Kaksi miestä

Mitäs nyt..
Olen ollut pitkään sinkkuna. Tehnyt ihan hyvää. Kuitenkin, aivan ihana fiksu mies pyydellyt treffeille. Lupasin ottaa yhteyttä ajan kanssa.
Tapasin kuitenkin teini aikaisen poikaystäväni sattumalta, aivan samanlainen kuin vajaat parikymmentä vuotta sitten ja tunnettakin on. Elämä ei ole kurmuuttanut sitä hyvyyttä pois hänestä.
En voi alkaa asiaa roikottaan, yksinkään en tahtoisi olla. Miksi yhtäkkiä täytyy olla tilanteessa jossa pitäisi valita.
Odotin kuitenkin tuota miestä joka minua treffeille pyysi. Annanko nuoruuden ihastuksen mennä, kun ei yhtä suoraan osaa kertoa mitä tahtoo?
Vai päästänkö molemmat. En halua tämmöistä pitkittää kun miehet ovat fiksuja kumpikin ja ansaitsevat kunnon kohtelua. En itsellenikään tämmöistä tilannetta kaivannut todellakaan.
Löytyykö joltain järjellistä näkökulmaa, yritän painaa tunteet pois asiasta.
Miksi elämä tämmöisen tempun järjesti kun vuosia olen itsekseni ollut.
4<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Vaikea homma. Tosin tuo ensimmäinen kuitenkin pyysi treffeille. Nuoruuden ihastus ei ole pyytänyt? Valitse hänet, joka pyysi ja valitse tänään, ei kannata jäädä enempiä miettimään.

Äänestä
  • Miehenä komppaan tätä. Eka pyys, ja jos se toinen ei niin selvä homma.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Miehenä komppaan tätä. Eka pyys, ja jos se toinen ei niin selvä homma.

    Näin teen.. Kummallista tää elämä välillä.

    Heti kun järjellä alkaa pohtia niin kaikki on selvempää. Kiitos

    Äänestä

Jeeee!!! Treffit sovittu illalle! Hyvä tästä tulee. Kammoksuttaa ajatus että muutamat päivät menin sekaisin tunteiden vuoks.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Mitäs nyt..
Olen ollut pitkään sinkkuna. Tehnyt ihan hyvää. Kuitenkin, aivan ihana fiksu mies pyydellyt treffeille. Lupasin ottaa yhteyttä ajan kanssa.
Tapasin kuitenkin teini aikaisen poikaystäväni sattumalta, aivan samanlainen kuin vajaat parikymmentä vuotta sitten ja tunnettakin on. Elämä ei ole kurmuuttanut sitä hyvyyttä pois hänestä.
En voi alkaa asiaa roikottaan, yksinkään en tahtoisi olla. Miksi yhtäkkiä täytyy olla tilanteessa jossa pitäisi valita.
Odotin kuitenkin tuota miestä joka minua treffeille pyysi. Annanko nuoruuden ihastuksen mennä, kun ei yhtä suoraan osaa kertoa mitä tahtoo?
Vai päästänkö molemmat. En halua tämmöistä pitkittää kun miehet ovat fiksuja kumpikin ja ansaitsevat kunnon kohtelua. En itsellenikään tämmöistä tilannetta kaivannut todellakaan.
Löytyykö joltain järjellistä näkökulmaa, yritän painaa tunteet pois asiasta.
Miksi elämä tämmöisen tempun järjesti kun vuosia olen itsekseni ollut.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu