kilpirauhasairauksista ja siihen liittyvistä mania ja depressiokausista? Lähinnä olen kiinnostunut lääkityksestä ja eri kausien "tasapainotuksesta"
Kilpirauhasongelmien yhteys maanis-depressiivisyyteen
Aleksi77
161517
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mulla oli stressaavia mielialan vaihteluita ennen lääkitystä.Siis ajoittaista masennusta ja hermostuneisuutta.Lääkityksen aloittamisen jälkeen oireet on helpottaneet huomattavasti.En jättäis lääkitystäni pois mistään hinnasta kun tiedän mitä kaikkea se tekee mieleen ja aineenvaihduntaan nähden.
Saako kysyä, mitä lääkkeitä syöt? Onko vain kilppariin, vaiko myös mielialan tasoitukseen.
Sama juttu minulla kuin edellisellä. Minulle määrättiin myös mieltä piristäviä mielialalääkkeitä, mutta en niitä ottanut, luotin siihen, että kun tyroxin-annostus on kohdallaan, myös mieli palaa ennalleen.. ja niin siinä sitten kävikin. Aivan liikaa syötetään noita mielialalääkkeitä vaivaan kuin vaivaan.
Syön ainoastaan kilpurilääkitystä eli thyroksiinia.Oon kai sen verran onnekas ettei muuta lääkitystä tarvittu.Nyt keväällä jännään kontrollilabroja kun tällä kertaa tarkastetaan myös laskot ja leukosyytit.
Onko sinulle diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö?
Jos näin on, niin silloin syöt siihen kuuluvat lääkkeet kuten lääkärisi on maininnut. On vaarallista itse muutella niitä, niiden annostusta tai jättää ottamatta. Jos näin tekee, niin kyllä pian alkavat mielialalnvaihtelut jyllätä vaikka olisikin kilpirauhaseen tyroksiinilääkitys.
Jos taas tarkoiti sitä, että aiheuttaako kilpirauhasen vajaatoiminta masennuksen kaltaisia oireita, voisi niitä siksikin kutsua, mutta varsinaiseen masennukseen, siis diagnosoituun, ne ovat paljon lievempiä.
Kyllä kilpirauhasen vajatoiminassa voi olla päiviä, että toisinaan kaikki tuntuu tylsältä ja toisinaan on mukavaa, aivan niinkuin kellä tahansa ihmisellä.
Tärkeintä on kuitenkin se, että syö nuo tyroksiinitkin lääkärin ohjeen mukaan, niin saa parhaiten avun myös jaksamiseen.
Jos tunnet vointisi jotenkin muuttuneeksi viime lääkärissäkäyntisi jälkeen, niin ota reippaasti sinne yhteyttä, niin saavat rukata lääkityksesi kohdalleen, oli ne sitten mielialan tai kilpparin lääkkeitä tai molempia. Sillä varhain todettu muutos on aina helpompi hoitaa kuin jo pitkälle kehittynyt esim. mania tai masennus, sekä kilpirauhasen muutokset. Eivät arvot ole aina samalla tasolla.
Täällä on turha miettiä mikä kohdallasi olisi oikea annostus millekään lääkkeelle ja nuo jutut kun ihmiset kirjoittavat, että turhaan syötetään mielialaan lääkkeitä on puppu ja vanhanaikaista ennakkoluuloa "hulluutta" kohtaan.
Kysyit omakohtaisia kokemuksia, minulla on kilpparin tulehduksesta johtuvaa vajaatoimintaa. Mieliala-asioiden puolesta olen ammattilainen ja nähnyt monet pahat kun itse rukataan lääkitystä. Siinä saattaa kadota talo ja tavarat tai tulee ostetuksi kartano...tai kiikutaan leukapuussa.... Toivon, että ymmärrät oman parhaasi.
Tsemppiä sinulle ja voimia tähänkin kevääseen:)
Kun vajaatoimintaan syötetään turhaan mielialalääkkeitä, se se vasta puppua on!!
