Minä kaipaan sinua, ihminen, joka ymmärtäisit millainen pohjimmitani olen. Ihminen, jolle ei tarvitsisi selittää joka sanaa tai ilmettä. Joka osoittaisit olevasi samalla aallonpituudella ihan vain muutamalla sanalla oikeaan paikkaan. Ihminen joka saisi mut hymyilemään vain olemalla sinä ja läsnä. Minä kaipaan sinua, kaltaiseni.
Mun on ikävä sua jollaisen kohtasin ja tällaisena pidin.
Mun on ikävä sua jollaisen kohtasin ja tällaisena pidin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kerro hänestä lisää. Miehellekö vai naiselle kirjoitit?
Miestä ajatellen. Mutta tulehan noita elämässä varmasti useampiakin vastaan, ihmisiä... Mutta nyt viimeisintä miestä ajatellen siis. Oli niin hyvä olla kanssaan.
Hieno ajatus. Jokainen varmaan kaipaa toista joka olisi vaan läsnä, ymmärtäen. Hyväksyntää. Saisi olla sellainen kuin on. Emmehän me muuta tarvitse.
Nykyaikana mahdotonta irl.
Valitettavasti just noin. Parhaiden ystävien kanssa toimii, saa olla oma ittensä omine puutteineen ja toinen myös. Parisuhteissa tai säädöissä ei toimi. Ei enää nykyään. Pelkkää vertailua, sättimistä tai penkittämistä ja onnenongintaa.
Niin minäkin ajattelin eräästä miehestä, puolesta lauseesta ymmärsimme toisiamme. Ehkä siksi ei puhetta paljoa ollutkaan! Olisin hyväksynyt hänet sellaisena kuin oli. Kaikki vain meni pieleen.
Ei tuollaisia 20 tai 30 vuotiaita naisia ole.
Elleivät ole jotain lapsen omaavia (jotka oppineet kuuntelemalla omaa lastaan mitä joku toinen tarvitsee) tai epätoivoisia jotka mielistelevät
Pelkkää käläkälkälää omista tunteista ja ajatuksista sekä oman kaveripiirin ajatuksista.
Ainoastaan mies kiinnostaa jos on vitun komea tai jollakin tavoin sosiaalisesti statusta omaava siinä ympäristössä missä oleillaan, sitten nainen on vittu muikeana nyökyttelemässä että milloin saa imeä kullia.
Se on jännä tunne, kun oikeasti kuvittelet, tunnet, että tuon toisen kanssa on sanaton yhteys, olet lähes varma siitä ja pam olet täysin väärässä. Sen jälkeen et voi enää koskaan luottaa tuntemuksiisi, luuloihisi.
Tuttua. Liiankin hyvin koettua.
Nähty itse tämä, vierestä, useasti, koettu itse, komppaan täysillä. Tossa menee luottamus muihin pysyvästi. Parasta on että kun oot joskus luottanu täysillä ja et pysty enää, sanotaan että oot kylmä ja kyvytön. Jos ton jälkeen katkeroidut, oot arvoton
Mä en sanois, että kylmä ja kyvytön vaan enempi sellanen realistinen, että enempi tietää, että kun tulee joku joka sanoo tykkäävänsä ja joka tuntuu jotenkin hyvältä niin on riittävä valinta eli ettei turhaan ajattele löytävänsä ihmistä jonka tunteet mätsäis jotenkin yhteen sun kanssa vaan ettii tai oikeammin tulee eteen ihminen, joka ilmaisee tunteensa ja joka itestäkin joltain tuntuu.
Ymmärrys löytyy paremmin keskustelemalla toisen kanssa.