Mulle ja veskarimiehelleni tuli ero yli neljän vuoden seurustelun jälkeen. Olemme kumpikin hiukan alle kolmikymppisiä.
Ero tuli syistä jotta:
* Vesimiesmies oli fanaattinen kiinnostuksenkohteissaan, tuntui aina että tulen kakkossijalla hänen monissa harrasteissaan.
* mies oli kovin rajoittunut tunneilmaisuissaan, minäkään oinaana en ole niitä romanttisimpia naaraita, mutta edes vähän suhdekeskusteluja olisin tahtonut käydä, ja vähän siirappia saada kuulla :) Liian macho normaalimieheksi, kyynel ei poskelle vierähtänyt ehkä kuin kaksi kertaa neljän vuoden aikana!
* veskari oli niin itsenäinen, että semmoinen ME-henki jäi puuttumaan. Luultavasti mulla oli oma osani tässä, minäkin olin olevinani niin kovin itsenäinen tässä suhteessa.
Minä olin sillä mielellä että tässä on lopullinen ero, ja mielestäni yli pääsinkin kahdeksassa kuukaudessa.
Jostain syystä viikko tolkulla olen ajatellut häntä, ja kas, hän ilmaantui ovelleni.
Hän, jäyhä vesimies tilitti kyynelsilmin rakkauttaan minuun. Hän kehui mua, miten arvostaa ja moitti itseään miten antoi "oman egonsa" tulla pilaamaan kaiken. No minä sanoin että olihan ero kahden kauppa,
minä olisin voinut myös niellä ylpeyttäni ja yrittää olla romanttisempi, keksiä romanttisia juttuja jotta yhteys olisi säilynyt.
Mutta hän oli ehkä avoimempi kuin kertaakaan yhdessäolomme aikana. Puhuttiin monta tuntia.. aina välillä meinasi livetä syrjäpoluille, mutta vedin takaisin "tunnekeskustelun" pariin :)
Uskon hänen vilpittömyyteensä. Tuo tunnepurkaus ei ollut mikään helppo pala, oli kuulemma viikkotolkulla kerännyt rohkeutta tulla käymään..
Olin ihan vaikuttunut
ja nyt tuntuu että tahdon antaa uuden yrityksen mahdollisuuden. Jos vesimies saadaan avautumaan tällä tavalla, eikö ole mahdollisuus muuhunkin?
Ero tuli syistä jotta:
* Vesimiesmies oli fanaattinen kiinnostuksenkohteissaan, tuntui aina että tulen kakkossijalla hänen monissa harrasteissaan.
* mies oli kovin rajoittunut tunneilmaisuissaan, minäkään oinaana en ole niitä romanttisimpia naaraita, mutta edes vähän suhdekeskusteluja olisin tahtonut käydä, ja vähän siirappia saada kuulla :) Liian macho normaalimieheksi, kyynel ei poskelle vierähtänyt ehkä kuin kaksi kertaa neljän vuoden aikana!
* veskari oli niin itsenäinen, että semmoinen ME-henki jäi puuttumaan. Luultavasti mulla oli oma osani tässä, minäkin olin olevinani niin kovin itsenäinen tässä suhteessa.
Minä olin sillä mielellä että tässä on lopullinen ero, ja mielestäni yli pääsinkin kahdeksassa kuukaudessa.
Jostain syystä viikko tolkulla olen ajatellut häntä, ja kas, hän ilmaantui ovelleni.
Hän, jäyhä vesimies tilitti kyynelsilmin rakkauttaan minuun. Hän kehui mua, miten arvostaa ja moitti itseään miten antoi "oman egonsa" tulla pilaamaan kaiken. No minä sanoin että olihan ero kahden kauppa,
minä olisin voinut myös niellä ylpeyttäni ja yrittää olla romanttisempi, keksiä romanttisia juttuja jotta yhteys olisi säilynyt.
Mutta hän oli ehkä avoimempi kuin kertaakaan yhdessäolomme aikana. Puhuttiin monta tuntia.. aina välillä meinasi livetä syrjäpoluille, mutta vedin takaisin "tunnekeskustelun" pariin :)
Uskon hänen vilpittömyyteensä. Tuo tunnepurkaus ei ollut mikään helppo pala, oli kuulemma viikkotolkulla kerännyt rohkeutta tulla käymään..
Olin ihan vaikuttunut
ja nyt tuntuu että tahdon antaa uuden yrityksen mahdollisuuden. Jos vesimies saadaan avautumaan tällä tavalla, eikö ole mahdollisuus muuhunkin?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ehdottomasti kannattaa!