Vajaatoimintaa poteva ei ole masennuspotilas eikä hän sairasta burn outtia eikä kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Nämä sairaudet ovat asia erikseen eivätkä todella ole erillisiä sairauksia vajaatoimintaan liittyen.
Minua yritettiin saada mielenterveyspotilaaksi väkisin, kirjoitettiin Tenoxit ja muut mömmöt. Mutta onneksi pää toimi sen verran, etten siihen suostunut. Lääkäreitä tuli ja meni tk-lääkäreistä erikoislääkäriin, mutta kun olet ensimmäiseltä saanut epäilyn masennuksesta ja jopa psykoosista, niin ei toinen eikä kolmaskaan halua asiaa sen enempää pohtia, uutta mielialareseptiä vaan käteen. Onneksi löytyi vielä asiansa osaava lääkäri, joka kielsi kaikki mömmöt ja antoi tilalle tyroxinin ( kun oireet olivat niin selvät)... NYT OLEN TERVE!!
Sinä olet ehkä ammattilainen mielialapuolella, mutta kilpirauhasen sairauksiin täytyy olla aivan erikoinen, todella läksynsä lukenut, potilaitaan kuunteleva lääkäri. Se, että lääkärit kirjoittavat turhaa mielialalääkkeitä EI TODELLAKAAN OLE PUPPUA!!
Jälleen esimerkki siitä miten lääkärit eivät osaa diagnosoida hypotyreoosia silloin kun sattuu olemaan masennusoireita. Vajaatoimintaan tosiaan voi liittyä lievän masennuksen(yleistä) ja psykoosinkin kaltaisia oireita(harvinaisempaa) mutta useimmiten myös muita oireita. Luulisi olevan oirekokonaisuudesta helppo päätellä vajaatoiminta mutta kun ei niin ei. Mielenterveysasiat taitaa olla nyt vähän in. On erittäin ikävää potilaalle kun aletaan tehdä mielenterveyspotilasta vaikkei ole selkeitä perusteita(joskus jopa pakkohoitoa).
Tekstisi eka lause on muuten kauhean tuttu...
Olen kirjoittanut itsekin joskus näin ja tarkoittanut tällä juuri kaltaisiasi tapauksia.
Sinulla ei siis todettu psyykkisistä syistä johtuvaa masennusta tai muutakaan oireilua vaan syy oli puhtaasti hormonaalinen. Kilpirauhasen vajaatoiminnalla kun on hyvin laaja-alaiset vaikutukset.
Itselläni on myös hypotyreoosi, ollut 20v. Oireet pääsivät kehittymään pitkälle. Tutuksi on tullut myös vähän heppoisin perustein tehdyt diagnoosit mielenterveydestä!
Niin... Taitaahan se olla mukavampi kutsua sairauttaan hypotyreoosiksi kuin nuppiviaksi... Taitavat vain usein nuo "diagnoosiviiveiset hypotyreoosit" ja persoonallisuushäiriöt viihtyä samoissa yksilöissä. Mutta onhan se aina kivempi kokea itsensä fyysisesti sairaaksi kuin rehellisesti luonnevikaiseksi.
asiassa nuo nuppiviatkin ovat kait fyysisiä sairauksia jos niihen kerran lääkkeet auttavat.
Jos ei asiasta mitään tiedä on aina parempi pitää suunsa kiinni.
masennuksen asteesta.
Itselläni ei ole mielialahäiriöitä mutta vajiksen aiheuttamaa ahdistusta ja masennusta kylläkin. Jos thyroxin-annos on pikkuisenkin pielessä (arvot ovat kyllä viitearvoihin verrattuna ihanteelliset mutta olo ei) niin kyllä se masennus on enemmän kuin vain "tylsä päivä". Maailma on niin musta ettei sieltä tunnu olevan ulospääsyä millään. Kyllä sitä ihminen aika pohjalla oikeasti voi olla. Itsekin aikanaan luulin että ois "oikeaa" masennusta ennen kuin huomasin miten tuo thyroxinin hienosäätö kohdallani toimii.
Eli melkoista säätämistä se annostelu joskus on. Ja kun pienen lisän on tehnyt niin jo ahdistus häviää.
