Näennäisoodi annettakoon lieksalaisten uunien lämmitykselle.

Meissä lieksalaisissa on montaa, moneksi. Huomasin harmikseni erään kirjautuneen poistuneen kirjautuneista, joko heikkouttaan, tai vahvuuttaan tuntien, rekisteröityjen kirjoittajien piiristä.
Perusihmisyyttä harkiten teroittelen nyt henkistä teräketjuani.

Minä tunnustan olevani tietyllä pienellä osatekijävaikutuksella tähän tapahtumaan osasyyllinen.

Mielestäni meidän jokaisen on mentävä itseemme. Kaikella on merkityksensä. Toinen ymmärtää humaanit asiat eritavalla. Minä tavallani taas vakaasti ymmärrän ominani. Turha painostus liiaksi on aitoa kiusaamista. Toki molemmin osapuolin on näitä ilmeitä tapahtunut. Uuni on pari kertaa liian kuumaksi tullut lämmitettyä, mutta puolustukseksi sanottakoon, silloin oli tosi kova pakkanen. Esim. 2015 talvella, vai oliko joku muu talvi?

Me kaikki olemme ihmisiä. Omatunto on terveenä viekas, ja likiterveenä viekkaampi, kuin poliittinen pyrkyryys. Järki on suppea, mutta joskus laajempi, kuin tyhjänpäiväinen hyväksymättömyyden hyväksyntä.
Hyväksyin monta lämmintä ajatusta. Kaikki ei silti ensinkään elossamme käy yksiin. Lepoaika on meille hyväksi. Olen minäkin sitä osannut itse itselleni vaatia. Levon jälkeen on sitten kukkeampi.

Tulikiven ja Nunnanlahden uunieni piipuista päästelen hiukkasia tulevana talven pakkasilla. En uhoten, vaan sopivan niukasti, ilmaston ja tuulivaikutuksen huomioiden, oikein oikeiden oikeuksien tavoin polttaen, ja laajemmat kokonaisuudet, yrittäen ymmärtää.

Siirrän sähköä teille. Siirto olkoot in.

Puuni sahaan edelleen Stihlilläni. Haluan olla ympäristömme suojelija. Harkiten kaikki tehdä. Mitähän öljyä huomenna laittaisin teräketjun voitelupuolelle? Toimisikohan rypsiöljy, tai vernissa? Kaikkea löytyy liiteristäni, isosta.

Minä erehdyin kuuntelemaan metsäradiota, ja tuli sivuni kipeiksi. Siksi joutelen täällä näitkin hölynpölyjä kirjoittelemaan.