pukamat

Kyllä se lienee aika tavallista, että peräpukamat oireilevat raskausaikana ja varsinkin sen lopulla. Niitä kannattaa kyllä hoitaa kuntoon jo ennen synnytystä. Yksi tapa on tietysti ruokavalio. Pitäisi syödä sellaista ravintoa, että suolen sisältö pysyisi löysänä, eli paljon kuitua ja nestettä. Ulostetta kovettavat mm. banaani ja tietyt lääkkeenomaiset tuotteet, kuten kalsiumvalmisteet ja rauta. Jos ruokavalio ei tuota tulosta ja pukamat ovat kipeitä ja vuotavia, niin apteekista saa peräpukamavoiteita ja -puikkoja. Kannattaa sieltä varmistaa mitkä tuotteet sopivat raskaanaolevalle.

Odotan tällä hetkellä toista lastani ja muistan vielä todella hyvin, miten pukamat pullahtivat ulos esikoisen ponnistusvaiheessa. Ne olivat todella suuret ja kipeät aika pitkänkin aikaa synnytyksen jälkeen. Luulen, että ne olivat kipeämmät kuin välilihan haava. Jouduin käyttämään Scheriproct -peräpuikkoja, jotka onneksi auttoivatkin hyvin kipuun ja laskivat turvotusta. Silti vielä muutaman kuukauden kuluttua synnytyksestä vessanpytyn vesi värjäytyi silloin tällöin punaiseksi ison hädän yhteydessä.

Tässä raskaudessa yritän pitää pukamat mahdollisimman hyvässä kunnossa jo ennen synnytystä, ettei niistä enää koituisi niin paljon vaivaa sitten vauva-aikana.

Mulla kans tuli peräpukamia raskauden aikana. Ruokavalion ohella hoidin pukamia voiteella. Kokeile myös suihkuttelua lämpimällä vedellä useasti päivässä.

Kannattaa pitää ruokavalio sellaisena, että vatsasi pysyy suht´koht´löysänä. Tällöin et joudu pinnistelemään ja pungertamaan niin kovin eikä pukamiakaan pitäisi tulla. Itsellä tuli vain silloin kun vatsa oli todella kovalla, sitten ostin apteekista niitä rakeita ja otan niitä tarpeen mukaan silloin tällöin. Nyt olen raskaana viimeisilläni ja pukamat pysyneet tällä konstilla poissa.

Hei, avasin keskustelupalstan vilkaistakseni, löytyykö pukamaverrokkia ja löytyihän se. Itselläni ensimmäinen raskaus ja ikävä yllätys: pukamat. Perintönä olen saanut molemmilta vanhemmiltani huonon vatsan ja nyt se tärähti pahoin tulehtuneiksi kivuliaiksi pukamiksi. Jouduin kirurgin toimenpidepöydälle ja viikon sairaslomalle. Nyt on kipu pois mutta pukamaiset jäljellä. Yritän sopeutua ajatukseen, että ne tulevat olemaan osa elämääni ja vartaloani, vaikka ahistaa moinen. Seksuaalisuus kyllä kuivahtaa pahasti. Kirurgi kehotti "tekemään" lapset, jos niitä enemmänkin toivoo, ja siiten kun tämä elämäntilanne on ohi, hoidattamaan pukamat kokonaan pois.

Ikävä kuulla, että pukamat ovat mukana synnytyksessäkin. Yritän nyt ahmia kuituja ja niellä vettä litroittain, päivittäin.