Tällä en väheksy yhtään mielialahäiriöitä sairastavia ihmisiä enkä väitä että thyroxin olisi vastaus kaikkeen.
Mutta sen olen huomannut että jopa miulle joka olen diagnosoitu yli 20 vuotta sitten, tarjottiin vähän aikaa sitten ensimmäistä kertaa elämässäni mielialalääkkeitä kun pyysin saada lupaa nostaa vähän annosta oirehtimisen vuoksi. Muiden oireiden ohessa satuin mainitsemaan sanan masentaa (vajaatoimintaan kuuluvalla tavalla jonka tunnistan) ja jo lääkäri unohti kaiken muun. Sain kyllä vakuutettua että jos kuitenkin kokeiltas ensin thyroxinin nostolla=)
Eihän kukaan tahdo estää oikean lääkityksen saamista, päin vastoin. Mutta nykyään ainakin tuntuu olevan yleistä tarjota jokaiseen vaivaan mielialalääkkeitä vaikka kilpparivaivoissa oireita on yleensä esittää tukku muitakin. Ja viiterajoja tuijotetaan ja niitäkin venytetään ja seurataan vaikka kilpparivaivoihin perehtyneet lääkärit sanovat että oireita ja potilaita pitäs hoitaa.
Tuli ehkä vähän turhan kipakasti sanottua mutta jotenkin alan kyllästyä siihen ajatukseen että ensin kokeillaan kaikkea muuta ja sitten vasta kilpparin hoitoa.
Kirjoituksestasi näkee että tiedät mistä puhut ja myös muista tänne palstalle kirjoittamistasi viesteistä.
Hyvää pääsiäisen aikaa ja jatkuvaa kevättä sinulle
Kyllä se on totta, että mielialan laskua voi olla kilpirauhasen vajaatoiminnassa. Tiedän itsekin kuinka tarkkaa on tuon lääkityksen kanssa. itse huomaaan tyroksiiniannoksen pienuuden ensimmäisenä siitä, että olen normaalia väsyneempi.
Olen monta kertaa saanut " tapella" trv.kesk.lääkärien kanssa kun arvot ovat viitealuella ja vointini on kuin kuraan kuolleella kutulla. Onneksi on yhteys hyvään endokrinologiin, jonka kanssa saan yleensä asian hoidettua, jopa puhelimessa.
On harmi jos ihmiset saavat sen kuvan, että olen tyrkyttämässä mielialalääkkeitä. Mutta kun tuo alkuperäinen kysyjä kysyikin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä.
Tässä taudissa mielialat ovat kahdenlaisia. Yleensä ensin tulee mania vaihe. Se ei ole mitään iloisuutta, vaan levotonta koheltamista asiasta toiseen ja yleensä vielä aivan päätöntä. Myydään tai ostetaan ihan mitä vain, silloin ei rahan arvolla ole mitään merkitystä eikä ostosten tai myydyn tavaran laadulla. Yleeensä mania vaiheessa untakaan ei tarvita kuin tunti pari silloin tällöin ja vauhti on kova. Mutta kun tätä on kestänyt jonkin aikaa tuleekin masennus. Se on pohjaton musta kuilu johon vain liutaan alas. Ollaan kaikesta ulkona, ei kunnolla edes paikantajua. Ei päästä sängystä ylös päiväkausiin, ei pesulle, ei ruokailemaan, ei yhtään mihinkään. Tästä kun alkaa hiukan toipua, onkin itsemurhan vaara todella suuri, yleensä potilas on tässä vaiheessa sairaalan lukkojen takana. Onneksi lähimmät ihmiset yleensä oppivat jo manian ensioireiden ilmaantuessa toimittamaan potilaan hoitoon.
Nyt kun kysyjä viittasi noihin manian ja masennuksen vaihteluihin, tietenkin älähdin. En voi ajatella, etten vastaisi mitään kysyjälle ja kulkisin tunto puhtaana ja jos kirjoituksellani saan sen aikaiseksi ettei joku hylkää lääkitystään olen silloin tehnyt sen päivän "hyvän työn". Siksi kysyinkin häneltä diagnoosia.
Älähtäisitte jokainen itsekkin jos olisitte kyseistä sairautta nähneet.
Se mitä me puhumme masennuksella täällä on paljon lievempi kuin tuo joka on kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennus vaihe.
Toivottavasti kaikki nyt ymmärrätte mitä tarkoitin. Uskon kyllä sen, että moni on joutunut kokemaan lääkäreiden taholta epäilyä masennuksesta, sillä onhan sitä nykyään enemmän kuin ennen, jos ei muusta voi päätellä niin anakin siitä, että lääkkeiden käyttöaste on niin paljon suurentunut. Voi olla myös sitä, että ihmiset uskaltavat nykyään helpommin myöntää masennuksensa tai hakevat alakuloonsa pillereitä toivoen, että ne tekisivät onnelliseksi. Harmi vain niin se ei onnistu onnellistuminen. Kyllä siinä täytyy omaa ajatusrakennettaankin muuttaa ja antaa kurjalle lapsuudelleen tai kauhealle puolisolleen tai joillekin muille anteeksi ja päättää elää anteeksiantamuksessa.
Sitä anteeksiantamusta minäkin toivon niiltä, jotka eivät ole kirjoitustani oikein ymmärtäneet ja ottaneet sen jotenkin henk.kohaisesti. Sitä en ole tarkoittanut, vaan olla avuksi kysyjälle.
Pääsiäisen armontyö olkoon meidän kaikkien yllä. Aurinkoisia päiviä sinulle lukijani:)
juuri eilen katselin Huojuva mieli-ohjelman televisiosta joka käsitteli kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Samoin Ben Furmanin ohjelmassa oli samasta sairaudesta.
En minä ainakaan kirjoituksestasi saanut käsitystä että lääkkeitä tyrkyttäisit. Päinvastoin kuten jo sanoin mielestäni olet kaikissa kirjoituksissasi osoittanut välittäväsi ja tietäväsi mistä puhut.
Tämä keskustelu nyt rönsyilee ja itse ajattelin alkuperäisen kysyjän tarkoittaneen paitsi tuota mielialahäiriötä myös yleensä masennuksen ja maanisuuden oireita kilpparin yhteydessä.
Ja ne oireet ovat itsellenikin tuttuja vaikken koskaan ihan niin syvälle enkä huipulle ole joutunut kun noissa ohjelmissakin kerrottiin. Mutta tosi syvälle kuitenkin.
Siksipä olenkin aina ollut varma että omat oireeni johtuvat pelkästään vajaatoiminnasta.
Ja itse kyllä yritän muistaa korostaa että oli vaiva mikä tahansa niin hoidettava se on saatava. Lääkärillä on aina velvollisuus etsiä oireiden aiheuttaja eikä tyydyttävä ohittamaan potilasta luulotautisena tai sutaista joku diagnoosi ja lähettää kotiin.
Ihan joka viestiin sitä ei ehkä tule laitettua ja olen pahoillani siitä
Jatketaan tätä muistuttamista edelleen
"Lääkärillä on aina velvollisuus etsiä oireiden aiheuttaja eikä tyydyttävä ohittamaan potilasta luulotautisena tai sutaista joku diagnoosi ja lähettää kotiin."
Tämä on ihannetila, mutta kuitenkin teoriaa, sillä mitä mahdollisuutta potilaalla - varsinkaan vajaatoiminnan uuvuttamalla - on taistella lääkäriä vastaan, jos lääkäri on sitä mieltä että potilas on luulotautinen. Tietysti mennä toiselle lääkärille, mutta se on yleensä yksityinen, eikä kaikilla ole varaa.
Juu jatketaan vaan muistuttamista.
Ehkä kirjoitukseni oli eilen pöhkössä paikassa, sillä olin kyllä tarkoittanut sen kaikille, en suinkaan vastaukseksi vain sinulle, toisin kuin tämän baq qie!
On hyvä, että pystyt itse arvioimaan masennuksesi tason. Näinhän se psyykkisesti "terveillä", meillä tavallisilla tallaajilla onkin. Uskon sen, että kilpparin vajaatoiminta voi aih. masennuksenkin ja lääkityksen , siis tyroksiinin myötä katoaa. Mutta jos näin ei käykkään on aivan turvallista puhua asiasta lääkärille. Nykyajan masennuslääkkeet eivät ole mitään mielenvääntäjiä, eivätkä ne edes väsytä tai muutenkaan muuta persoonallisuutta miksikään. Mutta sinähän et niitä kaikestapäätellen edes tarvitse.
Valoisia kevätpäiviä sinulle :)
se onkin monen kohdalla ollut ja tulee olemaan vaikkei pitäisi olla.
Ja tietysti se on teoriaa mutta jos tuo voi jotakuta vähän edes auttaa jaksamaan taas uudestaan hoitoa vaatimaan niin kannattaa aina muistuttaa asiasta.
Ja mitä useampi vaatii hoitoa eikä tyydy luulotautisen osaan sitä paremmat mahdollisuudet meillä kaikilla on hoitoa saada. Näin ainakin toivon. Sairaudesta riippumatta.
Miulla on kyllä sellainen kuva että ennen lääkäri kuunteli paremmin potilasta vai liekö sattunut vain hyvät lääkärit.
Miulle aikanaan tuli diagnoosi heti ja (terveyskeskus)lääkäri itse soitteli kotiin kun oli hoitajalakko eikä labra-aikoja muuten saanut.
Itse en olis varmasti jaksanut välittää vaikka olis laittanut kotiin kuolemaan.
Nyt kun julkista terveydenhoitoa ollaan ajamassa alas niin osa lääkäreistä tuntuu vain tahtovan potilaista mahdollisimman nopeasti eroon eikä oireita pahemmin tutkita. Ainakin meidän terveyskeskuksesta on tosi vaikea saada lähetettä erikoislääkärille jos vain voidaan olla laittamatta. Liekö liian kallista.
Yksi mikä voisi auttaa ainakin sellaisessa tlanteesa kun itse ei jaksa lääkärin kanssa väitellä olisi ottaa joku toinen vastaanotolle mukaan. Olisi ainakin kaksi ihmistä noita luulotautidiagnooseja oikaisemassa.
Mitä muuta mahdollisuutta on ihmisellä joka on selvästi sairas eikä lääkäri usko eikä tahdo ottaa selvää mistä on kyse kuin vaihtaa lääkäriä. Ei miullakaan varaa ole yksityisellä käydä.
Hoitamattomana kilpparivaivat ovat vaarallisia joten jostain olis vain löydettävä lääkäri joka kuuntelee.
Ja näillä keskustelupalstoilla ja foorumeilla ainakin huomaa ettei ole yksin ja toivottavasti kannustusta ja toivoa.
että nyt lääkärit on käskytetty ministeriön toimesta yhteinäisiin kiireettömän hoidon kriteeristöihin. Hyvin pitkälle velvollisuus hoitaa kilpparipotilasta on terveyskeskuksen tai muulla avohoidon lääkärillä.Nämä kriteerit, www.stm.fi, oikeuttavat vain selkeän syöpäepäilyn eteenpäin lähettämiseen. Yksityisellä "pääsee" laboratoriokokeisiin, koska niillähän firmat pysyvät pystyssä. Kokeita siis saa tarvittiin tai ei.Terveyskeskuksessa taas eletään niukkuudessa, ja siellä voi olla talon sisäinen vaade labrakustannusten rajoittamisesta- vaikka umpihullukin.
Tämmöisessä sotkussa voi olla tosi rassaavaa saada asiansa hoidettua, huh!
Muuten tästä "tarvittiin tai ei": serkkuni sai ihan tavallisen angiinan. Olisi tarvittu vain penisilliiniresepti, mutta erään yksityisfirman päivystävä lääkäri määräsi 350 euron labrat- eikä penisilliiniä! Lääke järjestyi sitten uudella käynnillä uusine toimisto, lääkäri- ym maksuineen. Yli 400 egeä kaikki yhteensä... ja kunto alamaissa hoitoa odotellessa.